Unelman kanssa Vuosaaressa ja kissavahtina

Tänään tapasin Vuosaaressa  Unelman! Kun hän joku aika sitten ehdotti,että tapaisimme jossain vaiheessa vierailuni aikana,ilahduin,ja tänään sitten tapasimme vihdoinkin.Ihanan sydämellinen Unelma ja minä treffasimme Vuosaaren Columbus-kauppakeskuksessa ja sieltä kävelimme Aurinkolahtea päin.

Istahdimme lähellä Aurinkolahden rantaa ja Uutelan ulkoilualuetta olevaan kahvila Kampelaan,jossa nautimme gluteenittomat kakkupalat ja maustettua vettä.Kiitos Unelma! Aika viehättävä paikka muuten tuo kahvila,jos tuolla päin kulkee. Olen mennyt siitä ohi useita kertoja,mutta tänään oli ensimmäinen kerta,kun siellä olin.

Kävelimme Aurinkolahden kanaalin varrella ja sieltä takaisin Columbukseen,jossa hyvästelimme.Meillä oli aivan ihana tapaaminen!

Tämän viikon ja osan ensi viikkoa olen kissavahtina,kun poikani ja avovaimonsa  menivät lomalle.  Niilolla on hassu tapa:aina kylpyhuoneeseen mennessä se tulee vaatimaan että kraanaa hieman avataan ja siitä se sitten juo.Nuo kuvassa näkyvät pisteet ovat vesipisaroita.

 

Vanha Otto-kissani(17v.) on alkanut hieman matkia Niiloa,ja tulee sekin yleensä kylpyhuoneeseen,jossa se alkaa litkiä lattiella olevaa vettä.Hassuja kissoja!

Lissun kanssa Kiasmassa

Tänään tapasin Lissun Titityy-blogista ja Lissu tunnustikin minut heti,koska olin lähettänyt linkin Leenan blogissa olleisiin kuviin minusta   Päätimme mennä Kiasmaan katsomaan ARS11-näyttelyä. Heti aulassa ihastutti seinällä näkyvä teos,joka on tehty pullonkorkeista ja muusta metallijätteestä,ja joka muistuttaa ghanalaisia kankaita.ARS 11 käsittelee nykytaiteessa Afrikassa ja sen ulkopuolella asuvien taiteilijoiden suhdetta Afrikkaan.

 Myös tämä teos oli tehty maitopurkkien kansista. Miten paljon aikaa tuollaisen tekemiseen onkaan mennyt.

 Etelä-afrikkalainen Mary Sibande on luonut fiktiivisen hahmon,Sophien,joka tavallaan edustaa stereotyyppistä kuvaa afrikkalaisesta mustasta naisesta,palvelijasta,mutta joka mahtavien sinisten viktoriaanisten asujensa vuoksi ei voi sellaisena toimia,ja palvelijan rooli on Sibanden hahmoissa kääntynyt päinvastaiseksi;palveltavaksi.

Näyttelyssä on paljon suurikokoisia,vaikuttavia valokuvia.Tässä yksi pysähdyttävä kuva:juhlapukuinen nuori tyttö Accran torilla Ghanassa.

Kiasman ikkunoista voi seurata uuden Musiikkitalon edustan töiden etenemistä. ARS11 on mielenkiintoinen näyttely,joka antaa ajattelemisen aihetta;suosittelen!

Lissu toi tuliaisina itse keräämiään ja kuivattamiaan suppilovahveroita ,ja koska viime viikonloppuna valmistin sellaisista muhennosta Leenan luona,tiedän tarkalleen miten käyttää Lissun antamat sienet.Kiasman jälkeen kävimme lounaalla Kampin keskuksessa .Oli oikein mukava blogitapaaminen taas:)

Vierailulla lumotussa puutarhassa

Viime lauantaina matkustin Pendolinon kyydissä Jyväskylään,vierailulle Leena Lumen luokse Säynätsaloon.Leena ja minä olemme lukeneet toistemme blogeja jo pitkään,ja nyt oli sitten tapaamisen aika.Jyväskylästä Leena ja hänen Alfauroksensa tulivat hakemaan minut kotiinsa.

Oli mahtavaa vihdoinkin tavata ihana Leena,ja en voi edes kunnolla  sanoin kuvailla,minkä ihanan vierailun hän oli minulle järjestänyt.Olemme molemmat aika puheliaita ja juttua riitti:D

Leenan kauniissa keittiössä valmistimme yhdessä oikean gourmet-aterian,ja siitä voi lukea enemmän Leenan blogissa täällä,kuvien kera.

Leenan puutarha hurmasi

Mahtavia vihreitä sävyjä!

 Kauniit keltakurjenmiekat kaikessa loistossaan Leenan puutarhassa

Seuraavana päivänä kävimme Viherlandiassa,jonka Leena onkin usein maininnut.Paikka on aivan uskomaton;jokaisen puutarhafanin unelmapaikka!

Kävimme myös katsastamassa Alvar Aallon suunnitteleman Säynätsalon kunnantalon.Ulkoseinillä on uskomattomat villiviinit. Helsinkiin  palasin mukavien ja mieleenpainuvien muistojen kanssa;kiitos sinulle Leena:)

Luntako......

Eilen hieraisin silmiäni,kun näin poppelien valkaisemia alueita. Luulin melkein,että oli satanut lunta helteen keskellä;D Nuo puista lentäneet valkoiset haituvat ovat kuin pumpulia;sopisivat varmaankin pehmolelujen täytteeksi.

Eilen tapasin taas ihanan blogiystäväni Ritan, ja tämä oli jo kolmas kesä kun tavattiin! Vietimme tosi mukavan iltapäivän ja Rita tarjosi herkullisen lounaan.Helsingissä on ollut helteitä melkein kuin Tel Avivissa,ja etenkin metrossa on aika tukalaa matkustaa helteellä,mutta on ihanaa,että aurinkoa riittää. Muutenkin on ihanaa olla Suomessa juuri nyt,kun kesä on kauneimmillaan.

Rauhallinen juhannus

Amsterdamin kierroksen  ja pienen vatsataudin jälkeen oli  mukavaa ihan vain rentoutua juhannuksen aikaan. Vietin juhannuksen poikani ja kihlattunsa luona,heidän itse ollessa mökillä juhannusta viettämässä.Minulla taas oli katit seurana,ja oli kiva taas nähdä niitä tauon jälkeen(viimeksi näin ne helmikuussa).

Niilo oli selvästi leventynyt ja saanut lisäpainoa,vaikka Otto,17v. selvästikin on se,joka syö enemmän ja työntää itse asiassa nuoremman Niilon pois kun se tulee sinne samaan aikaan. Tuollaista lihomistahan voi tapahtua leikatuille poikakissoille,etenkin kuulemma eurooppalaiselle lyhytkarvakissoilla,kuten Niilo.Otto taas on iästään huolimatta edelleenkin erittäin ketterä,eikä uskoisi sen olevan jo noin vanha.

Parin päivän ajan olen myös pyöräillyt jonkin verran ,sillä vanha pyöräni on täällä poikani kotitalon pyöräkellarissa.Maisemat ovat aivan ihanat täälläpäin!

Oikein mukavaa kesäistä viikkoa kaikille!

Helsingissä,Amsterdamin kautta

Eilen aamuyöllä saavuin Helsinkiin,uskomattoman pitkän,hieman yli 24 tuntia kestäneen matkan jälkeen.Etäisyys ei tosiaankaan ole noin pitkä,vaan tilatessani lippua Suomeen netin kautta viime vuoden puolella tieto siitä,että lentojeni välillä on 13 sai minut iloiseksi. Lentojen vaihto oli nimittäin Amsterdamin Schiphol-kentällä,ja ajattelin,että siinäpä mahtava tilaisuus samalla viettää melkein päivä Amsterdamissa.

En vaan silloin tullut ajatelleeksi,että saattaisin olla hieman liian väsynyt siellä kiertämiseen: lentokentällä piti olla klo 2 maissa yöllä,taksi tuli hakemaan puoli kahden maissa ja lento lähti aamuyöllä liikkeelle.Amsterdamiin saavuttiin yhdeksän aikaan aamulla,ja koska en ollut edellisenä yönä mitenkään nukkunut,olin jo valmiiksi väsynyt. Mutta Amsterdamiin oli pakko päästä! Löysin lukolliset säilytyskaapit,jonka kanssa sain taistella noin 20 minuuttia ennenkuin se suostui hyväksymään kolikkoni ja sitten ostin edestakaisen junalipun Amsterdamin keskustaan,7,90 €. Kuten kuvista näkee,siellä oli taas,kuten niin usein,pilvistä.

A

Amsterdamilla on ihan erityinen merkitys elämässäni.Eksä asui siellä tavatessamme,ja vietin siellä aikoinaan usein ja paljon aikaa.Sain silloin myös tarjouksen asua kaupungissa ja työpaikkakin siellä olisi ollut,mutten halunnut muuttaa sinne asumaan. Viime vierailustani kaupungissa oli kulunut melkein 6 vuotta,ja olin kuvitellut,etten enään muista miltä kaupunki oikein näyttää,mutta heti astuessani ulos rautatieasemalta alkoi jo näyttää niin tutulta,ja en tarvinnut edes karttaa siellä kulkemiseen.

Rembrantin patsas

Kiertelin kaupungissa joitakin tunteja. Kaikki paikat näyttivät niin tutuilta,ja Damrakin takana olevia kauppakujia oli taas mukava kulkea.Muistot tulivat mieleen..viimeksi kuljeskelin kaupungissa eksän kanssa..Väsymys alkoi kuitenkin painaa oikein kunnolla ja jalat tuntua raskailta,ja oli pakko päästä jonnekin istumaan.

V&D-tavaratalossa Amsterdamin keskustassa olevassa La Place-ravintolassa istahdin syömään salaatin ja hieman leputtelemaan jalkojani. Vinkkinä mahdollisille Amsterdamin kävijöille:La Place on ihana lounaspaikka:siellä on erilaisia asemia,kuten salaattiasema,keittoasema,konditoria-asema ja niin edelleen,ja kaikki on asetettu esille todella houkuttelevasti ja esteettisesti. Salaattibuffeesta esimerkiksi otettiin mitä haluttiin lautaselle,joka sitten punnittiin.

 

Olisin vielä halunnut kierrellä kaupunkia vaikka kuinka paljon,mutten vaan jaksanut.Edessä oli kuitenkin vielä monta tuntia lentokentällä,mutta otin junan takaisin Schipholiin. Lentokentillä on aika turhauttavaa odotella useita tunteja,etenkin jos on rättiväsynyt,mutta onneksi kentällä oli mukava jonkinlainen sademetsänurkkaus,jossa oli vihreitä  mukavia istuimia,beanbag-istuimia,puita (tosin ei aitoja)sekä taustalla koko ajan lintujen visertelyä.

 

Siellä sitten jaksoi jotenkuten keskittyä kirjaan,jonka olin ostanut Israelista lentokentällä matkalukemiseksi.Olin jo lukenut aiemmin joitakin sivuja Cutting for Stone-kirjasta,joka oli ystävälläni Maryllä.Mary kuitenkin vei kirjan mukanaan Yhdysvaltoihin palatessaan,ja ilahduin,kun näin kirjan lentokentällä. Suomeen saavuin sitten keskiyön jälkeen,tasan vuorokausi siitä,kun olin lähtenyt kotoa.Ensimmäisenä yönä en saanut paljon unta,ja sen jälkeen tuli pieni vatsatauti,jota nyt parantelen,mutta on ihanaa taas olla Suomessa!

Oikein ihanaa juhannusta kaikille!