Luistelukilpailuissa

IcePeaks-jäähalli lähellä kotiani

Saattaa kuulostaa oudolta,että täällä etelässäkin on luistelukilpailut,mutta sellaiset olivat nyt torstaina iltana ja  eilen perjantaina aamusta iltaan,jolloin kilpailtiin Israelin kaunoluistelumestaruuksista. Kisat pidettiin nyt toista kertaa minulle 10 minuutin kävelymatkan päässä olevassa IcePeaks-jäähallissa (jostain syystä englanninkielinen linkki ei toimi..). Viime vuonna kisat jäivät minulta huomaamatta,mutta tällä kertaa sain kisoista tiedon jo hyvissä ajoin;kiitos Instagramin. Torstai-iltana suuntasin sitten kohti hallia katsomaan kisojen pakollisia kuvioita. Mukaani otin kameran ja Tamron 70-300-linssini,jolla saa otettua lähikuvia kaukaakin. En ole käyttänyt linssiä kauhean usein,ja se on ollut kaapissani,mutta aina välillä sitä tulee käytettyä;esimerkiksi kun täällä Holonissa on Purim-karnevaalit. Nyt kuitenkin huomasin,että linssissä oli jotain kummallista;se oli jäykkä eikä se pitkä osa tullut siitä kokonaan ulos eikä mennyt kokonaan sisällekään,eikä fokus toiminut kuten piti.Toivoin kuitenkin että saisin otettua sillä tarpeeksi hyviä kuvia.

Otin torstai-iltana yli 200 kuvaa,mutta kotona huomasin,että yksikään kuva ei ollut tarkka,vaan kaikki olivat erittäin rakeisia.Eli se sitten siitä linssistä:( . Mutta näin pienempinä tiedostoina sen huomaa vähemmän. Huomasin että kisoja katsomaan tullut yleisö koostui etupäässä sellaisista,joihin luistelu liittyy jotenkuten: joko kilpailijoiden vanhemmista,luisteluun muuten liittyvistä tai sitten sellaisista,jotka ovat ennen luistelleet,kuten minä. Vieressäni istui Ruotsista alunperin oleva nainen, ja toisella puolella istui täkäläinen tyttö,joka kertoi että ollessaan 8 -vuotias heidän opettajansa vei heidät Ramat-Ganin jäähalliin (jota ei enään ole olemassa) ja hän rakastui lajiin niin,että alkoi luistella valmentajan ryhmässä,mutta ei kilpailumielessä.Koska luistelu täällä on pienimuotoista ja pienen sektorin urheilulaji,oli jokaisessa ryhmässäkin vain muutama luistelija.  Mukana kilpailemassa oli eri luokkia,kuten noviisit,juniorit,seniorit ym. Nuorimmat kilpailijat olivat 7-vuotiaita pikkutyttöjä ja poikia,ja ihmeen taitavia. Suurimmalla osalla on myös venäläinen tausta ja tiukka venäläistyylinen valmennus.Muutama tyttöluistelija asuu USAssa;jos täällä halua edetä pitkälle luistelussa niin on parasta harjoitella valtameren takana.Luistelu täällä on myös kallis harrastus:hallivuorot ,valmennus ja asut maksavat maltaita.Israelissa on tällä hetkellä joitakin jäähalleja,joista  Metullan jäähalli on olympiakokoinen;myös Eilatin Ice Mall (joka sijaitsee kauppakeskuksessa!) on olympiakokoa.Tämä Holonin IcePeaks sen sijaan on puolet olympiakokoisesta hallista,ja olisivat hyvinkin voineet tehdä suuremman hallin,sillä se sijaitsee kaupungin suurimmassa puistossa ja tilaa olisi ollut suuremmallekin hallille.En tiedä miksi kilpailut pidettiin tässä pienemmässä hallissa,mutta syynä voi olla se että tämä halli sijaitsee Israelin metropoli-alueella,kun taas 2 olympiakokoista sijaitsevat joko ihan pohjoisessa tai ihan etelässä. Luistelusta on kuitenkin tullut täällä yhä suositumpaa,ja äskettäin Holonin kaupunginvaltuusto hyväksyi suunnitelman rakentaa tuohon samaiseen puistoon olympiakokoinen jäähalli;sillä tämä pienempi halli ei riitä sadoille lapsille,jotka tulevat harjoittelemaan luistelua. Suuri jäähalli tullaan rakentamaan pienemmän viereen.Israelin olympiakomitea päätti myös panostaa enemmän taitoluisteluun,ja toiveena on lähettää kunnon joukkue vuoden 2018-talviolympialaisiin.Ja kaikki tämä maassa jossa ei ole luonnollista jäätä;D

Perjantaina saavuin sitten hyvissä ajoin vapaaohjelmia katsomaan. Kamerassani oli tällä kertaa peruslinssi,mutta eihän sillä saa otettua minkäänlaisia selviä kuvia kaukaa,joten keskityin katselemaan kisoja enkä kuvannut kuin ihan muutaman ihan epäselvän kuvan. Kilpailut alkoivat taas ihan pikkuisilla,joista muutama 7-vuotias pikkuneiti oli yllättävän hyvä ikäisekseen.  Myös noin 9-10 vuotiais nuorimies Eilatista luisteli erittäin varmasti ja hyvin ;selvää potentiaalia! Jenkeissä harjoittelevia valmentaa Galit Chait,joka yhdessä parinsa Sergei Sakhnovskin kanssa voitti pronssia vuoden 2002 kaunoluistelun maailmanmestaruuskisoissa.Chait istui hallin toisella puolella,ja näytti aika samanlaiselta kuin vielä kilpaillessaan.

Nuori jäätanssipari

Epäselvä kuva varhaisteiniluistelijasta;USAssa asuvasta.. Kuulin sattumalta lähellä istuvilta,että tämä tyttö ei käy koulua,vaan hän harjoittelee joka päivä luistelua 6 tuntia ja koulunkäynti sujuu yksityisopettajan avulla.Hän olikin hyvä ja ehkä kuulemme hänestä isompana.Mutta aika hurja ohjelma jos haluaa huipulle.....Eilen en kuitenkaan ollut katsomassa kilpailuja kuin 3 tuntia,sillä aloin palella! Olisi pitänyt ottaa lämpimämmät vaatteet mukaan ja eväätkin,sillä tuolla olisi mennyt koko päivä:gaala oli heti palkintojen jaon jälkeen ja hieman harmittaa,etten jäänyt sitä katsomaan.,No ensi vuonna sitten....Tuolla hallissa harjoittelevat myös jääkiekkoilijat,vaikka halli ei olekaan mitoitettu kunnolla jääkiekkoilijoita varten,ja torstai-iltana heti pakollisten kuvioiden jälkeen ulkona oli odottamassa joukko nassikoita täydessä jääkiekkoasuissaan. Ja melkein hätkähdin,kun yhtenä iltana matkalla kotiin näin bussissa nuorukaisella jääkiekkokassin sekä mailan;D

Itsenäisyyspäivään juhlintaa Jad Hashmonassa Jerusalemin lähellä

Eilen juhlittiin Suomen itsenäisyyspäivää  Jad Hashmonassa Jerusalemin lähellä.Itsenäisyyspäivän vastaanotto oli Suomen suurlähetystön sekä Israel-Suomi Ystävyysseuran yhdessä järjestämä,ja poikkeuksellisen sen teki tämä tapahtumapaikka. Jad Hashmonanhan perustivat vuonna 1971 ryhmä suomalaisia kristittyjä kauniille kukkulalle.

Jad Hashmonassa on pieni hotelli ja lomakylä,ja kylän vanhemmat rakennukset on rakennettu Suomesta tuoduista hirsipuista.

Tässä näkyykin hotellin vastaanottorakennus

Vastaanotossa sisällä tuntee melkein olevansa Suomessa....

Kukkulalta on paljon kauniita näkymiä

Juhlasalissa oli musiikkitrio harjoittelemassa ja jokaisella pöydällä Suomen liput

Suomen armeijan edustajiakin oli paikalla. 

Muutama kansallispukukin näkyi tuolla

Herttainen neito oli ovensuussa vastaanottamassa vieraita kauniissa asussaan

Sisällä Suomen suurlähettiläs Leena-Kaisa Mikkola piti ensin lyhyen puheen,jossa muisteltiin myös viime kuussa menehtynyttä Tel Avivin suomalaisen kirjaston perustajaa ja sielua Aira Salpeteria. Sen jälkeen olikin musiikin vuoro,ja saimma kuulla Amaya-trion soittamana Sibeliusta,Schubertia ja Melartinia.Kamarimusiikkitrio Amaya koostuu israelilaisesta pianistista (sininen mekko) Batia Murvitzista sekä suomalaisista Lea Tuurista (viulu) ja Lauri Rantamoijanen(sello).Oi mikä ilo heitä oli kuunnella! Kysyin Lea Tuurilta miten onnistuu käytännössä yhtyeen konsertointi,kun yksi jäsen on eri maasta,ja hän kertoi että he konsertoivat muutaman kerran vuodessa yhdessä. Amaya trion kaunista musisointia voi kuunnella (Amayn webbisivujen perusteella) Helsingissä Musiikkitalon  Camerata-salissa tammikuun 13.päivänä. Suosittelen.

Tämän jälkeen olikin sitten tarjoilua,mutta siitä enemmän täällä.

Lenkillä lähiseudulla

Meillä on edelleenkin täällä nämä pyhät (lehtimajajuhla) ja eilen oli pyhäpäivä,tänään lyhyt päivä,ja huomenna sapatti eli taas pyhäpäivä.Ensi viikolla sama juttu,ja sitten ovat pyhät onneksi vähän aikaan ohitse...Eilen oli tosi lämmintä mutta kun tuttu koiranomistaja Evelyn,joka tuntee nämä lähialueet kuin omat taskunsa;pyysi mukaan lenkille niin lähdimme Bambin kanssa liikkeelle.

Tässä ihan kotini lähellä alkaa iso omakotialue,jossa aikoinaan oli tosi vaatimattomia omakotitaloja,mutta suuri osa on purettu ja tilalle rakennettu vähemmän vaatimattomia taloja.Tässä talossa kiinnitin huomiota noihin etuoven yläpuolella oleviin lautasiin.

Olimme jo ihan lähellä kaupungin minieläintarhaa,joten menimme sinnepäin. Sisällä näkee enemmän eläimiä,mutta ilman sisälle menemistäkin voi ihailla esimerkiksi vuohia.Ja ihan pikkuinen kili oli ilmestynyt tuonne.Tässä perhekuva.....

Aaah,tuo pienokainen oli niin suloinen!

Vuohien jälkeen menimme puiston  kautta alueen kulttuurikeskukseen tauolle,mutta olimme aivan läkähtyneitä,sillä kumpikaan ei ollut ottanut mukaansa vettä ,ja olikin lämmntä ja kosteaa. Ja sitten sinne ilmestyi nainen pienen poikansa kanssa,joka näki punaiset kasvomme ja läähättävät koirat,ja pian hän toikin meille pullollisen kylmää vettä ja kertakäyttömukit.Ihania ihmisiä löytyy aina välillä:)

Tuossa  näkyy maalattu seinä,jota on paljon mukavempi katsella kuin pelkkää harmaata seinää.

Vasemmassa kädessäni on joku jänne tai niveltulehdus,ja kirjoittaessa se tuntuu,joten voi olla että kestää hieman ennenkuin tulee seuraava postaus;on parempi antaa käden levätä kuin rasittaa sitä.

Katto täynnä hedelmiä....

Meillä täällä alkoi tänään viikon kestävä Lehtimajajuhla,(siitä enemmän linkin takana) ja naapureillani samarialaisilla sama pyhä alkoi eilen. Samarialaisilla on tässä ihan naapurissa oma minikokoinen kaupunginosansa ,ja olen heistä aimmin kertonut täällä.

Tänään alkavan lehtimajajuhlan johdosta on sitten tänne joka nurkkaan noussut rumia;Kiinassa tehtyjä muoviseinämajoja,mutta olen aina kuullut miten kauniisti samarialaiset koristelevat lehtimajansa katon pyhän aikana.Useasti he koristelevat olohuoneen katon,mutta jotkut pystyttävät myös lehtimajan pihalleen. 

Hyvissä ajoin muistin että tuttu koiranomistaja Evelyn oli joskus maininnut että hänen poikansa paras ystävä on samarialainen,ja kysyinkin häneltä sattuuko hän tuntemaan jonkun,jonka luokse voisi mennä katsomaan koristeltua kattoa. Sovimme sitten että menemme tänään iltapäivällä yhdessä samarialaisten asuinalueelle,ja heti sinne tultuamme näimme erään perheen pihalle pystytetyn lehtimajan,jonka yksi seinä oli talon seinä(tuo harmaa oikealla). Sain luvan kuvata kattoa. Samarialaiset siis koristelevat lehtimajansa (tai kotinsa jonkun katon) hedelmillä tai myös vihanneksilla,kuten kuvasta huomaa.Työ aloitetaan heti kun sovituspäivä loppuu eikä se ole mikään pikku homma. Tämä oli iso lehtimaja ja hedelmäkattokin iso ,eikä se mahtunut yhteen kuvaan. Olisin halunnut kuvata myös samarialaisia miehiä,jotka aina sapattina ja pyhinä pukeutuvat pitkiin valkoisiin kaapuihin,mutta pyhän vuoksi se ei ollut sopivaa.Täytyy sanoa että oli kyllä aikamoinen vau-hetki kun näin tuon katon.Olisimme halunneet nähdä lisää kattoja,mutta pyhän vuoksi jätimme sen toiseksi kerraksi.Sanoivat minulle muuten että jos tuonne tulee suomalaisia käymään niin he ilomielin näyttävät paikkoja;D

Samarialaisten asuinalueella on paljon sitruspuita ja kohtahan nuo ovat jo kypsät!

Toinen samarialaisten kahdesta synagoogasta täällä Holonissa,tai sen sisäänkäynti.

Samarialaisten kirjoitusta.

Samarialaisten luota kävelimme kohti kaupungin maatilaa´,jossa tepastelivat komeat mustat kanat.Joskus aikaisin aamulla kuulen kukon kiekaisut,ja ne tulevat takuulla täältä.

Heti maatilan jälkeen alkoi sataa ,ja juoksimme puun alle suojaan.Vastapäisessä talossa eräs nainen hääräili keittiössään ja sattui näkemään meidät puun alla sadetta piilossa.Ystävällinen nainen pyysi meitä sisälle ,mutta sanoimme että sade varmaan pian loppuu.  Heti sateen jälkeen näimme sateenkaaren:) Sade muuten yllätti monet pyhän alla ja taisivat monet muoviseinäiset lehtimajat kastua kunnolla juuri ennen kuin siellä syötiin juhla-ateria...

Design-retki

Asuinkaupunkini Holon on brändännyt itsensä paitsi lasten kaupungiksi niin myös tämän maan Design-kaupungiksi, ja  täällähän onkin paljon puhuttu ja kehuttu Design-museo,jonka olen aiemmin esitellyt täällä. Museon lisäksi kaupungissa on myös (ihan museon lähellä) Holonin teknologinen instituutti,josta myös valmistuu tulevaisuuden suunnittelijoita ,ja retken aikana selvisi,että tuota suunnittelua haluttaisiin iskostaa lasten päihin jo heti lastentarhasta alkaen...

Jännä penkki,jonka eri osat yhdistetään köydellä

Holonin design-kausi alkoi taas viikko sitten, ja se lähti käyntiin 7 uudella näyttelyllä ja nyt viikonloppuna kaupunki järjesti design-kierroksia. Ilmoittauduin mukaan jo elokuussa,ja sain joku aika sitten viestin siitä että mahdun perjantain kierrokseen.  Klo 10 aamulla oli kokoontuminen museon aukiolla.Design-museossa on tällä hetkellä 2 näyttelyä.

Näyttelyn nimi on "Gatherings-from domestic craft to contemporary process" ja se koostuu kahdesta osasta. Ensin kävimme katselemassa näyttelyn ensimmäistä osaa ,joka koostuu  tunnetun japanilaisen Issey Miyaken   132. 5-kokoelmaan kuuluvista töistä.Tuon kokoelman vaatteet on valmistetty kierrätysmateriaaleista ja vaatteet tuovat mieleen origamit..Tämä on ensimmäinen kerta kun Miyaken vaatteita on esitelty museossa. Näyttelyn on koonnut tunnettu hollantilainen trendiennustaja Li Edelkoort.

Oli tuuri,että pääsin tälle kaupungin järjestämälle kierrokselle,sillä meitä oli museossa opastamassa itse museon pääkuraattori,joka hyvin  innostuneena ja asiantuntevasti kertoili näyttelystä.

Yläkerran salissa oli näyttelyn toinen osa,joka koostui eri tekniikoilla toteutetuista lampuista ja istuimista.Etenkin lamput olivat sellaisia,että olisin heti voinut ottaa yhden olohuoneeseeni.....

Siinä oli lamppuja kerrakseen.Näitä lamppuja ympäröi kudottu materiaali.

Design-museosta siirryimme bussilla Digitaalitaiteen keskukseen,joka sijaitsee Holonin huonomaineisimmassa kaupunginosassa,entisessä lukiossa,joka jäi tyhjilleen muutama vuosi sitten,jonka jälkeen digitaalisen taiteen keskus sai uudet tilat.Siellä en kuvannut muuta kuin ylimmän kerroksen näyttelyn pari työtä,jotka on tehnyt kaupunginosasta kotoisin oleva taiteilija Becky Mayner. Työt näyttivät kaukaa maalatuilta,mutta ne koostuivat lukuista pienistä paperipaloista eli nämä ovat kollaasitöitä,ja tosi taitavia sellaisia..Mayner dokumentoi entistä asuinaluettaan,käyttäen apunaan paperia ja liimaa.

Toinen Maynerin työ,.joka alkaa aina valokuvalla;sitten tulee paperin ja liiman vuoro;osa kerroksista poistetaan ja näin luodaan kolmiulotteinen kuva.

Digitaalitaiteen keskusksesta bussi vei meidän viimeiseen vierailupaikkaan,eli kaupungin maatilan galleriaan,joka on kävelyetäisyydellä kodistani. Galleriassa on tällä hetkellä näyttely valkoisista paidoista eikä se suoraan sanoen kauheasti kiinnostanut.....

Mutta gallerian ympäristö  kiinnosti sitäkin enemmän...Yleensä käyn katsomassa jonkun näyttelyn talvisin,kun gallerian ympäristö on runsaan vihreää,mutta huomasin että näin lämpimänä ja kuivanakin aikana tuolta löytyy kaikenlaista mielenkiintoista,kuten kaktusviikunoita.

Tai ficus obliqua ,jolla oli kauniin keltaiset hedelmät.

En ollut varma,voiko noita hedelmiä syödä,joten tyydyin poimimaan vain guavahedelmiä ja manteleita suoraan puista .

Tämän kesän Suomenlinna-reissu

Tämän  kesän Suomenlinna-reissu oli vähän sellainen pikareissu,kun oli muutama tunti aikaa .Tuo matka saarelle,vaikka lyhyt onkin,on aina niin kaunis

Itse asiassa pidän tuosta lyhyestä merimatkasta niin paljon,että tein sen uudestaankin ihan edestakaisin,niin että tulin jo samalla lautalla takaisinkin....

Sitten oltiin jo Suomenlinnassa.Minulla oli aikaa seuraavan lauttaan saakka,joten tein vain pienen rundin tuolla.

Katse lautalta torille

Ja toinenkin 

Ja asiasta toiseen;tämä on tarkoitettu kaikille ulkosuomalaisille:Facebookiin on nyt avattu uusi ryhmä nimeltä Suomalaiset bloggaajat.Lisää tietoa siitä täällä  Meriannen blogissa. Sinne vaan mukaan kaikki ulkosuomalaiset bloggaajat!