Tällä viikolla oli taas tosi lämpimiä päiviä, ja aavikon tuulia, ja eilen Bambia ulkoiluttaessa huomasin että vihreän aika on auttamattomasti ohi tällä omalla seudullani. Kruunusuvikakkarat vielä olivat keltaisia mutta varret jo useimmissa kuihtuneita, ja kukatkin ötököitä täynnä. Tänä vuonnahan kaikki tämä tapahtui paljon aikaisemmin koska viimeksi satoi helmikuussa ja on ollut niin lämmintä. On vain ajan kysymys koska nämä leikataan pois. Asuintaloni edessä olevan puutarhan kaikki luonnonvihreät poistettiin alkuviikosta. Pohjoisessa Israelissa satoi tänään, joten siellä vielä vihreämpää.
Koen tämän luonnon kuihtumisen aina niin haikeana, joka vuosi. Onhan täällä vihreää ympäri vuoden, kiitos keinokastelun, mutta eihän se ole ihan sama juttu kuin luonnon omat kasvit jotka tarvitsevat sadetta. Tänä aamuna, kun tein aamulenkin Bambin kanssa, tuli pari tippaa taivaalta, mutta niin vähän etten edes kastunut. Mutta jo muutamat tipat raikastivat hieman hiekkatuulien likaamaa ilmaa.
Tällä viikolla menin pitkästä aikaa leikkauttamaan tukkani. Kampaajani Oferin salonki on mitä vaatimattomin muihin kampaamoihin verrattuna, mutta Ofer on tosi mukava , ja tietää just miten haluan tukkani leikattavan. Olen nyt leikkauttanut tukkani Oferilla ehkä 4 vuotta, sen jälkeen kun näin hänen kampaamonsa ikkunassa kyltin, jossa mainostettiin muita paljon halvempia hintoja. Otin riskin, ja olin niin tyytyväinen että tulin uudestaan. Ennen Oferin kampaamoa leikkasin tukkani itse .
Oferin kampaamon seinillä on aina jotain uutta, kuten tuo alempi maalaus. Ylempi lammasmaalaus on lähes samanlainen kuin vastapäisellä seinällä oleva kuva; Oferin ja vaimon parisuhdeterapiassa maalaamat kuvat. Tyytyväisenä poistuin taas Oferin kampaamosta.
Nyt kohta , klo 20 illalla, olisi Tel Avivin keskustassa suuri mielenosoitus, turvapaikanhakijoiden karkoittamista vastaan. Oli tarkoitus mennä sinne, mutta bussiyhteyteni eivät ole parhaimmat lauantai-iltana, eikä olokaan ole ihan parhain. Tänään on ollut erittäin autereinen sää, jonka vuoksi ilmanlaatu mitä huonoin, enkä viitsi astmaatikkona ottaa riskiä., Harmittaa kuitenkin että en ole siellä.
Aavikon tuulista tulee mieleen myös blogikaverini Sirokko, jonka poismenosta kuulimme äskettäin. Sirokko oli pitkänlinjan bloggaaja, ja kun aloitin bloggaamisen melkein 10 vuotta sitten meitä ei vielä ollut niin monta, ja silloin jo "tutustuin " Sirokkoon. Tulen kaipaamaan hänen blogipostauksiaan ja mukavia kommenttejaan. Sirokon blogi on yhä täällä blogistaniassa, ja toivottavasti jää sinne muistoksi hänestä. Kuulin Sirokon poismenosta SusuPetalin blogissa. sekä mukavia kommenttejaan. Lepää rauhassa Sirokko💓