tiistai 20. lokakuuta 2015

#blogin tarina










Sain sekä Karoliinalta että Anskulta haasteen kertoa mistä tämä blogi sai alkunsa.Haasteiden saamisesta on jo kulunut aikaa mutta vasta nyt sain tämän tehtyä. Koin haasteen hieman vaikeaksi ,sillä tämä on kakkosblogini,joka syntyi kun halusin siirtää ruokablogistani ruokaan liittymättömät jutut muualle,ja niinpä Appelsiinipuun Alle-blogi sai alkunsa helmikuussa 2009. Eli varsinaisesti tällä blogilla ei ole tarinaa;sellainen on enemmänkin ruokablogilla jonka perustin ensin.  Helmikuussa 2009 tämä blogi alkoi kertomuksella kokemuksistani venezuelalaisessa vankilassa.
Tel Avivin vanha valkoinen kaupungintalo,nykyinen näyttelypaikka
Elämäni ei varsinaisesti ole paljon muuttunut näiden blogivuosien aikana,ja olen täällä kertonut ympäristöstäni,tapahtumista,eläimistä ,kasveista ja mitä nyt mieleen tulee. Omasta itsestäni olen kertonut täällä ehkä vähemmän mutta kauemmin tätä blogia seuranneet tietävät että  paljastuksiakin on tullut.  Mutta ehkä blogi on välillä hieman tylsä..
Vanhan kaupungintalon lähialuetta;entiset hoodini 
Blogissa on kerrottu Suomen reissuistani (muualle en olekaan tänä aikana päässyt matkustamaan..)`Olen myös laittanut tänne vähäisiä Venezuelan kuviani ja kertonut niistä ajoista kun olin siellä.
Vanhan kaupungintalon vieressä oleva oranssinsävyinen musiikkitalo
Parasta tämän blogin pitämisessä on ollut vuorovaikutus ja blogin kautta tapaamani ihmiset.Olen tavannut aivan ihania kanssabloggaajia,joista osasta on tullut ystäviä oikeastikin.
Olen viime aikoina miettinyt mitä teen tämän blogin  kanssa jatkossa. Kun meiliboksiini tuli muutamia kyselyitä Tel Avivista perustin Rantapallon puolelle Tel Aviv-blogin. Siellä ei vaan tapahdu vastavuoroisuutta sillä kukaan ei oikeastaan käy siellä kommentoimassa. Välillä laitan tänne Appelsiinipuun Alle  postauksen jonka olisin voinut laittaa yhtä hyvin sinne ja toisinpäin. Mielessä on käynyt että mitä jos yhdistäisin blogit,eli yhdistäisin tämän blogin Rantapallo-blogini kanssa,  mutta tulisiko silloin kukaan kommentoimaan sinne....

Haastan Eevireginan sekä Ritan kertomaan oman bloginsa tarinan.

19 kommenttia:

anumorchy kirjoitti...

No nythan tama puoli on kaytannossa oikeastaan sellainen Tel Aviv-blogi.Etta tarviiko sita Rantapallon puolta ollenkaan? Ja ei kylla ole ollenkaan tylsa!

Nelli L kirjoitti...

Itse pidän kovasti blogistasi, kiva päästä näkemään Israelia täältä kaukaa. Olen käynyt muutaman kerran siellä Rantapallo-blogissasi mutta tänne on kivempi kommentoida.

SaaraBee kirjoitti...

Miten niin tylsä? No, ei ole. Olet kyllä ahkera kun jaksat pitää kolmea eri blogia!

Eeviregina kirjoitti...

Kiitos haasteesta!
Mielenkiinnolla seuraan blogiasi, kaikki jutut sieltä Israelista kiinnostaa kovasti. Ja sinulla on erilaista kerrottavaa kuin esim. Lisaylla Jerusalemista. Joskus kurkkaan ruokablogiasikin, mutta tämä vie voiton.

Sirokko kirjoitti...

Ne Rantapallo-blogit mieltää paremminkin 'julkiseksi matkailuinfoksi', tämä taas tuntuu enemmän henkilökohtaiselta, joten täällä tuntee olonsa jotenkin tuttavallisemmaksi ja on helpompi kommentoida. Tai siis se on vain minun mielipiteeni, ehkä pelkkää tottumusta.

Lady of The Mess kirjoitti...

Voi - älä luovu tästä! Tykkään käydä täällä ja sinne Rantapallon puolelle on kommentointi paljon vaikeampaa;)

Satu kirjoitti...

Höpsis, Jael! Blogisi ei tosiaankaan ole mikään tylsä! Ja olen samaa mieltä Sirokon kanssa, että jollakin tavalla "omassa" blogissa on kivempi käydä ja kommentoida kuin jonkin portaalin alla.

mimon mami kirjoitti...

Älä lopeta tätä blogia. Täällä on mielenkiintoista katsoa kuviasi ja lukea elämästäsi Israelissa. Rantapallon puolella en ole käynyt. Tämän luen heti, kun jotain uutta kirjoitat.

Rita A kirjoitti...

Näitä kuviasi on aina ilo katsella. Kahviloita, katuja, rakennuksia, rantaa, kissoja ja koiria :)

Kiitos haasteesta. Vastaan mielelläni, jos vaan ehdin. Olen blogannut 10 vuotta.
Se ansaitsee oman postauksensa :)

Mukavaa keskiviikkoa !

Anne kirjoitti...

Ei ole mitenkään tylsä!

Ihana käyä täällä blogissasi, tykkään myös ruokablogistasi.
Tuolla Rantapallon puolella ei oel tullut käytyä usein.
Kyllähän se turhauttaa välillä, jos ei ole vuorovaikutusta. Jos jonkin aiot lopettaa, niin sinuna lopettaisin sitten sen Rantapallo-blogin.

Ihanaa keskiviikkoa <3

Susanne kirjoitti...

Yhdyn täysin edellisiin kommentoijiin. Blogisi on ihana! Toivottavasti et luovu tästä!
Kävin äänestämässä ruokablogiasi:)

Irmastiina Ruusukummusta kirjoitti...

Olipas mielenkiintoista luettavaa...en ollut lukenut tuosta vankilajutusta ollenkaan....ekä en silloin vielä ollut lukijasi...)

Lisay kirjoitti...

Blogi ei ole kyllakaan tylsa vaan aina taalla on minullekin paljon uutta luettavaa ja tietoa maastamme!Painvastoin minulla ei ole paljon kerrottavaa,kun elan tata tavallista lapsiperheen arkea enka liiku paljon kodin ulkopuolella...
Nyt minuakin alkoi kiinnostamaan tuo vankilajuttu.En ole tainut koskaan kahlata lapi koko blogiasi,joten taytyypa lukea juttuja ihan blogisi alkuajoilta.

Jael kirjoitti...

Kiitos kaikille ihanille lukijoilleni ihanista kommenteista:) Nyt se sitten selvisi eli en lopeta tai siis yhdistä tätä blogia Rantapallo-blogini kanssa,mutten myöskään halua luopua Rantapallo-blogista,joten ratkaisen sen niin että kun on postaus joka on Tel Aviv-aiheinen niin julkaisen sen molemmissa blogeissa;kuvat tosin vähän suurempina tiedostoina Rantapallossa. WordPress-blogeihin on kai vähän hankalempi kommentoida ja pitää olla WordPress-profiili,vaikka pitää täälläkin kommentoidessa olla BLogger-profiili.

katveita kirjoitti...

Tämä on elävä ja hengittävä ikkuna Israelin arkeen, kiitos siitä.
Täällä käymällä voi pitää yllä omia muistoja maasta, ja oppia uutta.

Jael kirjoitti...

Katveita:kiitos kommentistasi,se lämmitti mieltä ja tosiaankin sitten jatkan täällä (ja myös Rantapallossa;D)

Amalia kirjoitti...

Älä nyt mihinkään katoa!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

En tiennytkään, että olet Rantapallossa. En ole oikein päässyt sinuiksi sen koko systeemin kanssa. Kunhan tulee väljempi hetki, käyn kuitenkin katsomassa sinua siellä.

Jael kirjoitti...

Amalia:en mä mihinkään katoa;D

Paluumuuttajatar:Puolitoista vuotta nyt siellä mutta kukaan ei sinne oikein eksy...