Valkoinen Yö

Torstaina Tel Avivissa vietettiin taas vuotuista Valkoista Yötä,  jota täällä on vietetty vuodesta 2003 alkaen.  Kysyin muutamalta tutulta haluavatko tulla mukaani kiertelemään, mutta kaikilla oli muita rientoja siksi illaksi, joten lähdin yksin liikkeelle.  Minua kiinnosti etenkin  kansainvälinen ruokatori eteläisessä Tel Avivissa, ja kodin vierestä lähtevä bussini pysähtyy sopivasti juuri sen viereen.  Heti ensimmäiseksi näin tämän  merirosvolaivan.

Kansainvälinen ruokatori oli pystytetty  aukiolle ,jossa ennen sijaitsivat entisen vanhan pääbussiaseman laiturit.   Aukio oli vuosikymmeniä likainen ja rähjäinen paikka, jota asuttivat kodittomat ,narkkarit  ja muut onnettomat.  Sen lähelle ei kannattanut mennä, mutta joskus ihmettelin sen tilaa kun vaihdoin bussia juuri sen edessä olevalla bussipysäkillä.  Viime vuoden lopulla siellä alkoi tapahtua; entiset  asukkaat häipyivät jonnekin ja aukio koki totaalisen muodonmuutoksen . Sinne rakennettiin pieni puisto, jossa koripallokenttä , lasten leikkitelineitä ja nurmikkoa, ja sen lisäksi parkkipaikkoja, joiden tilalla nyt oli ruokatori. On todella mukavaa nähdä miten se epämiellyttävä aukio koki tällaisen muutoksen, ja myös aukion lähellä olevalla alueella on käynnissä gentrifikaatioprosessi, joka on sekä hyvä että huono juttu; riippuen siitä mistä näkökulmasta asiaa katsoo.

Alueella asuu paljon  afrikkalaisia, samoin kuin filippiiniläisiä , olen heidän puolestaan iloinen että ovat saaneet tällaisen puiston alueelleen.  

Hongkongilainen  pallomainen vohveli oli lasten mieleen.

Hih,ruotsalaisen Fika-leipomon edessä oli koko ajan jonoa, ja aloin miettiä että mitenköhän karjalanpiirakat menisivät tuolla kaupaksi;D

Merirosvolaiva kiinnosti lapsia , ja he olisivat niin halunneet kiivetä ylös laivalle. Kunnes joku tuli sieltä alas ja kertoi lapsille ettei sinne voi päästä. Laiva toimi tapahtuman musiikkipaattina.

Onhan se hieno paatti.

Menin istumaan nurmikolle, juuri ennenkuin tämä trio aloitti esityksensä.   He soittavat/laulavat klassista intialaista musiikkia, ja oli hieman outoa nähdä ei-intilaisia laulamassa (en tiedä mikä intialainen kieli oli kyseessä)  ja soittamassa niin hyvin tuota musiikkia. Laulaja eläytyi täysin musiikkiin; myös hänen kehonkielensä oli kuin  klassisilla íntialaisilla laulajilla. Tämä taisi olla raga musiikkia.  Trio kuuluu katusoittajien liittoon, joten toivottavasti tulevat toistekin vastaan, sillä heidän esityksensä oli kaunista kuultavaa.

Ruokatori/puistoalueella oli myös erilaisia installaatioita,  kuten tämä lapsia niin kiinnostava pyramidimäinen rakennelma ,joka oli jäänyt jäljelle Midburn-festivaalista.  Midburn on täällä keväällä vietettävä  festivaali; amerikkalaisen Burning Man-festivaalin täkäläinen versio,  johon kuuluvat väliaikaiset rakennelmat jotka poltetaan festivaalin lopussa. No tätä ei oltu poltettu eikä tämä kai ole edes tarkoitettukaan poltettavaksi.

Sitten oli aika lähteä eteenpäin vaikka tuolla oli ihan mukavaa,  mutta kaupunki oli täynnä mielenkiintoisia tapahtumia. Niin paljon , ja eri puolilla kaupunkia, että on vaikeaa valita. Täällä niin suosittu sähköpyörä sopisi hyvin eri tilaisuuksissa kiertelemiseen. Myös uudistetun aukion viereinen ,ennen aika rähjäinenkin katu, oli uusittu leveäksi kaduksi jonka varrelle oli istutettu uusia puita.

Bussipysäkiltä katselin vielä ruokatorialueelle ennen bussin tuloa. 

Seuraava etappini oli  kansallisteatteri Habiman aukio. Alkoi jo olla pimeää (täällä pimeää tulee ny6t hieman klo 20 jälkeen) , ja bussin ikkunasta näkyi  matkan varrella kaikenlaisia Valkoiseen yöhön liittyviä tapahtumia.

Musiikkiesitys ei vielä ollut alkanut aukiolla.

Odottelin jonkun aikaa mutta kuulin että musiikkiesityksen alkamiseen oli vielä aikaa.

Päätin lähteä eteenpäin. Aukion nurkalla on tämä kiva istuinpaikka puun alla.

Kävelin eteenpäin Givon -aukiolle. Joka puolella näkyi paljon ihmisiä , mutta Givon -aukiolla oltiin vasta harjoittelemassa illan musiikkiesitystä varten. Aloin olla väsynyt, ja en millään olisi enään jaksanut kävellä seuraavaan kohteeseen, joten otin bussin kohti ensimmäistä etappiani, eli etelässä olevalle ruokatorille. Olin siellä vielä jonkin aikaa kuulemassa musiikkia, ja sen jälkeen otin bussin kotiin.

Onneksi oli mukava sää tuolla kierrellessä,sillä tästä päivästä lähtien on joku 4 päivän kamala helleaalto ,puh!

Juhannuspiknikki puistossa

Meillä suomalaisilla täällä  oli tänään ihana juhannuspiknikki Tel Avivin Yarkon-puistossa.

Tulin Sirpan kyydissä puistoon   jo hieman klo 7 jälkeen aamulla, ja aloimme laittaa  paikat pystyyn.   Irja oli istunut Sirpan jo aiemmin katsomassa varjoisessa paikassa puoli 7 lähtien ,  jotta kukaan muu ei ottaisi tuota paikkaa. Yarkon-puisto kun on suosittu piknikpaikka viikonloppuisin. Ihana Sirpa   oli hoitanut kaikki juhannuspiknikin järjestelyt.  Suomi 100 kangasbanderollit  pystytettiin kahden puun väliin ripeitten miesten avulla  ,ja ne toimivat  taustana ryhmäkuville myöhemmin. 

Piknikki pidettiin ihanassa Yarkon-puistossa, ja  piknikpaikastamme pystyi seuraamaan joggaajia,  ja kävelijöitä.  Heti juoksijan takana on Yarkon-joki,  mutta se ei näy kuvassa.

Meillä oli tuuria sillä hyvin helteisestä päivästä huolimatta Sirpan valitsema piknikpaikka oli varjoinen ja vähemmän helteinen.

Piknik toimi nyyttikestiperiaatteella,  ja kaikki toivat jotain. 

Oli karjalanpiirakoita.

Uusia perunoita, silliä ja savulohta, ja paljon muuta.

Annelin leipomat  korvapuustit hupenivat hetkessä.

Sirpa, joka järjesti piknikin.

Oli tosi mukavaa

Jonkinlainen ryhmäpotrettikin piti saada ,  niin että Suomen lippu näkyy.

 No onnistuihan se lopulta.  

Toivottavasti teillä lukijoilla oli oikein mukava juhannus.

Vuoden valoisin viikko

Kävin tänään pikaisesti Ikeassa, ja heti alussa olevassa osastossa oli aivan mielettömän nättejä Stunsig-malliston tuotteita. Stunsig on IKEAn  erikoismallisto, jota saa vain tietyn ajan. Katselin tuotteita , ja kun myyjä sanoi  että ensi viikolla kaikki nämä tuotteet ovat loppu eikä uusia tule, niin oli lähes pakko hankkia  kangaskassi , ja samaa kuosia oleva kulho. Nyt äsken katselin Suomen Ikean Stunsig-sivua , ja vertailin hintoja:  yllättäen kangaskassi on saman hintainen kuin Suomessakin, sillä yleensä Ikean tuotteet ovat täällä kalliimpia  , mutta kulho on täällä tuplasti kalliimpi kuin Suomessa, mikä on käsittämätöntä!

Tämän puun ohitse olen usein kävellyt, mutten ole löytänyt puun nimeä,  Koko katu on täynnä näitä puita, ja siinä on erikoista se että oksat kasvavat myös puun alaosassa. Tässä nuo lehdet alhaalla ovat pian jo peittäneet koko rungon.

Tämä parveke Tel Avivin keskustassa hymyilytti: siinä lukee " Life is too short for cheap coffee" . No olen toista mieltä sillä halpakahvilaketju Cofixin kahvi on ihan hyvää:)

Nämä pikkulasten kuntolaitteet ovat niin söpöjä:)

Värikkäät kanat bongasin erään sisustusliikkeen ikkunassa.  Täällähän ei vietetä juhannusta, mutta meillä suomalaisilla täällä on lauantaina eli juhannuspäivänä juhannuspiknikki puistossa. Jerusalemissakin on joku juhannusjuttu,mutta sinne en ole menossa. 

Ihan pakko päästä...

Eli pakko päästä aina välillä rantatielle kävelemään.  Aamulla tein taas aika pitkän lenkin kävelemällä suurinpiirtein torin kohdalta  Tel Avivin satamaan.  Silloin kun rannan lähellä asuvani ystäväni Mary on täällä, kävelen usein hänen kanssaan juuri ennen auringonlaskua, mutta nyt kävelin aikaisin aamulla. Tel Avivin ranta-alue on sellainen  että sieltä löytää joka kerran jotain uutta.

Tel Avivissa on tämän viikon aikana ollut mereen liittyvä tapahtuma Sail TLV,   joka huipentuu huomiseen regattaan , jota harmikseni en pääse katsomaan kun ei ole julkista liikennettä tästä viereisestä kotikaupungistani.  Tuo että sapattina julkinen liikennekin pysähtyy (tosin ei ihan kaikissa paikoissa täällä) on yksi asia mikä harmittaa täällä. Sail TLV-tapahtumaan kuuluu paljon ohjelmaa, joista yksi on hiekkapatsasnäyttely,  sekä hiekkapatsaskurssi.  Tämä hiekkapoika oli hieman surullisen näköinen.

Tässä oli tekeillä hiekkabussi. 

Ja kilpikonna

Tel Avivin ranta-alueella on 16 eri rantaa, joilla jokaisella oma ilmeensä.   Kun aikoinani asuin ihan lähellä tuli rannoilla oltua paljonkin, etenkin töitten  jälkeen kun olin hakenut pojan tarhasta, ennenkuin muutimme  takaisin Suomeen.

Rantakadun uusi ilme on saatu jo lähes valmiiksi, ja pidän tästä tosi paljon, etenkin siitä että aina välillä eteen tulee tuollainen katos jonka alla on penkkejä,  Kävellessä oli hieman kuumaa, joten välillä pysähdyin katoksen alle ihmisiä katsomaan.

Aikaisin aamulla ei vielä ollut paljon ihmisiä rannoilla.

Uudet suihkutkin ovat parempia kuin entiset.

Rannalla olevien ravintoloitten päällä on puinen dekkikatos, josta näkee hyvin rannoille ,joka suuntaan. Ja puinen dekki sopii tosi hyvin aamujoogaan...

Purjehdustapahtuman johdosta oli paljon tapahtumia , tosin ei aikaisin aamulla, kuten lentopallokilpailuja ja muuta mielenkoista.

Tällä rannalla on värikkäät katokset.

 Muutama purjevenekin näkyi  vaikka regatta on vasta huomenna, lauantaina.

Koirien rannalla ,jossa koiria saa pitää vapaana, oli kiva katsella koirien riemua vedessä. Bambi ei niin pidä vedestä , enkä usko että se menisi tuonne veteen vapaaehtoisesti...

Pikku retki Ashdodin rantakaupunkiin

Kävin pikavierailulla Israelin 6. suurimmassa kaupungissa, Ashdodin merenrantakaupungissa. Olen kai viimeksi käynyt tässä kaupungissa ikuisuus sitten kun asuin täällä ensimmäistä kertaa, ja kaupunki on sen jälkeen kasvanut reilusti,  joten riitti ihmettelemistä.  Retkelle minut vei eksäni, joka on ehtinyt viedä minut jo muutamalla lyhyelle päiväretkelle muualle Israeliin.  Ne jotka ovat lukeneet blogiani kauemmin ehkä muistavat että olen joskus maininnut täällä eksäni, jonka kanssa asuimme sekä eteläisessä-että pohjoisessa Amerikassa, ja joka särki sydämeni  New Yorkissa 9 vuotta sitten, vaikka olimme vielä sen jälkeen jotenkuten yhdessä  ja kävimme vielä kiertämässä Espanjan pohjoista rannikkoakin sen jälkeen.  Sen jälkeen emme tavanneetkaan , ennenkuin eksäni palasi tänne Israeliin tammikuussa, asuttuaan nämä 9 vuotta viime tapaamisemme jälkeen sekä Venezuelassa että Yhdysvalloissa.  Takaisinpaluuta ei ole , eli olemme nyt ystäviä. Mutta hyvä sekin, eli sydän parantunut;D  Tai ainakin suurimmaksi osaksi.... 

En ottanut montaa kuvaa, sillä kiertelimme autolla Ashdodin rannan läheistä osaa,  joka on tosi upean näköistä.  Suurimman osan kuvista otin auton ikkunan kautta,  mutta tämän olen ottanut eräältä mäennyppylältä,  

Ashdod on satamakaupunki, ja Välimerellä näkeekin Ashdodin kohdalla useita   rahtilaivoja. Ashdodin kautta tulee suurin osa tavaroista tännepäin.

Kun käännyin samalla mäennäppylällä,  huomasin tämän isohkon omakotitalon parvekkeen.

Kuva lainattu täältä

Rannan lähellä olevalla kadulla ohitimme tämän rakennuksen  , joka näytti siltä kuin se olisi hypännyt tuonne jostain 1001 yön tarinasta.  Minua harmitti kun eksä ei halunnut pysähtyä niin että olisin voinut ottaa tästä rakennuksesta kuvia, joten jouduin etsimään kuvan netistä. Rakennus on juhlatila, ja sisältäkin aika mahtava , paikan nettisivujen kuvista päätellen .

Auton ikkunasta otin myös kuvan Ashdodin esittävän taiteen keskuksesta,  joka on ihan valaan muotoinen. En tosin ehtinyt saada koko rakennusta kuvaan kun ajoimme sen ohitse. Postauksen ensimmäisen kuvan purjeet ovat tästä alaspäin,  ja ne sekä tämä keskus ovat modernin Ashdodin uusia maamerkkejä. Valaan muotoisessa keskuksessa on joka vuosi tähän aikaan yksi parhaista (omasta mielestäni) musiikkifestivaaleista; Mediterranee Festival.  Tosi hyvää ohjelmaa tänäkin vuonna: Montoyan flamencoveljekset Espanjasta , Natalie Wamba Berry, muutamia mainitakseni.

Edellisestä hieman ylöspäin  kuvasin  tämän ranskalaisen leipomokahvilan, joka ei sekään mahtunut kokonaisena kuvaan, kun auto kiiti sen ohitse...  La Choquette näytti sellaiselta jossa olisi mukava käydä kahvilla; se onkin sopivasti pääbussiasemaa vastapäätä joten ehkä teenkin niin joskus.  Sisällä kuulemma kaikki on ranskalaista: leivonnaiset, tarjoilijat, ruokalistat...

Lopuksi kävimme kahvilla rantakahvillassa . Ashdodilla on upea 8 kilometrin pituinen ranta-alue.  

Ihan mukava pieni retki, ja sai kiinnostumaan Ashdodista niin että mielelläni tekisin tuonne pidemmänkin retken.

Muumit naapurissa

Näin "Finns in Israel"-Facebook -ryhmän sivuilla että muumit olivat tulleet asuinkaupunkiini Holoniin. Kun vielä huomasin että muumit asettautuivat  kävelymatkan päähän kodistani, kävin nyt iltapäivällä kuvaamassa niitä. 

Muumit oli juuri aseteltu paikoilleen, eikä niiden vieressä vielä ollut kylttiä jossa kerrottaisiin muumeista. Muumit ovat  pienessä kulmapuistikossa,  Holonin keskuspuiston vieressä.

Mietin että miten  muumit olivat tulleet juuri tänne Holoniin...  Selvisi että Holonin entinen pitkäaikainen varakaupunginjohtaja , oli saanut Sophia Janssonilta luvan tuoda  muumipatsaat tänne, Suomen 100. itsenäisyyspäivän kunniaksi.  Selvisi myös että samaisella entisellä varakaupunginjohtajalla on poika Suomessa, ja että entinen varakaupunginjohtaja oli viime vuonna käynyt Muumimaailmassa,  Sophia Jansson oli myös käynyt täällä Holonissa 2 vuotta sitten , ja tavannut entisen varakaupunginjohtajan,  eli näin pääsivät muumit tänne Holoniin.  Muumipatsaat jäävät tähän kuulemma 25 vuodeksi, ja tähän rakennetaan myöhemmin pieni muumitalo:)

Ei hullummat uudet naapurit , tulen varmaankin heitä tervehtimään aina silloin tällöin:)

Tervetuloa Holoniin Muumit!

Matkalla kotiin törmäsin tuttuun koiranomistajaan , jolla on mopsi. Vieressä oli tämä mies suloisen villakoiransa Bambin (sama nimi  kuin koirallani:)  kanssa.  Kerroin että olin ollut kuvaamassa muumeja. Molemmat entisestä Neuvostoliitosta alunperin kotoisin olevat miehet katselivat minua kummastuneina;  heillä ei ollut aavistustakaan mitä muumit ovat.  Näytin heille kamerastani kuvia , ja kerroin että kaikki lapset täällä ainakin tietävät ketä muumit ovat;D