Lokakuu ja pyhät jatkuu

Tämän bongasin kävelykadun varrella

Lokakuu alkoi täällä hyvinkin lämpimänä:  heti ensimmäisenä päivänä oli kuumia tuulia, jotka nostivat lämpötilan lähelle 40 astetta, mutta oli onneksi kuivaa.   Se oli myös merkki siitä että syksy on alkamassa ,vaikka edelleen onkin päivisin hyvin lämmintä. Kosteusprosentti on kuitenkin hieman alhaisempi kuin viime kuussa, ja illalla ja aikaisin aamulla on miellyttävää.

Tänä iltana on sitten päästy siihen pisteeseen että alkaa syksyn viimeisin pyhäjakso, eli nyt illalla vietetään sukkotin eli lehtimajajuhlan aattoa.  Lehtimajajuhla kestää kokonaisen viikon, ja kun se päättyy on heti perään vielä Simhat Tora-juhla, ja se siinä, huh!  Lehtimajajuhlan aikana ihmisiä on hurjasti liikkeellä, sillä  koulut, virastot,  ja järjestöt ovat kaikki kiinni, eli monilla on lomaa tuona aikana.  Lehtimajajuhlan aikana pihoille  (tai jos on iso parveke niin sinne)  ilmestyy tällaisia lehtimajajuttuja,  ja uskovaiset ihmiset aterioivat lehtimajoissa.  Tämä lehtimaja  oli erään ravintolan edessä : se ei ollut vielä koristeltu eikä ollut pöytiä eikä tuolia.  Tässä lähellä asuvat samarialaisetkin viettävät lehtimajajuhlaa, omalla koristeellisella tavallaan, josta olen kirjoittanut täällä. Lehtimajajuhlan aikana on kaikenlaisia tapahtumia , etenkin lapsille, ja kamalasti väkeä joka paikassa, mikä on vähemmän kivaa. Mutta lehtimajajuhlan aikana tulee Amerikan pikkuserkku Chicagosta miehensä kanssa käymään  Tel Avivissa, ja odotankin kovasti uutta tapaamistamme.

Tällä viikolla bussipysäkeillä tai muuallakin ei ole voinut  olla törmäämättä julisteisiin , jossa maailman komein entinen  rikollinen  Jeremy Meeks poseeraa joko yksinään , tai Israelin tunnetuimman valokuvamallin, Bar Refaelin kanssa. Julisteissa he mainostavat Carolina Lemke-merkin silmälaseja.

Torin ja kävelykadun vieressä oleva vanha , ränsistynyt talo  restauroidaan vihdoinkin.  Tai ainakin seinälle  on ilmestynyt suuri juliste, jossa kerrotaan lähestyvästä restauroinnista.

Vuonna 1927 valmistunut pylvästalo, kuten sitä kutsutaan, on todella upea.  Se on päässyt huonoon kuntoon, ja kun se on  kunnostettu, voivat siinä asua vain miljonäärit, sillä  tällaisen talon kunnostaminen , joka pitää tehdä tarkkojen sääntöjen mukaisesti, maksaa maltaita.  Mutta parempi että se kunnostetaan kuin että se ränsistyisi vieläkin enemmän, vaikka pidänkin tuosta ränsistyneestä ilmeestä,. Rakennuttajat ovat tehneet projektista todella upeat nettisivut, joissa näkyy millainen talo on sitten valmiina. Siellä on hauska video, jossa palataan vuoteen 1927, jolloin talo valmistui.

Viikon teemahaaste: Aamiainen

Täälläpäin tykätään  syödä aamiaista ulkona kahviloissa tai ravintoloissa;  etenkin viikonloppuna,  Oma aamiaiseni on yleensä ehkä kahvi  ja taateli, ellen ole tehnyt mitään valmiiksi edellisenä iltana,  mutta usein teen illalla valmiiksi jokoi chiavanukkaan tai tuorepuuroa.  Joskus käyn syömässä aamiaisen ulkona, ja yksi parhaimmista jonka tiedän on lähialueeni Silo-ravintolassa, jonka aamiaisbuffetista nämä 2 kuvaa.

Viikonloppuisin aamiaiseni on sitten runsaampi, ja usein teen silloin munakasta tai shakshukaa.

Muiden aamiaiskuvat löytyvät täältä

Hiljaisin viikonlopppu

Aamulla aikaisin nappasin kuvan Tel Avivin pääsynagoogan yhdestä kulmasta. Tämä synagooga valmistui vuonna 1926,  ja rakennus kunnostettiin vuonna 1970, mutta jo pitkään on näyttänyt siltä että kerros maalia tekisi tälle rakennukselle hyvää.  Keväällä luki että synagooga oli sulkenut ovensa sillä synagoogalla oli paljon velkoja, mikä oli surullista sillä rakennuksella on ollut tärkeä merkitys kaupungin historiassa.  Synagoogan nettisivujen perusteella  sulkeminen oli kuitenkin väliaikaista,   ja toiminta jatkuu tuolla. 

Tänään illalla täällä hiljennytään  vuoden pyhimpään päivään , Jom Kippuriin, eli sovituspäivään,  ja silloin kaikki hiljentyy: julkinen liikenne, normaali liikenne, lentokoneet,  kaupat,ravintolat, televisio, radio eli kaikki.  Pidän tästä kerran vuodessa tapahtuvasta totaalisesta hiljentymisestä , mutta kadut eivät suinkaan ole täysin hiljaisia; siitä pitävät huolet pyöräilevät lapset. ja aikuisetkin.  Pyöräkauppojen paras aika onkin ennen pyhää jolloin polkupyöriä ostetaan paljon. Suurin osa ihmisistä täällä myös paastoaa  Jom Kippurin aikana.  

 Aamulla ostin kahvin leipomosta nimeltä Leipomo (aika paljon mielikuvitusta käytetty nimessä;D)  ja huomasin että ihmisiä oli liikkeellä vähemmän kuin normaalisti perjantai-aamuisin , jolloin monet aloittavat viikonlopun syömällä aamiaisen ulkona.

Kävelykadulla katselin kangaskauppojen ikkunoita.  

Bussista otettu kuva  jossa näkyy Tel Avivin keskustan vanhan kauppakeskuksen päällä oleva tornitalo. Vähän oli täälläkin ihmisiä liikkeellä normaaliin perjantaihin verrattuna, mutta olin myös aika aikaisin liikkeellä.  Pyhä osuu samanaikaisesti tällä kertaa  sapatin kanssa.

Eilen kävin Suomen funkkisarkkitehtuuria käsittelevässä näyttelyssä  Tel Avivin keskustassa. Näyttely oli viimeistä päivää auki, ja koska avajaistilaisuudessa  en ehtinyt niin tarkasti tutkia julisteita tein sen sitten eilen.  Mieluisin oli tämä Tilkka-juliste, koska asuin Helsingissä ihan rakennuksen naapurissa.

Kauniiden fiikuskukkien myötä toivottelen hyvää syyskuun loppua.

Edit. Tänä aamuna noin klo 7.30. Ei auton autoa, hiljaista. Vielä oli aikaista, eivätkä polkypyöräilevät lapset olleet täyttäneet katuja.  Ihanaa tämä kerran vuodessa tapahtuva liikennettömyys;näin yhden auton, ambulanssin, mutta ilman sireeniä, sillä katujen ollessa tyhjä sille ei ollut tarvetta.

Sama katu toiseen suuntaan katsottuna.  Oli  ihanaa kävellä kadulla kun ei tarvinnut pelätä autoja.  Aamulla kun menin ulos Bambin kanssa kuulin ääniä vain samarialaisten luota. Hekin viettävät Jom Kipuria, mutta 24 tuntia aikaisemmin; heidän almanakkansa ei stemmaa juutalaisen almanakan  kanssa....Miten samarialaisten Jom Kipur eli sovituspäivä eroaa juutalaisten Jom Kipurista?  Juutalaisuudessa  tytöt paastoavat 12 ikävuodesta ja pojat 13 ikävuodesta eteenpäin. Samarialaisten Jom Kipurissa  sen sijaan kaikki paastoavat: jopa aivan pienet lapset . Poikkeuksena äidinmaitoa saavat vauvat.   

Virtuaalimatkalla

Kuun alkupuolella  alkoi Tel Avivin keskustan Rothchild Bulevardin loppupäässä tapahtua, Olin lukenut että NTA, joka on vastuussa  tulevasta pikaraitiotie&metrorata-projektista,  oli tuonut Kiinasta näytille tulevan kaupunkijunan mallivaunun.  Tästä kaupunkijuna&metroradasta puhuttiin jo silloin kun poikani oli ihan pikkuinen,  mutta vasta muutama vuosi sitten alkoi tapahtua jotain,  ja eri puolilla kaupunkia alettiin myllertämään maata, autoilijoiden kauhuksi.

Vaunua pääsi katsomaan sisältäkin päin, ja halusin nähdä sen ennen seuraavalla viikolla alkavaa Lehtimajajuhlaa, jolloin on kamalasti ihmisiä liikkeellä , joka paikassa... Tuollahan näytti lähes aidolta: oli tunneli, ja  vaunu joka oli ikäänkuin tulossa sieltä ulos.

Mallivaunun ympärillä oli kojuja, jossa rakennuttajan edustajat jakelivat infoa, ja kaikenlaisia puuhavihkoja lapsille.  (kaikki kuvani muuten ovat tärähtäneitä, olin kai niin innoissani etten osannut pitää  puhelinta niin että kuvista tulisi vähemmän tärähtäneitä;D) Minäkin sain tuollaisen pahvijunan!

Meidän piti odotella että olisi sopivan suuri ryhmä, en oikein tiennyt miksi, mutta se selvisi myöhemmin. Ja sitten pääsimmekin jo katsomaan vaunua. 

Vaunu on vaalea ,ja en osaa sanoa onko tämä ehkä hieman kapeampi kuin Helsingin metrovaunut.

No koska tämä jo lähtee eteenpäin? Ensimmäisen, eli punaisen linjan, pitäisi olla valmiina vuonna 2021. mutta tuskinpa.  Eihän Länsimetrokaan vielä kulje vaikka sen piti jo kulkea. Ensi vuonna pitäisi alkaa vihreän linjan rakentaminen. Vihreän linjan pitäisi joskus tulevaisuudessa  kulkea kotini ohitse.  

Palautetta sai antaa; ulkona oli suuret tietokoneruudut, joihin sai kirjoittaa palautetta. Minusta kangaspäälliset kuluvat liian nopeasti käytössä ,ja niiden puhdistaminenkin  on kalliimpaa. (minulla on näköjään mielessä Helsingin metrovaunut;D) Täällä kun on niin paljon enemmän ihmisiä kuin Suomessa pääkaupunkiseudun metropoliliikenteessä niin vaunussa ei ehkä  oltu tarpeeksi maksimoitu istumapaikkojen määrää.

Sitten selvisikin miksi ihmisiä piti olla tietty määrä ennenkuin pääsi junaa katsomaan. Pääsimme virtuaalimatkalle virtuaalilasien ansiosta. Tämä oli ensimmäinen kerta kun käytin virtuaalilaseja, ja olipa mahtavaa: matka pikaraitiotievaunussa tuntui aivan todelliselta matkalta:)

Mallivaunun ulkopuolella istuivat mallivaunun rakentaneen yrityksen edustajat Kiinasta. Kun pyysin ottaa heistä kuvan, poseerasivat he minulle näin kauniisti  (ja totisina;D) He tulivat tänne Changchunin kaupungista , jossa junavaunut rakennetaan.

Pyhiä riittää

Hunaja joka symbolisoi makeaa uutta vuotta, kuuluu Rosh Hashanan ruokiin
.Niinpä myös hunaja-astiota on löytynyt helposti-

Eilen illalla  täällä alkoi Rosh Hashana , eli juutalainen uusi vuosi (alkoi vuosi 5778) Yleensä pyhä kestää kaksi päivää, mutta tänä vuonna uusi vuosi osui juuri ennen sapattia, eli kun Rosh Hashana loppuu niin sapatti alkaa, mikä merkitsee että keskiviikko-iltapäivästä lauantai-iltaan ei ole lainkaan julkista liikennettä, ja oikeastaan vasta sunnuntaina normaali julkinen liikenne. Toivoisin että uskonto olisi erotettu valtiosta ; silloin ehkä linja-autot kulkisivat pyhänäkin.  Olen riippuvainen julkisessta liikenteestä,  eli en suinkaan iloinen siitä että osui näin monta päivää  ilman julkista eikä varmaan  missään  muussa maassa tapahdu tällaista... Suurin  osa kaupoista on kiinni, mutta Tel Avivissa monet kahvilat ja ravintolat ovat auki, ja tässä lähellänikin on pieni joka päivä auki oleva marketti, mutta eniten häiritsee julkisen liikenteen puute.

Kukkakaupoilla on kiirettä ennen pyhää, ja Billienkin kukkakaupassa oli normaalia enemmän kukkia eilen aamulla.

Pyöreät challah-leivät  ja hunajakakut kuuluvat myös juhlapöytään, 

Luomumarketissa oli aseteltu nätisti esille pyhään kuuluvia ruoka-aineksia (hunaja, omena, granaattiomena, taatelit).  Vasta sunnuntaina on normaali arkipäivä, ja se tuntuu niin kaukaiselta!

Pyhät eivät suinkaan tähän lopu, vaan ensi viikon perjantaina illalla alkaa Jom Kipur eli sovituspäivä,  joka on vuoden pyhin päivä.  Kun se loppuu alkaa lehtimajajuhla, ja sen jälkeen onneksi ei ole vähään aikaan pyhiä:D  Ensi vuonna uusi vuosi osuu paljon aikaisemmin, eli juuri syntymäpäivänäni.

Kiitollisuuden aiheita

Kolibrikukat kukkivat nyt.Tästäkin ympäristön kauneudesta voi olla kiitollinen.

Sain Birgitalta haasteen  , jossa kerrotaan viikon aikana sattuneista kiitollisuuden aiheista. Ja löytyihän niitä.   Kiitollisuushaaste kuuluu myös jakaa eteenpäin kolmelle bloggaajalle.

Sunnuntaina kävin pitkästä aikaa torin lähistöllä olevassa Baker's kahvilassa, jossa minulle  tarjottiin capuccino.  Kävisin tuossa ihastuttavassa kahvilassa useammankin kerran, mutta silloin kun ihana omistaja Lior on paikalla, ei hän anna minun maksaa, vastusteluista huolimatta.   

Kaikesta huolimatta on ihanaa että on tällainen paikka missä  omistaja ehdottomasti haluaa  tarjota minulle juomiseni&syömiseni (otin vain kahvin); syy siis olla kiitollinen Liorille ja hänen kahvilalleen.  Sunnuntaina julkinen liikennekin toimi taas, bussittoman sapatin jälkeen, mikä on hyvä asia:) 

Maanantaina kiitolliseksi sai IKEAn uusi luettelo,  jonka  kävin hakemassa IKEAsta,  sillä sitä ei tällä kertaa jaettu meidän kadulle.  IKEAssa on aina niin kiva käydä, ja mukaan tarttui myös putkilo mätitahnaa. Illalla oli niin kiva käpertyä sohvalle uuden luettelon ja  teekupin kanssa.

Tiistaina olikin sitten paljon mistä olla kiitollinen,  sillä Suomessa syntyi poikani toinen tytär. En vieläkään usko että pikku pojallani on jo 2 pikkuista, miten se aika meni niin nopeasti...Ihanat muuten nuo Suomi 100- sukat, jollaiset juhlavuoden vauvat saavat lahjaksi:)

Keskiviikkona kävin Saronan ruokahallissa.

Jo pitkään oli siellä kuukausi sitten avatun uuniperunapaikan PR-henkilö  tarjonnut minulle mahdollisuutta kokeilla paikan uuniperuna-ateriaa.  Monta kertaa lupasin , ja aina peruin, ja oikeastaan täytetty uuniperuna ei edes kuulostanut niin houkuttelevalta.   Lopulta oli ihan pakko mennä kaikkien peruuntuneiden lupauksieni jälkeen, ja  shakshukalla täytetty uuniperuna olikin  superherkullinen lounas,  joten kiitollinen pitää olla myös siitä.

Torstaina tapasin aikaisin aamulla kantakahvilani vieressä työskentelevän ystäväni I:n , joka on yksi herttaisimmista ihmisistä jonka tiedän. Tämän ihmisen tapaaminen tekee minut aina kiitolliseksi, sillä hänen hyvä mielensä tarttuu.  Sain I:ltä syntymäpäivälahjaksi uuden kauniin lompakon, josta pidin tosi paljon,  ja vanha olikin niin kulunut että heti otin käyttöön uuden lompakkoni.

Sain I:ltä myös valtavan pussillisen tuoretta basilikaa, jota hän oli aamulla poiminut puutarhastaan.  Basilikasta tein pestoa, ja purkillinen siitä menee myös basilikan kasvattajalle.  Olipa aiheita olla kiitollinen:)

Perjantaina kävin katsomassa  Tel Avivin tulevaa pikaraitiotie/metrovaunua, jonka mallikappale on aseteltu näytille kuukauden ajaksi Tel Avivin keskustaan.  Olin jo aiemmin ottanut tämän kuvan, mutta silloin ei päässyt katsomaan vaunua sisältä.  Tämän pitäisi kulkea  2021  mutta en usko kenenkään uskovan että se kulkee vielä silloin.... Mutta olipa kiva nähdä tämä tuossa kulmauksessa kaupungin keskellä, ja kävin eilen metrojunan sisälläkin, mikä oli mukavaa.

Granaattiomenat ovat kypsyneet

Tänään lauantaina olen kiitollinen siitä että pitkään jatkunut hiostava kuumuus ja kosteus on tänään vaihtunut normaaliksi kuumaksi,  ja vähemmän kosteaksi päiväksi. Eilen aamulla  tuli  jopa muutama tippa vettä,  joten ehkä se on merkki siitä että pian mennään viileämpään suuntaan. 

Kiitollisuuden haasteen haluaisin jakaa seuraaville blogeille, ei mitään pakkoa tietenkään.

1. Oma Maa Mansikka

2. Kieltenopettajan Kotiblogi 

3.Villa Nanna

Kuuma syyskuu

Täällä aina sanotaan että  heinä-ja elokuu ovat ne kuumimmat ja kosteimmat kuukaudet.  Mutta ei tällä kertaa, sillä heinäkuu oli suhteellisen miellyttävä,  elokuu tietysti kuuma ja kostea, mutta syyskuu.... Syyskuu alkoi kosteana ja kuumana, ja on sitä edelleenkin, ja huomenna kuulemma vieläkin kuumempaa,  ja  vasta keskellä viikkoa sään pitäisi palautua normaaliin, mutta edelleen kuumana ja kosteana. Huh ja huh, hiki virtaa.... Onneksi kuitenkaan ei ole hurrikaaneja  kuten Miamissa juuri nyt; pikkuserkkuni pelkää että vanhempiensa asunnon katto siellä ei kestä, koska se oli kesken korjausta,  ja voi hyvinkin lentää tuulen voimasta.

Kävin katsomassa kaupungintalon edessä olevan aukion ekologista lampea,  mutta siellä vielä viime viikolla olevat afrikanhanhet  olivat poissa. Sen sijaan  suihkulähteessä aina oleva lokki oli taas kyttäämässä kaloja. 

Tänään iltapäivällä menin katsomaan lähialueella olevaa uutta markettia, joka on kuulemma tosi edullinen,   Siisti se oli kyllä mutta  kun olen tottunut lähempänä olevaan paljon esteettisempään ja parempaan markettiin niin taidan  edelleenkin tehdä ostokset siellä.    Sattumalta juuri tänään kun olin tuolla niin uutisissa kerrottiin että markettiketjun omistaja oli pidätetty, korruptiosyystteiden johdosta...

Paremmassa marketissa oli kivan näköisiä jakkaroita virkatulla päällysteellä.

Marketissa oli vihreitä appelsiineja mutta nämä ovat täysin kypsiä. Lämpimällä säällä sitrusten kuori on vihreä , mutta viileämmällä säällä kuori on se tuttu oranssi. Muistan että Venezuelassa tavallisetkin sitruunat olivat vihreitä eikä keltaisia. Viileämmällä säällä klorofylli haihtuu sitrusten  kuorista , ja ne muuttuvat oransseiksi/keltaisiksi.