Elokuu on aina kuuma

Torin edessä olevalla aukiolla on vihdoinkin varjoa!

Olisihan se pitänyt tietää että kun  elokuu tulee niin täällä alkaa hiki valua.   Mielestäni  heinäkuu oli aika siedettävä vaikka oli kuumia päiviä ,  ja jopa 40 asteen paikkeilla muutaman kerran, mutta  kosteus oli siedettävä.,  Kun elokuu alkoi oli edelleenkin aika siedettävää , kunnes pari päivää sitten huomasin että  ulkona naamasta valuvat alas kaikki sinne laitetut voiteet ym,;D

Bambikin on päivisin selvästi väsähtänyt. Muutama päivä sitten tein Bambin kanssa iltapäivällä hieman pidemmän lenkin,  mikä oli ehkä virhe sillä  tulin aivan hikisenä kotiin ja Bambi-ressu oli aivan poikki. 

Viikonlopun alussa teimme  kolumbialaisen ystäväni kanssa kuitenkin hieman pidemmän aamulenkin,  joka ensin tuntui tosi mukavalta sillä mereltä tuuli.  Tässä kuvassa näkyy takana kiviröykkiö jossa  traktori: siinä oli vielä vähän aikaan sitten  vuonna 1981 avattu Dolphinarium, jossa  pääsi katsomaan delfiinien esityksiä.  Siellä oli myös surffikoulu, ja muita  mereen liittyviä liikkeitä.   Delfiiniesitykset loppuivat onneksi  muutaman vuoden kuluttua, kun paikka joutui rahavaikeuksiin. Vuonna  1994 Dolphinariumissa työskennellyt amerikkalainen  delfiinivalmentaja löytyi hirttäytyneenä/murhattuna paikan  lähellä olevan rannan alueelta, ja myöhemmin selvisi että nainen oli kaksoisagentti... ja jonkinlainen naispuolinen James Bondin vastine...Viimeinen piste oli  kun Dolphinariumissa olleen diskoteekin jonossa eräs palestiinalainen räjäytti itsensä ja 21 jonossa ollutta teiniä,  vuonna 2001.  Sen jälkeen paikka sai rapistua,   ja onneksi vedettiin maan tasalle äskettäin. Tilalle tulee rantakadun jatke , ja kuulemma  vesiurheiluun keskittynyt paikka. 

Kävelimme vain pienen osan rantakatua, sillä sekä Gloria että minä yritämme välttää aurinkoa parhaamme mukaan. Vaikka nyt on paras ranta-aika,  ei aamulla aikaisin näkynyt vielä paljon ihmisiä, ja muutenkin tämä ranta on hiljaisempi kuin pohjoisemmassa Tel Avivissa olevat rannat. Tämä oli "minun rantani" silloin kun asuin täällä ensimmäistä kertaa, ja asuin ihan vieressä.

Laineet olivat hyvät surffaajille ja suppaajille.

Rantabulevardin uudistettu ilme, jossa paljon varjoisia paikkoja:)

Rannat:)

 Ennen rantakadun remonttia ei ollut tarpeeksi varjoa, mutta nyt on:)

Rantaravintoloita on aika monta,  ja rannalla olevien ravintoloitten päälle on rakennettu puiset dekit,  joissa hyvä näköala ranta-alueelle. Tässä dekissä oli myös ulkokuntosali.

Menimme aamiaiselle suosikkihummuspaikkaamme, jossa saa annokset sekä pieninä että suurina annoksina.  Otan aina pienen fifty-fifty hummuksen (puolet sileää , ja puolet karkeaa)  ja pienen munakoisoannoksen,   ja olen aina sen jälkeen tosi täynnä.  Pitäisi ehkä kokeilla muitakin annoksia tuolla.

Heinäkuinen yllätyssade

Lauantaina iltapäivällä kuulin yhtäkkiä  sateen ropinaa.  Ensin en uskonut että kuulin oikein , eihän täällä koskaan sada  kesällä, eikä takuulla heinäkuussa, mutta kun katsoin tarkemmin niin siellä tosiaankin satoi!  Aamusta oli kyllä ollut harvinaisen pilvistä,  mutta en ajatellut että  sataa. Juoksin ulos  Bambin kanssa:  sade kesti vain muutaman minuutin ,  ja oli  ohi kun  tulin puistoon, mutta  lehtien pinnoilla näkyi että oli satanut.  Tämä oli tosiaankin harvinainen sääilmiö:  kukaan ei muista sadetta  heinäkuussa.  

Aikaisin   viime perjantai-aamuna, viikonlopun ensimmäisenä aamuna,  menin torin kahvikauppa/kahvilapisteeseen kahville kuten yleensä perjantaisin, ja siellä aina kohtaa mielenkiintoisia ihmisiä.  Kuten kuvassa näkyvän Nathanielin,   joka kertoi tulleensa tänne tapaamaan entistiä opiskelukaveriaan.  Los Angelesistä kotoisin oleva Nathaniel kertoi asuneensa  New Yorkissa 10 vuotta, ja oli sinä aikana opiskellut ja työskennellyt  mallina. Kysyin jos saan  ottaa hänestä kuvan ja laittaa Instagramiin,  ja hänelle se sopi.  Näytin hänelle myös tämän kuvan, ja hän hyväksyi sen.  Muutama tunti myöhemmin huomasin että Instagram-postaukseni , jossa tämä  kuva, oli hävinnyt! Tuollaista ei koskaan ollut aikaisemmin käynyt, enkä edes tiennyt että joku toinen voi tavallaan poistaa  postaukseni, Niinpä päätin googlailla  ja ottaa hieman enemmän selvää tästä mukavasta  keskustelukumppanista.

Selvisi että hänellä on ollut  erittäin menestyksellinen  ura  (edelleenkin..) ammattimallina. Kun vielä selvisi että Vogue-lehti on viime vuonna tehnyt jutun,  jossa hänet mainitaan yhdeksi (yksi kolmesta) Nykin cooleimmaksi mieheksi,  niin tajusin että minun hänestä ottamani kuva oli ehkä ...no  liian vaatimaton.

Löysin ihanan uuden levähdyspaikan  tästä viherseinän edessä olevista penkeistä,  silloin kun aurinko ei tähän paista, eli hyvin aikaisin aamulla. Tämä liittyy  vaatetorin alueelle rakennettuun uuteen  asuntoprojektiin, joka on nyt valmistunut. 

Talot ovat valmiinta mutta kauppatilat eivät. Tämän vasemmalla puolella ovat edelleenkin vanhan vaatekojut, joissa voi tehdä hyviä löytöjä.

Ja eräänä aamuna teinkin tosi hyvän löydön  kun löysin sieltä  nämä housut    , jotka ovat vahvaa kanvasta,  ja sopivat talveksi, ja hinta oli vain  2.33 euroa!  Myöhemmin kävi päässä että tuohon hintaan on pakko saada toisetkin housut (kaikki housut olivat samanhintaisia)  ja löysin hyvät tummanharmaat farkut.  Tuo Projek Raw on kanadalainen miesten brandi, mutta ihan hyvin sopivat housut minullekin.

Muutama päivä sitten huomasin  hyvän valikoiman Muurlan Muumi-astioita  eräässä ketjukaupassa , ja olin aivan innoissani.  Selvisi että muumituotteita oli tuolla ollut jo jonkin aikaan; en vaan ollut huomannut.

Ovat kuulemma suosittuja , ja  näitä ostetaan paljonkin.

Ihania:)

Oikein hyvää alkanutta elokuuta:)

Kuin kaktus kurkussa

Kaktus kodin viereisessä kaktuspuistossa

 Viikon flunssaisen olon jälkeen tosiaankin tuntui kuten tuossa otsikossa: flunssa ei mennytkään pois, ja jokailtainen kurkkukipu meni vain pahemmaksi.  Oli pakko käväistä   lääkärini luona ,  joka tarkisti kurkun ja keuhkot,   ja antoi  antibioottireseptin.   En millään  halua ottaa antibiootteja, mutta joskus  on pakko,   ja seuraavan päivänä oli kurkussa jo paljon parempi olo.  Nyt on olo jo paljon parempi; tosin keuhkot vieläkin hieman tukossa.

Muutama päivä sitten nappasin kuvan tästä torin viereisen talon seinällä olleesta katutaiteesta.  Kuvan on maalannut  amerikkalainen katutaiteilija/multimediataiteilija Sara Erenthal, jolla on  mielenkiintoinen tarina: hän kasvoi ultraortodoksisessa , erittäin rajoittavassa  Neturei Karta -lahkossa   ,  ja  kun häntä oltiin 17-vuotiaana naittamassa miehen kanssa, jota hän ei tuntenut,  karkasi Sara kodistaan. Sara päätyi ensin  Israelin armeijaan,  sitten kibutsiin  ja lopulta Intiaan, missä hän alkoi piirtää. Alussa Sara , joka oli kasvanut yhteisössä missä tytöt ja naiset on puettu niin ettei oikein näy mitään paljasta pintaa , toimi alastonmallina  taidekoulussa. Jossain vaiheessa  hän löysi katutaiteen,   ja nyt Sara tunnetaan multimediataiteilijana , jolla on projekteja ympäri maailmaa. Keväällä hän kävi jättämässä jälkensä  Tel  Avivissa,   jolloin syntyi tämä katutaideteos.

Vaikka olo ei ole ollut ihan paras, niin helteisellä säällä on niin vaikeaa levätä kotona.  Tänään kuitenkin voin jo paljon paremmin, ja tapasin kolumbialaisen ystäväni Glorian.

Kiertelimme hieman sydänkeskustan alueella, ja  ihailimme tätä juuri paketista kuoriutunutta,   restauroitua kaunsta vanhaa taloa.

Samalla alueella on niin paljon ihania vanhoja rakennuksia,  ja tuossa vaaleassa talossa  voisin kuvitella itseni istumassa parvekkeella katsomassa kadun vilinää.

Tämä talo taas on maalin ja korjauksen tarpeessa.

Bussipysäkillä bongasin keskustan vanhan kauppakeskuksen ulkoseinällä taidetta:)

Samat oikeudet kaikille

Toissa viikolla  muokattiin vuonna 1996 laadittua sijaissynnyttäjälakia,  niin että  vain heteropariskunnat ja yksinäiset äidit saavat tukea jos jostain syystä tarvitsevat sijaissynnyttäjää .  Lain ulkopuolelle jäivät homo-ja lesbopariskunnat   , ja se suuttutti LGBT-yhteisön kunnolla;  etenkin kun pääministeri oli aiemmin luvannut että myös miespariskunnat kuuluvat lain piiriin.   Samalla päätettiin  protestoida kunnolla lakimuutosta vastaan ,  ja vaatia samoja oikeuksia kaikille. 

 Protestointeja on ollut tänään ympäri maata ,  ja ne alkoivat jo aamulla, mutta Tel Avivissa se näkyi parhaiten. Päätin aamulla lähteä tukemaan protestoijia  keskustan puistokadulle, vaikka olo vieläkin on aika flunssainen,  mutta edesmennyt sisareni kuului tuohon yhteisöön,   ja olisi varmaan myös ollut turhautunut tuon  epäreilun lakimuutoksen vuoksi.

Tätä kirjoittaessa Tel Avivin Rabin aukiolla on suuri mielenosoitus, mutta pienempiä mielenosoituksia oli päivän mittaan,  ja osa protestoijista  tukki liikenteen eräällä pääkadulla.  

Kyse on suuremmasta asiasta kuin tuosta sijaissynnyttjälaista,  sillä vaikka Tel Aviv on tunnettu vapaamielisyydestään, ja eräs suosituimmista  LGBT-kaupungeista maailmalla, jota turistiministeriö hyödyntää , niin mies-ja naispariskunnat joutuvat menemään naimisiin muualla kuin täällä.

Miesparit jotka haluavat perustaa perheen joutuvat  matkustamaan ulkomaille ja maksamaan suuria summia sijaissynnyttäjille.    

Uskovaisia suututti että mielenosoitukset ovat tänään, sillä eilen illalla alkoi täällä juutalaisuuden surullisin päivä.  Miksi se on niin surullinen,   selviää täällä (suomeksi.) .   Tisha Be'av -päivänä laki määrää että ravintoloitten  , kahviloiden, baarien ja muiden huvittelupaikkojen tulee olla suljettu, mutta Tel Avivissa suurin osa paikoista näkyi olevan auki...

Kuuma päivä.

Matkan varrella näkyi myös suuri juliste jossa luki "Crimeminister" primeministerin sijaan... Pääministeriä pyydettin eroamaan virastaan (turha toivo,  ikävä kyllä....)

Puistokadun loppupäähän oli pystytetty studio,   jossa haastateltiin  tunnettuja yhteisön jäseniä; kuten tuossa keskellä olevaa tunnettua TV-isäntää.

Tänään oli normaali työpäivä, mutta todella monet isot yritykset  kannustivat LGBT-yhteisöön kuuluvia työntekijöitään ,  ja antoivat heille vapaapäivän. Microsoft  jopa lupasi maksaa jokaiselle sijaissynnyttäjää tarvitsevalle  työntekijälleen 16.500 dollaria.

Harmi että  oloni ei vielä ole tarpeeksi hyvä; olisin muuten mennyt nyt illalla tuohon suureen mielenosoitustapahtumaan.  

Helteitä täällä, helteitä siellä

Keltaiset liekkipuut kukkivat nyt kauniisti täällä.

On ollut outoa lukea miten Suomessa on samanlaiset  lämpöasteet kuin täällä (yöllä sitten täällä paljon lämpimämpää).  Täällä taas alkoi se kesän inhoittava kosteus,   joka tekee korkeista lämpöasteista vähemmän miellyttävän. Kaiken lisäksi sain jonkinlaisen flunssapöpön,  ja kesällä flunssainen olo on vähemmän miellyttävää kuin talvella.

Mutta ennen kosteutta ja flunssaa ehdin tehdä mukavan päiväretken  eksän kanssa.  Aloitimme  Tishbin viinitarhassa, jossa on paljon muutakin kuin viinejä, kuten nämä  vanhat keräilyautot, ja huomasin että  tuolla voi oppia miten kunnostetaan vanhoja autoja.

Olisin voinut jäädä tuonne Tishbin viinitilalle pidemmäksikin aikaa ,  sillä siellä oli niin paljon mielenkiintoista, kuten hieno viinikauppa +baari ,   Ja huomasin että he valmistavat myös brandyä joka syntyy tässä kuvan tislaustynnyrissä.

Eniten vietimme aikaa Tishbin leipomossa, jossa leipää tehdään ranskalaisessa puu-uunissa. 

Emme jääneet  Tishbin ravintolaan ,  sillä oli kiire seuraavaan paikkaan.

Ajoimme pieneen   , vuonna 1889 perustettuun Bat Shlomo-kylään.   Tishbin  viinitilalla googlasin lähitienoon paikkoja,  ja huomasin että tuossa kylässä on juustola.

Schvartzmanin farmiravintola olikin aivan ihastuttava paikka.  Luulin että  pääsisin näkemään juustolan  lampaita  ja vuohia, mutta ne olivatkin hieman kauempana eikä se onnistunut. 

Tässä vuonna 1889 rakennetussa pikku rakennuksessa sijaitsee tilan kauppa.

Paikan omistaja Ziv tarjoili meille runsaskätisesti tilan juustoja ja oliiveja. Kaikki oli hyvää,   ja omaa tuotantoa, kuten myös hunaja, oliiviöljy, carobsiirappi , viinit ja monet muut tuotteet. Ziv kertoi meille että hänen isoisänsä perusti farmin 125  vuotta sitten , ja juustola perustettiin 20 vuotta myöhemmin.  Juustot olivat hurjan hyviä,  eikä tuollaista makua löydy kaupan tuotteista,  ja näitä juustoja saakin vain tuosta kaupasta . 

Ruokakauppa oli samalla jonkinlainen museo, johon oli vähän sekalaiseen tyyliin säilötty tilan vanhoja esineitä ja muistoja.

Ravintolan alueella oleva valtava vanha puu antoi hyvin varjoa,  mikä on niin tärkeää täälläpäin.

Päätimme jäädä farmiravintolaan lounaalle ,   ja huomasimme että aiemmat juusto&oliivi-maistelumme oli selvästi lisätty ruokalistan hintoihin,  mutta toisaalta  maistoimme monta juustoa.... Ja tunnelma tuolla oli aivan ihastuttava,  joten sekin piti ottaa huomioon. Tältä farmilta jatkoimme vielä  Jacobsin juustolaan,  joka sekin oli ihana paikka,  vaikka en sielläkään päässyt näkemään  vuohia ja  lampaita  joiden maidosta tehdään ne juustot....

Käsityöläistorin  alussa on yleensä tämä pöytä , jossa kuvan miehen keramiikkatöitä.   Tuossa olikin juuri syntymässä uusi elefantti. 

Kävelykadulla,  jossa  käsityöläistorikin on 2 kertaa viikossa,  on kunnostettu monta vanhaa taloa. Tässä yksi niistä melkein valmiina. Päälle on lisätty pari kerrosta.

Tässä toinen  vastikään kunnostettu vanha talo. Ihanan hempeä väri:)

Nautinnollisia hellepäiviä Suomeen☀