Hyvää alkanutta joulukuuta ja joulun odotusta 🎅🎄❄️Täällä on tällä hetkellä menossa valtava valokuvanäyttely, ja kävin tutkimassa kuvia parikin kertaa. Ensimmäistä kertaa olin liikkeellä liian aikaisin, eli päivää ennen näyttelyn avajaisia, ja tajusin sen vasta kun näin asennustöitä näyttelyalueella. Suurin osa näyttelystä, sijaitsee Tel Avivin kaupungintalon (joka näkyy kuvassa oikealla) viereisen kauppakeskuksen katolla, mutta myös kauppakeskuksen eri kerroksissa . Näyttely ei oikeastaan ole yksi vaan monta eri näyttelyä yhdessä, ja osa kuvista toteutettu yhteistyössä eri maiden suurlähetystöjen kanssa.
Niin, ja kuten otsikkokin sanoo, mukana oli myös jotain suomalaista, eli täällä asuvan Eve Birgitan Suomessa otetut kuvat. Tuossa kuvassa näkyvässä tekstissä selitetään Eve Birgitan kuvia.
Kun olin näyttelyssä päivä ennen avajaisia, katon yhdellä penkillä nukkui koditon ihminen. Mietin miten käy hänen "makuuhuoneensa" näyttelyn aikana, ja toisella kerralla häntä ei näkynyt, mutta näin hänen tavaransa yhdessä nurkassa.
Näyttelyssä oli satoja kuvia, jotkut tosi mielenkiintoisia ja jotkut ajatuksia herättäviä, ja olen valinnut tänne postaukseen tosi pienen osan kuvista. Pidin tästä täkäläisen valokuvaajan kuvasta burundilaisesta pakolaisnaisesta, joka paettuaan ilman mitään omaisuutta toiseen afrikkalaiseen maahan, onnistui luomaan itselleen uuden elinkeinon. Tuo ilme kertoo paljon.
Kuva ukrainalaisesta äidistä poikansa kanssa kuvastaa surua, pelkoa ja epätietoisuutta.
Tässä kuvasarjassa täällä olevia ukrainalaisia pakolaisia, jotka onnistuivat tuomaan rakkaan lemmikkinsä mukaan.
Flotsam&Jetsam. Nuo kaksi sanaa kuvaavat mereen heitettyä roskaa. Flotsam kuvaa mereen kuulumatonta roskaa, joka ei joutunut sinne tahallisesti, esim. haaksirikon jäännökset Jetsam kuvaa tahallisesti veneistä mereen heitettyä roskaa. Kuvan kuvasarja osa
Meredith Andrewsin "Flotsam and Jetsam:the cost of
modern living" - kuvasarja, jonka kuvissa merestä löydettyjä muoviesineitä.
Flotsam and Jetsam on myös yhdysvaltalaisen thrash metal-yhtyeen nimi.
Tässä kuvasarjassa oli käytetty jotain tekniikkaa jonka nimeä en tunne, mutta kuvasarja tosi hieno. Kuvastani ei tosin tullut kovin selkeä.
Tässä taas näkyy kattoalueella oleva korkea asuintalo. Valokuvia oli niin paljon että hyvin saa tuolla kulutettua parikin tuntia. Vasemmalla olevassa kulttuurikeskuksessa oli kuvien aiheisiin liittyviä luentoja näyttelyn aikana.
Tämä on upea kuva, ja taisi olla kuvattu Pakistanissa, jos muistan oikein, ja tämä kuva oli myös näyttelyesitteessä. Koko monien näyttelyiden teema on "Action".
Israelin baletin tanssijoista otetut kuvat olivat täynnä liikettä.
Tundran saamelaiset. En ollut tietoinen että sielläkin saamelaisia, ennen tätä.
Yksi minua kiinnostavista kuvasarjoista tuolla oli kolumbialaisen valokuvaajan kuvasarja Llanero-naisista.
Llanerot ovat Venezuelan ja Kolumbian karjapaimenista käytetty nimitys. Yleensä kerrotaan Llanero-miehistä, mutta valokuvaaja oli enimmäkseen kuvannut ryhmien naispuolisia jäseniä, jotka yleensä jäävät vähemmän huomiolle. Harmikseni olen näköjään poistanut kuvat, ja jäljellä oli vain tämä yksi kuva.
Kauppakeskuksen katto-osa, jossa suurin osa näyttelystä, laskeutuu alas puistoon, jossa paljon sitruspuita Poimin muutaman kumkvatin tästä puusta, mutta olivat tosi kirpeitä..
Päivää ennen näyttelyn avajaisia myös kauppakeskuksen muihin osiin pystytettiin näyttelytelineitä.
Jopa suihkulähteeseen oli pystytetty näyttelyteline. (vesi ei osunut kuviin...)
Perjantaina aamupäivällä olin sopinut tapaamisesta eksän kanssa. Odottelin häntä aukiolla, ja huomasin valtavan määrän sähköskoottereita, aitojen takana. Selvisi että kaikki skootterit oli takavarikoitu liikennerikkeiden vuoksi, ja omistaja saa ajokkinsa takaisin, kunhan maksaa sakon. Sähköskoottereilla ei saisi ajaa jalkakäytävillä, mutta aina joku rikkoo sääntöjä..
Tarkoitus oli mennä kansallisteatterin aulaan, jossa etiopianjuutalaisten Sigd-juhlan myyntipöytiä, .
Sigd on tärkeä juhla etiopianjuutalaisille, ja vuodesta 2008 sitä on vietetty myös virallisesti täällä Israelissa. Koko viikon ajan teatterissa oli etiopialaisten musiikki ym. tapahtumia, ja minua harmitti etten ollut huomannut asuinkaupunkini Sigd-tapahtumaa kodin lähellä olevassa teatterissa.
Kansallisteatterin aulassa oli nyt vähemmän myyntipöytiä kuin ennen koronaa, ja ihmisiäkin oli aika vähän.
Tässä myytiin mausteita.
Ruokakoju ei vielä ollut valmis, mutta olimme sen verran aikaisin tuolla, että myöhemmin oli varmaan enemmän ihmisiä.
Eksä halusi myös nähdä valokuvanäyttelyn, joten kävelimme sinne. Viikonloppuisin kauppakeskuksissa on yleensä ruokakojuja, ja tässä druusinainen valmistaa litteitä leipiä, jotka täytetään, ja kääritään rullalle. Kaiken kävelemisen ja näyttelyiden jälkeen olimme nälkäisiä, ja labneh-jugurttitahnalla ja tabbouleh-salaatilla täytetty rullaleipä oli hyvää😋
Vegaanikojussa oli tosi hyvän näköisiä kasvispihvejä.
Ja muutenkin houkuttelevia vegaaniherkkuja💚
