keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Juhlat sydänsairaitten lasten toipilaskodissa

Tansanialaiset öljyssä paistetut  makeat pallerot,joiden nimeä en muista
Eilen S.A.C.H-toipilaskodissa ,jossa käyn tiistaisin,oli pienet juhlat.
Juhlat olivat 2 toipilaskodissa viime kuukausina toimineitten ihastuttavien sosiaalityöntekijöiden jäähyväisjuhlat. T ja M ovat olleet tuolla tiistaisin iltapäivällä ,kuten minäkin,ja he ovat järjestäneet toimintaa siellä oleville äideille/hoitajille.Rahoitus loppui ja sääli,etteivät he voi jatkaa toimintaansa tuolla.
Viime viikolla sovittiin,että jäähyväisjuhlassa jokainen ryhmä valmistaa jotain kotimaansa ruokaa. Niinpä tuolla olikin ruokia Etiopiasta,Tansaniasta,Sansibarista,Angolasta,Haitista.
Worke ja etiopialaiset värikkäät kasvisruuat.Worke on hoitaja,joka on ollut etiopialaislasten mukana. Nyt lapsia on jäljellä enään yksi ja Worke toivoo jo pääsevänsä takaisin kotiin,sillä hän ei ole nähnyt tyttäriään 4 kuukauteen.
Injera,etiopalainen lättymäinen leipä.Injeraa tehdään teff-jauhoista 
Brasiliailainen Rosanna,joka on angolalaisten tukena,oli valmistanut brasilialaisia brigadeiro-makeisia.
Otin hieman kuvia joistakin lapsista tuolla.Tässä iloiset kaverukset Moises ja Antonio Angolasta.Moises on jo leikattu,mutta Antoniolla on vielä leikkaus edessä.
Haitilainen Kensia menee jo tällä viikolla takaisin Haitiin. Hän on nyt selvästi vahvempi kuin ennen leikkaustaan.
Suloinen Mtumwa Sansibarista on juuri tullut takaisin sairaalasta ja oli helpottuneen näköinen.
Hymytyttö Sorete Etiopiasta menee takaisin Jimmaan,Etiopiaan ,ensi viikolla.Soreten haave on valmistua lääkäriksi,ja toivottavasti hänen toiveensa toteutuu. Hän on ollut täällä jo monta kuukautta ja palaa nyt takaisin hyvin toisenlaisiin olosuhteisiin:savesta tehtyyn kotiin.
Ja tässä minun suosikkipoikani,Julius.Olen aivan ihastunut tähän tansanialaiseen pikkumieheen!Kuusivuotias Julius leikattiin muutamia viikkoja sitten,mutta viime viikolla hän joutui uudelleen sairaalaan,sillä rasavilli  pikkupoika ei malta pysyä paikoillaan ja leikkauksen jälkeen pitäisi levätä ja olla varovainen.
No kuvaamisen ajan sentään jaksan olla paikoillani;D
Olipa mukavat juhlat!

Tässä ihan tuore video S.A.C.H.in toiminnasta sekä toipilastalosta ja videolla näkyy myös Julius! Juliuksesta onkin tekeillä dokumentti,jossa seurataan pojan matkaa Tansaniasta tänne ja takaisin kotiin.Vielä Juliuksella ei ole kotiinlähdön aika, mutta pian sekin koittaa.

23 kommenttia:

Tuula kirjoitti...

Sanonpahan taas kerran, että teet hienoa vapaaehtoistyötä!

Ciacy kirjoitti...

Voi ihana Julius. Todella harmi, ettà rahoitus loppuu aina hyville tòille. Ihania kuvia ja iloisen nàkòisià toipilaita ja hoitajia :D

Yaelian kirjoitti...

Tuula:tuonne on tosi mukava mennä aina tiistaisin.Lapset ovat ihania ja kielivaikeuksista huolimatta ymmärystä aina löytyy:)

Ciacy:Nuo 2 sosiaalityöntekijää olivat niin mukavia,ja järjestivät äideille ja lasten mukana tulleille hoitajille niin kivaa toimintaa.Tuolla voi aika käydä hieman pitkäksi,jos on pitkän aikaa,sillä äidit korkeintaan menevät jonnekin läheiseen kauppaan,mutteivät muualle.Ovat vain joko sairaalassa tai toipilaskodissa.Lapsia ei voi viedä retkille,sillä ei haluta ottaa riskejä,että jotain tapahtuisi.Ensi viikolla on tosin tarkoitus mennä Worken ja erään toisen vapaaehtoisen kanssa Jerusalemiin,jotta Worke näkisi tärkeät paikat ennen Etiopiaan paluutaan.

♥ Hannele på Hisingen kirjoitti...

Jaään kokeilla toisten herkkuja, joskus tehnyt sitä oppilaitteni kanssa.

arleena kirjoitti...

On varmasti antoisaa olla hoitamassa apua tarvitsevia.
Näyttää iloiselta ja tyytyväiseltä porukalta.

Nelli L kirjoitti...

Hienoa työtä.
Oli varmaan upea tuoksu teillä siellä noista ruuista. Näyttävät niin mahottoman herkuille :)

Hippu kirjoitti...

Voi sinua, olet kyllä ihana, kun teet tuollaista työtä. <3

Ihania herkkujakin teillä oli! Mutta tuota injera-leipää en kyllä välttämättä haluaisi maistaa; se kun näyttää minusta ihan sieneltä. :-D

Allu kirjoitti...

Tärkeää työtä teette! Ja mielenkiintoisia ruokia, elät kyllä niin eri maailmassa kuin me täällä Euroopassa.

Kirlah kirjoitti...

Ihania herkkuja. Ei sitten vissiin ollut suomalaista ruokaa...

Eeviregina kirjoitti...

Hienoa työtä teette!
Toivotaan että rahoitusta löytyy lisää. On varmaan tärkeää että olis jotain mielenkiintoista tekemistä sairaalassaolon vastapainoksi.
Onkohan nuo leivonnaiset mandazeja, eräänlaisia munkin tapaisia?

Yaelian kirjoitti...

Hannele:eksoottisia herkkuja onkin kiva kokeilla;D

Arleena:minähän käyn tuolla vain leikittämässä lapsia.Juhlat olivat kivat ja kaikilla hyvä mieli:)

Nelli:pidin erityisesti etiopialaisista kasvisruuista,vaikkei niissä edes oltu käytetty oikein mitään maustetta.Tansanian ja Sansibarin herkuissa oli monessa lihaa,joten ne jäivät väliin..

Hippu:Tuonne on tosi mukava mennä ja olen iloinen,että pääsin tuonne.Lapset ovat ihania tuolla!
Tuo injera ei ollut erikoisen makuinen;sitä käytetään yleensä ruokavälineiden sijaan eli siihen laitetaan ruuat ja sitten syödään,.Ulkomuoto toisella puolella tosiaankin ihan verkkomaista!

Allu:tuolla tosiaankin tehdään tärkeää työtä.Nuo lapset eivät selviytyisi,elleivät olisi tänne päässeet hoitoon. Ja oli mielenkiintoista tutustua eri maiden ruokiin:)

Kirlah:Oli aika eksoottisia ruokia.Tosin eivät ihan saaneet kunnolla sellaisia aineksia,mitä heillä on omassa kotimaassaan kuten kassawaa ja sellaista.Ja Sansibarillahan kasvavat monet tutut mausteet!

Eeviregina:Tosiaankin tärkeää,että äideillekin on tuolla toimintaa.Lapsillehan on monta vapaaehtoista,jotka tulevaat leikkimään heidän kanssaan ja järjestävät jotain kivaa.Tansanialaisnainen,(3.kuva,vihreä päähine) kutsui niitä P:llä alkaviksi,mutten muista mitä ne oli,ja kun katsoin netistä,niin todellakin tuli tuo sinun mainitsemasi sana.Ehkä eri alueilla käytetään eri nimitystä.

MaaMaa kirjoitti...

Aivan ihania kuvia iloisista lapsista! Ei heti ensi silmäyksellä arvaisi, että ovat sydänsairaita ... ja hyvä niin: elämä voittaa! <3

Yaelian kirjoitti...

MaaMaa:ihanaa onkin nähdä lasten iloiset naamat:) Ja monista ei tosiaankaan näe,että ovat sairaita,mutta esim, Kensia on 17-vuotias ja jäänyt fyysisessä kehityksessä jälkeen sairauden vuoksi.Mutta nyt hän on leikattu ja toivottavasti voimistuu:)

Live at N-town kirjoitti...

Kovasti tärkeää osallistumista - ja iki-ihania tenavia!

sirokko kirjoitti...

Vietät todella mielenkiintoista ja antoisaa elämää!
Monenlaista herkkua tarjolla, kiva olisi maistaa.

Johanna / Omamaamansikka kirjoitti...

Hienoa työtä teet. Ja kyllähän nuo hymyt palkitsevat. Toivottavasti Julius nyt vähän malttaisi ja ottaisi levon kannalta. Ollapa mukana maistelemassa herkkuja, vesi tulee kielelle kuvia katsellessa.

Minna M kirjoitti...

Hatunnosto hienon työn tekijälle! Ja onpas mukavan oloiset pirskeet, kun vielä ruudn tältä puolen pääsisin ihan vähän vaan maistamaan noita herkkuja...

Yaelian kirjoitti...

Live at N-town: Iki-ihanat tenavat tosiaankin! Aina aurinkoisia vaikka ovatkin joutuneet koko lyhyen elämänsä elämään sairauden varjossa.

Sirokko:antoisaan tosiaankin:) Ja oli mielenkiintoista tutustua noihin keittiöihin:)

JOhanna:kiitos,ja hymyt tosiaankin palkitsevat.Julius on tuolla isänsä kanssa,mikä on harvinaista ,sillä yleensä lapset tulevat joko hoitajan tai äidin kanssa,mutta nyt Bernard vahtii haukkana,ettei poikansa villiinny liikaa;D

Minna M. Tuonne on niin mukava mennä ,lapset ihania,tosin heti kun tottuu niin ovat jo menossa takaisin ja pitää tottua uusiin.Pirskeet olivat sekä mukavat että herkulliset!

Marja-Leena kirjoitti...

Todella arvokasta työtä! Suomessa ei pystytä hoitamaan edes oman maan lapsia, saati muiden maiden. Hienoa, että saat olla mukana auttamassa.

BLOGitse kirjoitti...

Marja-Leenan kommentti herätti kysymyksen: kuka kustantaa näiden lasten lennot, hoidon ja leikkaukset?

Minulla on omakohtainen kokemus kuinka ulkomaalainen pikkuneiti sai suomalaista hoitoa kun oli akuutti leikkaustarve. Olivat täällä lomalla ja lapseen iski leikkausta vaativa sairaus.
Nyt hän on terve pikku neiti.
Eli kyllä hoitoa saa myös ulkomaalainen.

Eri juttu on vain ulkomaalaisille tarkoitettu sairaala/hoitopaikka. Sellaisesta en ole kuullut.

Ei Suomessa kukaan tänne tullut/asuva jää ilman hoitoa jos siihen on akuutti tarve.

Yaelian kirjoitti...

Marja-Leena.Tuolla tosiaankin tehdään hienoa työtä.
Ja on hienoa olla mukana:)

BLOGitse;olen aikaisemmassa postauksessa tuosta paikasta jo kirjoittanut noista kuluista:yhden lapsen hoito maksaa 10 000 dollaria,josta 8000 menee sairaalaan ja leikkaukseen ja loput lentoon ja asumiseen. Suurin osa tulee kustannuksista tulee lahjoituksista,ja sen vuoksi järjestöllä onkin eri puolilla maailmaa toimintapisteitä,jotka ovat varainkeruuta varten.,Pieni osa tulee Israelin valtiolta ja toinen pieni osa EU:lta,koska suurin osa lapsista (ne,jotka Jerusalemissa)tulevat Palestiinan alueelta.Ja nämä eivät ole tavallisia ulkomaalaisia lapsia,vaan köyhistä' kehitysmaista,joilla ei olisi ikinä minkäänlaista mahdollisuutta saada tuota leikkausta,ellei joku tällainen järjestö auttaisi heitä.Järjestö myös tuo tänne noista maista lääkäreitä,jotta he oppisivat tekemään sydänleikaukkauksia,sillä noissa maissa ei ole valmiuksia monimutkaisiin leikkauksiin. Monet äideistä ovat matkustaneet kotikylästään satoja kilometrejä isoon kaupunkiin,kun ovat kuulleet,että siellä on lääkäri,joka saattaa järjestää paikan tästä järjestöstä ja leikkauksen.Eli kyse ei ole ulkomailla lomalla olevista lapsista.....

Marja-Leena kirjoitti...

BLOGitselle haluaisin sanoa, että olen viettänyt 3 vuotta Helsingin Lastenklinikalla K10:llä ja olen todella läheltä nähnyt, samoin kuin äitini hoitojen aikana, että Suomessa ei todellakaan pystytä hoitamaan kunnolla edes omia ihmisiä. Kyllähän tietysti joidenkin kohdalla saadaan apua ja akuutissa tilanteessa hoitoa, mutta meillä ei ole sairaalapaikkoja eikä tarpeeksi henkilökuntaa, jotta asiat todella tulisivat hoidetuiksi. Pinnalta katsoen voi näyttää, että kaikki hoidetaan hyvin. Ja totta kai täällä yritetään auttaa nittä, jotka joutuvat pulaan, mutta ei ulkomailta tänne ketään tuoda hoidettavaksi samalla lailla kuin Yaelian kertoo.

Yaelian kirjoitti...

Marja-Leena:kurjaa kun on tuollainen tilanne,ettei hoitoa saa tarpeeksi hyvin.Minulla on tiedossa suomalainen,täällä asuva ystävä,joka aikoinaan synnytti Helsingissä ja hoitovirheen vuoksi lapsi ei saanut tarpeeksi happea ja jäi CP-vammaiseksi.Sairaala ei tähän päivään asti ole ottanut vastuuta ,paperit hävisivät mystisellä tavalla ja lapsi on jo parikymppinen...