Orkideoita ja suomalaisia juttuja

Eilen olin suomalaisen kirjaston järjestämällä retkellä, joka alkoi orkideapuistosta ja päättyi kauppaan missä niin tuttuja suomalaisia tuotteita. 💙

Sain kyydin Sirpalta, ja mukana kyydissä olivat myös Anneli sekä melkein naapurini Tuula, koska asumme molemmat pienessä 2. 5 kadun kokoisessa kaupunginosassa. Kun kaikki olivat saapuneet paikalle, oli kahvitauon vuoro. 

Ensimmäinen vierailukohteemme oli Utopia, jossa trooppinen orkideapuisto, ja paljon muutakin. Tässä Sirpa johdattelee meitä eteenpäin kohti Utopian sisäänkäyntiä. 

Sisäänkäynnin kohdalla on Utopian lipunmyyntipaikka, sekä iso kauppa, jossa kaikenlaista krääsää. Sen jälkeen tullaan Utopian suureen kasvimyymälään. 

Kasvimyymälän jälkeen on iso sali, jossa kahvila, ja lintuja, jotka poseerasivat kiltisti🦜

Melkein naapurini Tuula, ja papukaijat🦜🦜

Sitten oli vuorossa orkideapuisto, eli katettu 3-kerroksinen sademetsä, jossa lintuja ja orkideoita joka nurkassa, mutta myös muita kasveja, sekä koi-karppeja, joita näkyy tässä kuvassa. 

Orkideoita näkyi paljon, ja ovathan ne niin kauniita. 

🌸🌼🌸🌼🌸🌺💮

Oli muitakin kukkia, kuten nämä. 

Orkideasademetsän jälkeen tullaan isolle ulkoilualueelle, jossa erilaisia alueita, kuten lampi jossa kuulemma kilpikonnia, mutta en nähnyt yhtäkään kilpikonnaa. Sen sijaan vuohet olivat saaneet niin suloista jälkikasvua, että olisin voinut jäädä pidemmäksi aikaa katsomaan 3 pientä vuohen kiliä. Huomasin muuten retken aikana että kännykkäni kamera on enemmän tai vähemmän sellainen, että uusi kännykkä pitäisi hankkia lähitulevaisuudessa. 

Lampi missä mielenkiintoiset suihkulähteet. 

Pitkän kierroksen jälkeen oli aika levätä ennen seuraavaa kohdetta. Kun vielä toissa viikolla oli kylmää ja tuli sateita, niin tällä viikolla on sitten ollut kunnon helteet. Kevään alussa on yleensä muutaman päivän kuumia mutta kuivia pasaatituulia, mutta nyt ne ovat kestäneet useamman päivän, ja eilen retkellä oli lähes 30 astetta. Sateita ei ole näkyvissä, ja villivihannesten kausi on jäänyt harmillisen lyhyeksi. 

Seuraava etappimme oli NORD-kauppa Hefer-laakson teollisuusalueella. Olipa niin tutun näköisiä juttuja tuolla. 

Vain osa Utopiassa mukana olleista tuli kauppaan, ja oli tosi mukavaa kierrellä kauniissa kaupassa. 

Muurlan muumimukeja- ja astioita. 

💙🇫🇮

Roberts Berries marjamehuja ym. Ulkosuomalaiselle tällaiset jutut ovat niin ihania💙

, 💙

Toinen kaupan sympaattisista omistajista. Kummatkin lääkäreitä, jotka rakastuivat pohjoismaalaisiin maisemiin ja tuotteisiin, ja perustivat kaupan, jossa muista pohjoismaista olevia tuotteita, mutta eniten suomalaisia tuotteita. 

Meitä odotti mahtava yllätys: saimme kaikki suuren kassin, jossa viimeinen pvm oli muutama päivä sitten, mutta koska niitä ei voi myydä kaupassa, jakoi hän niitä meille. Kassissani oli Linkosuon varrasleipää, luomuruislastuja, Viljatuotteen kaurajauhoa - sekä hiutaleita. Olipa ihana yllätys 💙

Koiravahtina

Evelynin ikkunasta näkyy tämä

Kaikenlaista on tapahtunut sitten viime postauksen, mutta noin viikon ajan olin niin kiinni koirissa, ettei niiden ja työn lisäksi ollut paljon muuta. 

Tered tuli luokseni noin 2 viikkoa sitten, ja tarkoitus oli että hän on luonani 8 päivän ajan, emäntänsä ollessa Italiassa. Tered on valtava! koira, jolla ihana luonne, mutta joka vaatii paljon ulkoilua ja pitkiä kävelylenkkejä. 

Tered oli ehtinyt olla luonani 3 päivää kun pikku Shadow-koiran toinen omistaja soitti hätääntyneenä, ja kysyi voinko tulla hakemaan Shadown jo nyt, sillä heidän täytyy lentää Yhdysvaltoihin seuraavana aamuna. Heidän sijaissynyttäjänsä lapsivesi oli alkanut valua viikolla 32, ja pariskunnan molemmat osapuolet olivat todella huolestuneita, ja joutuivat pulittamaan pitkän pennin siitä että joutuivatkin lentämään nyt eikä maaliskuun puolivälissä. He olivat sen äkkilennon vuoksi niin kiireisiä etteivät edes ehtineet tuoda minulle Shadowia, vaan kävin hakemassa koiran ja 10 kilon koiranruokapussin. Ystävää ei voi jättää pulaan hädän tullessa. Tällä hetkellä  pariskunta pikku tyttärineen ovat Idahossa, ja pikku keskosen pitäisi syntyä tänään, mutta kuulemma kaikki hyvin. 

Shadow on hemmoteltu pikkukoira, joka ei tykkää muista koirista, ja kotiin tullessa alkoi oikea sirkus, kun luonani oli isolle 40 kg koiralle räksyttävä 4 kg pikkukoira. Oli pakko pitää heidät erillään koko ajan, eli Shadow oli makuuhuoneessani, ja Tered olohuoneessa. 

Shadow on jo melkein 13 v. ja hänellä selkävaivoja, johon hän saa kipulääkettä tarpeen tullessa. Kaikessa kiireessä unohdin ottaa Shadowin lääkkeet mukaan, ja hain ne muutama päivä myöhemmin amerikkalaiselta ystävältäni Nancyltä, joka oli käynyt hyvästelemässä pariskunnan, ja ottanut lääkkeet luokseen. 

Pakko oli taas ikuistaa tämä näkymä, Nancyn asunnon ikkunan kautta. 

Nancyn asuinkerroksessa menin vahingossa ensin väärälle puolelle,  ja näin erään asunnon ulkopuolisella seinällä nämä. Jäin vähäksi aikaa ihailemaan koivuaiheisia maalauksia. Täällähän ei koivuja kasva, ja kun kysyin Nancyltä, selvisi että maalaukset tehnyt naapuri on entisestä Neuvostoliitosta, mutta ei ollut varmaa mistä, mutta varmaa ainakin että sellaiselta alueelta missä kasvaa koivuja. 

Saman taiteilijan isompi maalaus, josta pidin paljon. 

On kevät, lämmintä ja aurinkoista, ja kruunukakkarat kukkivat🌼Talvea tuskin oli, ehkä 1. 5 viikkoa, siinä kaikki. Vähäsateinen ja lämmin talvi. 

Kotona oli suoraan sanoen hankalaa kahden niin erilaisen koiran kanssa. Shadow itki kun suljin sen makuuhuoneeseen, ja illalla Teredkin itki hetken, kun menin makuuhuoneeseen, ja suljin oven. Minun piti myös ulkoiluttaa molemmat erikseen, ja aina Shadowin kanssa kotiin tullessa piti hätistää Tered kauemnaksi. 

Lauantaina viikko sitten olin leiponut juustoisen piirakan, johon olin lisännyt villivihanneksia. Teredin omistaja Maya oli kyllä varoittanut ettei kannattanut jättää ruokaa esille, mutta jätin vielä vähän liian lämpimän piirakan keittiön tasolle, mutta niin että se oli lähellä seinää, enkä uskonut Teredin ylettyvän siihen. Tarkoitus oli pakastaa piirakka. Menin hetkeksi vessaan, ja kun tulin takaisin keittiöön, jäljellä olivat vain piirakan murut.. Tered sai kyllä rangaistuksen, vatsavaivojen ja ripulin muodossa. Tered myös herätti minut keskellä yötä koska halusi ylos, joten klo 2 yöllä kävimmme puistossa.. Seuraavana päivänä kävin hakemassa Shadowin lääkkeet Nancyltä, ja jostain syystä laitoin kotona pienen paperipussin lääkkeineen korkealle kirjahyllyyn, jääkaapin sijaan.  Yöllä heräsin Teredin  itkuun klo 4 yöllä, ja kun avasin oven, Tered oli oksentanut lattialle. 

Seuraavana päivänä aloin etsiä Shadowin lääkepussia, koska halusin siirtää sen jääkappiin. En tajunnut miten se oli voinut hävitä kirjahyllystä, mutta yhtäkkiä tajusin että pussi oli näköjään pudonnyt lattialle, Tered oli syönyt kaikki kipulääkkeet ja sitten oksentanut. 

Minun oli tosi vaikeaa kertoa siitä Shadowin omistajille, jotka nyt Yhdysvalloissa, mutta oli ihan pakko kertoa heille että iso koira söi pikkukoiran lääkkeet... Onneksi he ottivat asian vastaan rauhallisesti, ja minun tulee ottaa yhteys toisen osapuolen isään, jotta saan uudet kipulääkkeet Shadowille. Onneksi hän on ollut kunnossa, eikä näytä niitä nyt tarvitsevan. Tiistaina myöhään illalla Teredin omistaja Maya tuli hakemaan koiran pois, ja siitä lähtien on ollut paljon helpompaa, vaikka Shadow on kova haukkumaan välillä. Shadow on nyt luonani melkein 2 kuukautta❤️

Torstaina pillastuin kunnolla😡. Täällä lähistöllä on kaikki sekaisin kevytraitiotietöiden vuoksi, mutta kun tulin supermarketista bussilla kotiin (kuva bussipysäkistä nuolen vieressä), huomasin etten pääse bussipysäkiltä kotikadulle, joka on suuren kadun alapuolelle. Tuossa kohtaa oli muutama projektiin liittyvä työntekijä, ja huusin heille että miten ihmeessä ei jätetty minkäänlaista kulkuyhteyttä ihmisille. Vähän nolostutti jälkeenpäin, sillä eihän se niiden työntekijöiden vika ollut. Kesti kauan ennenkuin tajusin miten pääsen pysäkiltä kotiin, ja jouduin tekemään pitkän kävelykierroksen sitä varten. Nyt on kuilu onneksi täytetty hiekalla. 

 

Kaunista viikonloppua 💐

Kukkii kukkii

. 

Nyt on taas se aika kun kruunuvuokot kukkivat eteläisessä Israelissa, ja eksä ehdotti että menemme ihailemaan upeaa kukintaa🌺

Paikka oli sama kuin viime vuonna, eli Shokedan metsäinen alue, mutta onneksi maaperä oli kuivaa, vaikka oli satanut muutama päivä sitten. Viime vuonna kävimme tuolla heti sateiden jälkeen, ja kotiin tuomisena oli kuraiset kengät.... 

Kruunuvuokot ovat kyllä upeita, mutta ovat rauhoitettuja, eikä niitä saa poimia. 

Ihmisiä piknikillä. Eilen oli kaunis aurinkoinen päivä, ja monet olivat tuoneet eväät mukaan. 

Kuten viime vuonna, aloitimme kierroksen lasillisella juuri puristettua appelsiinimehua. Olipa hyvää🍊. Viime vuonna tuolla oli paikallisten pienyritysten kojuja, ja niin oli nytkin, mutta vähemmän kuin viime vuonna. 

Teimme alueella vähän pidemmän kävelylenkin, ja matkan varrella bongasin villiintyneitä sitruspuita, joissa pieniä sitruunoita 🍋. Poimin niitä niin paljon  kuin kassiin mahtui, mutta kotiin tullessa huomasin että pikku sitruunat olivat täynnä siemeniä mutta vain vähän  mehua... 

Seuraavaksi pysähdyimme Yad Mordechain kibbutsissa, joka on tunnettu hunajatuotteistaan(ja muista tuotteista), koska luulimme että siellä on hunajaan liittyvä vierailukeskus. Ensin piti kuitenkin käydä tervehtimässä lehmiä🐮

Selvisi että vierailukeskus onkin sellainen, että sinne pitää ilmoittautua etukäteen, ja nyt se oli kiinni. Oikeastaan se on sellainen paikka missä kerrotaan hunajatuotannosta ja mehiläisistä. Siellä on myös hunajakauppa, joka oli kiinni, mutta eksä soitti kaupan ovessa olevaan numeroon, ja pian tulikin myyjä avaamaan kaupan. Keskuksen puutarhassa oli erikoisia taideteoksia, jotka oli tehty Gazasta kibbutsiin ammutuista raketeista. Tämä raketti näköjään ei ollut räjähtänyt, mutta muut teokset oli valmistettu räjähtäneistä raketeista.  Aika pahaa jälkeä tulee jos tuollainen osuu rakennukseen.. 

Pieni pommisuoja hunajatalon vieressä. Myös lähialueen kaikki bussipysäkit ovat tämän tapaisia pommisuojia. 

Hunajakaupan myyjä ehdotti että käymme katsomassa kibbutsin alueella olevan kukkulan huipulla olevaa patsasta ja muistomerkkiä. Patsas esittää Mordechai Anielewicziä, jonka mukaan kibbutsi on saanut nimensä. Anielewicz oli puolalainen vastarintaliikkeen taistelija, joka johti taistelujärjestöä Varsovan geton kansannousun aikana, ja sai siellä surmansa toukokuussa 1943.

Näkymä kukkulalta  alas kibbutsiin. 

Kibbutsin jälkeen sanoin eksälle että.meidän on pakko nähdä Pariisi..... tai melkein... Ajoimme Netivotin kaupunkiin, jossa sijaitsee Paris Center, eli Pariisista inspiraation saanut kauppakeskus. 

Luin kerran että Paris Centerin rakennutti paikallinen yrittäjä, joka halusi tuoda tuulahduksen Pariisia kaupunkiin, ja niinpä siellå on Eiffel-tornin pienempi kopio, ja kauppakeskuksessa ikäänkuin pariisilainen katu, jonka varrella, ja keskellä kauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Paris Center oli visuaalisesti aika vau!, ja kaikesta näkyy että paikkaan on kunnolla panostettu. Olisi kiva nähdä tuo paikka illalla,, kun torni ja "katu" on valaistu. 

Hienot vaunut "Pariisissa". 

Tässä vaiheessa meillä oli kunnon nälkä, ja kävimme lounaalla juustokauppa/ravintolassa. 

Pois lähtiessä vielä nopea kuva tästä kellosta. 

Kuluneella viikolla täällä vieraili myrsky nimeltä Barbara, joka toi mukanaan hurjia tuulia, sadetta ja kylmää säätä, mutta nyt se on jo ohi. Barbara aiheutti omalla alueellani vain vähän vahinkoa, kuten tämä eukalyptuspuusta pudonnut suuri oksa, mutta muualla Barbara oli hurjempi. Samaan aikaan Turkin traagisten maanjäristysten kanssa myös täällä oli 4 maanjäristystä,(pohjoisessa Israelissa) tosin paljon lievempiä, jotka eivät aiheuttaneet tuhoja, mutta samalla muistuttivat että kunnon järistys on  myös täällä mahdollista.... 

Tulevalla viikolla hoitooni tulee, yhdeksi viikoksi, tämä TOSI SUURI koira, jonka emäntä matkustaa ulkomaille Koiran emäntä, jonka tunnen ystävän kautta, kävi luonani tänään Teredin kanssa Iso ja tosi ystävällinen koira, ja tulemme varmaan hyvin toimeen. Teredillä on hassu nimi, sillä Tered tarkoittaa pinaattia🤣💚

Tulihan se talvikin

Tammikuu oli täällä  kuivin ja lämpimin ikinä, ja näytti jo siltä ettei tänä vuonna tule lainkaan kylmempää säätä, tai kunnolla sadetta.

Kunnes tammikuun viimeisenä aamuna heräsin klo. 5.30 ukkosen jylinään ja sateen ropinaan. Ihanaa. 😁saimme sittenkin vähän talvea, ja tällå viikolla on tullut muutaman  kerran tarve lämpimälle takillekin. 

Ennen sateita huomasin että näiden rohtoaloeiden  lehdet olivat aivan kuivia, eikä sellaisia pulleita, kuten yleensä talvisin. Nämä tarvitsevat sateita jotta lehtiin kertyy geeliä, ja toivottavasti nyt kun on satanut, lehdet ovat täynnä geeliä. Olen käyttänyt geeliä haavojen ym. hoitoon. 

Viime viikon perjantaina olin taas menossa ystäväpariskunnan illanviettoon. Ihana ihana miespari järjestävät sellaisen kerran kuussa, ja jokainen tuo jotain syötävää, josta sovitaan etukäteen. Koska iltapäivllä ei ollut liian kuuma, päätin kävellä heidän luokseen, sellainen puolen tunnin lenkki. Asumme samassa kaupungissa, mutta eri suunnissa.

Vähän ennen klo 16 oli silloin aurinkoista ja kirkas taivas.

Ruoka oli hyvää. Minä toin  amerikkalaistyylisen makaroonilaatikon(baked ziti) joka jonkun verran lämpimästä säästä ja puolen tunnin kävelystä huolimatta tuli hyvässä kunnossa perille, koska olin ottanut sen pakastimesta tuntia aikaisemmin. 

Ihana pikku seniorikoira Shadow, melkein 13 vuotias, tulee luokseni hoitoon keväällä melkein 2 kuukaudeksi, koska pariskunta pikku tyttärineen matkustaa Yhdysvaltoihin, jossa sijaissynnyttäjä synnyttää heidän toisen lapsensa. Olen aivan innoissani siitä että Shadow tulee tänne hoitoon❤️Kun Bambi kuoli heinäkuun alussa, päätin etten ota uutta koiraa, mutta voin silloin tällöin ottaa hoitokoiran. Shadow on vanha, ja sillä selkävaivoja, minkä vuoksi pitkiä lenkkejä ei voi tehdä, mutta tämä chihuahuan ja kääpiöpinsserin sekoitus on syötävän suloinen, ja kamalan hellyydenkipeä.

Tänään Shadow tulee luokseni muutamaksi tunniksi, jotta tottuu hieman kotiini. Shadowilla on tapana tehdä pisut lattialle /matolle ym. ollessaan stressattu, joten toivottavasti sitä ei luonani tapahdu. Shadow tulee saamaan minulta paljon huomiota ja rakkautta❤️Kuun puolivälissä toisen tuttavan iso! koira tulee hoitoon, mutta vain viikoksi. 

Tässä hän nyt on❤️Shadow on täällä huomiseen iltaan saakka, haistelemassa paikkoja 

Päivää aikaisemmin olin tavannut pitkästä aikaa kolombialaisen ystäväni Glorian, ja kävimme kahvilla ruotsalaisen Fika-ketjun uusimmassa pikku kahvilassa🇸🇪

Teimme tosi pitkän kävelylenkin, ja osan siitä maustetorin alueella. Minulta on muutaman kerran kysytty mitä kaipaisin täältä jos muuttaisin takaisin Suomeen. No esimerkiksi tätä maustetorin aluetta, mistä ostab lähes kaikki kuivaruokatuotteet. 

Eräänä aamuna ihan pelästyin, kun vein roskapussin  puolipimeässä talon toisella puolella olevaan roskasäilöön ja näin tämän 🐅Se näytti ihan oikealta tiikeriltä🤣

Tällä viikolla minua on surettanut se että meidän kadun yläpuolella olevan suuren kadun kohdalta in hakattu pois monta varjoa antavaa puuta,  bussipysäkin  vierestä. Kevytraitiotietyöt ovat nyt koko lähialueella laittaneet kaikki paikat sekaisin, ja esim. bussimatkat kestävät nyt kaksi kertaa kauemmin kin matkan varrella on  autokaistoja poistettu töiden alta. Kevytraitiotien vihreän linjan pitäisi mennä läheltäni vuonna 2027,mitä epäilen, koska ensimmäinen, punainen linja, ei vieläkään toiminnassa, ja linjan avaamista siirretty jo muutaman kerran. Huh! 

Eräs maustetorin kauppa

Hyvää Runebergin päivää huomenna Täällä on samanaikaisesti vuorokauden kestävä Tu'Bishvat, eli puiden uusi vuosi. Silloin on tapana syödä mm. kuivattuja hedelmiä. 

Supermarketeissa ja joka paikassa valmiita pakkauksia, joissa erilaisia kuivahedelmiä. Eksältä sain eilen yhden sellaisen. En erityisesti välitä kuivahedelmistä sellaisenaan, paitsi taateleista, joten suurin osa rasian kuivahedelmistä taitaa päätyä leivontaan. 

Kivaa viikonloppua❤️