Virtuaalimatkalla

Kuun alkupuolella  alkoi Tel Avivin keskustan Rothchild Bulevardin loppupäässä tapahtua, Olin lukenut että NTA, joka on vastuussa  tulevasta pikaraitiotie&metrorata-projektista,  oli tuonut Kiinasta näytille tulevan kaupunkijunan mallivaunun.  Tästä kaupunkijuna&metroradasta puhuttiin jo silloin kun poikani oli ihan pikkuinen,  mutta vasta muutama vuosi sitten alkoi tapahtua jotain,  ja eri puolilla kaupunkia alettiin myllertämään maata, autoilijoiden kauhuksi.

Vaunua pääsi katsomaan sisältäkin päin, ja halusin nähdä sen ennen seuraavalla viikolla alkavaa Lehtimajajuhlaa, jolloin on kamalasti ihmisiä liikkeellä , joka paikassa... Tuollahan näytti lähes aidolta: oli tunneli, ja  vaunu joka oli ikäänkuin tulossa sieltä ulos.

Mallivaunun ympärillä oli kojuja, jossa rakennuttajan edustajat jakelivat infoa, ja kaikenlaisia puuhavihkoja lapsille.  (kaikki kuvani muuten ovat tärähtäneitä, olin kai niin innoissani etten osannut pitää  puhelinta niin että kuvista tulisi vähemmän tärähtäneitä;D) Minäkin sain tuollaisen pahvijunan!

Meidän piti odotella että olisi sopivan suuri ryhmä, en oikein tiennyt miksi, mutta se selvisi myöhemmin. Ja sitten pääsimmekin jo katsomaan vaunua. 

Vaunu on vaalea ,ja en osaa sanoa onko tämä ehkä hieman kapeampi kuin Helsingin metrovaunut.

No koska tämä jo lähtee eteenpäin? Ensimmäisen, eli punaisen linjan, pitäisi olla valmiina vuonna 2021. mutta tuskinpa.  Eihän Länsimetrokaan vielä kulje vaikka sen piti jo kulkea. Ensi vuonna pitäisi alkaa vihreän linjan rakentaminen. Vihreän linjan pitäisi joskus tulevaisuudessa  kulkea kotini ohitse.  

Palautetta sai antaa; ulkona oli suuret tietokoneruudut, joihin sai kirjoittaa palautetta. Minusta kangaspäälliset kuluvat liian nopeasti käytössä ,ja niiden puhdistaminenkin  on kalliimpaa. (minulla on näköjään mielessä Helsingin metrovaunut;D) Täällä kun on niin paljon enemmän ihmisiä kuin Suomessa pääkaupunkiseudun metropoliliikenteessä niin vaunussa ei ehkä  oltu tarpeeksi maksimoitu istumapaikkojen määrää.

Sitten selvisikin miksi ihmisiä piti olla tietty määrä ennenkuin pääsi junaa katsomaan. Pääsimme virtuaalimatkalle virtuaalilasien ansiosta. Tämä oli ensimmäinen kerta kun käytin virtuaalilaseja, ja olipa mahtavaa: matka pikaraitiotievaunussa tuntui aivan todelliselta matkalta:)

Mallivaunun ulkopuolella istuivat mallivaunun rakentaneen yrityksen edustajat Kiinasta. Kun pyysin ottaa heistä kuvan, poseerasivat he minulle näin kauniisti  (ja totisina;D) He tulivat tänne Changchunin kaupungista , jossa junavaunut rakennetaan.

Pyhiä riittää

Hunaja joka symbolisoi makeaa uutta vuotta, kuuluu Rosh Hashanan ruokiin
.Niinpä myös hunaja-astiota on löytynyt helposti-

Eilen illalla  täällä alkoi Rosh Hashana , eli juutalainen uusi vuosi (alkoi vuosi 5778) Yleensä pyhä kestää kaksi päivää, mutta tänä vuonna uusi vuosi osui juuri ennen sapattia, eli kun Rosh Hashana loppuu niin sapatti alkaa, mikä merkitsee että keskiviikko-iltapäivästä lauantai-iltaan ei ole lainkaan julkista liikennettä, ja oikeastaan vasta sunnuntaina normaali julkinen liikenne. Toivoisin että uskonto olisi erotettu valtiosta ; silloin ehkä linja-autot kulkisivat pyhänäkin.  Olen riippuvainen julkisessta liikenteestä,  eli en suinkaan iloinen siitä että osui näin monta päivää  ilman julkista eikä varmaan  missään  muussa maassa tapahdu tällaista... Suurin  osa kaupoista on kiinni, mutta Tel Avivissa monet kahvilat ja ravintolat ovat auki, ja tässä lähellänikin on pieni joka päivä auki oleva marketti, mutta eniten häiritsee julkisen liikenteen puute.

Kukkakaupoilla on kiirettä ennen pyhää, ja Billienkin kukkakaupassa oli normaalia enemmän kukkia eilen aamulla.

Pyöreät challah-leivät  ja hunajakakut kuuluvat myös juhlapöytään, 

Luomumarketissa oli aseteltu nätisti esille pyhään kuuluvia ruoka-aineksia (hunaja, omena, granaattiomena, taatelit).  Vasta sunnuntaina on normaali arkipäivä, ja se tuntuu niin kaukaiselta!

Pyhät eivät suinkaan tähän lopu, vaan ensi viikon perjantaina illalla alkaa Jom Kipur eli sovituspäivä,  joka on vuoden pyhin päivä.  Kun se loppuu alkaa lehtimajajuhla, ja sen jälkeen onneksi ei ole vähään aikaan pyhiä:D  Ensi vuonna uusi vuosi osuu paljon aikaisemmin, eli juuri syntymäpäivänäni.

Kiitollisuuden aiheita

Kolibrikukat kukkivat nyt.Tästäkin ympäristön kauneudesta voi olla kiitollinen.

Sain Birgitalta haasteen  , jossa kerrotaan viikon aikana sattuneista kiitollisuuden aiheista. Ja löytyihän niitä.   Kiitollisuushaaste kuuluu myös jakaa eteenpäin kolmelle bloggaajalle.

Sunnuntaina kävin pitkästä aikaa torin lähistöllä olevassa Baker's kahvilassa, jossa minulle  tarjottiin capuccino.  Kävisin tuossa ihastuttavassa kahvilassa useammankin kerran, mutta silloin kun ihana omistaja Lior on paikalla, ei hän anna minun maksaa, vastusteluista huolimatta.   

Kaikesta huolimatta on ihanaa että on tällainen paikka missä  omistaja ehdottomasti haluaa  tarjota minulle juomiseni&syömiseni (otin vain kahvin); syy siis olla kiitollinen Liorille ja hänen kahvilalleen.  Sunnuntaina julkinen liikennekin toimi taas, bussittoman sapatin jälkeen, mikä on hyvä asia:) 

Maanantaina kiitolliseksi sai IKEAn uusi luettelo,  jonka  kävin hakemassa IKEAsta,  sillä sitä ei tällä kertaa jaettu meidän kadulle.  IKEAssa on aina niin kiva käydä, ja mukaan tarttui myös putkilo mätitahnaa. Illalla oli niin kiva käpertyä sohvalle uuden luettelon ja  teekupin kanssa.

Tiistaina olikin sitten paljon mistä olla kiitollinen,  sillä Suomessa syntyi poikani toinen tytär. En vieläkään usko että pikku pojallani on jo 2 pikkuista, miten se aika meni niin nopeasti...Ihanat muuten nuo Suomi 100- sukat, jollaiset juhlavuoden vauvat saavat lahjaksi:)

Keskiviikkona kävin Saronan ruokahallissa.

Jo pitkään oli siellä kuukausi sitten avatun uuniperunapaikan PR-henkilö  tarjonnut minulle mahdollisuutta kokeilla paikan uuniperuna-ateriaa.  Monta kertaa lupasin , ja aina peruin, ja oikeastaan täytetty uuniperuna ei edes kuulostanut niin houkuttelevalta.   Lopulta oli ihan pakko mennä kaikkien peruuntuneiden lupauksieni jälkeen, ja  shakshukalla täytetty uuniperuna olikin  superherkullinen lounas,  joten kiitollinen pitää olla myös siitä.

Torstaina tapasin aikaisin aamulla kantakahvilani vieressä työskentelevän ystäväni I:n , joka on yksi herttaisimmista ihmisistä jonka tiedän. Tämän ihmisen tapaaminen tekee minut aina kiitolliseksi, sillä hänen hyvä mielensä tarttuu.  Sain I:ltä syntymäpäivälahjaksi uuden kauniin lompakon, josta pidin tosi paljon,  ja vanha olikin niin kulunut että heti otin käyttöön uuden lompakkoni.

Sain I:ltä myös valtavan pussillisen tuoretta basilikaa, jota hän oli aamulla poiminut puutarhastaan.  Basilikasta tein pestoa, ja purkillinen siitä menee myös basilikan kasvattajalle.  Olipa aiheita olla kiitollinen:)

Perjantaina kävin katsomassa  Tel Avivin tulevaa pikaraitiotie/metrovaunua, jonka mallikappale on aseteltu näytille kuukauden ajaksi Tel Avivin keskustaan.  Olin jo aiemmin ottanut tämän kuvan, mutta silloin ei päässyt katsomaan vaunua sisältä.  Tämän pitäisi kulkea  2021  mutta en usko kenenkään uskovan että se kulkee vielä silloin.... Mutta olipa kiva nähdä tämä tuossa kulmauksessa kaupungin keskellä, ja kävin eilen metrojunan sisälläkin, mikä oli mukavaa.

Granaattiomenat ovat kypsyneet

Tänään lauantaina olen kiitollinen siitä että pitkään jatkunut hiostava kuumuus ja kosteus on tänään vaihtunut normaaliksi kuumaksi,  ja vähemmän kosteaksi päiväksi. Eilen aamulla  tuli  jopa muutama tippa vettä,  joten ehkä se on merkki siitä että pian mennään viileämpään suuntaan. 

Kiitollisuuden haasteen haluaisin jakaa seuraaville blogeille, ei mitään pakkoa tietenkään.

1. Oma Maa Mansikka

2. Kieltenopettajan Kotiblogi 

3.Villa Nanna

Kuuma syyskuu

Täällä aina sanotaan että  heinä-ja elokuu ovat ne kuumimmat ja kosteimmat kuukaudet.  Mutta ei tällä kertaa, sillä heinäkuu oli suhteellisen miellyttävä,  elokuu tietysti kuuma ja kostea, mutta syyskuu.... Syyskuu alkoi kosteana ja kuumana, ja on sitä edelleenkin, ja huomenna kuulemma vieläkin kuumempaa,  ja  vasta keskellä viikkoa sään pitäisi palautua normaaliin, mutta edelleen kuumana ja kosteana. Huh ja huh, hiki virtaa.... Onneksi kuitenkaan ei ole hurrikaaneja  kuten Miamissa juuri nyt; pikkuserkkuni pelkää että vanhempiensa asunnon katto siellä ei kestä, koska se oli kesken korjausta,  ja voi hyvinkin lentää tuulen voimasta.

Kävin katsomassa kaupungintalon edessä olevan aukion ekologista lampea,  mutta siellä vielä viime viikolla olevat afrikanhanhet  olivat poissa. Sen sijaan  suihkulähteessä aina oleva lokki oli taas kyttäämässä kaloja. 

Tänään iltapäivällä menin katsomaan lähialueella olevaa uutta markettia, joka on kuulemma tosi edullinen,   Siisti se oli kyllä mutta  kun olen tottunut lähempänä olevaan paljon esteettisempään ja parempaan markettiin niin taidan  edelleenkin tehdä ostokset siellä.    Sattumalta juuri tänään kun olin tuolla niin uutisissa kerrottiin että markettiketjun omistaja oli pidätetty, korruptiosyystteiden johdosta...

Paremmassa marketissa oli kivan näköisiä jakkaroita virkatulla päällysteellä.

Marketissa oli vihreitä appelsiineja mutta nämä ovat täysin kypsiä. Lämpimällä säällä sitrusten kuori on vihreä , mutta viileämmällä säällä kuori on se tuttu oranssi. Muistan että Venezuelassa tavallisetkin sitruunat olivat vihreitä eikä keltaisia. Viileämmällä säällä klorofylli haihtuu sitrusten  kuorista , ja ne muuttuvat oransseiksi/keltaisiksi.

Bataatista kasviksi ja sipulista vaate

Viime viikolla lähiseutuni jättimarketissa olivat violetit bataatit tarjouksessa.  Käytettyäni viimeisen bataattini minulla oli jäljellä bataatin  toisen pään pieni osa,  jonka laitoin ensin pieneen vesiastiaan . Muutamassa päivässä  siihen oli jo tullut versoja,  ja viikon kuluttua se näyttää tällaiselta. Olen aina ennen laittanut kokonaisen bataatin itämään, mutta nyt huomasin että riittää kun on bataatista vain osa. Tämähän kasvaa todella kivaksi kasviksi, joten jos syötte bataattia  , älkää heittäkö sitä terävää osaa  pois vaan laittakaa se veteen niin saatte kivan kasvin.  

Ja viikonloppuna keitin sipulinkuorisoppaa ...no ei syötäväksi sellaiseksi, mutta  olin puolen vuoden ajan kerännyt sipulinkuoria,  ja nyt niitä oli tarpeeksi  . Keitin sipulinkuoria puoli tuntia, kunnes ne olivat lähes läpikuultavia.  Sen jälkeen siivilöin kuoret pois.

Sitten lisäsin nesteeseen valkoisen puuvillapaitani, josta en pitänyt valkoisena. Eikös tullut upea väri. Tosin tein virheen, ja työnsin vaatteen kuivana  nesteeseen, vaikka olisi pitänyt ensin kastella vaate.  Tähän lisäsin suolaa , ja keitin vaatetta 20 minuuttia sipulinkuorivedessä, jonka jälkeen annoin  vaatteen olla sipulinkuorinesteessä  kunnes se oli jäähtynyt. Sen jälkeen huuhtelin vaatteen kunnes siitä ei enään lähtenyt väriä, Kun se  oli jonkun verran kuivunut, silitin vaatteen.  Lopullinen väri on tosi nätti, hieman vaaleampi kuin tässä kuvassa.  Tämä luonnonvärihän ei kestä ikuisesti  vaan aina pestessä (erillään muista) siitä irtoaa hiema väriä.   Mutta oli kiva kokeilla, ja aloin taas kerätä sipulinkuoria seuraavaa värjäystä varten.

Iltapäivällä kävin eksän luona, joka asuu lähellä taloa jossa vielä keväällä oli suomalainen kirjasto (nythän se on Anun luona)  Viereisestä puistosta olen aina käynyt  keräämässä carobia eli Johanneksen leipäpuun palkoja,  mutta nyt taisin tulla liian myöhään sillä suurin osa oli pudonnut maahan, ja puussa vielä olevat  olivat aika kapeita ja ei lainkaan sellaisia mitä olen aiemmin kerännyt.  Mutta poimin kuitenkin pienen määrän mukaani. Paloittelin carobit , ja ne ovat nyt likoamassa.

Eilen kävimme Annelin kanssa marokkolaisessa sisustusliikkeessä  En tiennyt että kaupalla on viereisen talon takapihalla näyttelytila. Tässä osa ovea .

Piha ovelta oikealle näytti tältä.

Sisällä oli kaunis nurkkaus,,  Ei ehkä ihan tyyliäni, mutta näytti kauniin värikkäältä.

Nämä tuolit ihastuttivat.

Syksyn merkkejä ehkä

Syksyn merkkejä täällä voisi olla vaikka kypsyneet oliivit oliivipuussa. Tosin nämä eivät vielä ole täysin kypsiä, sillä oliivisesonki täällä on vasta  loka-marraskuussa. Tämä puu on kaupungintalon edessä olevan Rabin -aukion kulmassa, ja vieressä on muutama puu lisää ,  ja kaikissa paljon oliiveja.  Kotini lähellä olevat kaksi oliivipuuta sen sijaan eivät taida voida hyvin, sillä jo muutamaan vuoteen niihin on tullut vain muutamia epämuodostuneita oliiveja...

Syyskuu alkoi sään puolesta tosi kuumana ja kosteana, huh!  Siksi en edes tänään jaksanut mennä suomalaiseen kirjastoon , joka on juuri nyt tätä kirjoittaessa.

Oliivipuiden lähellä  on ekologinen allas, ja siellä bongasin  Afrikanhanhipariskunnan.  

En ole ennen nähnyt näitä hanhia tässä altaassa,;  olivatkohan tulleet kaloja pyydystämään..(allas on täynnä koikarppeja).  Afrikanhanheilla on hieno väritys, ne ovat isoja lintuja mutta kuitenkin pienemmät kuin Suomessa tutut kanadanhanhet.  

Taisi löytyä jotain ruokaa...

Suomalaisen funkkisarkkitehtuurin näyttely Tel Avivissa

Tänään aamupäivällä Tel Avivin keskustasssa oli suomalaista funkkisarkkitehtuuria käsittelevän näyttelyn avajaiset.  Näyttely on  Bauhaus Centerissä,  ja kadun puolella oli helppo löytää näyttelyrakennukseen näiden merkkien avulla;D  Näyttely on Suomen Suurlähetystön järjestämä , ja  kuuluu #Suomi 100 juhlallisuuksiin.

Näyttelyn kuraattori ja sielu, arkkitehti Gaby Nussbaum.  Gaby on israelilainen arkkitehti joka kävi 70-luvulla, arkkitehtuuriopiskelijana   , ensimmäistä kertaa  Suomessa,  ihastui suomalaiseen funkkistyyliin  ja on siitä lähtien toiminut suomalaisen funkkisarkkitehtuurin epävirallisena lähettiläänä täällä Israelissa.  Itse näyttely perustuu Gabyn maisteriväitöskirjaan (suomalaisesta arkkitehtuurista)  Technion -yliopistossa.  Näyttelyjulisteissa on käytetty vanhoja arkistokuvia, Gabyn 70-luvulla kuvaamia funkkistaloja eri puolilla Suomea, ja hänen tänä vuonna kuvaamansa kuvat samoista rakennuksista. Pari muuta kuvaajaa on myös  ollut mukana projektissa.

On niin sopivaa että näyttely on juuri tässä Bauhaus -keskuksessa, sillä sekä Bauhaus-tyyli ja funkkistyyli kuuluvat samaan moderniin arkkitehtuurisuuntaukseen. Bauhaus-tyyliähän esiintyy Tel Avivissa enemmän kuin missään muualla, minkä vuoksi kaupunki on Unescon maailmanperintölistalla,

Suomen suurlähettiläs  Israelissa, Anu Saarela tässä keskellä.

Osa näyttelysalia.

Koska oli näyttelyn avajaiset, tarjolla oli kaikenlaisia herkkuja.

En maistanut muuta kuin viinirypäleitä, mutta nämä näyttivät hyvältä.

Suomi 100 Marianne -karkkejakin oli  tarjolla.

Näyttelyjulistuksissa oli mielenkiintoista nähdä  vanhoja arkistokuvia,  Gabyn 70-luvulla ottamia kuvia, ja ihan tuoreita kuvia samoista paikoista. Tässä entinen Tilkan sotilassairaala, jonka lähellä asuin Pikku Huopalahdessa.   Viimeksi kävin sisäpuolella  2 vuotta sitten kun  menin serkkuni seuraksi  talossa nyt olevalle klinikalle.   Upea rakennus, jonka näin joka päivä töihin mennessä  ja kotiin tullessa.  Muistan kun Tilkan vieressä oli vielä kaikki rakentamatonta, ja nyt sillä alueella on tiheää asutusta.

En ehtinyt käydä kaikkea läpi, tai lukea /katsoa kunnolla tekstejä ja kuvia,  mutta onneksi näyttely on avoinna lähes koko syyskuun, joten vielä ehdin mennä tuonne uudelleen.

Hieno näyttely:)