Design-retki

Asuinkaupunkini Holon on brändännyt itsensä paitsi lasten kaupungiksi niin myös tämän maan Design-kaupungiksi, ja  täällähän onkin paljon puhuttu ja kehuttu Design-museo,jonka olen aiemmin esitellyt täällä. Museon lisäksi kaupungissa on myös (ihan museon lähellä) Holonin teknologinen instituutti,josta myös valmistuu tulevaisuuden suunnittelijoita ,ja retken aikana selvisi,että tuota suunnittelua haluttaisiin iskostaa lasten päihin jo heti lastentarhasta alkaen...

Jännä penkki,jonka eri osat yhdistetään köydellä

Holonin design-kausi alkoi taas viikko sitten, ja se lähti käyntiin 7 uudella näyttelyllä ja nyt viikonloppuna kaupunki järjesti design-kierroksia. Ilmoittauduin mukaan jo elokuussa,ja sain joku aika sitten viestin siitä että mahdun perjantain kierrokseen.  Klo 10 aamulla oli kokoontuminen museon aukiolla.Design-museossa on tällä hetkellä 2 näyttelyä.

Näyttelyn nimi on "Gatherings-from domestic craft to contemporary process" ja se koostuu kahdesta osasta. Ensin kävimme katselemassa näyttelyn ensimmäistä osaa ,joka koostuu  tunnetun japanilaisen Issey Miyaken   132. 5-kokoelmaan kuuluvista töistä.Tuon kokoelman vaatteet on valmistetty kierrätysmateriaaleista ja vaatteet tuovat mieleen origamit..Tämä on ensimmäinen kerta kun Miyaken vaatteita on esitelty museossa. Näyttelyn on koonnut tunnettu hollantilainen trendiennustaja Li Edelkoort.

Oli tuuri,että pääsin tälle kaupungin järjestämälle kierrokselle,sillä meitä oli museossa opastamassa itse museon pääkuraattori,joka hyvin  innostuneena ja asiantuntevasti kertoili näyttelystä.

Yläkerran salissa oli näyttelyn toinen osa,joka koostui eri tekniikoilla toteutetuista lampuista ja istuimista.Etenkin lamput olivat sellaisia,että olisin heti voinut ottaa yhden olohuoneeseeni.....

Siinä oli lamppuja kerrakseen.Näitä lamppuja ympäröi kudottu materiaali.

Design-museosta siirryimme bussilla Digitaalitaiteen keskukseen,joka sijaitsee Holonin huonomaineisimmassa kaupunginosassa,entisessä lukiossa,joka jäi tyhjilleen muutama vuosi sitten,jonka jälkeen digitaalisen taiteen keskus sai uudet tilat.Siellä en kuvannut muuta kuin ylimmän kerroksen näyttelyn pari työtä,jotka on tehnyt kaupunginosasta kotoisin oleva taiteilija Becky Mayner. Työt näyttivät kaukaa maalatuilta,mutta ne koostuivat lukuista pienistä paperipaloista eli nämä ovat kollaasitöitä,ja tosi taitavia sellaisia..Mayner dokumentoi entistä asuinaluettaan,käyttäen apunaan paperia ja liimaa.

Toinen Maynerin työ,.joka alkaa aina valokuvalla;sitten tulee paperin ja liiman vuoro;osa kerroksista poistetaan ja näin luodaan kolmiulotteinen kuva.

Digitaalitaiteen keskusksesta bussi vei meidän viimeiseen vierailupaikkaan,eli kaupungin maatilan galleriaan,joka on kävelyetäisyydellä kodistani. Galleriassa on tällä hetkellä näyttely valkoisista paidoista eikä se suoraan sanoen kauheasti kiinnostanut.....

Mutta gallerian ympäristö  kiinnosti sitäkin enemmän...Yleensä käyn katsomassa jonkun näyttelyn talvisin,kun gallerian ympäristö on runsaan vihreää,mutta huomasin että näin lämpimänä ja kuivanakin aikana tuolta löytyy kaikenlaista mielenkiintoista,kuten kaktusviikunoita.

Tai ficus obliqua ,jolla oli kauniin keltaiset hedelmät.

En ollut varma,voiko noita hedelmiä syödä,joten tyydyin poimimaan vain guavahedelmiä ja manteleita suoraan puista .

Kaunista niin kaunista

Eilen aamulla kantakahvilani viereisen kukkakaupan Billie  yllätti minut eilen aamulla valtavan suurella lisianthus-kukkakimpulla.Olin ohimennen maininnut syntymäpäiväni kun tuli puhetta jotain siihen liittyvästä ja voi sitä iloa kun sain  nämä! Kimppu on niin kaunis ja niin valtava,että se ei mahtunut yhteen kukkamaljakkoon vaan jaoin kukat kahden maljakon kesken.Onko tuolla lisianthuksella muuten suomenkielistä nimeä? Olen kamalan huono kukkien nimien suhteen...

Olen näitä nyt ihaillut eilisestä lähtien ja otin kukista kuvia eri valo-olosuhteissa ja laitan nämä nyt tänne blogiin ,jotta ovat sitten täällä muistona tuosta kimpusta. Että osaavat olla kauniita! Kimpussa oli 3 eri vanhan roosan värisävyä ja myös valkoista.

Oli aika taas ottaa muutama kuva Bambista

Bambi istui tässä iltapäivällä lempipaikallaan sohvan selkänojalla(niin siinä on jo syvennys...) ja kamera oli vieressä niin otin muutaman kuvan.

hassu ilme!

Muutenkin välillä otan hauvelista kuvia,jotka sitten laitan  Pinterest-tilini Bambi-kansioon.

Hei eikös se kuvaaminen jo saisi loppu emäntä....

Luontohavaintoja

Muutama luontohavainto tuli tehtyä tänään Bambia ulkoiluttaessa.Granaattiomenat alkavat olla kypsiä ja nehän kuuluvatkin Rosh Hashana-juhlaan eli juutalaiseen uuteen vuoteen ,jota vietetään kuun lopussa.Jostain syystä kun etsin jotain Googlen kautta niin kysely meneekin jollekin ihme sivustolle,josta virusohjelmani heti varoittaa,eli en voinut laittaa tuon juhlan linkkiä.Tämä alkoi muutama päivä sitten ja mietin että mitä tehdä...Kuvassa näkyvä granaattiomena on puistoa vastapäätä olevassa puussa,ja niitä ei varmaan ole pitkään aikaan hoidettu,sillä puussa on aika pieniä  eikä varmaankaan ihan syötävän hyviä granaattiomenia.Mutta kuvassahan se on ihan nätti.

Ja puiston ympärillä ja meidän talonkin yhdellä puolella on näitä Lantana-pensaita,joiden kukat ovat kauniita mutta marjat niin myrkyllisiä!  

Kissanainen

Ilmahälytyksethän loppuivat  onneksi viikko sitten ja se helpotti,kun ei enään pitänyt miettiä että mitä jos nyt joutuu taas juoksemaan tuonne portaikkoon ja on vain alusvaatteet päällä ja pitää äkkiä laittaa vaatteet päälle,muistaa ottaa avaimet ja laittaa Bambille panta,sillä se oli hysteerinen aina kun oli ilmahälytys.

Täällä on ollut viime päivinä niin kosteaa ettei pahemmin ole jaksanut ulkona olla.Kuumaa  ei niin ole,siinä 30 asteen tai vähän sen yli paikkeilla,mutta se kosteus!! Voiteet valuvat naamasta ,vaatteet tarttuvat kiinni,päänahka hikoilee.Toivottavasti pian jo viilenee mutta ehkä vasta kuukauden kuluttua;syyskuukin on täällä yleensä vielä kostean lämmin. Niinpä ei ole muita kuvia kuin näistä syöttämistäni kissoista,jotka ovat meidän ja viereisen talon pihakissoja.Minähän perin tämän homman pari vuotta sitten kun menin lupaamaan että syötän nämä,ja ihan kivahan näitä on syöttää,mutta toivoisin että joku jakaisin tämän kanssani,sillä kissat ovat aika riippuvaisia tuosta ruuastaan ja aina pitää näillekin sitten löytää joku syöttäjä,jos olen poissa.Kissoja on 7-9 ,ja kuvissa näkyy muutama heistä. Huomenna täällä muuten alkavat koulut,joten syksy alkaa täälläkin,siinä mielessä.

Aamuhaaste

Sain joku aika sitten Maamalta,joka tällä hetkellä on vielä Kiinassa,haasteen jossa piti kertoa aamustaan 5 kuvan avulla,.Minulla tosin on tässä 6 kuvaa,ja ne on kaikki otettu kännykkäni ei mitä -parhaimmalla kameralla,,,,Eilen sitten muistin kuvata aamuani...Heräsin jo klo 5.30 ,vaikka olin laittanut herätyskellon kuudeksi,mutta oli kuuman kosteaa ja  heräsin hiestä märkänä. Katsoin ikkunasta ulos ja tuolla taustalla näkyy lähellä oleva uusi businesskeskus,jonka heinäkuussa avattuun kuntosaliin oli tarkoitus mennä.

Ennen kuntosalia on kuitenkin hyvä syödä jotain ja minun varhaisaamiaiseni oli selleristä,ananaksesta ja inkivääristä sekoitettu smoothie.Olin valmistanut sen jo edellisenä iltana,sillä jos en niin tee niin en tuohon aikaan jaksa millään tuollaista tehdä alusta pitäen...

Kuntosali avataan aamulla klo 6 ja vaikka kuinka yritin niin en ehtinyt sinne kuin vasta klo 6.20. Bambi pitää ensin viedä aamupisulle ja siihenkin menee aikaa. Edessä näkyy Espresso Bistro kahvila-bistro,mutta tähän aikaan aamulla kaikki kahvilat tuolla  ovat vielä kiinni.Kotoa on 10 minuutin kävelylenkki kuntosalille,joten siitä tulee jo alkuverryttelyt.

Vihreän oven takana on sali,jossa olen käynyt joogassa ,mutta eilen aamulla ei ollut joogaa vaan tulin suorittamaan kunto-ohjelmaani. Minulla oli lähes 10 kuukauden tauko kuntosalien välissä,ja kun  ihan kodin  lähelle avattiin upouusi kuntosali niin päätin alkaa kuntoilun uudelleen..

Aamulla aikaisin naisten pukuhuone oli täysin tyhjä. Tässä kuntosalissa on aikaisin aamulla aika tyhjää,toisin kuin edellisessä kuntosalissani,joka oli sairaalan yhteydessä ,ja jossa kävi paljon sairaalan henkilökuntaa aamulla kuntoilemassa.Kunto-ohjelmani kestää suurinpiirtein tunnin,ja yritän suorittaa sen vähintään 3 kertaa viikossa.Sen lisäksi käyn pilates-ja joogatunneilla.

Kuntoilun jälkeen hieman heikotti ja tuntui että oli pakko saada kahvia.Espresso Bistro ei vieläkään ollut auki mutta Cafe Landwer oli melkein jo auennut ja minulle sanottiin että jos odottelen muutaman minuutin niin saan kahvia.Olin ainoa asiakas....koska hieman heikotti päätin tilata myös voileivän kahvin kanssa. Kahvi tuli mutta ei tullut voileipää.Odottelin ja odottelin;kahvi oli jo juotu ja voileipää ei kuulunut.Kun sanoin siitä tarjoilijalle,tuli hän pian takaisin ja sanoi että sekä kahvi että  voileipä tulevat talon laskuun,koska jouduin odottelemaan noin kauan.Olipa hyvää asiakaspalvelua! Siitä oli hyvä jatkaa sunnuntaipäivää!

En nyt jaa haastetta eteenpäin mutta tämän voi täältä poimia jos haluaa...

Voi pientä hauvelia

Tänään iltapäivälle kun vein Bambin ulos niin muutama puistossa oleva ihminen tuli sanomaan,että siellä on koira,joka löydettin kuljeksimasta kadulta,ja eräs puistossa usein  leikkivä poika isoäitineen toivat sen puistoon kun eivät halunneet jättää sitä kadulle kuljeksimaan eivätkä tienneet mitä muutakaan tehdä.Minä näköjään olen se,jolle tullaan kertomaan kun on joku eläinongelma täällä...johtuneekohan se siitä että syötän pihakissat....Hauveli oli noin puolivuotias pentu,ilman mitään tuntomerkkiä kuten pantaa tai muuta ja selvästi nesteen puutteessa ,joten otin sen kotiin.Kuvassa Bambi on uteliaana tutustumassa vieraaseen.

Hauveli oli ystävällinen eikä torjunut Bambin tutustumisyrityksiä...Tosi suloinen hauveli!

Minähän en voi toista koiraa ottaa,joten päätin viedä hauvelin eläinsuojeluyhdistykseen.

Niin suloinen!

Bambi varmaan mietti että jääkö tämä nyt meille....

Matkustin hauvelin kanssa bussilla eläinsuojeluyhdistyksen tiloihin Tel Aviviin. Selvisi että tällä hauvelilla ei ole ihon alaista sirua,joten se ei varmaan ole koskaan vielä ollut eläinlääkärin luona.Hauvelilla pitäisi olla hyvät mahdollisuudet löytää koti sillä se on vielä pentu,on pienikokoinen ja ystävällinen sekä suloinen. Mutta ensin hauveli tutkitaaan ,rokotetaan ja se joutuu joksikin aikaa karanteeniin.Koira myös steriloidaan. Kun tulimme tuonne siellä oli eräs lemmikkiä etsimään tullut perhe,ja he kiinnostuivat tästä hauvelista,mutta hauveli ei ihan vielä ole valmis adoptointia varten.Toivottavasti hauvelille löytyy hyvä koti ja kiroan sen,joka jätti sen kadulle!

Lähistön muutoksia taas tutkimassa...

Täällä on viimeiset päivät ollut tosi nihkeän kuumaa eli se kesän kamala kosteus tuli sitten vihdoinkin.Yleensähän koko elokuu on sellainen,mutta tähän asti sää oli aika siedettävää eikä hiki valunut joka liikkeestä kuten nyt. Mutta tänä aamuna heräsin todella aikaisin ja päätin viedä Bambin pidemmälle kävelylle ennenkuin aurinko tulee kunnolla esille.

Kävelin kaupungin pääpuistoon,jonne on hieman yli 10 minuutin matka kotoa.Kävin tarkistamassa että miten edistyy se uusi huvittelukeskus,jonka piti olla valmiina jo viime vuonna. Kanaalin ylittävä silta oli ainakin jo valmiin näköinen mutta sen yli ei vielä päässyt.

Viime kerrasta oli kyllä edistystä tapahtunut,mutta ei tuo ihan valmiin näköinen vielä ole. Muistaakseni luin silloin kun tämän rakentamisesta ilmoitettiin että jos keskus ei valmistu ajoissa niin tulee sakkoa.Onkohan sitä tullut....

Mitäköhän tuohon pyöreään juttuun tulee? Kahvila olisi tuossa kiva. Ja sillanhan alle tulee uusi kanaali.

Polkuveneillä ei ole muuta tekemistä kuin odotella että uusi kanaali valmistuisi....

Koska oli aikainen viikonlopun aamu,puistossa ei näkynyt kuin muutama ihminen. 

Puiston yhdessä päädyssä on jäähalli,jossa en vieläkään ole käynyt vaikka se on aivan lähellä...

Puiston minua lähempänä olevan sisäänkäynnin vastapäätä on uusi  business-keskus. Tuossa keskimmäisessä on uusi kuntosali,jossa aloitin kuun alussa.Ihanaa kun se on niin lähellä ja ihan uusi ja vielä edullinenkin.Projekti kunnonkohotus on taas alkanut....

Kuluneella viikolla sain surullisia uutisia. Pieni Simon,joka oli ollut sydänsairaitten lasten toipilaskodissa (ja sairaalassa) kokonaiset 8 kuukautta,ja josta oli tullut niin rakas,kuoli. Hän oli vain 6 vuotias,mutta yrityksistä huolimatta sydän ei kestänyt. Muutenkin Simonilla oli niin surullinen tarina;vanhemmat hylkäsivät hänet heti syntymän jälkeen,hän kasvoi isoäitinsä kanssa  mutta kukaan ei kertaakaan tuon 8 kuukauden aikana soittanut Tansaniasta kysyäkseen miten Simon voi.

Iloisempi uutinen  tuosta samasta järjestöstä,missä käyn kerran tai pari viikossa ,on taas se että pieni jesidipoika leikattiin ja on nyt toipumassa.Siitä voi lukea täällä. Jesidithän ovat nyt paljon esillä tuon traagisen tilanteensa johdosta Irakissa.Pikku Wisam saapui tänne Irakista isänsä kanssa,sillä äiti ei voinut tulla koska  oli juuri synnyttänyt kaksoset. Wisam on nyt leikattu ja toipumassa,mutta heillä ei oikeastaan ole enään paikkaa minne palata...