Olin siellä-I was there

Tämä on Benjamin Patton;Amerikan ehkä tunnetuimman kenraalin George S. Pattonin pojanpoika. Viime viikolla minulla oli mahdollisuus jutella hänen kanssaan ,kun hän oli Tel Avivissa I Was There-ryhmätyökurssinsa  merkeissä. Kentraali Pattonista tehty elokuva voitti useita Oscareita,ja myös hänen poikansa,Benjaminin isä ,valitsi sotilasuran,mutta Benjamin ei vastoin sukunsa perinteitä valinnut sotilasuraa. Kun kenraali Patton ei ymmärtänyt  sodassa traumatisoituneiden sotilaitten tilaa ,niin hänen pojanpoikansa päätti omistaa elämänsä traumatisoituneiden veteraanien auttamiselle. Benjamin Patton on jo useita vuosia työskennellyt Yhdysvalloissa traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivien veteraanien kanssa,järjestämällä elokuvaryhmätyökursseja.Hän uskoo,että ryhmätyössä tehdyt,sotilaiden omiin kokemuksiin perustuvat  lyhytelokuvat auttavat kohtaamaan menneisyyden haamuja. Joitakin vuosia sitten Benjamin Patton järjesti ryhmätyökurssin,jossa oli sekä amerikkalaisia että israelilaisia veteraaneja,ja silloin Natal-järjestössä (Israelin traumakeskus sotien ja terrorien uhreille) päätettiin että Benjamin Pattonin ryhmätyökurssi oli saatava myös tänne. Tämä helmikuussa pidettey ryhmätyökurssi oli jo kolmas kerta Pattonille täällä.

Ryhmätyökurssi pidettiin tässä upeassa vanhassa  talossa,jossa kävin viimeksi vuonna 2003 ,kun se vielä oli Sothebyn huutokaupan hallussa,ja eksä oli saanut kutsun johonkin coctail-tilaisuuteen .Nyt talo kuuluu säätiölle,joka huolehtii entisistä yksinäisistä sotilaista,armeijan jälkeen. (yksinäiset sotilaat:joko tänne yksin tulleita,tai orpoja tai muusta syystä sellaisia,jotka eivät ole tekemisissä perheittensä kanssa)

Talon sisäpuolella on lähes kaikki modernisoitu,mutta on siellä jäljellä vielä jotain vanhaakin,kuten nämä kauniit lattiatiilet.Säätiö lahjoitti talon tilat ryhmätyökurssin käyttöön.

Yksi ryhmistä Carmel.torilla. Kuva saatu Natal-järjestöltä

Ryhmätyöpäiviä oli 4,ja osanottajia oli tällä kertaa 14. Ensimmäisenä päivänä tutustuttiin,käytiin läpi kipeitä kokemuksia ja opittiin elokuvauksen perusteita. ,Toinen päivä oli vaikea mutta täynnä tunteita: osanottajat alkoivat avautua ja käsitellä asioita,joita he eivät olleet käsitelleet vuosiin. Kolmas päivä oli täynnä energiaa ,sillä silloin osanottajat alkoivat työstää elokuviaan, Osanottajat jaettiin 4 ryhmään,,ja jokaiseen ryhmään kuului sekä kliinikko että elokuvauksen ammattilainen. Neljäntenä päivänä kuvattiin mitä oli jäänyt kuvaamatta, ja editoitiin elokuvat.Illalla  oli ryhmätyökurssin päätösjuhla,johon osanottajat kutsuivat perheenjäseniään ja ystäviään,ja katseltiin jokaisen ryhmän elokuvat.

Kuva saatu Natal-järjestöltä

Myös tämä kohtaus Carmel-torilla,erään ravintolakojun edessä.liittyy veteraanien kokemuksiin ja lyhytelokuvaan. Täällä voi katsella muutaman Pattonin Yhdysvalloissa järjestämän ryhmätyökurssin lyhytelokuvia.Yhdessä niissä käynti supermarketissa tuo mielee kipeitä muistoja...

Kuva saatu Natal-järjestöltä

Juttelin Natal-järjestön psykologin kanssa,joka kertoi osanottajien edustavan useita sukupolvia,mutta suurin osa heistä oli keski-ikäisiä. Hän kertoi,että nämä ihmiset ovat pitäneet traumaattiset kokemuksensa piilossa vuosia,eivät ole kertoneet niistä kenellekään,kunnes tuntuu että sisällä räjähtää.Tässä ryhmätyökurssissa  he avautuvat ensimmäistä kertaa traumaattisista kokemuksistaan.  Nuoremmille miehille (viime vuonna kuulemma oli myös nainen mukana) asia on vielä tuore;he pystyvät vielä hyvin piilottamaan kipeät kokemuksensa  mutta keski-ikäiset ovat piilottaneet niitä jo niin kauan että he tarvitsevat tällaisen ryhmätyökokemuksen.Ehkä naiset osaavat paremmin käsitellä kipeitä kokemuksiaan kuin miehet...

Kuva saatu Natal-järjestöltä

Ryhmäkuvassa kurssin osanottajat sekä Natal-järjestön henkilökuntaa. Toisessa rivissä,heti Benjamin Pattonin takana,ihana ystäväni (mustavalkoinen pusero) Natal-järjestöstä.

Kuvassa Benjamin Patton ja Natal-järjestön toimitusjohtaja Orly Gal. Pattonin ja hänen tiiminsä tänne tuominen ei ole mikään halpa juttu,ja Natal-järjestössä pyritäänkin siihen ,että täällä koulutetaan väkeä, joka järjestää Pattonin periaatteiden mukaan toimivia ryhmätyökursseja täällä Israelissa.

Sekasotkupostaus ja talven loppu

 Viimeiset päivät ovat olleet harvinaisen lämpimiä helmikuuksi,sillä täällä saatiin tällä viikolla nauttia helteistä. Viimeksi tällaisia helteitä oli helmikuussa vuonna 2010. Mutta onneksi sentään talvikuukausien helteissä on kuivaa,eikä kosteaa kuten kesän helteillä. Huomenna tosin talvi tekee lyhyen paluun,mutta kun katsoin säätiedotuksia eteenpäin niin päivälämpötilat nousevat jo 20 asteen yläpuolelle,eikä yölläkään enään ole yhtä kylmää kuin muutama viikko sitten.Bye bye ihana rakas Välimeren talvi....

Joitakin viikkoja sitten kun oli talvinen viileä päivä,kävelin aamulla aikaisin rannan tuntumassa,ja rannan lähellä olevalla kadulla törmäsin kanoihin ja kukkoihin.

Kun kaupunkilainen näkee tällaisia keskustan tuntumassa niin siinä riittää ihmettelemisen aihetta...

Kanat ja kukot olivat maalatun talon takapihalla

Eräänä päivänä huomasin että torin lähistöllä olevaan kulmataloon oli tullut uusia asukkaita...

Jehovan todistajilla on koko talo käytössä....

Kävelyllä eräänä päivänä täällä taas vierailleen Annelin kanssa katseemme pysähtyi Diesel-kaupan ulkoseinään.

Samalla reissulla päädyimme istumaan retrohenkisen Cafe Sonyan baariin.

Baaritiskillä istuessamme selvisi että mukavalla baarimikolla oli ollut suomalainen tyttöystävä,jonka kautta oli tullut jonkinlainen Suomi-rakkaus. Hän yllätti meidät laittamalla Jukka Poikaa soimaan...

Cafe Sonyan sisäpiha.

Tel Avivin kaupungintalon  seinässä oli elävää tekstiä,joka kasvaa koko ajan. Non Stop-city.....

Kierroksella

Jos olen joskus katunut kameran jättämistä kotiin niin se oli eilen,kun pääsin kierrokselle Matkaopas-lehteen juttua tekevien ihmisten kanssa. Minulla oli mukana vain puhelimen kamera ,ja tuntuu että viime aikoina sillä saa otettua vain huonoja kuvia. Joten tämän postauksen kuvat ovat osittain hieman epätarkkoja...Mutta olipa kiva kierros,ja tässä siitä osa.

Aloitimme kantakahvilassani ja sieltä jatkoimme Max Brennerin suklaaliikkeeseen Tel Avivin satama-alueella.Max Brennerin kahvilakaupathan ovat jokaisen suklaaholistin unelmapaikka...Max Brennerhän on täältäpäin alkanut suklaakahvilaliikeketju,jonka kahvilakauppoja on eniten Australiassa mutta myös Yhdysvalloissa,Japanissa,Venäjällä,Singaporessa ja Koreassa.

Hyllyillä oli kaikenlaista kivaa.Kuvassa näkyy HugMug,joka on tarkoitettu kaakaolle;minunkin kaapistani löytyy sellainen,

Sieltä sitten jatkoimme Tel Avivin sataman ruokahalliin,josta minulla ei ole kuvia ja sieltä sitten Vanhalle Juna-asemalle,jossa kävimme korukaupassa.Korutaiteilija  Hella(!) Ganorin  Netline-kokoelman korujen  suunnitteluun on käytetty 3D-tekniikkaa ja korujen geometriset kuviot ovat saaneet inspiraationsa arkkitehtuurin maailmasta.

Korukaupan seinillä olevat vanhat maalaukset ihastuttivat.Tässä paikassa oli aikoinaan brittiarmeijan upseerikerho,ja Saksassa syntynyt,tänne natsismin valtaan noustessa muuttanut Gerd Rothchild ,joka itsekin oli liittynyt brittiarmeijaan,maalasi nuo seinämaalaukset upseeriklubia varten. Maalaukset jäivät myöhemmin uuden maalikerroksen alle ja kun vanhaa Juna-asemaa kunnostettiin,huomattiin että vanhan maalikerroksen alla oli vielä toinen maalikerros ja siellä nämä seinämaalaukset.

Juna-asemalta ajoimme Jaffan vanhaan kaupunkiin ja siellä olevaan Ilana Goorin museoon,joka on ehkä yksi kiehtovimpia näkemiäni museoita eikä mikään tavanomainen sellainen.Museo ja rakennus jossa se on,on hyvin erilainen museokokemus.

Ihastuin museossa näihin kiinalaisiin suuriin kulhoihiin ja vateihin,jotka olisin halunnut viedä kotiin;D Niitä oli monta erilaista ja kaikki niin kauniita.

Museon terassikerrokselta voi nähdä Jaffaa eri puolilta.

Vähän lisää terassia.Museossa järjestetään myös tapahtumia ja terassikerroksia voi vuokrata vaikka häitä varten.

Jatkoimme vanhassa Jaffassa liikkeeseen,jossa kuvassa näkyvä Itay Noy suunnittelee ja rakentaa ekslusiivisia kellojaan,jotka valittiin viime vuonna 10 parhaimman luksuskellomerkin joukkoon(ja hinnat sen mukaisia....)

Ohitimme tämän ilmassa roikkuvan appelsiinipuun,jonka varmaan jokainen Jaffassa vieraileva kuvaa....

Vanhan Jaffan kujia..

Seuraava etappi oli ihan kohta valmistuva Abraham hostel Tel Aviv,joka on hieman hotellin ja hostellin välimuoto,ja juuri sitä mitä Tel Aviv kaipaa,sillä hotellihinnat ovat korkeita,mutta 6-kerroksisessa Abraham-hostellissa,joka on rakennettu entiseen puhelinyhtiön konttorirakennukseen ,yksityishuoneet ovat edullisia,ja sijainti ihan keskustassa:) 

Tämän jälkeen olikin jo aika jatkaa kierrosta kotiiin bussilla..

P.S. ihan kauhulla odottelen sunnuntaina saapuvia 30-asteen helteitä...tällaista tapahtuu joskus harvoin helmikuussa,viimeksi vuonna 2010 kun kaksi ystävääni olivat täällä visiitillä.Apua,toivottavasti menee pian ohi sillä ei nyt kesä voi vielä tulla...

Yad Vashem Holokaustihistoria-museossa

Viime torstaina kävin Tel Avivin suomalaisen kirjaston (kiitos Sirpa:) järjestämällä reissulla Jerusalemin Yad Vashem Holocaust-museossa.  Yritin miettiä olenko ollut tuolla aikaisemmin,mutta en löytänyt pääkopastani minkäänlaisia muistikuvia sellaisesta,joten todennäköisesti tämä oli ensimmäinen kerta tuolla. 

"Jad Vashem tunnetaan Vainojen Museona, mutta se on paljon enemmän. Käytännön työtä Jad Vashem tekee eri osa-alueilla. Jad Vashemin kampuksella Jerusalemissa sijaitsevat varsinaisen historiallisen ja taidemuseon ohella erittäin kattava arkisto, tutkimuskeskus, visuaalinen keskus ja laajalti tunnettu kansainvälinen koulu. Jad Vashem toimii useilla eri tavoilla akateemisesti ja taiteen keinoin varjellakseen juutalaisvainojen muistoa, mutta myös siirtääkseen muiston merkityksen tuleville sukupolville."

Sulkumerkeissä oleva teksti on kopioitu Yad Vashemin sivuilta ja kertoo mistä paikasta on kyse.

Meillä oli suuri onni olla kuvassa näkyvän Susanna Kokkosen opastamina käynnillämme Holocaust-historian museossa. Susanna johtaa Yad Vashemin kristillistä osastoa. Parempaa ja asiantuntevampaa opastusta emme olisi voineet löytää;opimme niin paljon Susannan kautta. Susanna kiertää maailmalla kertoen holokaustista ja antisemitismista,ja YouTubesta voi löytää useita videoita,joissa Susanna puhuu,kuten tässä.  Ja tällä videolla Susanna vierailee Pulssi-ohjelmassa  ja kertoo työpaikastaan.

Kuja,jonka varrelle on istutettu puita ns. Vanhurskaat kansakuntien joukossa-ihmisten muistolle. Sieltä voi löytää esimerkiksi Raoul Wallenbergin muistoksi istutettu puu.

Tämä muistomerkki on pystytetty Janus Korczakin muistolle. Korczak oli puolanjuutalainen lääkäri,pedagogi ja kirjailija.Lisää hänestä ja lapsista joita hän yritti pelastaa voi lukea täällä(suomeksi)

Yad Vashemissa on monta osa-aluetta mutta koska meillä  oli rajallisesti aikaa kävimme läpi Holokaustin historian museon. Aloitimme holokaustissa kuolleiden lasten muistoksi pystytetyssä luolaan rakennetussa muistomerkissä. Sisällä näkyy tuhansia kynttiläliekkiä,joita itse asiassa on vain muutama ,mutta peilien avulla niitä näkyy olevan tuhansia. Holokaustissa kuoli noin puolitoista miljoonaa lasta ja sisällä luetaan lasten nimiä,heidän ikänsä kuolinhetkellä sekä kotipaikkakuntansa.Tuolta tulee hiljaisena ulos...

Lasten muistomerkin on suunnitellut israelilais-kanadalainen arkkitehti Moshe Safdie,ja muistomerkin rakentaminen  mahdollistui tämän 2½ -vuotiaana  Auswichissa kuolleen Uziel-pojan vanhempien lahjoittaman lahjoituksen ansiosta. Vanhemmat selvisivät mutta Uziel ei...

Moshe Safdie on suunnitellut myös kallioon rakennetun holokaustihistorian rakennuksen.Kolmikulmainen rakennus on hyvin vaikuttava ja ihmisiä tulee Yad Vashemiin kuulemma myös museon arkkitehtuuria katsomaan. 

Museon sisällä ei saa kuvata mutta ehdin ottaa yhden hieman epäselvän kuvan alussa. Moshe Safdien suunnittelema museorakennus on vaikuttava mutta niin on myös sen sisältö joka meille aukeni Susannan pätevän opastuksen kautta..Museo ei tuo esille  6 miljoonan ihmisen joukkotuhoa ,sillä uhreja käsitellään yksilötasolla. Opastusmatkan varrella kuulimme monta surullista tarinaa.

En osaa sanoa enempää. Mitä koimme voi kokea vain tuolla käymällä mutta hyvän kuvan saa myös lukemalla Yad Vashemin holokaustimuseon sivuja. Näinä päivinä kun ihmisiä tapetaan eri puolilla maailmaa on aihe ikävä kyllä ajankohtainen.

Museon jälkeen kävimme illallisella Jerusalemin viehättävässä Ein Kerem-kaupunginosassa sijaitsevassa Karma-ravintolassa. Kuvassa ei näy Karma,vaan osa tuota viehättävää kaupunginosaa,joka on edukseen etenkin illalla kun katujen varrella olevat ravintolat ovat täynnä ihmisiä.

Lauantairetki

Lauantai on yleensä se päivä kun nukun kauemmin enkä herää todella aikaisin kuten muina päivinä.Siksi hätkähdinkin aamulla vielä nukkuessa puhelimen soidessa,mutta siellä olikin saman kadun naapuri Evelyn,joka kutsui mukaan retkelle. Bambinkin sai kuulemma ottaa mukaan. Normaalia kylmemmän viikon jälkeen päivästä näytti tulevan lämpimämpi sekä aurinkoisempi.

Ajoimme Evelynin ja tyttärensä kanssa Yarkonin kansallispuistoon. Tytär on kansallispuistossa töissä ja pääsimme maksutta sisälle. Yarkonin kansallispuisto on jaettu kahteen osaan:Tel Afek ja Yarkonin lähteet. Aloitimme Tel Afekista,joka on entisen Antipatriksen kaupungin kohdalla.Antipatriksen perusti Juudean kuningas Herodes Suuri .joka nimesi kaupungin isänsä Antipaterin mukaan. Tel Afekin alueella 3 eripituista reittiä,ja valitsimme niistä lyhyimmän...

Bambilla ja Evelynin  mopsilla Kailla oli mukavaa luonnon keskellä.Harvemmin pääsevätkin tekemään tällaisia reittejä.

Täällä on nyt kaikkein vihrein aika ja villikasvit olivat jo kasvaneet pitkiksi.Kuukausi pari ja nämä ovat kaikki kuivuneet pois....

Talvilammikko.Eri puolilla Israelia on talvilammikoita,jotka muodostuvat sateista .Niissä on rikas flora ja fauna;ne toimivat esimerkiksi sammakkojen kutupaikkoina .Monet talvilammikot ovat hävinneet rakentamisen alta;asuinkaupungissani Holonissa on talvilammikko jota pitäisi mennä tutkimaan,ja toivottavasti se saa siellä pysyä.

Heinäsirkka.Tuon pää on kyllä ihan ufon näköinen!

Ohitimme pienen Rooman ajan Cardon matkallamme.Taustalla näkyy Petah Tikvan tornitaloja.

Cardon jälkeen tulimme linnoituksen kohdalle.Kukkulan päälle rakennetun  Binar Bashi-linnoituksen rakensivat ottomaanit vuosina 1572-1574.

Linnoituksen sisäpuolella

Linnoitus toiselta puolelta katsottuna.

Linnoituksesta alaspäin tullaan tekojärven kohdalle.Lämmin sää houkuttel ihmisiä paikalle ja vähitellen ihmisiä ilmestyi lisää alueelle,joka on suosittu myös piknikpaikkana.

Tekojärvessä asustelee näitä rumia viiksikaloja,jotka kuuluvat kissakalojen sukuun. 

Ihmisiä piknikillä järven rannalla

Autoa kohti kävellessämme näimme lisää ihmisiä israelilaisten lempipuuhan parissa,eli piknikillä grillaten. Koirat tietenkin olisivat halunneet mennä tuonnepäin.,,,,,

Jatkoimme autolla matkaa (kävellen olisi päässyt pidempää reittiä..) kansallispuiston toiseen osaan eli Yarkon-joen alkulähteille.Joki on 27.5 kilometriä pitkä ja päättyy Välimereen.  Jokea olen kuvannut usein Yarkon-puiston kohdalla. Yarkon-joen alkulähteiden vieressä on Baptistikylä,jonne emme menneet tutustumaan.

Reitillä näkyi paljon villisinapin kukkia.

Tulimme pienelle lammelle jossa ulpukoiden lehtiä,Mutta ulpukat kukkivat tuolla vasta kesällä....

Lammen keskellä kasvavan eukalyptuspuun runko oli todella paksu.Mutta olikohan tuossa kaksi yhteen kasvanutta eukalyptusta....

Kotiin toin kimpun keltaisia villisinapin kukkia.Tuoksuvat hyvälle ja maistuvat salaatissa.