tiistai 31. maaliskuuta 2020

Kukkia ja pitkästymistä

Kotona oleminen alkaa välillä tuntua aika ahdistavalta, ehkä sen takia koska asun yksin. Luulen että yksinasuville tämä pakollinen sisällä pysyminen on ehkä kaikkein vaikeinta, enkä ole ehkä koskaan tuntenut oloani yksinäisemmäksi.  .Vaikka asunkin yksin, en normaalisti tunne oloani yksinäiseksi,  mutta nyt tunnen. Onneksi on Bambi, enkä tosiaankaan tiedä mitä tekisin ilman rakasta koiraa, joka onneksi on pakko välillä viedä ulos. 100 sallitun metrin alueella on   nyt kauniisti kukkivia puita, kuten tämä  korallipuu kodin edessä oleva korallipuu,   joka kukkii ennen lehtien ilmestymistä.


Jostain syystä tähän videoon niin hyvin sopiva musiikki ei kuulu tässä, Kuuletteko te?
Olen tottunut olemaan lähes päivittäin Tel Avivissa, mutta nyt en ole ollut siellä sen jälkeen kuin tori suljettiin. Eikä olekaan mitään erikoista syytä olla sielä nyt kun kaikki on kiinni, rantoja myöten. Viime viikolla kuvaaja ja filmintekijä Nadav Zofi kuvasi 3 päivän ajan tyhjää Tel Avivin kaupunkia,  ja kun katsoin uudestaan ja uudestaan tätä  kauniin surumielistä videota  , oli vaikeaa uskoa että niin eläväinen ja ihmisiä täynnä oleva kaupunki on nyt kuin aavekaupunki. 
Rajoituksia muutetaan lähes päivittäin ,  ja joka kerran olen pelännyt etten pääse supermarkettiin,  mutta vielä on rajoitetetusti   joitakin julkisen liikenteen linjoja ,   joten onneksi pääsen sinne, sillä kävelymatkan päässä en löydä paljon mitään, eikä kotiinkuljetukseen voi tällä hetkellä luottaa. Viime viikolla  lattiaan oli laitettu  2 metrin päähän noita tarroja, mitä nyt on Suomenkin kaupoissa,   ja markettiin päästettiin ihmisiä vain tipottain. Matka supermarkettiin tai läheiseen vihanneskauppaan , ja ulkoilut Bambin kanssa ovat ainoat kerrat kun poistun kotoa, ja muutenhan saa poistua vain 100 metrin päähän. Kodin viereinen puisto täyttää tuon kriteerin joka kohdassa;D

   Täällä alkaa viikon kuluttua Pesah.  eli juutalainen  pääsiäinen, ja päätin että menen supermarkettiin vain nyt kerran ennen pyhää, ja seuraavan kerran vasta pyhien jälkeen,  parin viikon kuluttua ,   jos bussilinja supermarkettiin vielä silloin toimii.  Pesah on taas samaan aikaan pääsiäisen kanssa,  ja tänä vuonna pyhä täällä on erilainen kuin koskaan,  sillä sitä saa viettää vain  ydinperheen kanssa, eli niiden kanssa jotka asuvat samassa kodissa. Tänä aamuna supermarkettiin tulevilta ihmisiltä tarkistettin myös kuume...  Muutama päivä sitten ilmoitettiin myös että tänä lukuvuonna ei enään ole koulua, sääli  koululaisia.  Mutta tänään luin myös positiivisen uutisen, eli Tel Avivin kaupunki ei enään salli kertakäyttöastioiden viemistä rannoille,  sitten joskus kun rannat taas avataan. Täällähän käytetään järkyttävän paljon kertakäyttöastioita, joten tuo olli hyvä päätös:)
Viimeisen viikon aikana on ollut hyvin lämmintä, eikä ole satanut,  ja luonnon kukat alkavat jo kuivua. Tämän kuvasin eilen , ja tuosta huomaa että  kiiltomalvan lehdet alkavat jo kellastua. Kylmä kausi on nyt lopullisesti loppu,   ja tämä talvi oli säitten puolesta parhain talvi vuosiin. Sää oli pitkään aivan ihana:)
En voi mennä tapaamaan kotikadullani asuvaa Evelyniä, sillä   sekä Evelyn että miehensä ovat sairaalloisia, ja riskiryhmässä.   Onneksi heidän aikuinen tyttärensä asuu kotona,  joten voi käydä heille kaupassa ym.   Täällä on ollut ihan kamalia ongelmia  supermarkettien  ruokaostoksien kotiinkuljetuksen kanssa:  eri markettiketjujen sivut kaatuivat kun kaikki halusivat tilata ruokaatuotteita kotiin,  ihmiset saivat vääriä tuotteita jne.  
  Unikko ehkä...Kun täällä keväällä kukkii 3 lähes samannäköistä punaista,  mutta eri lajikkeen kukkaa, en ole koskaan varma mikä on mikä;D
Puiston vieressä sitruspuut kukkivat, ja niistä leviää ihanan huumaava tuoksu.  Toivotaan että koronan huippu on pian saavutettu, ja että mennään kohti parempaa.

19 kommenttia:

Eeviregina kirjoitti...

Onneksi sinulla on Bambi ja lähipuisto, mihin pääsette tuulettumaan! Kyllä täälläkin saa varovainen olla, enkä käy kuin kerran viikossa kaupassa. No tuo Pesah kyllä tullaan muistamaan, kun siellä yleensä koko suku kokoontuu yhteen juhlimaan.
Ihania kevätkukkia! Ne jäi minulta tänä keväänä näkemättä, mutta ehkä tulevaisuudessa onnistuu. Eihän tämä katastrofi voi kovin kauaa kestää. Nuuskuttele sitruksia minunkin puolesta! Kaikkea hyvää sinulle!

Jael kirjoitti...

Eeviregina: Näinä aikoina onkin positiivinen juttu tuo puisto, joka on ihan kodin edessä:) Kerran viikossa olen ollut tuolla superissa,mutta nyt on kasattu kotiin kuivatuotteita sen verran että pärjään pari viikkoa jos pääsen vihanneskauppaan ostaman rehuja. Pesah on tosiaankin niin perhe/sukukeskein juhla, kuten ne muutkin juhlat täällä , ja surullista että korona senkin pilasi. Kukat ovat kyllä niin ihania,mutta nyt on ollut tosi lämmintä, eikä sadetta, joten ihap pianhan nuo ovat muisto vain. TOivottavasti korona pian taittuu ja påäset taas tänne siskoja tervehtimäänl. Oi nuo kukkivat sitruspuut, jos sitä tuoksua saisi pullotettua...Kaikkea hyvää myös sinulle Eeviregina.

Elegia kirjoitti...

Onneksi sinulla on tosiaan Bambi seurana. Onhan tämä iso muutos, kun on tottunut liikkumaan ja olemaan paljon ulkona. Minua ei kiinnosta enää edes kauppaan mennä, koska vaikka ei sinänsä ole kiire, niin en vain jaksa jonotella kaduilla. Onneksi läheinen puisto on vielä toistaiseksi auki.

Eipä auta kuin elellä päivä kerrallaan. Minulle seuraa pitävät nyt kirjat. Onneksi on kämppä täynnä niitä! <3

Jael kirjoitti...

Elegia: Onneksi on Bambi, tuosta koirulista on kyllä niin seuraa näinä aikoina, ja kun vielä vaatii uloskin menoa;D Täällähän vain ruokakaupat ja apteekit ovat auki, ja kun nuo kotiinkuljetuspalvelut toimivat niin surkeasti (jos tilaa tänään saa tavarat ehkä 2 viikon kuluttua, siis ruokatavarat!!) niin ainakin kerran viikossa on pakko mennä kauppaan. Jeps, päivä kerrallaan ja toivotaan että pian on huippu saavutettu ja mennään kohti parempaa.

Aino kirjoitti...

Ihania luontokuva. Punainen hehkuu keltaisten keskellä, yhdessäkin ihastutavat värit.

Jael kirjoitti...

Kiitos Aino. Nuo punaiset kukat ovat niin kauniita ja nyt mietin että taitaakin olla vuokko; unikon musta osa on vähän erilaisen näköinen, mutta kaikissa 3 kukassa on upean punainen väri, ja yhdessä keltaisten kukkien kanssa upea näky.

anumorchy kirjoitti...

Sitruskukat tuovat tosiaan hurjan voimakkaan tuoksun.
Tanaan painelin tata meidan taloryhmaa ympari ainakin 6 kertaa niin tuli jonkun verran askelia mittariin.
Kaupoilla yritetaan kayda mahdollisimman kaukana Bnei Brakista jossa on tartuntoja naiden ortodoksijuutalaisten keskuudessa tosi paljon.

Allu kirjoitti...

Sen uskon, että on kurja, jos asuu yksin ja ulkona liikkuminen rajoitetaan noin pieneen, mikä onni, että sulla on Bambi.

Ulrika kirjoitti...

Noi turvavälit sais kyllä tulla meillekkin kauppoihin. Ne ois hyvät ilman korona-aikojakin, ihmiset on aina niin lähellä, varsinkin isoissa kaupungeissa kun on paljon ihmisiä joka paikassa. Kivaa viikon jatkoa!

Johanna - Omamaamansikka-blogi kirjoitti...

Minä olen ajatellut vähän samoin, yritän käydä hyvin harvakseltaan kaupassa. Kävin eilen ja jos taas viikon pärjäisi, ehkä enemmänkin.

Pääsiäinen on nyt unohtunut kokonaan. Tänään telkkaria katsellessa muistin, että lapsillehan (siis näille meidän aikuisille) pitää ostaa suklaapuput. Eivät ole mieleen tulleet munat eivätkä puput.

Siellä kukoistaa ja on vihreää. Onneksi Bambi saa viedä sinut ulkoilemaan :)

Jaksamista. Kyllä tämä varmasti kohta helpottaa. Muutama viikko on kuitenkin lyhyt aika jos sillä saadaan tauti aisoihin. Meillä tosin jo ennustettiin, että kesäksi rauhoittunee mutta syksyllä jatkuu.

Felixiltä kannustus haukku!

Lissu kirjoitti...

Minä olen aina viihtynyt yksin, mutta kyllä tämä jo riittäisi sosiaaliselle erakollekin, miksi itseäni kutsun. Onneksi jälkikasvu hoitaa etähommia täällä, eikä minun tarvitse olla huolissani saapasmaassa olevasta tilanteesta. Täällä voi liikkua ulkona vielä ihan mielinmäärin, kunhan pitää turvavälit. Tuo punainen unikko lienee ns silkkiunikko. Tsemppia teille kahdelle, hau hau! Kyllä tämä tästä.

Satu kirjoitti...

Voi Jael. Haleja sinulle. <3 Toivottavasti pahin on pian ohi ja pääsemme taas takaisin normaaliin elämään.

Sikäläiset rajoitukset tuntuvat kyllä niin kovilta, että mie saattaisin ahdistua pahasti. Vaikka ei kai siinä ahdistumiset auta, kun sääntöjen kanssa on vain elettävä.

Jäin miettimään, että valvotaanko siellä tuota sadan metrin sääntöä jotenkin?

SusuPetal kirjoitti...

Ihana Bambi ja lupa ulkoiluttaa!

Oma Lainakoirani lähti kotiinsa ennen kuin Uudenmaan rajat laitettiin kiinni, joten eipä ole enää personal traineria täällä. Harmi juttu.

Kaupassa tulee käytyä noin kerran parissa viikossa, ruokaa on kyllä riittävästi kaapeissa.

Tähän mennessä en ole pitkästynyt, aika menee kirjoittaessa, maalatessa ja etenkin päiväunia nukkuessa.

Pysytään terveinä!

piritta kirjoitti...

Siellä on kuitenkin kesä, luonto herää kukkimaan, positiivinen mieli auttaa paljon yksinäisyydessäkin, olen huomannut sen itse.
Aurinkoisia päiviä sinne ihanaan maahan!

Rita A kirjoitti...

Hurmaavia kukkasia. Hyvä että sinulla on Bambi ja blogikaverit seurana näinä koettelemusten aikoina. Opettavaista aikaa. Nyt tajuaa miten ylellistä ja suloista tavallinen arki on. 💚 Suomessa vielä ainakin 6 viikkoa matala profiili. Toiveikasta mieltä sinulle! 🌹

Lassila kirjoitti...

Olisipa kiva edes asua siellä lämpimässä tämän ajan. On varmasti mukava istua parvekkeella ja seurata ympärillä olevan luonnon vihreyttä. Sitruspuiden tuoksu on aivan ihana.

Outi Krimou/Outi's life kirjoitti...

Meidän äiti juuri valitteli kanssa tuota yksinään olemista. Isäpuoleni käy päivät töissä ja äiti on kotosalla. Sanoi, että oma piha on jo raaputeltu puhtaaksi ja joskus hän vaan pyörii siellä pihalla kuluttamassa aikaa. Kerran viikossa karkaa isäpuolen kanssa kauppaan, että edes jonnekin pääsee.
Haastavaa aikaa meille kaikille, huoh!
Tsemppiä sinnekin ja onneksi sinulla on Bambi seurana siellä <3

1ritva kirjoitti...

Terveisiä Helsingistä. Meillä ollaan täällä hissunkissun, kotona 90 % päivästä. Yritän joka päivä pistäytyä ulkona, tosin eilen jäi väliin, sillä sain keksittyä itsellenni luotettavan tekosyys...Fressitv, jonka löysin facesta tarjoaa erilaisia jumppia, joogaa, nyrkkeilyä, vaikka mitä, joten olen sieltä pongannut kivat tunnit, joka päivä. Unohdin kellojen siirron ja huomasin allakasta, että pääsiäinen ovella. Nyt ei tule virpojia, joten joudun nauttimaan yksin kaikki herkut. Kissat pitävät seuraa, onneksi nää murut on olemassa. Toivotan jo näin etukäteen sulle mukavaa pääsiäistä ja Bambille iso silitys. Kyllä tää tästä...

Marianna kirjoitti...

Yksinäisyys on ihan ok, kun sitä voi itse säädellä, mutta nyt se on niin totaalista. Minulla on perhe kotona, mutta he tekevät etätöitä- ja opiskelua, mikä tarkoittaa, että työhuoneeni on vallattu. Päivisin en koneelle pääse ollenkaan, joten puuhailen kaikenlaista yksinäni. Koiran kanssa käyn lenkillä minäkin ja täällä onneksi vielä ilman rajoituksia.

Mökille on valtava ikävä. Saamme toki käydä siellä päiväsaikaan, mutta yöpyminen on vankeusrangaistuksen uhalla kielletty.
Kaupunki on hiljainen ja ihmiset pelokkaan oloisia.

Kukkakuvasi ovat hienoja ja lohduttavia. Kiitos niistä. Muuten postauksesi onkin sitten aika surumielinen, kuten niin monen muunkin, joten toivokaamme, että tämä kaikki on pian takanamme ja elämä jatkuu taas normaaliin tapaan...ainakin lähimain niin. Voimia ja iso halaus teille molemmille <3