Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkailu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkailu. Näytä kaikki tekstit

lauantai 4. toukokuuta 2024

Simaa ja munkkeja

Jakarandat kukkivat ikkunan edessä💜

Täällähän ei  vietetä vappua, ja työläisten päiväkin  menee ohi aika huomaamattomana, toisin kuin ennen. Missään muualla ei taidetakaan viettää vappua kuten Suomessa.
Sain kutsun  tulla viettämään vappuaattoa Suomen suurlähettilään virka-asunnossa. Kyseessä oli vähemmän muodollinen tilaisuus kuin esim.itsenäisyyspäivän  vastaanotto samassa paikassa, mikä helpotti vaatetuksen valitsemista. Eksä oli seuralaiseni tuolla. Alussa vieraita viihdytti tämä kvartetti🎶🎵.
Ja koska oli vappuaatto, niin tietysti oli simaa🥂
Ja munkkeja. Oli myös herkullinen noutopöytä, mutta unohdin ottaa siitä kuvan. Noutopöydässä oli mm.minikokoisia ,super herkullisia karjalanpiirakoita, ja eksä oli siitä erityisen iloinen, sillä hän rakastaa karjalanpiirakoita.
Nina Nordström, Suomen nykyinen suurlähettiläs täällä Israelissa, joka aloitti täällä syksyllä, eli haastavaan aikaan. Todella mukava suurlähettiläs ja oli mukavaa jutella hänen  kanssaan.
Eilen ,aikaisin perjantai-aamuna, teimme muutaman tunnin retken Sderotin kaupunkiin. Sderot sijaitsee aivan Gazan rajan tuntumassa, ja 7.10 Hamasin terroristit hyökkäsivät myös Sderotiin, tappoivat yli 50 ihmistä  siellä, ja aiheuttivat paljon aineellista tuhoa. Sen seurauksena kaupunki  tyhjentyi  melkein kokonaan kun  kaupungin asukkaat  pakenivat turvallisemmille alueille. Nyt näyttää siltä että elämä pikkuhiljaa  palaa Sderotin kaupunkiin, ja halusimme nähdä uuden ,vappupäivänä avatun kahvilakonditorian.
Upeita leivoksia.🍰🧁 Kahvilan nuori omistaja, joka sai mainetta kun hän osallistui muutama vuosi sitten jälkiruokakilpailuun televisiossa,  halusi avata uuden kahvilansa lokakuussa, mutta surullisten tapahtumien vuoksi pystyi avaamaan kahvilan vasta nyt.

Pidin tosi paljon kahvilakonditorian sisustuksesta. Se on rakennettu entiseen pieneen omakotitaloon,  ja siellä oli paljon viehättäviä yksityiskohtia, sekä iso kaunis terassi ulkona. Emme syöneet siellä leivoksia,  vaan suolaiset piirakat,jotka nekin olivat tosi herkulliset.
Retkestämme Sderotiin tulikin kulinaarinen retki, sillä seuraavaksi kävelimme lähellä olevaan suureen leipomoon. 
Perjantaisin leipomot ovat täynnä challah-leipiä, joita ostetaan sapattiateriaa varten. Leipomon jälkeen oli aika palata takaisin kotiin.

Kaunista viikonloppua🌿🍃☘️💚

keskiviikko 13. maaliskuuta 2024

Irtiotto pohjoisessa

Syklaamit kukkivat keväällä
Oho,yli kuukausi viimeisestä postauksestani...Silloin olin vielä suhteellisen heikossa kunnossa, vatsataudin ja sitä seuranneen  flunssan johdosta.Nyt olen vihdoinkin ok,  ja voimat palanneet. Viimeksi helmikuun postauksessa kerroin että olo parempi,mutta kesti melkein maaliskuun  alkuun,   ennenkuin  tuntui että nyt olo normaali. (vasenta olkapäätä lukuunottamatta)

Eksä on jo pitkään pyytänyt minua vierailulle hänen vapaa-ajan asuntoonsa  Tiberaksessa.Hän viettää siellä muttaman päivän joka toinen viikko.Maaliskuun alkupuolella matkustin sitten vihdoinkin Tiberiakseen. Bussimatka kestää suurinpiirtein  2 tuntia,  ja kuukausikortillani voin matkustaa  bussilla 225 kilometrin etäisyydelle, eli lähes koko maahan paitsi Eilatin kaupunkiin . 
Eksän asuntoon kuuluu myös aidattu katto,ja sieltä näkee hyvin Genetsaretin järven sekä sen takana olevat vuoret. Lähdin kotoa aikaisin,ja saavuin myös perille aikaisin, mutta matka eksän asuntoon kesti ikuisuuden, kamalien liikenneruuhkien vuoksi. Tiberias ei ole kovin suuri kaupunki; asukkaita on normaalisti 50 000 henkeä, mutta nyt siellä on 45 000 väliaikaista, ,aivan pohjoisesta evakoitua asukasta ,Hizbullahin ohjusten vuoksi. Väliaikaiset asukkaat ovat täyttäneet kaikki Tiberiaksen hotellit. Voi vain kuvitella millaisia ruuhkia syntyy kun kaupungin väkiluku yhtäkkiä  nousee lähes kaksinkertaiseksi.Tiberias on turvallinen, joten siellä ei tarvitse pelätä ohjuksia. Hotellit joka puolella täällä täynnä kodeistaan evakuoituja ihmisiä,pohjoisesta sekä etelästä, poissa ohjusten tieltä, tai koska kodit tuhottu, kuten etelän kibbutseissa ,Gazan rajan lähellä, yhteensä  suunnilleen 200 000 henkeä 
Sisäänkäynti Rob Roy-paikkaan.
Eksä ehdotti että menemme Jordan-virran alueelle. Siellä on jonkinlainen intiaaniteemainen paikka, joka oli auki, mutta kaikki ruokapaikat ym.siellå olivat kiinni.
Aika hieno toteemipaalu.
Eikös tästä selviä että vessa on lähellä🤣
Alueella oli paljon erilaisia lintuja, joille tarjottiinn aamiainen juuri kun olimme siellä.
Kahvinkeittäjää ei näkynyt....
Kanooteillakaan ei päässyt liikkumaan. 2 kanoottia oli yhdistetty keskenään.
Tämmöinenkin löytyi tuolta.
Tuo pyöreä rakennelma on kyyhkysten koti.
Sieltä jatkoimme kävelyä Jordan-virran reunaa pitkin. Oli lämmin päivä, kevät oli selvästi alkanut, ja ihmisiä oli paljon, sillä oli kunnallisvaalit ja vapaapäivä.  Alueella kasvoi runsaasti villisinappia, jota poimin salaattia varten. Täällä omalla suunnallani en ole harmikseni.löytänyt villisinappia.
Poimin myös kamomillaa, jota kasvaa tuolla villikasvina, ja vasta myöhemmin huomasin että se onkin rauhoitettu  kasvi...
Näkyi että oli lämmintä...
Seuraavana aamuna nousimme aikaisin, ja menimme juomaan aamukahvit katolle auringonnousun aikaan. Aamulla aikaisin oli hieman kylmää, mutta päivällä lämmintä.
Ajoimme erääseen kohteeseen, joka ei ollutkaan auki, ja matkalla  näin Kvuzat Kinneret-kibbutsin kohdalla kyltin ,jossa luki että kibbutsissa maan suurin taatelikauppa. Taatelien ja taatelituotteiden lisäksi  tuolla oli vaikka mitä, ja olisin hyvin voinut viettää tuolla muutaman tunnin.
Kibbutsin alueella viljellään peräti 7 eri taatelilajiketta. Taateleita sai maistaa, ja kun kaikki eri lajikkeet oli maisteltu, eksä osti  2 rasiaa Deglet Noor-taateleita, joissa vähemmän sokeria kuin tutuissa Medjool-taateleissa, mutta ovat silti makeita. Deglet Noor-taateleita viljellään  Lähi-idässä sekä Kaliforniassa, Yhdysvalloissa.
Sain rasiallisen kotiin vietäväksi.
Ehdimme vielä pysähtyä hautausmaalle, jonne haudattu monta tunnettua ihmistä täällä. Etsimme erään runoilijan hautaa,mutta emme löytäneet sitä. Niin kaunis hautausmaa, ja mikä upea näkymä sieltä Genetsaret-järvelle. Runoilijan, jonka hautaa emme löytäneet, eräs teos on myös ilmestynyt suomeksi.
Tiberiaksen pikkuinen tori.Kunnallisvaalien vuoksi monet
kojut olivat kiinni.
Sitten olikin aika pakata reppuni, ja matkustaa bussilla takaisin kotiin(2 bussilla..).Eksä jäi Tiberiakseen vielä päiväksi.

Lyhyt irtiotto teki kyllä hyvää, kaiken sairastamisen jälkeen.😁

lauantai 2. syyskuuta 2023

Juna-ajelua ja Suomi-teemaa


Viimeisestä postauksesta onkin jo aikaa, ja sen jälkeen on ollut kaikkea mukavaa, etenkin kun minulla oli osittaista lomaa,eli aamut vapaita. Varoitan jo etukäteen että postauksessa on tosi paljon kuvia.
Muutama viikko sitten, aikaisin perjantai-aamuna,  teimme eksän kanssa pienen retken pohjoiseen .Matkan varrella pakotin eksän pysähtymään  kun näimme nämä.🐂
Eksä oli suunnitellut että.käymme katsastamassa 4 suurinpiirtein samalla alueella olevaa ruoka/kahvilavaunua.Lopulta kävimme vain kahdessa, josta kuvan vaunu oli ensimmäinen. Tämä vaunu oli erään kibbutsin reunalla. 
Tässä paikassa tilasin vain kahvin, ja eksä tämän annoksen,josta minäkin söin  osan. Kahvilavaunu ja sen herkut olivat hyviä, mutta itse istuma-alue oli vähemmän hyvä.
Seuraava kahvilavaunu oli kibutsi HaZorean sisäänkäynnin alueella,ja sen edessä  kahvilamainen alue vihreässä ympäristössä.  Molemmat kahvilavaunut sijaitsevat alueella, jossa paljon kibutseja.
Täällä söimme herkulliset voileivät, joista unohdin ottaa kuvia.
Sieltä ajoimme paikkaan, jonne pystytetty  muistopaikka kibbutsien kaatuneiden muistoksi. Sinne piti ajaa metsän reunalla olevaa tietä, joka ei millään tuntunut loppuvan, ja lisäksi piti varoa lukuisia maastopyöräilijöitä, mutta lopulta pääsimme perille. 230 kibbutsin yli 3000 kaatuneiden  nimet näkyvät noissa matalissa pylväissä ja edessä olevissa muurimaisissa osissa.
Tuolta oli hienot näkymät alas Jisreelin tasankoon. Muistopaikan jälkeen  oli aika palata kotiin.
Toissa viikolla  tapasin pitkästä aikaa kolumbialaisen  ystäväni  Glorian. Päätimne ajaa hieman aikaisemmin avatulla kevytraitiotiellä Jaffaan. Torin lähimmässä asemassa  oli ensimmäisinä päivinä tällaiset  punaiset  hahmot, jotta ihmiset löytäisivät helposti maanalaiset asemat.
Täällä puhuttiin jo yli 30 vuotta sitten että kohta ajellaan kaupunkijunalla, mutta kevytraitiotien  ensimmäinen ,eli punainen  linja, avattiin vasta elokuussa, 8 vuotta kestäneiden töiden jälkeen.
Kevytraitiotien  punaisen linjan piti avautua jo 2 vuotta sitten, ja sen jälkeen annettiin ainakin 4 uutta päivämäärää, mutta nyt se sitten vihdoinkin avattiin. Tel Avivin alueella ja parin viereisen kaupungin alueella kevytraitiotie kulkee metron tapaan maan alla,eli tosi nopeasti, mutta maan päällä sitten paljon hitaammin.
Olimme aikaisin liikkeellä, ja vaunu oli tyhjä, mutta takaisin tullessa tosi täynnä. Kevytraitiotie todella lyhentää matka-aikaa moneen paikkaan, etenkin niillä alueilla missä se toimii metron  lailla .
Jäimme pois Jaffan ensimmäisellä asemalla.
Sieltä oli lyhyt kävelymatka Jaffan kirpputorin alueelle.
Aamulla aikaisin oli vielä hiljaista Elokuussa, kuten aina, kosteaa ja kuumaa,mutta useat aikaiset aamut ovat olleet mukavia, klo 7 saakka ainakin.
Kurkistimme kujille, jossa ei vielä ollut aamulla toimintaa.
Ihanat kujat.
Mikäs heppa siinä on...🐴
Se varsinainen kirpputori...
Ohitimme Aboulafian  leipomon, mutta söimme vain silmillämme 
Muutenkin liian makeita minulle nuo herkut.
Ohitimme Jaffan kellotornin 
Lounaan jälkeen oli aika palata takaisin.Toissa viikolla ajelin useamman kerran kevytraitiotien metromaisen reitin varrella, ja etenkin yhteen kauppaan mikä maahantuo Fazerin makeisia ja hapankorppuja, matka lyheni reilusti  bussimatkaan verrattuna. Kotini vierestä pitäisi jossain vaiheessa löytyä kevytraitiotien vihreän linjan pysäkki. Sen on luvattu olla valmis vuonna 2027, mutta siihen ei taida kukaan uskoa ja toistaiseksi lähialueella tehdään infrastruktuuritöitä.
Viime viikolla vein lainakoira Shadowin takaisin kotiin.
Sain Shadowin isänniltä laventelille tuoksuvia tuliaisia Ranskasta. 
Suomen lippu heiluu Saronan kylän markkinapaikan alussa.
Eilen iltapäivällä/illalla olin kivassa tapahtumassa Saronan kylässä , ala-Galilean alueella. Saronan kylä on maatalousosuuskunta, ja kerran  vuodessa  siellä järjestetään  tapahtuma, jossa markkinat, elävää musiikkia sekä teemana joku maa. Tällä kertaa se oli  Suomi🇫🇮💙

Suomi-osuudelle oli annettu 2 pöytää, joita suurlähetystön väki kävi järjestämässä. Oli pullaa, Finlandia-vodkaa(myös turkinpippureilla terästettyä) ,Fazerin suklaata ja minun omenakakkuni(näkyy tuossa kuvassa).
Suurlähetystöstä oli paljon Suomi-materiaalia, ja myöhemmin uteliasta väkeä kävi paljonkin Suomi-osuuden kohdalla .
Ymmärsin että kutsu suomalaisille oli tullut tältä kylän asukkaalta, eli Israelin entiseltä Suomen suurlähettiläältä. Tosi mukava mies😀
Suomi_pöytien jälkeen oli kylän pääraitilla pitkä rivi erilaisia kojuja.
Hunaja-koju, ajankohtaista koska tässä kuussa Rosh HaShana, eli juutalainen uusi vuosi, johon kuuluu myös hunaja.
Kfar Kaman kylästä tullut kondiittori . Kfar Kama on tserkessien asuttama kylä pohjoisessa Israelissa.  
Hatsapurit näyttivät tosi hyviltä, mutta olivat tosi hintavia 
Vähitellen alkoi hämärtyä 
Ennen poislähtöä ehdin vielä kuunnella tämän bändin esitystä, ja etenkin rumpalityttö oli taitava laulaja.
  Kaunista syyskuun 1.viikonloppua❤️