Puiston iloja

Aksiskauris  puiston ensimmäisessä  eläinnurkkauksessa

Viileämmän  kauden ensimmäinen puistokierrokseni  Tel Avivin keskuspuistossa   tapahtui viime viikolla, viileänä  aamuna, joka myöhemmin vaihtui lämpimäksi sääksi.    Viimeksi olin puistossa  viime keväänä, silloin kun oli vielä tarpeeksi viileää., Kesällä  en  koskaan käy siellä.

Minulla on kodin vierestä  bussi ihan puiston viereen, lähellä tätä kohtaa mistä yleensä aloitan kävelyn. Matka ei kuitenkaan ole erityisen lyhyt, ja kestää ennenkuin pääsen perille. Tällä kertaa kävelin puistossa lyhyemmän reitin,   mutta ensi kerralla pitää sitten   kävellä se pidempi reitti. Talvella puisto on niin ihanan vihreä,  ja syy miksi en käy tuolla kesällä on se että silloin kaikki tuo luonnon vihreä on poissa.   Puiston puissa asuu suuri määrä  kauluskaijoja, jotka osaavat olla tosi äänekkäitä.

Ihan lähellä edellisen kuvan aluetta sijaitsee puiston vanhempi eläinnurkkaus, josta on kiva aloittaa kävely. On ankkoja, ja muita lintuja sekä pari emustrutsia,  jotka liikkuivat niin nopeasti ettei niitä saanut kuvattua.

Pulleita kanoja ja kalkkunoita. Tämä vanhempi eläinnurkkaus on jaettu kahteen aitaukseen,  ja toisessa aitauksessa on   emu, joka yleensä   vahtii siellä olevia    aksiskauriita.

Näin aitauksessa ensin vain emun, ja luulin että  aksiskauriit oli viety muualle, mutta ne olivatkin eri nurkassa.  Huomasin että näille oli tullut perheenlisäystä , ja siellä oli yksi aivan pieni  kauriin vasa.

Zoomaus ei auttanut sillä pieni vasa pysyi tiiviisti emonsa suojassa.  Suloisia nämä "bambit".

Huomasin että  pyörä-ja jalankulkijoiden tie oli nyt paremmin eroteltu toisistaan.  Olisko se ollut  viime talvena tai sitä edeltävänä talvena kun vahingossa kävelin  väärällä puolella ja raivostunut pyöräilijä melkein törmäsi minuun. No nyt  on selvempää....

Aamulla varhain puistossa näkee paljon  kävelijöitä, pyöräilijöitä ja  juoksijoita. 

Ja myös voimistelijoita.

Tässä kohtaa  joki on jakautunut niin että keskellä on tuo saareke, ja sen takana myös jokea.  Yleensä  käyn tuollla saarekkeen puolella   keräämässä villiyrttejä,  kuten villisinappia,  mutta  niiden aika ei ole vielä.

Kävelen kohti siltaa ,  jonka kautta pääsee saarekkeelle,   ja joen toisella rannalle.   Koska teen lyhyemmän reitin,  kävelen toiselle puolelle sillan kautta. Sillan yläpuolella  kulkevat autot ja bussit.

Sillan keskiosasta näen alhaalla olevan , kiinalaiselta näyttävän kalastajan.  Joen vesi on sateiden jälkeen niin mutaisen näköistä  etten kyllä onkisi tuolla,  enkä edes tiedä miten tuolta tulee kalaa,  mutta kai sieltä jotain tulee.

Joen toisella puolella on jo vähemmän luonnonvaraista aluetta, ja nyt ollaan jo   asuinalueen lähellä.

Ruohikolla näen afrikanhanhen,  joka ei näytä pelästyvän vaikka tulen aika  lähelle.

Kaunis lintu. Puistossa on myös sakaaleja, mutta nyt en nähnyt niitä.

Joen reunalla on tuttuja sorsia ja muita vesilintuja; osa syvässä unessa.

Lisää vesilintuja.

Voi anteeksi ,herätinkö sinut,,,

Puiston uudemmassa  eläinnurkkauksessa  näen  emustrutsin ja nubianvuohen.  

Eläinnurkkauksen vieressä on lasten leikkikenttä,  ja tämä karhu,  johon päättyykin kierrokseni puistossa tällä kertaa.

Taidetta taloissa joita ei kohta enää ole

Muutama päivä sitten näin television uutislähetyksessä jutun Tel Avivin keskustassa sijaitsevasta 2 vanhasta talosta,  jotka  pian puretaan,   ja jotka toimivat pop-up-museona 10 päivän ajan, ennen  purkamista. Oli ihan pakko mennä katsomaan  tuota ainutlaatuista museota, ennenkuin se häviää  kokonaan. Eilen kävin museokierroksella.

Tässä talot joita kohta ei enää ole. Kaksi toisiinsa kiinni rakennettua taloa,  molemmissa 4 kerrosta ja 24 asuntoa yhteensä.  150 taiteilijaa saivat  luoda taidetta asuntojen huoneisiin,  keittiöihin,  vessoihin ja kylpyhuoneisiin. Kun nämä  talot puretaan,  niiden tilalle rakennetaan 2 uutta , korkeaa taloa,  ja näissä taloissa asuneet ihmiset saavat  uuden asunnon uudesta talosta, ilman että joutuvat siitä maksamaan. Hyvä tilanne sekä  asunnonomistajille että rakennuttajalle,  joka myy ne asunnot jotka eivät mene entisille asunnonomistajille. Viereiset talot ovat aika samanlaisia,  50-60 luvun taloja, joten ehkä nekin joku päivä puretaan uuden alta.

Illalla  jonot tuonne olivat kuulemma tosi pitkät, mutta en ollut varautunut siihen että myös aamulla olisi pitkä jono. Ja se oli hurjan pitkä! Odotin jonossa puoli tuntia, ja jono liikkui tosi hitaasti sillä  vain tietty määrä ihmisiä päästettiin kerralla sisälle, ja kaikkien koronapassit tarkistettiin myös. Eilen oli tosi lämmin päivä,  ja aurinko paahtoi välillä  tosi kuumasti, mikä teki odottamisesta vähemmän miellyttävää, mutta loppujen lopuksi odottaminen kannatti. Sisäänkäynnissä jaettiin esite, jossa oli jokaisen huoneen luoneen taiteiljan nimi. Ensimmäisen kuvan huone taisi olla ihan ensimmäisessä asunnossa talossa nro 11. Tässä tulee nyt iso määrä kuvia, mutta haluan ne tänne talteen.

Tästä huoneesta tuli  Van Gogh mieleen.  Huoneen loi  taiteilija nimeltä  Ana Kogan, joka tekee  seinämaalauksia.  Istuin hetken tuolilla, ja  tuntui kuin olisin maalauksessa.

Jonkun entinen vessa...

Useita keittiöitä oli muokattu ihanan värikkäiksi, kuten tämä pinkki keittiö.

Lisää pinkkiä

Portaikot olivat täynnä seinämaalauksia.

Sininen keittiö. Oli muuten mielenkiintoista nähdä asuntojen keittiöt, vaikka ne eivät enää olletkaan siinä asussa missä olivat vielä joitakin viikkoja sitten kun ihmiset vielä asuivat näissä asunnoissa.

Mustavalkoista.

Käytävän päässä oli mustavalkoiseksi muokattu keittiö.

Toinen mustavalkoinen keittiö.

Tässä mustavalkoisessa keittiössä  oli muutama mielenkiintoiseksi maalattu esine, kuten tämä. Myöhemmin kun katsoin kuvaa,  mietin että onkohan tämä kuulunut ennen duunausta mahdollisesti johonkin vessaan tai vastaavaan.....  

Myös muut  mahdollisesti asuntoon jätetyt tavarat olivat saaneet uuden ilmeen.

Kylpyhuone.

Jokaisen kahden asunnon välisiin seiniin oli tehty oviaukot.

Kyllä riittää vessapaperia pitkään,  ja vielä kullattuna;D

Huoneen kaikki pinnat maalattu

Merellinen huone.

Paljon punaista.

Yhden huoneen seinillä oli erivärisiä pienistä esineistä ja leluista muodostettuja asetelmia.  Tässä punainen asetelma.

Seiniltä löytyi useita seinämaalauksia.

Huone kuin satukirjasta.

Tälläkin maalauksella oli luotu jännä efekti huoneeseen.

Oranssi huone

Nallen huone

Muutamassa huoneessa oli maksettu mainos, ja tässä Yango Delin,  eli ruokalähettipalvelun huone. Camparilla  ja Tanqueray Ginillä oli myös huone, ja etenkin joku taiteilija oli luonut Tanqueraylle upean vihreän huoneen,   mutta kuva ei onnistunut.

Keltainen kylppäri. Keltainen on kyllä tosi piristävä väri :)

Ihastuin tähän keltaiseen keittiöön, jossa oli sitruunaa kaikessa muodossa, ja hyllyt täynnä oikeita sitruunoita. Myös vasemmalla oleva seinä, joka ei tässä näy, oli sitruuna-aiheinen.  Sitruunakeittiön oli luonut  Rotem Nadya Barkai,  jonka Instagramissa upeita luomuksia.

When life gives you lemons....

Lisää seinämaalauksia.

Kasvihuone , oikeilla kasveilla.

Eräässä huoneessa peili vangitsi kuvaan....

Tässä oli jänniä tuoleja, ja muutenkin mielenkiintoisia yksityiskohtia,

Ennen tässä oli jonkun olohuone...

Tämä oli yksi pysäyttävimmistä töistä tuolla.  Tässä valokuvaaja ja videotaiteilija  Michael Liani oli luonut yhdessä floristin kanssa  teoksen joka yhdisti  valokuvaa (Liani kuvannut 2 ystäväänsä tähän) ,  kasveja ja ääntä.  

Molempien talojen  viimeiset kerrokset yhdistävät seinät oli poistettu,   ja sieltä löysin tämän viimeiseksi kuvaamani kohteen,  jossa  Bendaaart-nimimerkin  3D-töitä.  Tuntuu oudolta että  viikon kuluttua  maalattuja seiniä  ei enää ole ,  eikä kohta näitä talojakaan.  Tuolla kiertäessä tuli muutama kerta mieleen että  olisi mielenkiintoista tietää kuka asui  tietyissä asunnoissa.   Tämä oli  todella mielenkiintoinen  ja inspiroiva taidetapahtuma .

Hyvää Runebergin päivää huomenna.  Päivä on myös se päivä jolloin tämä blogi täyttää 13 vuotta:)