Tämä on
Benjamin Patton;Amerikan ehkä tunnetuimman kenraalin
George S. Pattonin pojanpoika. Viime viikolla minulla oli mahdollisuus jutella hänen kanssaan ,kun hän oli Tel Avivissa
I Was There-ryhmätyökurssinsa merkeissä. Kentraali Pattonista tehty
elokuva voitti useita Oscareita,ja myös hänen poikansa,Benjaminin isä ,valitsi sotilasuran,mutta Benjamin ei vastoin sukunsa perinteitä valinnut sotilasuraa. Kun kenraali Patton
ei ymmärtänyt sodassa traumatisoituneiden sotilaitten tilaa ,niin hänen pojanpoikansa päätti omistaa elämänsä traumatisoituneiden veteraanien auttamiselle. Benjamin Patton on jo useita vuosia työskennellyt Yhdysvalloissa
traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivien veteraanien kanssa,järjestämällä elokuvaryhmätyökursseja.Hän uskoo,että ryhmätyössä tehdyt,sotilaiden omiin kokemuksiin perustuvat lyhytelokuvat auttavat kohtaamaan menneisyyden haamuja. Joitakin vuosia sitten Benjamin Patton järjesti ryhmätyökurssin,jossa oli sekä amerikkalaisia että israelilaisia veteraaneja,ja silloin
Natal-järjestössä (Israelin traumakeskus sotien ja terrorien uhreille) päätettiin että Benjamin Pattonin ryhmätyökurssi oli saatava myös tänne. Tämä helmikuussa pidettey ryhmätyökurssi oli jo kolmas kerta Pattonille täällä.
Ryhmätyökurssi pidettiin tässä upeassa vanhassa talossa,jossa kävin viimeksi vuonna 2003 ,kun se vielä oli Sothebyn huutokaupan hallussa,ja eksä oli saanut kutsun johonkin coctail-tilaisuuteen .Nyt talo kuuluu
säätiölle,joka huolehtii entisistä yksinäisistä sotilaista,armeijan jälkeen.
(yksinäiset sotilaat:joko tänne yksin tulleita,tai orpoja tai muusta syystä sellaisia,jotka eivät ole tekemisissä perheittensä kanssa)
Talon sisäpuolella on lähes kaikki modernisoitu,mutta on siellä jäljellä vielä jotain vanhaakin,kuten nämä kauniit lattiatiilet.Säätiö lahjoitti talon tilat ryhmätyökurssin käyttöön.
 |
| Yksi ryhmistä Carmel.torilla. Kuva saatu Natal-järjestöltä |
Ryhmätyöpäiviä oli 4,ja osanottajia oli tällä kertaa 14. Ensimmäisenä päivänä tutustuttiin,käytiin läpi kipeitä kokemuksia ja opittiin elokuvauksen perusteita. ,Toinen päivä oli vaikea mutta täynnä tunteita: osanottajat alkoivat avautua ja käsitellä asioita,joita he eivät olleet käsitelleet vuosiin. Kolmas päivä oli täynnä energiaa ,sillä silloin osanottajat alkoivat työstää elokuviaan, Osanottajat jaettiin 4 ryhmään,,ja jokaiseen ryhmään kuului sekä kliinikko että elokuvauksen ammattilainen. Neljäntenä päivänä kuvattiin mitä oli jäänyt kuvaamatta, ja editoitiin elokuvat.Illalla oli ryhmätyökurssin päätösjuhla,johon osanottajat kutsuivat perheenjäseniään ja ystäviään,ja katseltiin jokaisen ryhmän elokuvat.
 |
| Kuva saatu Natal-järjestöltä |
Myös tämä kohtaus Carmel-torilla,erään ravintolakojun edessä.liittyy veteraanien kokemuksiin ja lyhytelokuvaan.
Täällä voi katsella muutaman Pattonin Yhdysvalloissa järjestämän ryhmätyökurssin lyhytelokuvia.Yhdessä niissä käynti supermarketissa tuo mielee kipeitä muistoja...
 |
| Kuva saatu Natal-järjestöltä |
Juttelin Natal-järjestön psykologin kanssa,joka kertoi osanottajien edustavan useita sukupolvia,mutta suurin osa heistä oli keski-ikäisiä. Hän kertoi,että nämä ihmiset ovat pitäneet traumaattiset kokemuksensa piilossa vuosia,eivät ole kertoneet niistä kenellekään,kunnes tuntuu että sisällä räjähtää.Tässä ryhmätyökurssissa he avautuvat ensimmäistä kertaa traumaattisista kokemuksistaan. Nuoremmille miehille (viime vuonna kuulemma oli myös nainen mukana) asia on vielä tuore;he pystyvät vielä hyvin piilottamaan kipeät kokemuksensa mutta keski-ikäiset ovat piilottaneet niitä jo niin kauan että he tarvitsevat tällaisen ryhmätyökokemuksen.Ehkä naiset osaavat paremmin käsitellä kipeitä kokemuksiaan kuin miehet...
 |
| Kuva saatu Natal-järjestöltä |
Ryhmäkuvassa kurssin osanottajat sekä
Natal-järjestön henkilökuntaa. Toisessa rivissä,heti Benjamin Pattonin takana,ihana ystäväni (mustavalkoinen pusero) Natal-järjestöstä.
Kuvassa Benjamin Patton ja Natal-järjestön toimitusjohtaja Orly Gal. Pattonin ja hänen tiiminsä tänne tuominen ei ole mikään halpa juttu,ja Natal-järjestössä pyritäänkin siihen ,että täällä koulutetaan väkeä, joka järjestää Pattonin periaatteiden mukaan toimivia ryhmätyökursseja täällä Israelissa.
Ryhmätyökurssi pidettiin tässä upeassa vanhassa talossa,jossa kävin viimeksi vuonna 2003 ,kun se vielä oli Sothebyn huutokaupan hallussa,ja eksä oli saanut kutsun johonkin coctail-tilaisuuteen .Nyt talo kuuluu säätiölle,joka huolehtii entisistä yksinäisistä sotilaista,armeijan jälkeen. (yksinäiset sotilaat:joko tänne yksin tulleita,tai orpoja tai muusta syystä sellaisia,jotka eivät ole tekemisissä perheittensä kanssa)
Talon sisäpuolella on lähes kaikki modernisoitu,mutta on siellä jäljellä vielä jotain vanhaakin,kuten nämä kauniit lattiatiilet.Säätiö lahjoitti talon tilat ryhmätyökurssin käyttöön.
Kuvassa Benjamin Patton ja Natal-järjestön toimitusjohtaja Orly Gal. Pattonin ja hänen tiiminsä tänne tuominen ei ole mikään halpa juttu,ja Natal-järjestössä pyritäänkin siihen ,että täällä koulutetaan väkeä, joka järjestää Pattonin periaatteiden mukaan toimivia ryhmätyökursseja täällä Israelissa.
Mielenkiintoista!
VastaaPoistaOlipa mielenkiintoinen kirjoitus!
VastaaPoistaJa kunnioitettava ura Benjamin Pattonilla. Tuossa kyllä putosi omena kauas puusta. On valtavan hienoa, että hän on päättänyt omistaa elämänsä traumatisoituneiden veteraanien auttamiselle.
Nuo kurssit kuulostavat tehokkailta. Nuo yhteiset kokemukset ja yhteinen tekemien avaavat niitä kipeitä muistoja.
Kiitos Jael! Oli koskettavaa lukea tätä.
Hyvää tulevaa viikkoa!
Hannele:oli mielenkiintoinen kokemus:)
VastaaPoistaTuula:Kiitos,kiva että pidit mielenkiintoisena. Todellakin on Benjamin Patton ihan eri maata kuin kuuluisa isoisänsä,ja onneksi niin:) Hän tekee paljon hyvää ja on erittäin mukava ihminen,ja osasi niin hyvin poseeratakin minulle;Kysyinkin häneltä kurssien tuloksia ,ja hän sanoi että vielä ei ole tarpeeksi tutkimusmateriaalia mutta että selvästi nuo yhdessä koetut hetket kohtalotoverien kanssa auttavat ja toimivat terapiana. Hyvää tulevaa viikkoa sinullekin Tuula:)
Mielenkiintoinen tapahtuma ja erittäin hienoa työtä Benjamin Pattonilta. Varmasti yhdessä koettuna kohtalotovereiden kanssa vaikeat asiat voidaan avata ja aloittaa niiden työstäminen.
VastaaPoistaTärkeää työtä
VastaaPoistaUpeaa, että tällaisia ryhmiä järjestetään. Nämä varmasti auttavat sinne pääseviä ihmisiä paljon.
VastaaPoistaIhanaa alkavaa viikkoa Jael.
Tuollaisessa olisin mielelläni mukana. Vasta ääneen sanottu tuo usein asiat todeksi ja vasta sen jälkeen niistä voi päästä eteenpäin.
VastaaPoistaVoi miten hieno asia! Traumaperäinen stressihäiriö ei ole leikin asia.Mahtavaa että on ihmisiä, jotka haluavat auttaa siitä kärsiviä näin hyvin toimivan menetelmän avulla.
VastaaPoistaKaunis on myös tuo talo ja sen lattiatiilet.
Mukavaa päivää Jael ja alkanutta viikkoa!
Very interesting:) Komea pojanpoika Pattonilla. Traumaperäinen stressi on tuttua omastakin elämästä joten senkin vuoksi aihe oli läheinen. Kaunista viikkoa Jael♥
VastaaPoistaMarjo;koskettava ja mielenkiintoinen tapahtuma olikin.Ja hienoa että Patton tavallaan hyvittää isoisänsä tekoja tällä toiminnallaan,hän sanoikin että kaikki lähti hänen omasta perhehistoriastaan. Ja juuri tuo yhdessä olo helpottaa vaikeiden asioiden puimista ja käsittelyä.
VastaaPoistaAllu:erittäin!
Outi:Täälläpäin on tärkeään että tällaista järjestetään ja esimerkiksi Natalin toiminta ulottuu kaikille uskontoon katsomatta,eli traumoja kokevat samalla tavalla myös arabiväestö ja muut minoriteetit täällä,jotka tarvitsevat trauma-apua. Ihanaa alkavaa viikkoa sinnekin!
Paluumuuttajatar: tuo oli hyvin sanottu,noinhan se onkin. JOs traumaattisia kokemuksia pitää sisällään niitä ei voi työstää.
Anne Palosaari:Todella hieno,ja oli hienoa päästä seuraamaan sitä yhden päivän.Traumaperäinen stressihäiriö ei todellakaan ole leikin asia,tiedän sen itsekin omasta kokemuksesta ja miten puhuminen helpottaa. Tuo talo on aivan ihana.Ulkoa päin kuin silloin kun se oli ihan uusi mutta sisältä niin moderni kuin vain voi olla.-Kiitos samoin sinulle oikein hyvää viikkoa:)
Plaza de Mustis: Benjamin Patton oli erittäin vaikuttava,hyvin pitkä ja karismaattinen mies. Minullekin traumaperäinen stressi on tuttua,joten siltäkin kannalta oli mielenkiintoista päästä seuraamaan tuota. Kiitos samoin sinulle oikein hyvää viikkoa!
Jälleen kerran sinulta kiinnostavaa luettavaa. Tuollaisia Pattoneita olisi täälläkin tarvittu silloin neljäkymmntäluvun lopulla kun isämme yrittivät sopeutua tavalliseen elämään viiden sotavuoden jälkeen.
VastaaPoistaKaikkea hyvää teille sinne ja voimia tärkeässä työssänne.
Unelma:ihana nähdä sinulta täällä kommentti:) Totta,isoisä Patton jopa kieltäytyi uskomasta että on olemassa sodassa traumatisoituneita sotilaita...Joten pojanpoika hyvittää ...Onneksi nyt osataa hoitaa tuollaista.Sinullekin kaikkea hyvää rakas ystävä:)
VastaaPoistaVau mikä rakennus ja mielenkiintoinen postaus.
VastaaPoistaTodella ihailtavaa omistautumista Benjamin Pattonilta.. ällistyttävän tärkeää työtä. Hienoa, että kirjoitit aiheesta. :)
VastaaPoistaNelli:nuo vanhat restauroidut rakennukset ovat niin kauniita:) Kiva kun tykkäsit:)
VastaaPoistaKris&Tony: Todellakin,hienoa että hän hyvittää isoisänsä virheet,ja tekee hienoa työtä:) Kiitos:)
Jael, olen tosi iloinen puolestasi, että pääsit mukaan näin mielenkiintoiseen tapahtumaan! Hiukka kadekin lienen... :-)
VastaaPoistaNurkkalintu:kiitos,oli kyllä tosi mielenkiintoista:) Olin onnenpekka kun pääsin tuohon mukaan:)
VastaaPoista