tiistai 20. elokuuta 2019

Eläimellistä menoa

Katse kauppakeskuksen atrium-pihalle katolta päin
Olipa kerran eläintarha.  Näin joku aika sitten hurjan mielenkiintoisen dokumenttielokuvan Tel Avivin vanhasta eläintarhasta ,   jonka jälkeen oli pakko mennä katsomaan paikkaa missä eläintarha sijaitsi ennenkuin se siirrettiin moninkertaisesti  eläinystävällisempiin tiloihin , josta kirjoitin täällä.
Itse asiassa tuo eläintarhan entinen sijainti ja nykyinen kauppakeskus  on minulle enemmän kuin tuttu,  sillä olen käynyt siellä satoja kertaa, kiitos hyvän sijaintinsa keskustassa.  Myös tällä katolla olen käynyt monta kertaa, kiva keidas vilkkaalla alueella. Rakennus tuossa edessä on Tel Avivin kaupungintalo.
Eläintarha siirtyi nykyiseen paikkaansa eläinpuistoon ja eläintarhaan,  viereiseen kaupunkiin,  jo vuonna 1981. Tulin katolle etsimään eläintarhan perustajan  patsasta  jonka piti olla kauppakeskuksen ja sen viereisen puiston alueella.  Kauppakeskuksen katolla on korkea asuintalo ja matalempi kulttuurikeskus, ravintola ja muutama muu rakennus. 
Portaat johtavat puistoon kauppakeskuksen katolta.  Etsin ja etsin eläintarhan perustajan  ,  tohtori Schornsteinin,  patsasta, mutta en löytänyt sitä mistään,  ja ihmettelin että miten voi olla että  tällä paikalla sijainneen eläintarhan perustajan patsasta ei millään löydy. Tohtori Schornstein oli  Kööpenhaminan päärabbi ja suuri eläinten ystävä,  joka muutti  Tel Aviviin vuonna  1935, ollessaan jo 65 -vuotias. Hän olisi mielellään muuttanut jo aikaisemmin , mutta vaimo ei halunnut muuttaa. Vaimon kuoltua hän muutti Tel Aviviin, ja perusti kaupungin ensimmäisen eläinkaupan. Hänen eläinkauppansa oli oikeastaan pieni eläintarha ; hänellä oli Egyptistä lahjaksi saatu leijonapari, muutama leopardi, muutama Aasian mustakarhu ,  ja muita eläimiä.  Hän piti eläimiä myös kodissaan, ja kerrotaan että hän käveli ulkona leijonapentujen kanssa . Ihmisiä alkoi häiritä suurten eläinten läsnäolo (ja lemu) kodin lähellä,  joten Schornstein  pyysi kaupungilta paikkaa eläintarhalle. Sitä varten perustettiin säätiö,  ja tohtori luovutti kaikki eläimensä saätiölle,  jotta nille löytyisi parempi paikka,  ja jotta hän saisi toimia eläintarhan johtajana.
Tohtori Schornstein eläintarhassa  rakkaiden leijoniensa luona, samat leijonat joiden kanssa hän käveli Tel Avivin
kaduilla niiden ollessa pentuja.  Kuva täältä.

Säätiö ja Schornstein eivät tulleet toimeen keskenään,  ja  hänen palkkansa lakkautettiin.   Hän marssi eläintarhan kassalle, ja otti sieltä muutaman kolikon,  sillä hän oli aivan rahaton.  Hän joutui siitä oikeuteen , eikä  enään saanut toimia eläintarhassa.  Lopulta säätiö ja eläintarhan perustaja pääsivät yhteisymmärrykseen,  ja säätiöltä tulikin kuukausittainen summa,  ja Schornsteinin perheenjäsenet pääsivät ilmaiseksi eläintarhaan. Tämän jälkeen Schornstein muutti Jerusalemiin.  jossa hän perusti  lintupuiston.  Hän kuoli 80-vuotiaana vuonna 1949. On tosiaankin kummallista ettei Tel Avivin kaupunki edes muistanut häntä patsaan muodossa, sillä se patsas , jota en ole vielä löytänyt , on kuvanveistäjän lahjoittama.
Joku aika sitten luin että Tel Avivin vanhassa kaupungintalossa,  joka nykyisin toimii museona, on  eläintarhanäyttely.   Asuin ensimmäisellä kerralla täällä asuessa aivan lähellä tätä taloa,  ja reitti aamuisin  pojan päiväkotiin ja työpaikkaani kulki tätä kautta. Huomatkaa kirahvi ja kameli rakennuksen katolla.
Keväällä  Tel Aviv  täytti 110 vuotta , ja  historiallinen eläintarha perustettiin 80 vuotta sitten.    Vanha kaupungintalo muuttui jännäksi eläintarhaksi,  ja näyttely on ehkä enemmän lapsille tarkoitettu  ,mutta minustakin se oli aivan ihana:)
Hui krokotiili!
1960-luvulla Tel Avivin vanha eläintarha oli yksi harvoista eläintarhoista  maailmalla jossa  onnistuttiin kasvattamaan flamingoja.
Kiva näyttely lapsille ja lapsenmielisille.
Vanha eläintarhajuliste
Sisällä ei puhelimella oikein saanut otettua hyviä kuvia.
Apua, käärme portaikossa!
Museossa oli myös pari huonetta jossa sai nähdä vanhoja filmiraitoja eläintarhasta.
Museon lattia on koottu vanhoista lattialaatoista.
Alakerrassa on myös pysyvä valokuvanäyttely, jossa  kaupungin asukkaiden lahjoittamia kuvia. Vuonna 1954 Tel Avivissa oli lunta. Sen koommin ei lunta ole kaupungissa näkynyt...
Museon aukiolta kävelin alas rappusia kadulle,  jossa aiemmin sijaitsi poikani esi-esikoulu, jota hän kävi 4-5 vuoden iässä, jonka jälkeen muutimme takaisin Suomeen.  Nyt sen tilalla on asuinrakennus.

22 kommenttia:

PiipeA kirjoitti...

Olipa mielenkiintoinn postaus! Minäkin viihtyisin tuossa kaupungintalon eläintarhanäyttelyssä oikein hyvin. Mutta tuon vanhan miehen, eläintarhan perustajan, kohtalo kosketti. Aika ikävää, että mies oli varaton ja joutui välirikkoon säätiön kanssa. Kaikesta päätellen eläimet olivat hänelle enemmän kuin sydämen asia.
Hyvää viikon jatkoa Sinulle!

Jael kirjoitti...

Piipe:Kiitos:) Dokumentti tuosta miehestä ja ensimmäisestä eläintarhasta oli tosi mielenkiintoinen, mutta myös hieman surullinen kun ajattelee tuon niin eläinrakkaan ihmisen kohtaloa. Hän taisi rakastaa eläimiä enemmän kuin mitään muuta. Oikein hyvää viikon jatkoa sinullekin Piipe:)

Ulrika kirjoitti...

Tosi kiva näyttely !!! 😊

Outi Krimou/Outi's life kirjoitti...

Tuohan on aivan ihana näyttely. Tulee mieleen Robin Williamsin Jumanji elokuva <3
Ihanaa iltaa sinulle Jael!

Rita A kirjoitti...

I h a n a postaus erilaisine apinoineen. 🐵🙈🙉🙊🐒🖤

Onpa kiinnostavaa kertomaa Schornsteinista. PIstää miettimään.

Satu kirjoitti...

Kiva kierros! Kiitos tästä. :-)

Ihania nuo eläimet, ja varsinkin kirahvi ja kameli katolla. Ja tuo museon lattia on aivan ihana - huolisin kotiini tuollaisen heti. Tosin sitten pitäisi sisustaa uusiksi kaikki muukin lattian ympäriltä. :-D

Jael kirjoitti...

Ulrika:Oli tosi ihana näyttely🌺Ihanan värikäs🐅🐯🦓🦒🐪

Jael kirjoitti...

Outi:Oli tosi kiva, sellainen mistä tumi hymy huulille 💙🐪🦒🐯🐅🦓Oikein hyvää keskiviikkoa Outi

Jael kirjoitti...

Rita:Uhan.mainio näyttely kaukkine eläimineen🦓🐅🐯🦒🐪
Scornstein, suuri eläinten ystävä, taisi myös olla vähän jästtipää,ja surullista että joutui jättämään rakkaat eläimensä. Pitää kyllå ehdottomasti löytää vielä se patsaskin...

Jael kirjoitti...

Satu:Kiva että tykkäsit kierroksesta Eläimet🐪🦒🐯🐅🦓 olivat ihania vaikka eivät liikkunetkaan,mutta hyvä että 🐍
käärme ei liikkunut😏Nuo lattiatiilet ovat kyllä uhania, mutta tuollainen sekoitus tosiaankin luo haasteita sisustukselle 😏

SusuPetal kirjoitti...

Olipa mukava esittely, kiitos!

Hauskoja kotieläimiä sillä tohtorilla, ei ihme, jos naapurit hiukan kyllästyivät!

Tuo käärme portailla olisi kyllä sellainen henkinen este minulle, huh, ihan sama, vaikka käärme ei olekaan elävä. Kääntyisin varmaan takaisin päin!

Johanna - Omamaamansikka blogi kirjoitti...

Lumesta on sitten vähän pidempi aika! Muistan hypistelleeni Jerusalemissa postikorttia, jossa oli lumisia maisemia. Miltähän vuodelta sekin oli.

Kävinköhän minä sitten siellä uudessa eläintarhassa. En muista oikein muuta kuin sen, että autolla ajeltiin eläinten keskellä ja leijonat pötköttelivät puun alla. Ja tietysti oli kamalan kuuma.

Jael kirjoitti...

SusuPetal:kiva että tykkäsit ❤Se leijonanpentujen ulkoiluttaminen kaupungissa oli varmaan aika erikoinen näky🦁

Minua eivät käärmeet häiritse jos ovat vaarattomia, olen kerran pitänyt srllaista kaulan ympärillä. Mutta jos ne ovat vaarallisia, niin huiiiii!!

Jael kirjoitti...

Johanna:Tel Avivin lumesta on tosi pitkä aiks, mutta Jerudalemissahan on joka talvi lumen mahdollisuus.
Juu siellä uudessa olit, tuossa postauksessa onkin linkki åostaikseeni sieltä 🐱🐯🦁

Melissa kirjoitti...

Tuommoinen on mahtava idea tuo "eläintarha" :) Teillä on aina siellä kaikkea hauskaa...

BLOGitse kirjoitti...

Kiitos mutta tuo käärme oli kyllä liikaa...enkä kyllä pimeässä tuolla liikkuisi :)
Kiitos kannustuskommentistasi, se lämmitti!

Jael kirjoitti...

Melissa: Oli kyllä kiva eläintarha,vaikka "eläimiltä" ei tullut vastakaikua;D Kesällä on tosi paljon tapahtumia kun lapsetkin menevät kouluun vasta syyskuun alussa.

BLOGitse: Varmaan aika moni kammoaa käärmeitä vaikka eivät ole oikeitakaan.
Kiitos:)

Leena kirjoitti...

Oi kuinka kiva postaus! Vaikka minullekin tuli kyllä vähän surku tuon vanhan herran puolesta.
Pitkän some-tauon jälkeen palailin taas piipahtamaan Kanavalla ja oli kiva lukea, että sinäkin voit hyvin ja postailet näitä ihania juttujasi. Tykkäsin kovasti myös noista eläin-kuvistasi!!
Kivaa elokuun loppua sinulle ihana Jael.

SusuPetal kirjoitti...

Tuli vielä tuosta otsikostasi Eläimellistä menoa mieleen, että vierailin eka kerran Helsingin kissakahvilassa pari viikkoa sitten. Oli huikea paikka!
Kerroin siitä muiden kohteiden joukossa jutussani:

https://susupetal.wordpress.com/2019/08/25/crypt-krypta/

Eli jos et ole koskaan käynyt siellä, niin vinkiksi seuraavaa Suomen reissua varten.

Jael kirjoitti...

Leena:Kiitos:) Oli kyllä hieman surkea tuon vanhan eläinrakkaan miehen kohtalo...
Onpa kiva että olet palannut pitkältä kesätauoltasi, olenkin niin kaivannut postauksiasi:)
Oikein hyvää elokuun loppua sinullekin:)

Jael kirjoitti...

SusuPetal: SIellä kävinkin nyt keväällä.Itse asiassa on pitänyt kirjoittaa siitä mutta se on jäänyt.Kivat ne kisut siellä,tosin kahvi tuli hieman kalliiksi siellä;D

SusuPetal kirjoitti...

Jael, sitten se onkin sinulle jo tuttu paikka!

Pahoittelen, että laitoin tuonne ylemmäs väärän linkin, se vei valokuvabogiini. Tässä on oikea:

https://susupetalsanat.wordpress.com/2019/08/21/loppukesn-pivi/