Bambi R.I.P.

Bambi tuli elämääni syksyllä 2008,  juuri kun olin muuttanut tähän nykyiseen asuntooni.  Bambi oli silloin puolivuolias  pentuiässä oleva koira,  jonka löysin erään  kotia koirille etsivän järjestön kautta.  Bambi  oli ollut siihen mennessä kuukauden  eräässä perheessä,  mutta yhteisolo ei toiminut hyvin  lapsiperheessä,  ja siitä lähtien Bambi myös  pelkäsi pieniä lapsia.

Kävin hakemassa Bambin perheeltä ja toin hänet kotiin,  ja siitä lähtien Bambi oli rakas koiraystävä, kunnes tänään ,  heinäkuun 5. päivänä olo oli sellainen että oli pakko antaa Bambille viimeinen piikki.

Puolitoista vuotta sitten  Bambi alkoi kuuroutua ,  tänä vuonna  alkoi osittainen sokeus, ja myös hajuaisti selvästi huonontui. Ja hajuaistihan on koiran tärkein aisti...

Ensimmäiset kuvat ovat ajalta  jolloin Bambi oli vielä erinomaisessa kunnossa,  mutta tässä kuvassa näkee jo että kuono alkaa harmaantua.  Bambin liikkuminen hidastui keväällä, mutta Bambi oli muuten pirteä ja ruokahalu oli erinomainen.   Tarkkailin Bambin oloa koko ajan.

Bambi syyskuussa 2021

Viime perjantaina  Bambi sai jonkinlaisen pienen kohtauksen,  pissa tuli lattialle  mutta kohtaus meni pian ohi.   Perjantaista tähän tiistaihin saakka  Bambin hyvä  ruokahalu hävisi, ja  koira tärisi välillä,  näytti tosi väsyneeltä,  eikä jaksanut mennä ulos kuten aikaisemmin. Eilen illalla  tajusin että nyt on aika päästää  Bambi pois täältä.

Tänään aamulla  otin Bambin kantokassin esille , ja kävelimme bussipysäkille.  Kantokassi, koska bussissa pitää olla koiralla kuonokoppa  , jota Bambi ei suostu enää pitämään, ja muutenkin ajattelin että kantokassissa mukavempi olo.

Viimeinen ulkoilukuva eilen illalla

Tulimme klinikalle, täytin paperit, maksoin  nukutuksen,  ja  menimme eläinlääkärin huoneeseen.  Bambi sai piikin,  ja odotin siinä  Bambin vieressä  kunnes hän nukahti mutta en voinut  odottaa siihen lopulliseen uneen saakka,  sillä aloin itkeä ja lähdin huoneesta pois.  Minulla ei ole täällä mitenkään lähellä  eläinten hautausmaata,  ja  niinpä  sellaiset lemmikin viedään krematorioon.   Olo oli kummallinen kun lähdin klinikalta pois,  ja kun tulin kotiin oli myös oudon tyhjä olo, mutta Bambin kannalta oli paras päästää hänet pois  ennenkuin terveys pettää kunnolla.  Melkein 14 vuotta on pitkä aika,  mutta minulla on rakkaasta koirasta hyvät muistot ja paljon kuvamuistoja täällä blogissa.