Seremonia-asuja

Asun yläosa, moderni versio

Asuinkaupungillani on useita taidegallerioita, joissa vaihtelevia näyttelyitä, ja joihin on vapaa pääsy. Nämä galleriat ovat kaupungin omistuksessa, ja eroavat tavallisista gallerioista siinä, ettei niissä ole myytäväksi tarkoitettua taidetta. 

Perjantai-aamuna kävin keskustan alueella olevassa galleriassa, jossa parhaillaan mielenkiintoinen näyttely,joka koostuu hieman ennen  häitä tapahtuvaa henna-juhlan asuista. Häiden edellä oleva henna-seremonia/juhla on yleistä useassa kulttuurissa /uskonnossa, ja esimerkiksi Intiassa sitä kutsutaan  mehndiksi. 

Hennaa on käytetty Lähi-idän alueella vuosituhansien ajan,ja on mainittu mm.Raamatussa Laulujen Laulussa 1:14

"Rakkaani on kuin hennakimppu

Ein Gedin viinitarhoista poimittu

"

Täällä Israelissa  häitä edeltävää henna-juhlaa viettävät sefardi-ja mizrahijuutalaiset, joilla juuret mm. Jemenissä, Marokossa, Etiopiassa, Libyassa, Intiassa, Syyriassa ja Irakissa. Jokaisella ryhmällä on omat asunsa ja traditionsa. 

Gallerian sisääntuloaulassa oli nämä kaksi morsiamelle ja sulhaselle tarkoitettua istuinta. Olin muuten ainoa vierailija galleriassa, joten sain rauhassa kierrellä ja katsella. 

Aulassa oli myös tällainen kauniin värikäs, some-ystävällinen 😁juttu, jossa oli aukko.naaman kohdalla. 

Nämä taisivat olla marokonjuutalaisten hennajuhlan asut. Heillä hennajuhlaa vietetään viikko ennen häitä. Marokonjuutalaisilla on paljon juhlintaa jo ennen häitä 

Seinillä oli monta valokuvaa täkäläisten henna-juhlista. Tässä marokonjuutalainen pariskunta. 

Jemenin juutalaisilla on hienot asut, etenkin morsiamen päähine ja korut. 

Jemenijuutalaisten hienot hääkorut. 

Valokuva jemenijuutalaisesta morsiamesta. 

Myös Etiopian juutalaisilla on oma hennajuhla ennen häitä.Jos morsian oli kotoisin eri kylästä kuin sulhanen, morsian saapui sulhasen kylään päivä ennen häitä. Morsiamen kasvot oli peitetty, ja hennaa laitettu vain sormenpäihin. 

Jonkun ryhmän hennatilaisuus, en ole varma minkä ryhmän.

Tässä taisi olla libyanjuutalaisen pariskunnan asut, koska luin että morsiamen kasvot on ensin peitetty punaisella silkkiliinalla. Sulhanen ei saa nähdä morsianta 3 päivää ennen häitä,

Lähes sadan vuoden takainen kuva morsiamesta perinteisessä asussa. Tästäkään en osaa sanoa mihin ryhmään hän kuuluu. 

Lisää häitä edeltävien juhlien asuja. 

Ja vielä lisää. 

Gallerian toisessa kerroksessa oli täkäläisten vaatesuunnittelijoiden näkemys hennajuhlan asuista. Kuvan asu on täällä tunnetun hääpukusuunnittelijan, Dror Kontenton, näkemys sellaisesta asusta. 

Hmmm, kangas ihan nätti, mutta kelpaiskohan tuollainen kenellekään hennajuhliin.... 

Vaatesuunnittelijan luomia hennajuhla-asuja, jotka suunniteltiin täkäläisille julkkiksille. 

Nättejä, mutta ne perinteiset ovat hienommat. 

Mukavaa joulun odotusta

Mukavaa joulun odotusta, ❤️❄️🎄 Täällä joulu ei ole virallinen juhla/pyhä, vaan yleensä tavallinen arkipäivä, mutta on joulua viettäviä ryhmiä, kuten kristityt arabit, vierastyöläiset ym. Ennen oli todella vaikeaa löytää mitään jouluisia koristeita täällä,  mutta kiitos venäläisperäisten Novy God-juhlan, nykyään jouluisia koristeita on monessa paikassa. Jos täältä aiemmin löytyi jouluisia koristeita, niin ne olivat kamalia ja rumia. Kokosin tähän postaukseen viime päivinä näkemäni jouluiset jutut. Kauneimmat koristeet löysin halpisketjun liikkeestä. 

Olin ihan yllättynyt siitä miten hyvä valikoima ihan hyvän näköisiä koristeita oli MaxStockin, halpiskauppaketjun suuressa kaupassa 

Porot❤️

Lahjapaperia, pusseja, tarroja ja kortteja jouluisella teemalla. 

🎄❤️🎅❄️

Ihastuin näihin poro-koristeisiin niin että hankin laatikollisen. 

Mukeja ja muuta toisessa kaupassa. 

Keskusta-alueen isossa venäläisessä kaupassa on aina hienoja koristeita. 

Lisää saman kaupan koristeita. 

Joulumakeisia lähiseudun ruokakaupassa. 

Lisää joulunamuja. 

Tiistaina olin kutsuttu ystäväpariskunnan luokse pipari/pikkuleipätalkoisiin. Pariskunnan kotitalon lähellä olevan pienen kauppakeskuksen liha&kalakaupan edessä oli kissalla herkkupäivä 🐟

Olin tehnyt etukäteen kotona piparitaikinan, sekä 3 eriväristä pikeeriä, jotka toin mukanani. Paikan päällä tein vielä tavallisen pikkuleipätaikinan

Amerikkalainen ystäväni Nancy sekä pariskunnan pikkuneiti piparien teossa. Harmikseni jouduin lähtemään pois aikaisemmin, enkä ehtinyt jäädä koristelemaan pipareita pikeerillä. 

Ja kesä jatkuu

Taas oli niin vaikeaa löytää hyvå otsikko, mutta kun tällä hetkellä tuntuu niin kesäiseltä, niin tuli tuo. Täällä oli jo muutama hieman viileämpi päivä, mutta nyt on muutaman päivän aikana ollut aika lämmintä. Ei kuitenkaan niin vaikeaa tuo lämpö, sillä se on kuivaa eikä kosteaa, ja illat jja aikaiset aamut mukavan viileitä. Viime vuonna kirjoitin että marraskuun 19.  päivänä alkoi tuntua talvisemmalta, mutta tänä vuonna kylmempi sää alkaa selvästi myöhemmin. 

Viime maanantai-iltapäivänä matkustin 2 bussilla Kirjakaktukseen, eli meidän täällä asuvien suomalaisten kirjastoon. Viimeksi taisin käydä kerran kuussa tapahtuvaan kirjastoon joskus keväällä. 2 bussin matka ruuhka-aikaan, ja reitillä mikä täynnä kevytraitiotie-töitä, kestää niin kauan että samassa ajassa voisi lentää kauemmaksi. Muuten varmaan kävisin tuolla useammin. Kuvassa kirjaston emäntä Anu❤️

Kirjojen ja rupattelun lisäksi oli myös herkkuja, kuten aina💗

Olin varannut perjantai-aamulle kierroksen kulinaariseen instituuttiin, jonka kahvilaravintolassa söin edellisellä viikolla lounasta kolumbialaisen ystäväni kanssa. Keskus järjestää kierroksia perjantaisin, ja minua kiinnosti nähdä keskuksen  kattopuutarha. Tapani mukaan olin liikkeellä liian aikaisin, ja tapoin osan ajasta kiertämällä kauppakeskuksen viikonlopulle ajoittuvaa ruokatoria. 

Druusi-nainen taikinan teossa ruokakojussaan. 

Vieläkin oli liian aikaista, joten kiersin käsityöläistorin. 

Pysähdyin ihailemaan näitä kahta, juuri restauroituja taloja. Talot olivat ennen uudistusta aika rähjäisessä kunnossa, ja restauroinnin aikana 2 rakennusta yhdistettiin  niitä yhdistävällä lisäosalla. Nyt tuossa toimii uusi putiikkihotelli. 

Myös tämä restauroitu rakennus oli matkan varrella.

Kierros alkoi keittokirjakirjastossa, missä oppaamme Dafna esitteli meille kirjaston vanhimman kirjan, saksankielisen keittokirjan 1900=luvun ensimmäisiltä vuosilta. Tuo on sellainen kirjasto minne voi tulla lukemaan keittokirjoja, mutta niitä ei voi lainata mukaansa 

Kirjaston jälkeen oli leipänäyttelyn vuoro, josta jo laitoin  muutaman kuvan edellisessä postauksessa. Tämän kuvan etualalla tunnetun leipurin  näkemys 1700-luvun sapattileivistä (challah-leipä). Kaikki näyttelyn leivät leivottiin muutama kuukausi sitten, kuivattiin ja aseteltiin suolan päälle, ja hyvin ovat säilyneet. Takana vasemmalla Borek Bisaman, eli taikinakerroksista valmistettu täytetty leivonnainen. Borek levisi turkkilaisten kansojen mukana moneen maahan, esim. Balkanin maihin, ja täällä Israelissa paikallinen versio nimeltä bureka löytyy lähes joka leipomosta. Oikean puolen litteät leivät pyhiä kristillisiä leipiä, jonka pinnalla leipäleimasimella tehty kuvio. Layla ja Ibrahim Shibani leipoivat pyhiä leipiä Galileassa, Ramen kylässä, ja leipäleimasimen he olivat saaneet kylän papilta. 

1700-luvun Jerusalemissa vain harvoilla oli oma uuni. Perheet valmistivat taikinan kotonaan, ja veivät leivät yhteisuuniin, ja sitä varten jokaisella oli oma leimasin leipiä varten. Kuvan keraamiset leipäleimasimet eivät ole 1700=luvulta, vaan muotoiluinstituutin opiskelijoiden versiot leipäleimasimista. 

Sitten menimmekin sinne mikä itseäni kiinnosti eniten, eli keskuksen vertikaaliseen puutarhaan katolla. Juuri nyt viljelykset olivat vasta alkuvaiheessa, mutta silti tuolla oli paljon vihreää. 

Olispa tällainen vihreä seinäpuutarha💚🌱💚🌱Luulin että kattopuutarhan sato päätyy keskuksen kahvilaravintolan keittiöön, mutta kaikki tuolla kasvavat lukuisat yrtit sekä vihannekset käytetään  testikeittiössä. 

Kattopuutarhassa oli hienot näkymät. 

Puutarhan jälkeen menimme testikeittön alueelle, missä.maistoimme herkullista leipää, kahta erilaista taatelisiirappia, oliiviöljyä sekä jugurttikiviraastetta. Labane kishk, eli jugurttikivi, valmistuu vuohenmaidosta. 

Koekeittiöön oli jäänyt edellisen illan tapahtuman leivonnaisia, jotka saimme jakaa, eli pieni maistiainen jokaiselle😋

Lopuksi vielä tämä ihanuus, eli tällä viikolla satoi, ja se ja edellisen viikon sade herättivät kuivuneen maan puolen vuoden kuivuuden jälkeen, ja nämä vihreät suolaheinän alut nousivat kuivahtaneella tontilla talon vieressä ihan muutamassa päivässä💚Luonto on ihmeellinen💚