Tervetuloa torikierrokselle

Ajattelin viedä teidät tällä kertaa pienelle torikierrokselle  Tel Avivin Carmel torille.  Ensimmäistä kertaa täällä asuessa kotini oli ihan torin lähellä, ja  kun tulin tänne turistina niin ihan ensimmäiseksi oli pakko suunnata tuolle torille.  Tämän kuvan otin tänä aamuna, jolloin tuli kaiketi viimeinen sade ennen seuraavaa talvea.  Torikadun edessä on aukio,  jossa viikonloppuisin musiikkiesityksiä, ja joskus muitakin tapahtumia.  Vasemmalla puolella alkaa kävelykatu  jossa 2 kertaa viikossa käsityöläismarkkinat, mutta se ei mahtunut tähän kuvaan.  Kuvassa näkyy  keltainen kyltti, jossa kerrotaan lähestyvästä  torin remontista. Tori on hieman kulahtaneen näköinen,  mutta juuri siinä piileekin sen viehätys.  Kaupunki sen sijaan haluaisi  tehdä torista steriiilin paikan, mutta onneksi kaupunginvaltuuston kokous siihen liittyen siirtyi juuri  ensi vuoden puolelle, ja toivottavasti  ne suunnitelmat eivät sellaisenaan koskaan toteudu sillä siitä eivät pidä  torin kauppiaat eivätkä asiakkaat.

Koska olin liikkeellä aikaisin aamulla,  torin pöytiä vasta aseteltiin myyntivalmiiksi.  Torin pääkadun , Carmelkadun,  ensimmäinen koju on kuvassa näkyvän Ronin hattukoju.  Roni on myyjä ainakin toisessa polvessa,  sillä muistan hänen isänsä joka aiemmin  piti tätä kojua. Torikadun varrella on asuintaloja, ja joskus ajattelen että olisi ihanaa asua noin lähellä toria.

Tältä torilta löytyy lähes kaikkea: ruokaa, vaatteita, taloustavaroita, puhelintarvikkeita , koruja, kosmetiikkaa ja  vaikka mitä. Torikadun alkupuolella on erilaista tavaraa,  ja ruokapuoli alkaa alempana. 

Molempien puolien kojujen takana on jalkakäytävä ja sen varrella kauppoja. Tässä vaatekojun takana näkyy hieman  ruokamarkettia, Ihan torikadun alussa, oikealla puolella, on pieni kahvikauppa-kahvila jonne pistäydyn yleensä  aina kun tulen torille, sillä siellä  saa mielestäni parhaimman espresson, ja mukavan juttutuokion tutun baristan kanssa.

Sitten alkaakin jo näkyä ruokaa. Tässä halvaa ja  taaempana itämaisia leivonnaisia.

Ensimmäinen kalakauppa on aika alussa, kojujen takana jalkakäytävällä.  Tätä ennen on myös eläintarvikekauppa,  jossa Ovad  pakkaa kissanruuan kilon paketteihin.

Koska oli aikainen aamu, ei vielä näkynyt paljon ihmisiä torilla , vaikka tällä viikolla torit ovat olleet täynnä perjantain pyhän vuoksi. (Juutalainen pesah ja kristitty pääsiäinen osuvat tänä vuonna samaan aikaan) .   On totta että tori kaipaa kasvonkohotusta, kuten uutta katukivetystä,  katosta ja kojujen siistimistä, mutta kaupungin suunnitelmat ovat sellaiset että tästä jäisi muisto vain.  Toivottavasti suunnitelmat eivät koskaan toteudu.

Oliiveja 

 Ihania kirsikkatomaatteja ;)

Mehukioskeja on useitakin torilla.  

Kuivahedelmiä

Pavut kuuluvat täällä useaan pesah-juhlan juhlaillalliseen. Itse pidän eniten litteistä pavuista.

Aikaisin aamulla torilla on väljää. Carmel-tori perustettiin jo 1920-luvulla .

Lisää itämaisia leivonnaisia. Vähän liian makeita minulle nykyään.

Kuolleen meren  tuotteita löytyy torilla parista eri pisteestä.  Tässä oli pieni vaatimaton koju, mutta torin alkupuolella on kauppa jossa myydään Kuolleen meren kosmetiikkaa.

Sellerit ovat niin hyviä juuri nyt.  Rakastan selleriä!  Kesällä sellerit ovat kuivia käppyröitä , enkä osta niitä silloin.

Torin pääkadun varrella on useita sivukatuja , ja  niiden kautta pääsee toiselle torikadulle, joka on samansuuntainen torin pääkadun kanssa.   Kuvat ovat hieman tärähtäneitä sillä otin kuvat liikkeessä, ja kotona huomasin että  oli paljon tärinää kuvissa.

Yom Tov-katu, joka on rinnakkainen  torin pääkadun kanssa.   Tämän kadun varrella on monta lihakauppaa, mutta  myös  ravintoloita ja muita kauppoja.

Eräällä torin sivukadulla  kävelin pienen paikan ohitse  jossa vanhempi nainen myy valmistamaansa kotiruokaa, jota voi syödä paikan päällä, tai ostaa mukaansa.    Torilla on monta ravintolaa,  mutta myös tällaisia yksinkertaisia ruokapaikkoja,  joissa valmistetaan eri etnisten keittiöiden  kotiruokaa.

 Torimyyjät ovat yksi torin parhaista puolista.  Tämä hattupäinen myyjä on torin  mukavin hedelmämyyjä,  ja hänellä on tuolla kissa nimeltä Tom,  jota en nyt nähnyt.

Tämän sivukadun kautta poistun torilta. Jos minulta kysyttäisiin mitä kaipaisin Tel Avivista niin se on tämä tori, ja  tietysti myös torin lähellä oleva rantakatu ja Välimeri.

Vihreän loppu

Tällä viikolla oli taas tosi lämpimiä päiviä, ja aavikon  tuulia,  ja eilen Bambia ulkoiluttaessa huomasin että vihreän aika on auttamattomasti ohi tällä omalla seudullani. Kruunusuvikakkarat vielä olivat keltaisia mutta varret  jo  useimmissa kuihtuneita, ja kukatkin ötököitä täynnä.  Tänä vuonnahan kaikki tämä tapahtui paljon aikaisemmin koska viimeksi satoi helmikuussa    ja on ollut niin lämmintä. On vain ajan kysymys koska nämä leikataan pois. Asuintaloni edessä olevan puutarhan kaikki luonnonvihreät poistettiin alkuviikosta.  Pohjoisessa Israelissa satoi tänään, joten siellä vielä vihreämpää.

Koen tämän luonnon kuihtumisen aina niin haikeana, joka vuosi. Onhan täällä vihreää ympäri vuoden, kiitos keinokastelun, mutta eihän se ole ihan sama juttu kuin luonnon omat kasvit jotka tarvitsevat sadetta. Tänä aamuna,   kun tein aamulenkin Bambin kanssa, tuli pari tippaa taivaalta, mutta niin vähän etten edes kastunut. Mutta jo muutamat tipat raikastivat hieman hiekkatuulien likaamaa ilmaa.

Tällä viikolla menin pitkästä aikaa leikkauttamaan tukkani.  Kampaajani Oferin salonki on mitä vaatimattomin  muihin kampaamoihin verrattuna, mutta  Ofer on tosi mukava ,  ja tietää just miten haluan tukkani leikattavan. Olen nyt leikkauttanut tukkani Oferilla ehkä 4 vuotta,  sen jälkeen kun näin hänen kampaamonsa ikkunassa kyltin, jossa mainostettiin muita paljon halvempia hintoja. Otin riskin, ja olin niin tyytyväinen  että tulin uudestaan. Ennen Oferin kampaamoa leikkasin tukkani itse .

Oferin kampaamon seinillä on aina jotain uutta, kuten tuo alempi maalaus. Ylempi lammasmaalaus on lähes samanlainen kuin vastapäisellä seinällä oleva kuva; Oferin ja vaimon parisuhdeterapiassa maalaamat kuvat. Tyytyväisenä poistuin taas Oferin kampaamosta.

Viime viikolla tein kaikista jäljellä olevista jauhoistani yli 40 sämpylää
Minähän en ole syönyt viljaa 4 kk , ja kaapeissa oli vain speltti-ja täysjyväjauhoja, ja kaikki meni näihin-
Täytin ne juustoilla ja tomaateilla, ja vein ne eteläisen Tel Avivin puistoon missä kokoontuu afrikkalaisia turvapaikanhakijoita.
Annoin pussin yhdelle heistä, Darfurista alun perin kotoisin olevalle, ja pyysin jakamaan muille.

Nyt kohta , klo 20 illalla, olisi Tel Avivin keskustassa  suuri mielenosoitus,  turvapaikanhakijoiden karkoittamista vastaan. Oli tarkoitus mennä sinne,  mutta bussiyhteyteni eivät ole parhaimmat lauantai-iltana, eikä olokaan ole ihan parhain. Tänään on ollut erittäin autereinen sää, jonka vuoksi ilmanlaatu mitä huonoin, enkä viitsi astmaatikkona ottaa riskiä., Harmittaa kuitenkin että en ole siellä.

Aavikon tuulista tulee mieleen myös blogikaverini Sirokko, jonka poismenosta kuulimme äskettäin.  Sirokko oli pitkänlinjan bloggaaja, ja  kun aloitin bloggaamisen melkein 10 vuotta sitten meitä ei vielä ollut niin monta, ja silloin jo "tutustuin " Sirokkoon.  Tulen kaipaamaan hänen blogipostauksiaan ja mukavia kommenttejaan. Sirokon blogi on yhä täällä blogistaniassa, ja toivottavasti jää sinne muistoksi hänestä. Kuulin  Sirokon poismenosta  SusuPetalin blogissa. sekä  mukavia kommenttejaan. Lepää rauhassa Sirokko💓

Kohtaamisia 2

Joitakin vuosia sitten näin  Tel Avivin keskustassa upeasti pukeutuneen naisen, joka oli niin huomiota herättävän upea että oli ihan pakko pyytää lupaa ottaa hänestä kuva.   Sen jälkeen olemmekin törmänneet useasti Eliseten kanssa, ja olen pari kertaa laittanut hänestä kuvan tänne blogiin. Elisete  on alunperin Brasiliasta kotoisin oleva laulaja ja taiteilija, joka  saapui tänne vuonna 1991, yhdessä Brasiliassa tapaamansa israelilaisen aviomiehensä kanssa. 

Olimme jo pitkään sopineet että tapaamme jossain keskustan alueella,  ja tänään sitten tapasimme  torin viereisellä kävelykadulla. Elisete  (linkin takana Eliseten webbisivut) saapui yhtä tyylikkäänä kuin aina paikalle.  Ja täytyy sanoa että kamera suorastaan rakastaa häntä:)   Menimme teelle kävelykadun varrella olevaan kahvilaan,  jossa Elisete kertoi tarinansa.    Hän kertoi että hänen äidillään oli kaukaisia juutalaisia juuria,  ja  isänsä juuret  ovat Afrikassa.   Elisete tapasi Brasiliassa  ensimmäisen aviomiehensä, joka kiersi eteläistä Amerikkaa reppumatkaajana, kuten niin monet täkäläiset armeijan jälkeen.  Oli aikamoinen shokki saapua tänne juuri samaan aikaan  kun Saddam Hussein lähetti tänne ohjuksia, kieltä osaamattomana tuntemattomaan maahan.  Eliste on lahjakas kielellisesti (hän puhuu 7 kieltä!)  ja hän oppi pian hepreankielen TV-ohjelmien kautta.  

Alku ei ollut helppoa;  avioliitosta syntyi tytär mutta avioliitto ei kestänyt. Vaikean Brasiliassa vietetyn lapsuuden ja nuoruuden   jälkeen Elisete  kuitenkin löysi elämänilon ja paikkansa täällä Israelissa.  Ensimmäiset vuodet täällä Israelissa Elisete  toimi tanssijana maata kiertävässä  brasilialaisessa tanssiryhmässä.    Muutaman vuoden kuluttua Elisete päätti että tanssiminen  riittää, ja hän halusi tehdä työtä lasten kanssa. Hän päätti mennä kaupunginvirastoon,  ja ehdottaa heille että kouluihin perustettaisiin hänen johdollaan tanssiryhmiä.  Se  oli kuulemma juuri sitä mitä kaupunki oli hakenut, ja pian Elisetellä oli tanssiryhmiä parissa Tel Avivin koulussa. Samoihin aikoihin Elisete  alkoi myös kirjoittaa ja säveltää omia laulujaan. ja siitä alkoi ura laulajana. Myöhemmin Elisete avioitui täällä uudestaan,  ja uudesta avioliitosta syntyi toinen tytär.

Elisete  toimii myös  radiotoimittajana, kerran viikossa. Olin jo aikoja sitten huomannut että Elisete  osaa myös venäjää, ja että hänellä on suuri venäjänkielinen yleisö. Elisete oppi kielen yksin,  oppikirjojen avulla.

Elisete on tähän mennessä  julkaissut  6 levyä , ja  tässä kappale viimeisimmästä levystä, jossa kuullaan vain ääntä ja kitaraa.  Hän laulaa yleensä hepreaksi sekä portugaliksi.

Eliseten taiteellisuus tulee esille myös hänen tekemissään upeissa  päähineissä, joita hän myy Etsy-kaupassaan.  

Kun tapasin tänään Eliseten kysyin missä Mishka on . Mishka on Eliseten kuvassa näkyvä suloinen Maltankoira.  Mishka ei tänään ollut mukana, mutta Elisete lähetti tämän kuvan missä Mishkakin on mukana:) Oli tosi mukava tapaaminen: Elisete on hyvin inspiroiva ihminen  joka levittää positiivisuutta ympärilleen:)

Kohtaamisia 1 tapahtui helmikuussa kun tapasin Mahalahin.

Rakkaus ei katso ikää...

Tiedättehän sen sanonnan "Rakkaus ei katso ikää"... Tänään se tuli mieleeni kun matkustin naapuritalossa asuvan Elishevan kanssa bussilla Tel Aviviin.  Elishevaan, 80 v. , tutustuin kun muutin nykyiselle  asuinseudulleni, heti sen jälkeen kun olin adoptoinut Bambi koirani eli blogin alkuaikoina. Elishevalla ,  eläkkeellä olevalla opettajalla  , oli silloin Bambin ikäinen tyttökoira Toffi, josta voi sanoa että Toffi oli Bambin elämän ainoa (tähän asti;D) tyttöystävä. Toffi oli joskus yövieraananikin, kun Elisheva matkusti poikansa perheen luokse pohjoiseen Israeliin.

Elisheva oli jo leski kun tapasimme, ja vuosien aikana tapasin muutaman kerran myös hänen aikuisia lapsiaan. Viime aikoina ihmettelin kun Elishevaa ei ole näkynyt kuten ennen, mutta tänäänhän se selvisi: hänellä on poikaystävä💓

Elishevan poikaystävä on hänen serkkunsa leski, ja jollain tavoin he olivat jo tunteneet toisensa ikuisuuden , mutta muutama kuukausi sitten lempi leimahti, ainakin poikaystävän puolelta, joka on 85-vuotias. Elisheva kertoi että hän´ei ole samalla tavalla ihastunut kuin hänen  rakastunut poikaystävänsä,  mutta että hänestä on mukavaa käydä poikaystävän kanssa  elokuvissa, ulkona  syömässä ja muualla, ja kun Elishevan  luona asuva tyttärentytär ei ole kotona, poikaystävä tulee yökylään. Elisheva  ei halua mennä yökylään poikaystävän luokse, joka asuu korkeassa tornitalossa. Minusta tämä kuulosti mahtavalta. Elisheva sanoi että  poikaystävä on häntä vastassa bussipysäkillä,  ja että poikaystävä halaa liian pitkään. Kun Elisheva nousi bussista, näin ikkunan kautta komean vanhan herrasmiehen tulevan onnellinen ilme naamallaan Elishevaa kädet ojossa vastaan, ja ehdin vielä nähdä miten  poikaystävä kaappasi Elishevan tiukkaan syleilyyn . Minut tämä sai hyvälle tuulelle:)

Tänään kävin hieman auttamassa NATALissa,  eli terrorismin uhrien traumakeskuksessa. Sinne nimittäin tuli ensimmäistä kertaa 4 vuoteen suomalainen ryhmä, josta osa näkyy tässä ryhmäkuvassa. Nyt on sitten materiaalia suomeksikin,  ja käänsin vielä simultaanisesti kun pidimme infotilaisuuden tälle  ryhmälle. Takana olevasta kauniista puuteoksesta, ja Natalin toiminnasta yleensä olen kertonut täällä.  

Ja meillä on kuumaa! Tänään oli yli 30 astetta päiväsaikaan, ja koko viikko on kuuma; kuumuus tuli kyllä aivan liian aikaisin.

Olispa vielä talvi....

Pari viikkoa sitten tein aamulenkin Tel Avivin Jarkon-puistossa. Jo silloin alkoi olla lämpiämisen merkkejä , ja koska  talvella ja alkukeväällä  sateen määrä oli niin pieni  tiesin että piti kiirehtiä jos haluan nähdä puiston parhaimmillaan.  Viimeksi täällä satoi juuri ennen Purim-juhlaa,  eli helmikuun lopussa, eikä uutta sadetta ole lainkaan näkyvissä. Halusin myös loytää puistossa villisinappia, jota ei kasva tässä kodin lähellä.

Aamuisin puisto on täynnä kuntoilijoita:  pyöräilijöitä ,  juoksijoita ja muita.

Menen yleensä aina ensin katsomaan puiston eläinnurkkausta.  Lintutalossa on kanoja, kalkkunoita, kaikenlaisia  ankkoja ja riikinkukkoja.

Halusin nähdä kauriit, mutta niitä on yleensä niin vaikeaa kuvata tämän niitä vartioivan emun vuoksi. Sehän tulee aina eteen kun yrittää ottaa kuvan...

Sitäpaitsi kauriit olivat kauempana omassa "mökissään" , ja vaikuttivat väsyneiltä.

Niiden vastapäätä oleva strutsi oli hieman rauhaton aamulla. Emua voi taputella päälaelle, mutta strutseja ei kannata taputella...

Jatkan matkaani puiston keskiosaan, missä kasvaa paljon villivihanneksia.

Pyöräilijöitä näkee sen verran paljon aamuisin että kannattaa kävellä jalankulkijoiden puolella.

Olispa puisto aina näin vihreä.

Kävelen pitkin polkua , ja huomaan että kiiltomalvat (herkullisia paistettuna)   ovat jo tässä kohtaa reikäisiä.  Pitää siis mennä varjoisella puolelle poimimaan niitä.

Kaikista kuntoilijoista huolimatta   täällä on hiljaista.

Saavun kohtaan , jota kutsutaan 7 aseman paikaksi.  Sen toiselta puolelta pääsen alueelle josta poimin villivihanneksia.

Ihanan vihreää oli pari viikkoa sitten. Ja löytyi paljon syötäviä villikasveja. 

Poimin paljon villisinappia; sekä kukkia että lehtiä.   Mieto sinappinen maku maistuu salaatissa:)

Pari viikkoa eteenpäin, ja kiiltomalva näyttää tältä.  Nyt odottelen että siemenkodat kuivuvat, jonka jälkeen kasvattelen kiiltomalvaa pienimuotoisesti kukkaruukuissani:D  Tel Avivin vanhempien talojen varjoisissa pihoissa villiyrtit ovat vielä hyväkuntoisia, mutta siellä missä aurinko paistaa on kyllä niiden aika jo ohi.  Katselin viime vuoden postauksiani, ja huomasin että villiyrttien aika loppui myöhemmin kuin tänä vuonna: viime vuonna luonto alkoi kuivua vasta kuun lopussa, eikä alkupuolella kuten tänä vuonna. Ja kuivuminen jatkuu , sillä ei ole sadetta ja pari seuraavaa päivää lähes 30 astetta päiväsaikaan!

Auringonlaskun aikaan

Auringonlasku eilen

Ystäväni Mary,  (jonka kuvasin edelliseen postaukseeni)  lensi tänään takaisin kotiinsa Kaliforniaan. Maryllä oli tosi huono onni täällä,  sillä jo päivä tänne tulonsa jälkeen hän alkoi voida huonosti, ja lääkärillä käynti selvitti että  kyseessä oli  keuhkokuume.    Flunssantapainen oli tietenkin alkanut jo ennen tänne tuloa,  ja 15 tunnin suora lento  pahensi oloa niin että siitä kehittyi keuhkokuume, ja kaikki suunnitelmat peruuntuivat.  Eilen , Maryn viimeisenä iltana täällä  , hän sanoi voivansa jo paremmin,  ja  lähdimme  hänen ja poikansa kanssa  Maryn ystävän   Carloksen kattoasunnolle. Carloksen ihanasta kattoasunnosta kirjoitin viime vuonna täällä.  Tulimme kattoasunnolle (monen monta rappusta , ei hissiä...)  juuri hieman ennen auringonlaskua.

Carloksen katolle oli mukava taas tulla käymään.

Katolta on näkymiä vähän joka suuntaan, mutta pidän tästä eniten.  Suoraan edessä Neve Zedekin,  Tel Avivin vanhimman kaupunginosan talojen punertavat katot, ja takana korkeita taloja.

Tässä hieman eri kohdasta kuvattuna.  Nuolen alla on hotelli, jossa olin töissä kun asuin täällä ensimmäistä kertaa.

Kun katsoo vasemmalle, näkyy osa korkeasta tornitalosta.

Vastapäisen talon katto,  jonka nurkassa katolla olevan asunnon omistaja kasvattaa valkoisia kyyhkysiä; oikeassa nurkassa.

Carloksen keittiössä kokattiin.

Saimmekin ihania herkkuja:)  Carlos ei nimestään huolimatta ole latino, vaan kavereiden ikuisuus sitten antama lempinimi on jäänyt  kutsumanimeksi.  Carlos on persianjuutalainen, ja hänen tyttärensä Noi, joka  kuvassa on juuri avaamassa viinipulloa,  on puoleksi japanilainen. Carlos oli valmistanut persialaista riisiä, joka  oli paras ikinä syömäni riisiruoka! Olipa mukava ilta:)

Maaliskuun kuuma alku

Perjantaina, varsinaisen purim-päivän jälkeen,  koitti viikonlopun ensimmäinen päivä, ja aloitin aamun torilla.  Torin viereisellä kävelykadulla näki siellä täällä naamioasuisia ihmisiä. Iltapäivällähän oli ravebileet jossa ne parhaimmat asut, mutta sinne en mennyt. Perjaintaina sää oli vielä miellyttävää,  vaikka hieman jo tuntui sään lämpeämistä.

Sieltä kävelin kohti Rothchild bulevardia, ja päätin bussin sijaan kävellä puistokatua pitkin.

Puistokadun varrella bongasin uuden jutun, eli tämän pöydän ja tuoliryhmän. Tuonnehan voi tuoda koko aterian ja syödä porukalla;D  

Hän ei ollut naamioasussa, vaan ultraortodokseja asuu vieläkin  jonkun verran Tel Avivin kalleimman kadun lähistöllä, mutta luin että joukko pienee sillä nuoremmalla polvella ei kerta kaikkiaan ole varaa asua siellä:)

Sitten tulikin vastaan puistokadun päässä oleva  pop up-hydrokasvihuone , ja sen edusta, joka on tässä vielä maaliskuun loppuun saakka.  Tämä on niin kiva että harmi että ei jää pysyvästi tuohon.

Kasvihuoneen sisällä olikin jo kypsiä kasviksia; viime kerralla  kun kävin tuolla kasvikset olivat vasta alullaan.

Kun tulin ulos kasvihuoneesta vastaan käveli tämä Batman perhe.  Tälle perheelle annan parhaimman asun palkinnon ,  sillä jopa vauva ja koira oli puettu samaan teemaan.  Hauska perhe:)

Vastapäisen aukion  pikku mäennäppylän päällä olevan sykomoripuun alla oli lisää lapsiperheitä  purim -asuissaan.

Eilen sitten alkoi tuntua kuumalta, ja oli hellettä.   En nyt tosiaankaan vielä haluaisi näin lämmintä ,mutta koko tuleva viikko on erittäin helteistä.  Toisaalta, on kuivaa, joten sen kestää. Olispa kesälläkin kuivaa helteisellä säällä kosteuden sijaan. Kävin lauantaina katsomassa jos voisin vielä poimia  kiiltomalvan lehtiä,  jotka ovat niin hyviä paistettuna, mutta kaikissa kiiltomalvoissa oli jo kukintaa, ja kun kiiltomalva kukkii muuttuvat sen lehdet  säikeisiksi,  eivätkä ne enään ole niin hyviä. Lämmin sää ja sateen puute  kuivattaa luonnon hyvin nopeasti , ja pian on kaikki luonnon vihreä jo poissa.

Viime viikolla sain kuulla että rakas ystäväni Mary tulee  tänne Kaliforniasta.  Luulin etten enään näe häntä, mutta Mary tuli 2 viikoksi tänne poikansa kanssa.  Hän ei enään tule tänne talvehtimaan kuten ennen, ja hänen torin lähellä oleva asuntonsa on myynnissä, mutta oli ihanaa että  tapasimme vielä. Mary on nyt 80- vuotias, ja häntä kuulemma  huimaa usein, eikä hän enään sen vuoksi voi asua yksin täällä talven yli. Mary on ollut minulle jonkinlainen äitihahmo täällä , ja olen surrut sitä että  hän ei enään talvehdi täällä.

Heti kun purimjuhla loppui , alkoi jo näkyä seuraavan juhlan eli pesahin (juutalainen pääsiäinen ) merkkejä kaupoissa.  Pesah osuu tänä vuonna lähes samanaikaisesti kristityn pääsiäisen kanssa.  Ennen pesahia kuuluu tehdä kotona perusteellinen siivous, ja lähiseudun jättimarketissa olikin siivousaineita tarjouksessa.  

Mukavaa viikkoa kaikille:)