Marraskuussa Helsingissä

Myös kuihtunut luonto voi olla kaunista

Pitkästä aikaa marraskuun loppupuolella Helsingissä.  Olisin halunnut tulla aikaisemmin,  mutta ystävän  luona oli tilaa vasta marraskuun puolivälin jälkeen.  Säiden suhteen oli onnea, sillä heti ensimmäinen kunnon päivä , perjantai , oli aurinkoinen ja koko reissun aikana kadut olivat suhteellisen kuivat, joten  käveltyä tuli tosi paljon. Tällä kertaa en tullut suoralla lennolla, sillä Finnairin hinnat marraskuussa olivat todella kalliit,  eikä Norwegian tänä vuonna lennä täältä suoraan Helsinkiin kuten viime vuonna,  joten tulin Turkish Airwaysin lennoilla Helsinkiin . Turkishillä on todella hyvät ja miellyttävät lennot,  syötävää saa jopa  lyhyillä lennoilla,  mutta Istanbulin uusi kenttä on  mielestäni aivan kamala....  Minulla oli yölento, ja  Istanbulissa piti viettää lähes koko yö eli  yli 5 tuntia kentällä, ennen jatkolentoa  Helsinkiiin.   Uusi kenttä on upea ,  ja Tax Free-kaupat todella  upeita, mutta kenttä on niin valtava että kävely portille kesti ikuisuuden. Kun noin suuria kenttiä rakennetaan niin pitäisi myös olla jonkinlainen junasysteemi yhdestä osasta toiseen.  Tulin  alueelle A,  ja lentoni  Helsinkiin lähti alueelta F,  ja etäisyydet ovat todellakin suuret.  Muuten, nyt kun  Helsinki-Vantaan kenttää on laajennettu ja laajennetaan edelleenkin,  niin sielläkin joutuu kävelemään pitkiä matkoja,  etenkin jos lentää Euroopan ulkopuolelle.

Osa Stockmannin jouluikkunaa

Minulla oli 2 viikonloppua  ja yksi kokonainen viikko Helsingissä. Muutama päivä viikosta meni Tallinnan reissuun, josta kerroin viime  postauksessa.  Oli ihanaa olla Helsingissä  ,  eikä marraskuun harmaus minua häirinnyt,  mutta varmaankin häiritsisi jos nyt asuisin siellä.   Ensimmäisenä viikonloppuna olin poikani luona,  ja  tapasin hänen pikku tyttöjään,  joílle olen vähän vieras täti koska tapaamme niin harvoin.  Pimeys sai rytmini hieman sekaisin: menin todella aikaisin nukkumaan,  ja myös heräsin todella aikaisin.

Oodissa piti tietenkin käydä;   nyt paikka oli jo tuttu koska kävin tuolla keväällä.

Ihanaa  että Oodissa on otettu niin hyvin huomioon lapsiperheet:)

Viimeisenä viikonloppuna  Kampin keskuksessa luisteltiin sisällä.

Sain viime keväänä  yhden yön voucherin  vapaavalintaiseeen Sokos hotelliin,  ja olin suunnitellut viettäväni  viimeisen yöni Sokos Vaakunassa,  koska sieltä on niin lyhyt matka lentokenttäbussille tai junalle. Tiesin kyllä että oli tukilakkouhka., mutta toivoin ettei sitä tapahtuisi. Mutta  sitten tulikin tieto tukilakoista, ja myöhään illalla,  hotellissa, sain Turkishiltä  sähköpostin jossa ilmoitettiin että lentoni seuraavana päivänä on peruttu. Viestissä ei ollut mitään ohjeita siitä miten saisin korvaavan lennon.  Samaan aikaan ilmoitin naapuripariskunnalle,  joka poissaollessani hoiti Bambia,  että  lakon vuoksi tulen näköjään  kotiin vasta seuraavana päivänä.  Sieltä tuli ilmoitus että heillä on matka tiistaina, ja että he voivat viedä Bambin ulos vain aikaisin aamulla.  Tästä sitten hätäännyin,  sillä  eihän koiraa voi jättää yksin koko päiväksi. Unohdin täysin että olisin voinut kirjoittaa  saman kadun naapurin tyttärelle,  ja pyytää  häntä hakemaan avaimeni naapuripariskunnalta,  sillä hänen äitinsä olisi voinut ulkoiluttaa Bambia. Hätääntyneenä  tilasin ja maksoin uuden lennon,   joka oli aika lailla kalliimpi kun peruutettu lentoni, mutta kotiin piti päästä.

Taideteos lentokentällä

Soitin ystävälle ,  ja pyysin saada tulla hänelle seuraavaksi yöksi , koska  jouduin jäämään yhden ylimääräisen yön Helsinkiin,  sillä ostamani uusi lento oli vasta seuraavana  päivänä . Sain onneksi jättää matkalaukkuni hotellin  matkalaukkusäilöön.  Koska bussit olivat lakossa, eikä ystäväni luokse pääse kuin bussilla,  jouduin ottamaan sinne taksin. Sain yhden ylimääräisen päivän Helsingissä, mutta kun julkinen liikenne ei kulkenut sinne missä ystäväni asuu,  ei voinut mennä minnekkään , ja taksilla liikkuminen Helsingissä on aika kallista...

Seuraavana aamuna bussit onneksi kulkivat,  ja hain matkalaukkuni hotellista.  Kun tulin lentokentälle, sain kuulla että  edellisenä iltana olikin Turkishillä ollut lento, mutta en edes tiennyt siitä,  enkä ollut saanut siitä minkäänlaista tietoa .  Tiistaina eli uutena paluupäivänä naapuripariskunta ilmoitti että he eivät menekään matkalle koska  toinen heistä ei voinut hyvin, joten Bambin ulkoilu järjestyi onneksi:)  

Tällä viikolla olen käynyt kirjeenvaihtoa Turkish Airwaysin kanssa; lakko on  Force majeure, eli oikeastaan heidän ei ole pakko korvata  peruttua lentoa,  mutta minulle ei ilmoitettu illan lennosta ja tarkistin viestejä jatkuvasti. Olin myös ostanut lippuni  eDreamsin kautta, eli nettimatkatoimiston kautta.  eDreams on hyvä niin kauan kun ei ole ongelmia , mutta jos tulee ongelmia niin heihin on todella vaikeaa saada yhteyttä:  pitäisi soittaa Englantiin omalla kustannuksella,  ei ole sähköpostiosoitetta ja viesteihin vastaa robotti.....

Valtava valikoima erilaisia lokum-makeisia kentän kaupassa.  Mutta todella kallista! 13 euroa pieni rasia....

Turkish Airways oli myös ilmoittanut  eDreamsiile että lentoni on peruttu,  mutta sieltäkään ei tullut minkäänlaista ilmoitusta korvaavasta lennosta eikä edes siitä että lento oli peruttu.  Eilen  Turkish Airways ilmoitti että he korvaavat minulle peruutetun lennon, joka maksoi vähemmän kuin uusi ostamani lento.  Parempi sekin kuin ei mitään. Opin tästä että en takuulla enään hanki lippua eDreamsin kautta;D

Viiniä ja luostaria

French Colombard  oli raikkaan makuinen viini.

Perjantaina kävimme eksän kanssa  Jerusalemin lähellä , Juudean vuoristoalueella sijaitsevassa viinitarhassa,  jossa kävimme myös viime keväänä.  Silloin viinitarhassa ei ollut vierailijoita,  mutta nyt perjantaina, viikonlopun ensimmäisenä päivänä,  viinitarhan terassi oli täynnä ihmisiä. Ihmiset olivat ostaneet viinitarhan kaupasta viinipulloja, ja juustoja, joita he nautiskelivat kauniilla terassilla viininlehtikaton alla. Tuon terassin alapuolella on laakso,  joten näkymät terassilta ovat upeat, mutta aurinko oli niin voimakas etten kuvannut laaksoa jossa kasvatetaan rypäleitä ja oliiveja. Viime kerralla taisin kuvata laaksoakin, mutta en löydä viime kerran kuvia mistään. 

Mony Winery-viinitarhalla on mielenkiintoinen historia:  viinitarhan perusti vuonna 2000 Artulin perhe  Galileassa sijaitsevasta  Maghar druusikylästä, mutta perheen jäsenet ovat arabikrisittyjä.  Perheen pää, oliivikauppias  Shakib Artul, rakastui alueeseen ja päätti muuttaa kylästään laaksoon , ja istutti sinne viiniköynnöksiä. Viinitarhan alueen hän vuokrasi luostarilta, jonka alueella viinitarha sijaitsee. Viinitarha sai nimensä perheen edesmenneen pojan, Monyn, mukaan. Viinitarhan kaupassa myydään viinien lisäksi perheen omia oliiviöljyjä ja oliiveja. Kaupan takana on luola, joka löytyi kuulemma sattumalta,  ja sielläkin pari pöytää joidenka ääressä voi nauttia viiniä ja muuta. Luolasta löytyy myös huone, jossa viinit kypsyvät tammitynnyreissä.  lasioven takana. 

Viinitarha on myös siitä erikoinen että se sijaitsee luostarin alapuolella. Viime kerralla emme ehtineet käydä katsomassa luostaria, mutta nyt oli ihan pakko.  

Luostarin katolla seisoo 6 metrin korkuinen Neitsyt Maria patsas. Deir Rafatin katolisen luostarin perusti Jerusalemin silloinen patriarkka Luigi Barlassina vuonna  1927.  Alussa luostarissa toimi orpokoti ja sisäoppilaitos,  mutta tänään se toimii vierasmajana  pyhiinvaeltajille. Luostarin toiminnasta vastaa tänään Betlehemin munkkien ja nunnien luostariperhe.

Luostarin pihalla on rauhallinen istumapaikka.

Istumapaikasta näkyy alempana oleva viinitarha  ja kaunis terassi jossa istuimme juomassa viiniä ennen luostaria.

Hevosten  juottopaikka.

Luostarin kirkko on pieni ja kaunis, ja huomio kiinnittyi heti kattomaalauksiin.   Kattoon ja seinille on kirjoitettu Ave Maria 280 eri kielellä!

Myös kirkon ovessa oli osa Ave Maria-teksteistä.

Kävelimme luostarin alueella, mutta emme nähneet ketään.  Aivan kuin olisimme olleet ainoat ihmiset tuolla.

Luostarissa on myös kauppa , mutta se oli kiinni.

Matkalla poispäin luostarista ja viinitarhasta,  näimme miten eräs mies tyhjensi oliivisäkkejä näihin laatikoihin. Pakko oli mennä katsomaan.  Tässä olisi ollut hyvät oliivit, vähän erilaiset kuin naapuritalon pihassa kasvavan oliivipuun oliivit. Minulla on tekeillä purkillinen pieniä mustia oliiveja,  jotka eksä oli poiminut jossain. Ovat valmiita ehkä kuukauden päästä.

Vihreitä maisemia ja itsenäisyyspäiväjuhlassa

Kävimme eksän kanssa pienellä retkellä,  ja eräässä kohtaa pyysin hänen pysäyttämään auton kun näin nämä kaksi vasikkaa, tai olisivatko ne jo hiehoja.    Kun tulin hieman  lähemmäksi  hiehot tai vasikat  juoksivat hieman kauemmaksi.  Hyvä niiden on kuljeskella luonnossa ja syötävääkin riittää nyt kun luonto kukoistaa.

Ihan ensin kävimme Ramlan kaupungin torilla,    joka on katettu toisin kuin Tel Avivin Carmel-tori jossa voi kastua sateella.

Joka paikassa on nyt vihreää, enkä saa siitä tarpeekseni.   Kevään loppupuolella tässäkin on vain hiekkamaata.

Ajelimme siellä sun täällä,  ja maisemat olivat kauniit .

Ja vihreää, niin erilaista kuin kesällä.

Viinitarhan terassiltakin oli upeat näkymät alas.

Maanantaina illalla oli suomalaisen kirjaston ja ystävyysseuran järjestämä itsenäisyyspäiväjuhla. Sirpa oli leiponut Suomi-pipareita.  Minä tein joulutorttuja ja gluteenittomia pikku kakkusia.

Parasta oliva nämä voileipätortut:) Täällähän ei suolaisia kakkuja näy  missään , paitsi meidän suomalaisten juhlissa:)

Uusi vuosi

Tätä kirjoittaessa täällä vietetään  Rosh HaShanaa, eli juutalaista uutta vuotta, joka alkoi eilen ,sunnuntaina ,  auringon laskettua.   Nyt alkanut vuosi on 5779,  ja  tämä pyhä jatkuu vielä huomisenkin päivän,  eli aika monta pyhäpäivää tuli yhteen putkeen kun ajattelee että pyhä alkoi heti viikonlopun jälkeen. Uuteen vuoteen kuuluu kaikenlaisia symbolisia ruokia,  kuten kuvassa näkyvät  granaattiomenat. Tämä puu on kodin lähellä,  ja vain muutama hedelmä oli puussa jäljellä.

Sää on viime  päivinä  ollut yllättävän miellyttävä: vaikka mittari päiväsaikaan on 30 asteen paikkeilla, ja nyt tätä kirjoittaessa illallakin 27 astetta,  niin on tuntunut että kosteus on ollut hieman matalampi, toivottavasti jatkossakin.  Perjantai-aamuna aikaisin,  torin lähellä, oli ihan pilvistäkin,  ja joissain paikoissa jopa satoi, ei tosin minun alueellani.

Perjantaina, viikonlopun ensimmäisenä aamuna,  on mukavaa kävellä torin lähellä  ennenkuin ihmismassat valtaavat alueen.

Perjantain käsityöläistoria oltiin vasta pystyttämässä.

Myöhemmin eksä soitti ja kysyi haluanko tulla hänen kanssaan ostoksille supermarkettiin  jossa en ole vielä käynyt.   Suuri supermarketti on suunnattu enimmäkseen  venäjänkielisille, ja tuolla oli suurin alkoholivalikoima minkä olin nähnyt missään supermarketissa täällä. Ja koska oli perjantai ja pyhäkin edessä, maistiaisia riitti.  Jos olisin maistanut kaikkea mitä tuolla tarjotiiin  niin olisin hoiperrellut tuolta ulos....

Alkuviikosta teimme eksän kanssa pienen retken  Haderan kaupungin rannalle.  Eksä halusi nähdä kallion päällä olevan kahvilaravintolan , jossa hän ei ollut aiemmin käynyt. Minä olin käynyt siellä ehkä joskus 6 vuotta sitten. 

Kallion päällä oleva kahvilaravintola on aika kulahtanut, mutta sieltä on todella hyvät näkymät Välimerelle, ja alla olevalle rannalle.

Näkymä alhaalta ylös.

Ja sieltä sitten alas Välimerelle.  Kahvin hinnassa oli selvästi näköalalisää. Kasvillisuudesta huomaa että on kuiva aika.

Vasemmalla  näkyi kaunis pieni poukama, ja sen hyvin hoidettu ranta,  jonka takana 5 asuinrakennusta sekä hotelli.  Tämä kompleksi on nimeltään   Sea Village, ja  alue yksityisaluetta, mutta koska rantojen pitää täällä olla  kaikille avoimet,  niin sinne pääsee kävellen kuka vaan. 

   Tämä asuinprojekti oli viimeinen joka rakennettiin näin lähelle rantaa,  ja sen jälkeen tuli voimaan laki joka varmistaa ettei näin lähelle rantaa enään rakenneta taloja. 

Viimeksi kun kävin kahvilassa ei tuota korkeaa Ramada-hotellia vielä ollut tuolla. Aika hienot näkymät tuolta merelle.  Myös Sea Villagen talot on rakennettu niin että kaikista parvekkeissa on merinäkymä.

Ranta oli niin siisti eikä siellä näkynyt kuin muutama ihminen  , ehkä turisteja hotellista.  Ei hullumpaa asua noin lähellä rantaa,   mutta kun ajattelee että  projektissa on kylpylä,  uima-altaat, tenniskentät ym.  niin kuukausittaiset maksut ovat varmaankin aika korkeita.  Eksähän innostui ja soitti välittäjälle nähdäkseen tuolla  vapaana olevan asunnon, mutta taisi myöhemmin luopua ajatuksesta.

Rannalla oli vielä kalaravintolakin.  La Dolce Vita tosiaankin niille jotka tuolla asuvat.