Viiniä ja luostaria

French Colombard  oli raikkaan makuinen viini.

Perjantaina kävimme eksän kanssa  Jerusalemin lähellä , Juudean vuoristoalueella sijaitsevassa viinitarhassa,  jossa kävimme myös viime keväänä.  Silloin viinitarhassa ei ollut vierailijoita,  mutta nyt perjantaina, viikonlopun ensimmäisenä päivänä,  viinitarhan terassi oli täynnä ihmisiä. Ihmiset olivat ostaneet viinitarhan kaupasta viinipulloja, ja juustoja, joita he nautiskelivat kauniilla terassilla viininlehtikaton alla. Tuon terassin alapuolella on laakso,  joten näkymät terassilta ovat upeat, mutta aurinko oli niin voimakas etten kuvannut laaksoa jossa kasvatetaan rypäleitä ja oliiveja. Viime kerralla taisin kuvata laaksoakin, mutta en löydä viime kerran kuvia mistään. 

Mony Winery-viinitarhalla on mielenkiintoinen historia:  viinitarhan perusti vuonna 2000 Artulin perhe  Galileassa sijaitsevasta  Maghar druusikylästä, mutta perheen jäsenet ovat arabikrisittyjä.  Perheen pää, oliivikauppias  Shakib Artul, rakastui alueeseen ja päätti muuttaa kylästään laaksoon , ja istutti sinne viiniköynnöksiä. Viinitarhan alueen hän vuokrasi luostarilta, jonka alueella viinitarha sijaitsee. Viinitarha sai nimensä perheen edesmenneen pojan, Monyn, mukaan. Viinitarhan kaupassa myydään viinien lisäksi perheen omia oliiviöljyjä ja oliiveja. Kaupan takana on luola, joka löytyi kuulemma sattumalta,  ja sielläkin pari pöytää joidenka ääressä voi nauttia viiniä ja muuta. Luolasta löytyy myös huone, jossa viinit kypsyvät tammitynnyreissä.  lasioven takana. 

Viinitarha on myös siitä erikoinen että se sijaitsee luostarin alapuolella. Viime kerralla emme ehtineet käydä katsomassa luostaria, mutta nyt oli ihan pakko.  

Luostarin katolla seisoo 6 metrin korkuinen Neitsyt Maria patsas. Deir Rafatin katolisen luostarin perusti Jerusalemin silloinen patriarkka Luigi Barlassina vuonna  1927.  Alussa luostarissa toimi orpokoti ja sisäoppilaitos,  mutta tänään se toimii vierasmajana  pyhiinvaeltajille. Luostarin toiminnasta vastaa tänään Betlehemin munkkien ja nunnien luostariperhe.

Luostarin pihalla on rauhallinen istumapaikka.

Istumapaikasta näkyy alempana oleva viinitarha  ja kaunis terassi jossa istuimme juomassa viiniä ennen luostaria.

Hevosten  juottopaikka.

Luostarin kirkko on pieni ja kaunis, ja huomio kiinnittyi heti kattomaalauksiin.   Kattoon ja seinille on kirjoitettu Ave Maria 280 eri kielellä!

Myös kirkon ovessa oli osa Ave Maria-teksteistä.

Kävelimme luostarin alueella, mutta emme nähneet ketään.  Aivan kuin olisimme olleet ainoat ihmiset tuolla.

Luostarissa on myös kauppa , mutta se oli kiinni.

Matkalla poispäin luostarista ja viinitarhasta,  näimme miten eräs mies tyhjensi oliivisäkkejä näihin laatikoihin. Pakko oli mennä katsomaan.  Tässä olisi ollut hyvät oliivit, vähän erilaiset kuin naapuritalon pihassa kasvavan oliivipuun oliivit. Minulla on tekeillä purkillinen pieniä mustia oliiveja,  jotka eksä oli poiminut jossain. Ovat valmiita ehkä kuukauden päästä.

Eläimellistä menoa

Katse kauppakeskuksen atrium-pihalle katolta päin

Olipa kerran eläintarha.  Näin joku aika sitten hurjan mielenkiintoisen dokumenttielokuvan Tel Avivin vanhasta eläintarhasta ,   jonka jälkeen oli pakko mennä katsomaan paikkaa missä eläintarha sijaitsi ennenkuin se siirrettiin moninkertaisesti  eläinystävällisempiin tiloihin , josta kirjoitin täällä.

Itse asiassa tuo eläintarhan entinen sijainti ja nykyinen kauppakeskus  on minulle enemmän kuin tuttu,  sillä olen käynyt siellä satoja kertaa, kiitos hyvän sijaintinsa keskustassa.  Myös tällä katolla olen käynyt monta kertaa, kiva keidas vilkkaalla alueella. Rakennus tuossa edessä on Tel Avivin kaupungintalo.

Eläintarha siirtyi nykyiseen paikkaansa eläinpuistoon ja eläintarhaan,  viereiseen kaupunkiin,  jo vuonna 1981. Tulin katolle etsimään eläintarhan perustajan  patsasta  jonka piti olla kauppakeskuksen ja sen viereisen puiston alueella.  Kauppakeskuksen katolla on korkea asuintalo ja matalempi kulttuurikeskus, ravintola ja muutama muu rakennus. 

Portaat johtavat puistoon kauppakeskuksen katolta.  Etsin ja etsin eläintarhan perustajan  ,  tohtori Schornsteinin,  patsasta, mutta en löytänyt sitä mistään,  ja ihmettelin että miten voi olla että  tällä paikalla sijainneen eläintarhan perustajan patsasta ei millään löydy. Tohtori Schornstein oli  Kööpenhaminan päärabbi ja suuri eläinten ystävä,  joka muutti  Tel Aviviin vuonna  1935, ollessaan jo 65 -vuotias. Hän olisi mielellään muuttanut jo aikaisemmin , mutta vaimo ei halunnut muuttaa. Vaimon kuoltua hän muutti Tel Aviviin, ja perusti kaupungin ensimmäisen eläinkaupan. Hänen eläinkauppansa oli oikeastaan pieni eläintarha ; hänellä oli Egyptistä lahjaksi saatu leijonapari, muutama leopardi, muutama Aasian mustakarhu ,  ja muita eläimiä.  Hän piti eläimiä myös kodissaan, ja kerrotaan että hän käveli ulkona leijonapentujen kanssa . Ihmisiä alkoi häiritä suurten eläinten läsnäolo (ja lemu) kodin lähellä,  joten Schornstein  pyysi kaupungilta paikkaa eläintarhalle. Sitä varten perustettiin säätiö,  ja tohtori luovutti kaikki eläimensä saätiölle,  jotta nille löytyisi parempi paikka,  ja jotta hän saisi toimia eläintarhan johtajana.

Tohtori Schornstein eläintarhassa  rakkaiden leijoniensa luona, samat leijonat joiden kanssa hän käveli Tel Avivin
kaduilla niiden ollessa pentuja.  Kuva täältä.

Säätiö ja Schornstein eivät tulleet toimeen keskenään,  ja  hänen palkkansa lakkautettiin.   Hän marssi eläintarhan kassalle, ja otti sieltä muutaman kolikon,  sillä hän oli aivan rahaton.  Hän joutui siitä oikeuteen , eikä  enään saanut toimia eläintarhassa.  Lopulta säätiö ja eläintarhan perustaja pääsivät yhteisymmärrykseen,  ja säätiöltä tulikin kuukausittainen summa,  ja Schornsteinin perheenjäsenet pääsivät ilmaiseksi eläintarhaan. Tämän jälkeen Schornstein muutti Jerusalemiin.  jossa hän perusti  lintupuiston.  Hän kuoli 80-vuotiaana vuonna 1949. On tosiaankin kummallista ettei Tel Avivin kaupunki edes muistanut häntä patsaan muodossa, sillä se patsas , jota en ole vielä löytänyt , on kuvanveistäjän lahjoittama.

Joku aika sitten luin että Tel Avivin vanhassa kaupungintalossa,  joka nykyisin toimii museona, on  eläintarhanäyttely.   Asuin ensimmäisellä kerralla täällä asuessa aivan lähellä tätä taloa,  ja reitti aamuisin  pojan päiväkotiin ja työpaikkaani kulki tätä kautta. Huomatkaa kirahvi ja kameli rakennuksen katolla.

Keväällä  Tel Aviv  täytti 110 vuotta , ja  historiallinen eläintarha perustettiin 80 vuotta sitten.    Vanha kaupungintalo muuttui jännäksi eläintarhaksi,  ja näyttely on ehkä enemmän lapsille tarkoitettu  ,mutta minustakin se oli aivan ihana:)

Hui krokotiili!

1960-luvulla Tel Avivin vanha eläintarha oli yksi harvoista eläintarhoista  maailmalla jossa  onnistuttiin kasvattamaan flamingoja.

Kiva näyttely lapsille ja lapsenmielisille.

Vanha eläintarhajuliste

Sisällä ei puhelimella oikein saanut otettua hyviä kuvia.

Apua, käärme portaikossa!

Museossa oli myös pari huonetta jossa sai nähdä vanhoja filmiraitoja eläintarhasta.

Museon lattia on koottu vanhoista lattialaatoista.

Alakerrassa on myös pysyvä valokuvanäyttely, jossa  kaupungin asukkaiden lahjoittamia kuvia. Vuonna 1954 Tel Avivissa oli lunta. Sen koommin ei lunta ole kaupungissa näkynyt...

Museon aukiolta kävelin alas rappusia kadulle,  jossa aiemmin sijaitsi poikani esi-esikoulu, jota hän kävi 4-5 vuoden iässä, jonka jälkeen muutimme takaisin Suomeen.  Nyt sen tilalla on asuinrakennus.

Vanhan rakennuksen uudelleensyntyminen

Tältä näytti tammikuussa  2017, hieman sen jälkeen kun rakennustyöt oli aloitettu.

Tel Avivissa on vuosien varrella restauroitu kauniisti monta vanhaa rakennusta, ja onneksi sellaisia jäi jäljelle, eikä kaikkien tilalle rakennettu rumia laatikoita. Yksi sellainen   on Allenby-kadulla, joka on yksi Tel Avivin pääkaduista, ja jonka varrella myös suuresti rakastamani Carmel-tori sijaitsee. Niin kauan kuin muistan , niin kuvassa näkyvät kaksi vierekkäistä taloa olivat  todella huonossa kunnossa, niin että  viimeiset vuodet ennen restaurointia rakennuksia jouduttiin tukemaan metalliputkilla.

Rakentaminen oli päässyt jo hyvin vauhtiin kesäkuussa 2017

Ensimäisellä kerralla täällä asuessa kotini sijaitsi aivan näiden kahden röttelön lähellä, ja kuljin useinkin niiden ohitse.  Silloin molempien talojen  talon edessä,mutta erikseen,   oli kaksikerroksinen lisäosa, vuodelta 1933, jossa kauppoja   ja myöhemmin myös kahvila,  ja itse rakennukset olivat  taka-alalla.  Vasemmalla oleva rakennus valmistui vuonna 1921, ja se edustaa eklektistä rakennustyyliä.   Rakennus oli alussa asuinrakennus,  ja toisen maailmansodan aikana rakennus toimi myös hotellina.   60-ja 70-luvun vaihteessa  rakennuksesta löytyi  kosteusvaurioita, ja se määriteltiin  vaaralliseksi , eikä siinä enään saanut asua.  Edessä oleva lisäosa sen sijaan jatkoi toimintaansa.

Elokuussa 2017 oltiin jo näin pitkällä.

Viereinen rakennus rakennettiin hieman vasemmanpuoleisen rakennuksen jälkeen,  ja siinä oli vuokra-asuntoja. Muutama vuosi rakennuksen valmistumisen jälkeen eteen rakennettiin kioskirakennus. Myöhemmin myös tämän rakennuksen eteen valmistui lisäosa,  jossa kauppoja, ja  tämäkin talo jäi hieman taka-alalle. Talon edessä oleva puutarha sai väistyä lisäosan vuoksi. Myöhemmin tälle  rakennukselle kävi  kuten viereiselle, eli  kosteusvaurioita ja vaaralliseksi määriltelty.  Muistan hämärästi rakennusten edessä olleet liiketilat, joiden ohitse menin usein. 

Tämän kuvan otin joulukuussa 2017,

Tässä  "uudelleensyntyminen"-projektissa molemmat vanhat rakennukset yhdistetään 6-kerroksisella lisäosalla, joka on rakennusten välissä ja takana. Eteen pitäisi tulla  puutarha-alue, kuten oli kun rakennukset valmistuivat.

Heinäkuussa  2018 näytti tältä.  Aina välillä kuljin tuosta ohi katsomassa miten projekti edistyy.  

Syyskuussa kävelin taas ohitse. Ylimmissä ikkunoissa oli jo ikkunalasit.  Mitä en ymmärrä on se että beigenvärisen talon yläpuolelle rakennettu  lisäosa on samassa rivissä kuin restauroitu talo.  Yleensä sääntönä on että kun vanha talo restauroidaan   ja siihen lisätään uusi osa, niin uuden osan tulee olla taka-alalla.

Viimeisen kuvan otin viime viikolla,  ja  kunhan talo(t) on valmis lisään kuvan tänne.  Tuo beigen talon yläpuolella oleva uusi osa  häiritsee ,  sillä jos  se olisi taka-alalla niin vanha kaunis rakennus näkyisi paremmin. Tuo lisäosa ei lainkaan sovi tuonne,  ja mielenkiintoista että  rakentajat saivat tuohon luvan. Sinisen rakennuksen yläpuolellahan ei näy lisäosaa,  vaan lisärakennus on taka-alalla, eikä häiritse vanhaa kaunista rakennusta.

Talo kuin iglu

On mukavaa kun eksäni vie minut välillä pienille retkille täällä.  Sama eksä,  jonka vuoksi oikeastaan palasin tänne Israeliin,  ja joka ei palannutkaan tänne kuten oli ollut tarkoitus ,  vaan   vasta vuoden 2017 alussa. En kuitenkaan ole katkera,  ja viime vuoden hämmentävistä tunnekuohuistakin (hänen paluunsa jälkeen)  olen päässyt eroon,  joten retket eksän kanssa ovat nyt pelkkää nautintoa. Tällä kertaa ajoimme Ashkelonin kaupunkiin eteläisessä Israelissa.  Minulle vierailu kaupungissa oli ensimmäinen,  ja matkalla ranta-alueelle huomasin että sielläkin on  paljon rakennettu viime vuosina.  Aamulla aikaisin oli pilvistä mutta kuumaa,  ja kävelimme ylinta rantakatua pitkin.

Rantakatua on kolmessa tasossa ennen itse rantaa.

Hieman kauempaa näin siniturkoosin sohvaryhmän,  ja kaukaa katsottuna  se näytti siltä että joku olisi roudannut vanhat sohvansa sinne,  mutta lähempi tarkastelu osoitti että nämä ovatkin pysyviä istuimia.

Hieman eteenpäin kävellessä ohitimme 2 valaanpyrstön näköistä rakennelmaa, joita luulin ensin näköalatasanteiksi, mutta ne olivatkin lasten liukuratoja.  Selvisi että nämä olivat Aarale Ben Arieh nimisen mielenkiintoisen ympäristötaidetta tekevän taiteilijan töitä.  Sivuillaan olevan listansa mukaan hän on ollut jossain projektissa mukana myös Suomessa. 

Jatkoimme matkaa ,  ja tässä oli aiemmin ollut näköalapaikka, mutta nyt se oli suljettu mahdollisten maavyöryjen vuoksi.  Nousu-ja laskuvedet aiheuttavat korroosiota    rannan reunan jyrkille kallioille.

Vähän matkan päässä näimme vanhan kivirakennuksen.  Selvisi että rakennuksessa on  Sheikh Awadiksi kutsutun mamelukin hauta, mutta itse Sheikh Awadista ei ole enemmän tietoa, mutta kaiketi hän oli joku tärkeä henkilö.  Mamelukit hallitsivat täällä  1260-1516,  ja pystyttivät sinä aikana useita monumentteja rannikkoalueelle.  Keskellä rakennusta on valkoinen kupoli,  joka restauroitiin joitakin vuosia sitten.

Hauta, joka oli kaltereiden takana,  olisi sen sijaan voinut olla hieman siistimpi.  Ovessa oli ruosteinen lukko,  joten sitä ei varmaan oltu avattu vuosiin. Muinaisen Ashkelonin rauniot löytyvät Ashkelonin  kansallispuistosta,(arkeologien unelmapaikka)  jossa emme käyneet, mutta tällä alueella on ehkä aarteita enemmän kuin muilla alueilla täällä , ja iso osa niistä merenpinnan alapuolella.  Ashkelonin muinainen satama oli Kanaaninmaan suurin satama,  mutta sitä ei ole vielä löydetty. Jossain meren alla se kai on.

Sitten se näkyi!  Rakennus joka toi mieleen iglun; sitä oli pakko päästä näkemään,

Hieman ennen iglutaloa oli valtava keskenjäänyt projekti. Tässä oli täysin valmis runko, mutta raha oli näköjään loppunut kesken...

Iglurakennusta ympäröivät  hieman ruosteiset aidat,  mutta rakennuksen ulkopuolella oli vihreää ,   ja siellä oli uima-allas. Päättelimme että rakennus on hotelli.

Eteenpäin kävellessä selvisi että iglumaisia  rakennuksia oli kaksi, ja niiden välissä yhdistävä ei pyöreä osa.

Hotellin sisääntulopuoli ei ollut yhtä mielenkiintoinen kuin rannalle päin oleva osa. Selvisi että tämä oli entinen Holiday Inn-hotelli,  ja nykyinen Harlington -hotelli.

Hotellin sivuilta lainattu ,  ylhäältä päin otettu kuva  näyttää miten mielenkiintoinen tuo rakennus on. Se oli tunnetun täkäläisen arkkitehdin viimeinen työ. "Iglujen" sisäpuolella näkyvät kerrokset, joista jokaisesta  on näköala alas,  sillä huoneet ovat vain yhdellä sivulla.

Hotellin alakerros taisi olla samannäköinen kuin silloin kun hotelli rakennettiin, ja tämän osan on tarkoitus jäljitellä  kävelykatua. Ikkunoista avautui kaunis puutarha-alue..  Emme kysyneet miksi hotellin rannan puoleista sivua ympäröivät aidat,  eikä niistä ollut pääsyä  rantabulevardille, vaan vieraiden on kierrettävä hotelli toista kautta, mikä on kummallista.

Kävelimme takaisin  ylimpää rantakatua kohti parkkipaikkaa ,  minne olimme parkkeeranneet auton.

Ajoimme  Ashkelonin Marina-alueelle , joka on todella upea,  täynnä kahviloita , ravintoloita  ja kauppoja.  Takana näkyvät rakennukset näyttävät siltä että kuuluisivat  rannan kauppakeskukseen,  mutta niiden ja Marinan välillä on katu.

Varmaankin yksi kauniimmista Marina-alueista täällä  tämä Ashkelonin Marina.

Marinan alueella on merikeskus-ja koulu,  ja siellä oli nuoria oppilaita juuri kun kävelimme ohi.

Kävimme vielä kahvilla Marinan alueella, minkä jälkeen oli aika palata kotiin. Olipa mielenkiintoinen retki!