Asuintaloni on aivan kaupungin teollisuusalueen rajalla,ja siellä sijaitsee myös kaupungin maatila.Maatila ei ole kovin suuri,eikä sitä ole tarkoitettu suurelle yleisölle,vaan se on opetustila,jonne koululaisryhmät tulevat oppimaan pienviljelyä.Opetusten painopiste on ekologiassa ja luonnon sykleissä. Mutta tilalla on myös taidegalleria,johon olen usein aikonut mennä,mutta vasta tänään menin ensimmäistä kertaa. Galleria on auki muutamana päivänä viikossa ja myös viikonloppuisin. Sisäänpääsy on maksuton. Tällä viikolla siellä avautui uusi näyttely,jonka teema oli yhteiskunnan suhtautumien eläimiin.
Kävely galleriaan kestää noin 15 minuuttia ja matkan varrella on tehdas,joka valmistaa Bambaa;joka on jokaisen täkäläisen lapsen tuntema maapähkinäinen snaksituote,joka sisältää pääasiassa maissia ja maapähknävoita. Paikassa on myös Bamba-keskus,jossa pääsee tutustumaan sen valmistukseen.Poikani muuten aina pyytää minua tuomaan Bambaa kun tulen Suomeen....
Kadulta näkyy osa galleriaa auringonkukkapellon takaa. Tänään on ollut taas vaihtelevaa säätä:satanut ja ollut kylmää,mutta aurinko on aina välillä putkahtanut esille.Tätäkin kirjoittaessa aurinko taas paistaa..Edit.nyt jyrisee ja sataa.....
Heti galleriaan johtavan sisäänkäynnin vieressä oli mehiläispesiä.
Gallerian edustaa.Takana näkyy kaupunkia.
Ensimmäisessä kuvassa oleva Olya Brenerin lehmä oli heti gallerian aulassa,Galleria on pieni,ja siellä oli 7 täkäläisen , Bezalelista valmistuneiden taiteilijoiden töitä.Bezalel on Israelin kansallinen taidekorkeakoulu. Lehmän runko on valmistettu lasista ja se on päällystetty nahkatuotteiden paloilla.Työn nimi on "Wear is my skin?" Täällä taiteilja kertoo mitä tämän työn takana on,
Lehmän takana oli tämä kalatyö,lasia ja sekamediaa.Työn nimi on "Taivaan ja maan välissä".
Näillä lasijaloilla oli sama tekijä kuin lehmälläkin.Lattiamosaiikit viehättivät.
"The dog walker" .
|
Elephant Skin |
Näytti aivan oikean norsun pienoismallilta kaikkine ryppyineen
Matkalla kotiin esiin putkahti yhtäkkiä kukko. Valtatien lähellä. Mietin oliko se karannut kaupungin tilalta.
Joku aika sitten kirjoitin,että asuintaloni viereisen puiston telttakylän asukkaat olivat saaneet hyviä uutisia. Siellä ollut mies ei enään olekaan siellä,mutta rullatuolissa oleva nainen on siellä edelleenkin.Hänhän sai ilmoituksen siitä,että on saanut kunnallisen asunnon,mutta se kai etenee kovin hitaasti,sillä tuolla hän edelleenkin on. Tuonne ilmestyi sateen tullessa suuri vanha armeijateltta ja nyt sinne oli tullut pikkutelttojen päälle myös joku armeijan vanha katos,joka toimii sadesuojana. Naisen lisäksi olen joskus nähnyt tuolla erilaisia tilapäisiä asukkeja. Säälittää tuo nainen;eräs naapuri vie hänelle ruokaa ja minä täytän hänen termoksensa usein lämpimällä vedellä.