Geneettistä neuvontaa

Kävin tänään geneettisessä neuvonnassa. Kuulun riskiryhmään, koska lähisuvussani on ollut sekä rinta-että munasarjasyöpätapauksia. Lääkärini ehdotti, että menisin geneettiseen neuvontaan, ja odotinkin tätä 4 kuukautta:kesti todella kauan ennenkuin pääsin.Tänään tehtiin piirros sukupuusta, ja puhuttiin siitä,mitä sairauksia siellä on esiintynyt (paljon syöpiä) ja sitten otettiin verikokeet,jonka tulokset saan vasta puolentoista kuukauden kuluttua:kauhean pitkä aika!

Joissain suvuissa esiintyy rinta- ja munasarjasyöpää keskimääräistä enemmän, mikä viittaa periytyvän syöpägeenin olemassaoloon. BRCA1- tai BRCA2-geenimutaation kantajalla on 60―85 prosentin riski sairastua elämänsä aikana rintasyöpään. Munasarjasyövän riski on 26 prosenttia, jos naisella on BRCA1-mutaatio ja 10 prosenttia, jos hänellä on BRCA2-mutaatio.

Yritin etsiä tietoa geneettisen testauksen tarkkuudesta.Stakesin sivuilta löytyi tällaista:

"Ei ole olemassa tutkimuksia, joissa suoraan arvioidaan yleisen BRCA-geenitestiseulonnan vaikutusta rinta- ja munasarjasyövän ilmaantuvuuteen tai kuolleisuuteen. On kehitetty menetelmiä, joilla arvioidaan kliinisesti merkittävien BRCA-mutaatioiden riskiä. Lisäksi on olemassa suosituksia siitä, ketä pitäisi testata. Katsauksessa ei kuitenkaan löytynyt tietoa näiden suositusten tarkkuudesta, vaikuttavuudesta ja mahdollisista haittavaikutuksista perusterveydenhuollossa." Pistää miettimään, sillä jos minulta löytyy geenimutaatioita, tiettyjä päätöksiä pitää tehdä.Onko parempi tietää vai ei?Tutkimukset osoittavat, että epävarmuus rintasyöpäriskistä aiheuttaa stressiä ja täten huonontaa elämänlaatua. Minun tapauksessani lääkärit todennäköisesti ehdottaisivat munasarjojen poistoa.

Amerikkalaisilta sivuilta luin, että vaikka geenimutaation omaavilla ihmisillä on suurempi sairastumisriski,se ei välttämättä tarkoita sitä, että sairastuisi syöpään.Mutta todennäköisesti ihminen, jolla geenimutaatio ilmenee, helpommin antaa suostumuksensa esim. munasarjojen poistoon.Vaikea päätös. Toivottavasti minusta ei löydy minkäänlaisia hemmetin geenimutaatioita. Yksi hyvä puoli tässä on;kuuluessani riskiryhmään saan kerran vuodessa mammografiatutkimuksen ja kerran puolessa vuodessa kohdun ultrasound tutkimuksen ilman mitään lisäkustannuksia.Omalta osaltani ainakin olen erittäin tyytyväinen täkäläiseen terveyshuoltoon.

Eilen alkoi VIHDOINKIN talvinen ilma! Koko "talven" on ollut kesäistä ja lämmintä , ja talvitakkiakaan ei ole tullut oikein käytettyä.Mutta tänään on satanut melkein koko päivän ja sen on loistava juttu;kuivuus on suuri ongelma täällä.Huomiseksikin on vielä luvattu sateita ja koko viikoksi viileämpää ilmaa kuin koko talvena on ollut. Nautin tästä, sillä tämä "talvi" on niin lyhyt.

Sunnuntaiklassikko - kaikkien aikojen inhokki!

Tänä sunnuntaina sunnuntaiklassikon teemana on kaikkien aikojen inhokkikipale! Oikein loistava teema, varsinkin jos on muistissa joku ihan hirveä biisi. Mietin ja mietin, ja ei tullut oikein mitään mieleen, vaikka tiedän, että on monta biisiä,joita inhoan. Ainoa mikä nyt tuli mieleen, on Modern Talking ja heidän ärsyttävä kappaleensa "You're my Heart, you're my Soul". Olen täysin allerginen tälle ja heidän muillekin kappaleilleen, ja en edes osaa oikein selittää miksi.Kaiketi tuo 80-luvun eurodiskomusiikki on mielestäni aivan kamalaa......

Jos heidän biisinsä tulee radiosta, haluan heti vaihtaa toiselle asemalle...

Modern Talking oli saksalainen elektroniikkamusiikkiduo, joka koostui Thomas Andersista sekä Dieter Bohlingista.Heidän musiikkiaan kutsuttiin eurodiskoksi.

Musiikkimakuni näköjään on surkea, sillä tämä inhoamani biisi oli ykkönen peräti 35 maassa vuonna 1984.

Minne tavarat menevät......

Pari kuukautta sitten näin todella hyvän pienen animoidun elokuvan(20 min.) kierrätyksestä ja tavaroiden kiertokulusta,kertakulutuksesta ja sen vaikutuksesta planeettaamme..Löysin nyt sen linkin joten laitan sen tänne.Elokuvan voi kokonaisuudessaan ladata täältä tai sen voi nähdä täällä,mutta tässä alkajaisiksi pieni teaseri elokuvasta.. joka pistää miettimään..

Päivä pohjoisessa

Tänään oli ihan mukava päivä, matkustin aikaisin aamulla pohjoiseen ja tulin illalla myöhään takaisin.Mukava päivä sikäli, että matkustin jonnekin;totuin eksän kanssa olemaan niin paljon liikkuvalla kannalla eli viettämään matkalaukkuelämää, joten pitkään samassa paikassa olo saa minut levottomaksi…Matka pohjoiseen liittyy ympäristösuojelukoulutukseeni. Paha juttu oli etten löytänyt Bambi-koiralleni minkäänlaista järjestelyä täksi päiväksi, joten hauveliparka piti ottaa mukaan. Bambilla on sellainen koirien matkustuslaukku,jonka sivut ovat verkkokangasta, jotta koira pystyy näkemään sieltä ulos. Bambi ressukka inhoaa sitä kassia, mutta ei ollut muutakaan vaihtoehtoa. Matkustin täällä samassa kaupungissa asuvan kurssikaverin kanssa junalla Haifan kaupunkiin,jossa minibussin piti odotella meitä.Meidän piti alunperin matkustaa Akkon kaupunkiin asti junalla, mutta rautatieyhtiö olikin katkaissut kahdeksi päiväksi yhteyden Haifasta Akkoon, ratatöiden vuoksi..ja tämä ei ole lainkaan harvinaista; aina silloin tällöin on joku rataosuus suljettuna ratatöiden takia, ärsyttävää!!

Hieman jännitin muiden reaktiota siitä, että olin raahannut koirani mukaan, mutta kaikki paitsi yksi ihminen (meitä oli 15) olivat iloisia Bambin nähdessään (ja ilo oli molemminpuolista:-)

Ensimmäinen kohde oli kylä lähellä kaupunkia, jossa asuin vielä viime kesänä. Menimme sinne tutustumaan ekologiseen turismiin.

Tämä kukkiva mantelipuu näkyi heti sinne tullesamme.

Kuulimme luennon rakennuksessa, jonka ison salin ikkunoita kuvasin.Ikkunoista näkyy alhaalla oleva entinen kotikaupunkini. Rakennus on rakennettu ekologisesti, esim. nämä kauniit kaari-ikkunat on suunniteltu siten ,että tuuletus on maksimaalista kesällä. Katto koostuu olkiristikosta, jota kesällä peittävät viiniryäleköynnökset; ne laskeutuvat ristikon rakojen välistä huoneeseen,kuulostaa kauniilta.Tutustuimme myös siellä kasvaviin villikasveihin sekä erilaisiin hunajiin; paikassa on mehiläistarha.

Sieltä jatkoimme Beit Jannin druusikylään tutustumaan orgaaniseen kosmetiikkaan. Beit Jann sijaitsee korkealla Meronvuoren huipulla.Asukkaat ovat druuseja, ja kosmetiikkayrityksen toinen omistaja kertoi meille aika uuden yrityksen taustasta ja tuotteista:kaikki valmistetaan orgaanisista ja luonnollisista raaka-aineista. Kuva on aika huono; katsellessani kuviani näen digipokkarini rajoitukset ja tekee enemmän ja enemmän mieli kunnon kameraa….30% alennuksen johdosta ryntäsimme kaikki tämän jälkeen ostamaan yrityksen kosmetiikkaa;itse ostin käsivoiteen, joka tuntuu ihanalta.Omistajan mukaan näitä tuotteita myydään myös Norjassa sekä jossain päin Yhdysvaltoja.Omistaja myönsi markkinoinnin olevan hieman heikossa kunnossa tällä hetkellä. Olen enemmän ja enemmän siirtymässä luonnollisiin tuotteisiin myös kosmetiikassa ja puolisen vuotta sitten lopetin tavallisen deodorantin käytön;siirryin kristallideodoranttiin, jossa ei ole tavallisten deodoranttien haitallista alumiinia. Kristallideodorantti tuntuu kestävän ja kestävän, ja olen siihen tyytyväinen.

Täältä jatkoimme lounaalle ,jossa saimme myös herkullista humusta. Bambi parka piti sitoa ravintolan ulkopuolelle, mutta , mutta sai lohdutuspalkintona kunnon annoksen grillikanaa…

Täältä meidän piti vielä jatkaa tutustumaan ekologiseen rakennustapaan, mutta kello oli jo niin paljon , ettemme sinne ehtineet.Sen sijaan menimme tutustumaan yritykseen, jonka tuotteita ovat esimerkiksi oliiviöljy sekä tahiniseesamitahna.

Tässä näkyy laite,jolla valmistetaan oliiviöljyä;toisessa kuvassa olevat suuret kiviset pyörät ensiksi murskaavat oliivit,minkä jälkeen tämä massa käy vielä läpi pari vaihetta, jotka tämä kone hoitaa kokonaan.Valmis öljy tulee toisessa kuvassa näkyviin metallisiin säiliöihin, josta öljy pullotetaan.

Tämän jälkeen minibussi vei meidät Haifan juna asemalle, jossa yllätys yllätys oli löydetty epäilyttävä esine, joten jouduimme odottelemaan kamalassa tungoksessa 15 minuuttia,kunnes esine oli tarkistettu.

Kuvat suurentuvat klikkaamalla

Sininen kollaasi -blue, azul, blå

Olen nyt totaalisesti hurahtanut näihin värillisiin kollaaseihin , eli tässä vielä yksi.Jostain blogista luin että se voisi olla tällä viikolla sininen.Jännää, miten mä oikein etsin ympäristöstä tietyn värisiä esineitä......mikä voisi olla ensi viikon väri, punainen?

Edit: Arleenan blogista näin, että hän oli kertonut kollaasinsa kuvista, mitä oli kiva lukea.Niinpä lisäsin tännekin pienet selitykset: Iso ihana jälkiruokakirja;,minulla on tuosta samasta sarjasta pari muutakin kirjaa. Koiran kuminen luulelu, sinisiä keittiötavaroita eli lusikka, siivilä , valkosipulikuorija, voiveitsi.Korissa olevat mustikat ovat puisia, mutta mielestäni näyttävät melkein aidoilta mustikoilta! Iittalan tuikkulasi tietenkin ja vaaleansininen patalappu sekä ajastin .Taulut ovat maalaamiani.

Mies ja 32 vaimoa....

Viime viikolla täällä oli uutisissa paitsi vaaleista myös paljon kirjoituksia täkäläisestä miehestä(kuvassa) ,jolla on 32 vaimoa.....kyllä ,niin monta tosiaankin! Tosin yksikään naisista ei ole naimisissa hänen kanssaan,mutta jokaiselle näistä naisista tämä mies on heidän miehensä.En ollut koskaan kuullut miehestä ja hänen haaremistaan aikaisemmin, vaikka kuulemma tästä on aikaisemminkin uutisoitu. Mies suostui viimeinkin haastatteluun ja jopa dokumenttipätkän tekoon, kieltäydyttyään sitä ennen pitkään haastatteluista.Dokumentti oli lyhyt,mutta aika järkyttävä. Tässä oli jo vanha mies, 32 nuorta naista ja 89 lasta. Mies oli luonut oman maailman,jossa hän oli kuin kuningas ja naiset tottelevat häntä melkein sokeasti. Mies kuuluu olevan jonkinlainen parantaja, ja naiset pitävätkin häntä ihmeparantajana. Selvisi, että naiset olivat kaikki tutustuneet mieheen aivan nuorina tyttöinä;mies oli kuulemma hoitanut heitä (kaikilla naisilla kuulemman oli jonkinlaisia henkisiä ongelmia) ja jossain vaiheessa sitten tytöstä oli tullut "vaimo". Naiset ja lapset oli jaettu 4 -5 asuntoon, joihin mies on laatinut tiukat säännöt: naiset eivät saa olla missään tekemisissä muiden miesten kanssa, eivät saa edes halailla perheenjäseniään (siis vanhempiaan,jos ovat heihin yhteydessä), eivät saa polttaa,juoda alkoholia, eivät saa syödä lihaa, ja heidän tulee pukeutua erittäin säädyllisesti, niin ettei paljasta pintaa näy. Naiset ovat kaiken lisäksi vielä tatuoineet miehen kuvan käsivarsiinsa ja jopa lasten nimissä on jonkinlainen versio isän nimestä. Naiset vakuuttavat elämänsä olevan hyvää ja että heillä on juuri se,mitä he tarvitsevat eikä heiltä mikään puutu.Eivät kuulemma edes ole kateellisia toisilleen, vaikka papparainen joka ilta valitsee yhden heistä petikaverikseen. Kun täytyy jakaa mies 32 naisen kesken, tulee harvakseen vierailtua miehen sängyssä...... Tästä järjestelmästä tulevat mieleen toisenlaiset kultit,joissa kulttijohtaja käyttää hyväkseen seksuaalisesti tai muulla tavalla palvojiaan.

Muistatteko Jim Jonesin ja David Koreshin kultit? Pelottavaa, miten yksi ihminen voi noin manipuloida toisia. Kaikki nämä naiset ovat helposti manipuloitavia, ja mies on ilmiselvästi tiennyt, ketä naisekseen ottaa. Pelottavinta dokumentissä oli se, kun mies sanoi että jos hänelle jotain tehdään ,niin sekä naiset että lapset tietävät mitä tehdä, eli viitattiin itsemurhaan. Pari naisista jopa sanoi, etteivät voi elää jos miehelle jotain tapahtuu.Poliisi taitaa olla aika voimaton tässä asiassa ,niin kauan kuin naiset ovat siellä omasta tahdostaan ja lapset käyvät koulua ja näyttävät hyvinvoivilta. Sääli tyttöjen vanhempia;monet ovatkin yrittäneet tuloksitta saada tyttärensä pois miehen luomasta maailmasta, ja jotkut vanhemmat pitävät yhteyttä lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa, mutteivät takuulla ole iloisia lapsensa puolesta.

Sunnuntaiklassikko-Best love songs ever

Tämän viikon sunnuntaiklassikoksi Lepis ehdotti teemaksi rakkauslauluja.Ihan hyvä teema näin Valentine's Dayn tienoilla. Ja oma klassikkoni tähän teemaan on Joe Cockerin ihaaana "You are so beautiful". Saa ihan kylmät väreet niskaan. Olen kerran ollut herra Cockerin konsertissa ja jos ei ajattele liikaa tuota herran kummallista liikehdintää, on häntä ilo kuunnella. Laulun kirjoittivat/sävelsivät Billy Preston ja Bruce Fisher,ja Preston sen ensiksi levyttikin, mutta Joe Cocker teki laulun tunnetuksi vuonna 1974.