Tulihan se talvikin

Tammikuu oli täällä  kuivin ja lämpimin ikinä, ja näytti jo siltä ettei tänä vuonna tule lainkaan kylmempää säätä, tai kunnolla sadetta.

Kunnes tammikuun viimeisenä aamuna heräsin klo. 5.30 ukkosen jylinään ja sateen ropinaan. Ihanaa. 😁saimme sittenkin vähän talvea, ja tällå viikolla on tullut muutaman  kerran tarve lämpimälle takillekin. 

Ennen sateita huomasin että näiden rohtoaloeiden  lehdet olivat aivan kuivia, eikä sellaisia pulleita, kuten yleensä talvisin. Nämä tarvitsevat sateita jotta lehtiin kertyy geeliä, ja toivottavasti nyt kun on satanut, lehdet ovat täynnä geeliä. Olen käyttänyt geeliä haavojen ym. hoitoon. 

Viime viikon perjantaina olin taas menossa ystäväpariskunnan illanviettoon. Ihana ihana miespari järjestävät sellaisen kerran kuussa, ja jokainen tuo jotain syötävää, josta sovitaan etukäteen. Koska iltapäivllä ei ollut liian kuuma, päätin kävellä heidän luokseen, sellainen puolen tunnin lenkki. Asumme samassa kaupungissa, mutta eri suunnissa.

Vähän ennen klo 16 oli silloin aurinkoista ja kirkas taivas.

Ruoka oli hyvää. Minä toin  amerikkalaistyylisen makaroonilaatikon(baked ziti) joka jonkun verran lämpimästä säästä ja puolen tunnin kävelystä huolimatta tuli hyvässä kunnossa perille, koska olin ottanut sen pakastimesta tuntia aikaisemmin. 

Ihana pikku seniorikoira Shadow, melkein 13 vuotias, tulee luokseni hoitoon keväällä melkein 2 kuukaudeksi, koska pariskunta pikku tyttärineen matkustaa Yhdysvaltoihin, jossa sijaissynnyttäjä synnyttää heidän toisen lapsensa. Olen aivan innoissani siitä että Shadow tulee tänne hoitoon❤️Kun Bambi kuoli heinäkuun alussa, päätin etten ota uutta koiraa, mutta voin silloin tällöin ottaa hoitokoiran. Shadow on vanha, ja sillä selkävaivoja, minkä vuoksi pitkiä lenkkejä ei voi tehdä, mutta tämä chihuahuan ja kääpiöpinsserin sekoitus on syötävän suloinen, ja kamalan hellyydenkipeä.

Tänään Shadow tulee luokseni muutamaksi tunniksi, jotta tottuu hieman kotiini. Shadowilla on tapana tehdä pisut lattialle /matolle ym. ollessaan stressattu, joten toivottavasti sitä ei luonani tapahdu. Shadow tulee saamaan minulta paljon huomiota ja rakkautta❤️Kuun puolivälissä toisen tuttavan iso! koira tulee hoitoon, mutta vain viikoksi. 

Tässä hän nyt on❤️Shadow on täällä huomiseen iltaan saakka, haistelemassa paikkoja 

Päivää aikaisemmin olin tavannut pitkästä aikaa kolombialaisen ystäväni Glorian, ja kävimme kahvilla ruotsalaisen Fika-ketjun uusimmassa pikku kahvilassa🇸🇪

Teimme tosi pitkän kävelylenkin, ja osan siitä maustetorin alueella. Minulta on muutaman kerran kysytty mitä kaipaisin täältä jos muuttaisin takaisin Suomeen. No esimerkiksi tätä maustetorin aluetta, mistä ostab lähes kaikki kuivaruokatuotteet. 

Eräänä aamuna ihan pelästyin, kun vein roskapussin  puolipimeässä talon toisella puolella olevaan roskasäilöön ja näin tämän 🐅Se näytti ihan oikealta tiikeriltä🤣

Tällä viikolla minua on surettanut se että meidän kadun yläpuolella olevan suuren kadun kohdalta in hakattu pois monta varjoa antavaa puuta,  bussipysäkin  vierestä. Kevytraitiotietyöt ovat nyt koko lähialueella laittaneet kaikki paikat sekaisin, ja esim. bussimatkat kestävät nyt kaksi kertaa kauemmin kin matkan varrella on  autokaistoja poistettu töiden alta. Kevytraitiotien vihreän linjan pitäisi mennä läheltäni vuonna 2027,mitä epäilen, koska ensimmäinen, punainen linja, ei vieläkään toiminnassa, ja linjan avaamista siirretty jo muutaman kerran. Huh! 

Eräs maustetorin kauppa

Hyvää Runebergin päivää huomenna Täällä on samanaikaisesti vuorokauden kestävä Tu'Bishvat, eli puiden uusi vuosi. Silloin on tapana syödä mm. kuivattuja hedelmiä. 

Supermarketeissa ja joka paikassa valmiita pakkauksia, joissa erilaisia kuivahedelmiä. Eksältä sain eilen yhden sellaisen. En erityisesti välitä kuivahedelmistä sellaisenaan, paitsi taateleista, joten suurin osa rasian kuivahedelmistä taitaa päätyä leivontaan. 

Kivaa viikonloppua❤️

Seremonia-asuja

Asun yläosa, moderni versio

Asuinkaupungillani on useita taidegallerioita, joissa vaihtelevia näyttelyitä, ja joihin on vapaa pääsy. Nämä galleriat ovat kaupungin omistuksessa, ja eroavat tavallisista gallerioista siinä, ettei niissä ole myytäväksi tarkoitettua taidetta. 

Perjantai-aamuna kävin keskustan alueella olevassa galleriassa, jossa parhaillaan mielenkiintoinen näyttely,joka koostuu hieman ennen  häitä tapahtuvaa henna-juhlan asuista. Häiden edellä oleva henna-seremonia/juhla on yleistä useassa kulttuurissa /uskonnossa, ja esimerkiksi Intiassa sitä kutsutaan  mehndiksi. 

Hennaa on käytetty Lähi-idän alueella vuosituhansien ajan,ja on mainittu mm.Raamatussa Laulujen Laulussa 1:14

"Rakkaani on kuin hennakimppu

Ein Gedin viinitarhoista poimittu

"

Täällä Israelissa  häitä edeltävää henna-juhlaa viettävät sefardi-ja mizrahijuutalaiset, joilla juuret mm. Jemenissä, Marokossa, Etiopiassa, Libyassa, Intiassa, Syyriassa ja Irakissa. Jokaisella ryhmällä on omat asunsa ja traditionsa. 

Gallerian sisääntuloaulassa oli nämä kaksi morsiamelle ja sulhaselle tarkoitettua istuinta. Olin muuten ainoa vierailija galleriassa, joten sain rauhassa kierrellä ja katsella. 

Aulassa oli myös tällainen kauniin värikäs, some-ystävällinen 😁juttu, jossa oli aukko.naaman kohdalla. 

Nämä taisivat olla marokonjuutalaisten hennajuhlan asut. Heillä hennajuhlaa vietetään viikko ennen häitä. Marokonjuutalaisilla on paljon juhlintaa jo ennen häitä 

Seinillä oli monta valokuvaa täkäläisten henna-juhlista. Tässä marokonjuutalainen pariskunta. 

Jemenin juutalaisilla on hienot asut, etenkin morsiamen päähine ja korut. 

Jemenijuutalaisten hienot hääkorut. 

Valokuva jemenijuutalaisesta morsiamesta. 

Myös Etiopian juutalaisilla on oma hennajuhla ennen häitä.Jos morsian oli kotoisin eri kylästä kuin sulhanen, morsian saapui sulhasen kylään päivä ennen häitä. Morsiamen kasvot oli peitetty, ja hennaa laitettu vain sormenpäihin. 

Jonkun ryhmän hennatilaisuus, en ole varma minkä ryhmän.

Tässä taisi olla libyanjuutalaisen pariskunnan asut, koska luin että morsiamen kasvot on ensin peitetty punaisella silkkiliinalla. Sulhanen ei saa nähdä morsianta 3 päivää ennen häitä,

Lähes sadan vuoden takainen kuva morsiamesta perinteisessä asussa. Tästäkään en osaa sanoa mihin ryhmään hän kuuluu. 

Lisää häitä edeltävien juhlien asuja. 

Ja vielä lisää. 

Gallerian toisessa kerroksessa oli täkäläisten vaatesuunnittelijoiden näkemys hennajuhlan asuista. Kuvan asu on täällä tunnetun hääpukusuunnittelijan, Dror Kontenton, näkemys sellaisesta asusta. 

Hmmm, kangas ihan nätti, mutta kelpaiskohan tuollainen kenellekään hennajuhliin.... 

Vaatesuunnittelijan luomia hennajuhla-asuja, jotka suunniteltiin täkäläisille julkkiksille. 

Nättejä, mutta ne perinteiset ovat hienommat. 

Leuto talvi

Teki mieli poimia tästä
muutama kumkvatti, mutten kehdannut... 

Hyvää tamnikuun alkua💚Edellisessä postauksessa kirjoitin että räkätauti on jo lähes ohi, ja kylkiluuvamma hieman vähemmän kivulias, mutta heti vuoden alussa räkätauti tulikin takaisin. Kävin röngten-kuvauksessa, mutta kylkiluista ei löytynytkään mitään vammaa, vaan kyse onkin jostain tulehduksesta kylkiluiden välissä. Sekin kipu ja turvotus on onneksi jo vähemmän häiritsevä, ja pitää vaan olla varovainen ja kärsivällinen, sillä parantuminen kestää jonkun aikaa. 

Lauantaina, vuoden viimeisenä päivänä, olin patikointiretkellä  ystävien kanssa. Meitä oli 6 henkilöä 2 autolla, mutta vain 3 meistä lähti patikoimaan. Pariskunnan pieni Ann tytär ei voinut hyvin, joten he jäivät odottamaan meitä. 

Patikointimatkamme ei ollut erityisen pitkä, noin 8 km, ja käsitti Tel Azekah-kukkulaa ympäröivän luonnonkauniin reitin. 

Lopuksi nousimme ylös kukkulalle, jonka korkeus on 372 metriä. 

Kukkulalta oli tosi upeat näkymät laaksoon. 

Massimo ja pikku Ann❤️

Kukkulalta kävelimme alas piknik-pöytien alueelle, jossa nautimme eväät. Sää oli täydellinen: ei liian kuuma eikä liian kylmä, vaan just sopiva.  Piknik-alueen vieressä kasvoi nuorta nokkosta , jota poimin ison pussillisen, vaikka käsiä poltti kun ei ollut käsineitä mukana. Täällä on tosi leuto ja vähäsateinen talvi, mikä ei niin hyvä asia. 

Tiistaina tapasin Annelin ja hänen täällä vierailleen poikansa, joka ehti jo palata Suomeen. Koska minulla vain nuhaa ja limaa keuhkoissa, ajattelin että voin kävellä pitkän reitin. Tapasimme lähellä ihastuttavaa ravintolaa, jossa myös pieni herkkukauppa, ja tähän olisi voinut tulla täyttämään oman pullonsa oliiviöljyllä. 

Pysähdyimme jäätelöpaikkaan, missä Annelin poika osti jäätelöannoksen. 

Jäätelöpaikassa oli jäätelöllä täytettyjä  ja suklaalla päällystettyjä jäätelöleivoksia pitkä rivi, ihan kamalan houkuttelevia.. 

Jäätelöpaikasta kävelimme pikku torialueelle, mikä ennen oli täynnä vaatteiden ym. jäännöserien myyntipöytiä. Nyt siellä on niitä paljon vähemmän, mutta pysähdyimme pitkäksi aikaa tähän, missä myytiin laukkuja jotka maksoivat alle 3 euroa. 

Pitkän (todella pitkän...) penkomisen jälkeen Anneli löysi 3 kivaa laukkua, ja minä tämän tosi värikkään laukun. Aika hyvä löytö💟

Laukkuostosten jälkeen kävelimme läheiselle kävelykadulle, jossa  tiistaisin ja perjantaisin artesaanimarkkinat. Samalla kadulla ensimmäisen kuvan kumkvattipuut, joista en kehdannut poimia kun lähellä oli paljon väkeä. 

Kahvila kävelykadulla. 

Kävelykadun sivukadulla oleva vanha rakennus, josta piti tulla putiikkihotelli, kunnes korona pilasi suunnitelmat. Nyt siihen ilmestyy lisää katutaidetta koko ajan 

Niin se vuosi vaihtuu taas

Mukavaa loppuvuotta, ja toivottavasti teillä oli tosi mukava joulu🎅

Tämän viikon mukavin juttu oli työpaikan järjestämä tapahtuma, eli leffa+ruokaa. Tapahtuma oli naapurikaupungin suuressa leffateatterissa nimeltä Cinema City, jossa en ollut käynyt aikaisemmin. Leffateatterin suuri alue sijaitsee suuressa kauppakeskuksessa, ja koko alue on täynnä eri leffoista tuttuja hahmoja. 

Olin tosi iloinen että pitkä räkätauti oli jo melkein ohi, mutta arvatkaa mitä? 2 viikon aikana yskin  niin paljon ja niin kovaa, että sain hiusmurtuman kylkiluuhun. Sellaistakin  voi tapahtua jos yskii liikaa. Onneksi se ei rajoita liian paljon, mutta se tuntuu syvään hengittäessä ja kun menen nukkumaan, enkä voi juosta enkä tehdä toistaiseksi selkäliikkeitä mitä yleensä teen. 

Ennen leffaa oli ruokailu, ja ensin kaikki ryntäsivät pasta-asemalle. Söin kaksi erilaista raviolia kastikkeen ja munakoisokuutioiden kanssa, ja olin yllättynyt siitä miten hyvää pasta oli, sillä en odottanut että leffateatterin catering - palvelu olisi erityisen hyvää. 

Pizzaakin oli, mutta jätin väliin.

Sämpylät oli hyviä. 

Jälkiruuat olivat kyllä parasta tuolla. Nuo kuvan pikkuisen marjamousset olivat niin hyviä että taisin syödä 3 kappaletta, mutta ne olivat tosi minikokoiset. 

Ruoka oli kyllä tosi hiilihydraattipitoista, ja olisin kaivannut tuolla kasviksia, mutta jälkiruoka-asemilla oli myös hedelmiä tarjolla Saimme myös lipukkeet popcornia ja juotavaa varten, leffaan vietäväksi, mutta en todellakaan jaksanut enää mitään kaikkien herkkujen jälkeen. 

Koko leffateatterin iso kerros oli täynnä leffahahmoja. 

Parhaat hahmot olivat leffateatterin ulkopuolella, dinosauruspuistikossa🦖🦕Olen monta kertaa nähnyt nämä kauempaa, bussin ikkunan kautta, matkalla Ikeaan, mutta en tiennyt että osa hahmoista liikkuu ja ääntelee😲

Viikon alussa, samaan aikaan joulun kanssa, täällä vietettiin hanukka-juhlan viimeisiä päiviä. Keskustan vanhassa kauppakeskuksessa oli suuri Lego-tapahtuma lapsille (kauppakeskuksessa suuri Lego-kauppa), ja sinne oli rakennettu Lego-palikoista valtava hanukka-kynttelikkö, joka oli päässyt Guinness-listalle. 

Oikein hyvää tulevaa vuotta 2023 🎉