Talvi luuraa jossain

Joku on maalannut torin vieressä olevien kävelykatujen katuvalojen pylväät ja 
tässä roskiksenkin

Hei taas , miten on tämä vuosi alkanut teillä, toivottavasti hyvin.  Täällä  vuosi on alkanut lämpimästi,  eikä mitään kunnon talvea edes  näkyvissä.  Aamulla ja illalla on mukavan viileää, mutta ei kylmää,  ja päivällä lähes 20 astetta.  Muistan että muutama vuosi  sitten vielä oli sellaisia iltoja, jolloin  oli tarvetta  laittaa kunnolla lämmintä päälle,  mutta ei enää. Ja kun  tammikuun alussa näkee  ulkona kärpäsiä ja kimalaisia, joiden pitäisi olla jonkinlaisessa talvihorroksessa,   ymmärtää että  kaikki ei ole kuin ennen.  Viime talvi oli täällä lämpimin ikinä,  ja tämä talvi vielä sitäkin lämpimämpi.  

Maalatut pylväät  kuvasin viime vuoden puolella, eli viime torstaina.   Kadun penkit maalattiin jo aikoja sitten, mutta nyt oli väriä lisätty  muuallekin. Tosi piristävää:)

Väriläikkiä.

Sama vähän kauempaa.

Tämä kala-aiheinen pylväsmaaulaus oli suosikkini.   Täällä ovat omikron-luvut lähteneet kunnon nousuun, mutta esim.  hengityslaitteissa ym. olevien määrä  on pysynyt matalana, ja jopa laskenut välillä,  ja suurin osa sairaaloissa olevista koronapotilaista (tällä hetkellä koko maassa  117)  vähemmän vakavia tapauksia  sekä rokottamattomia. Jos Israel  oli rokotusten mallimaa vielä vuosi sitten  , niin  nyt täällä ojn 70 %  rokotusaste, kun se esim. Tanskassa on 82.7 % . Mutta kaikesta huolimatta täällä  taas päätettiin että  rokotetut turistit saavat tulla tänne ensi viikosta lähtien; tosin  sekin voi muuttua  nopeasti kuten marraskuussa  , jolloin päätettiin avata maa turisteille, ja silloin omikron peruutti kaiken. Minusta  turismin alamäki täällä  (tiukkojen rajoitusten vuoksi)   on tosi surullista,  sillä  Tel Aviv on kaupunki jolle turismi on tärkeää ,  ja  turistien puute näkyy ja tuntuu.

Maalattujen pylväiden alueelta kävelin lähelle,  pienelle kadulle nimeltä " tuntematon katu", jonka päässä tämä rakennus leijonapatsaineen.  Olen joskus blogin alkuaikoina kirjoittanut talon historiasta, mutta en löydä postausta mistään.  Talon rakennutti  1900-luvun alussa  Tel Avivissa asunut rikastunut liikemies suuresti rakastamalleen , paljon nuoremmalle vaimolleen.   Viimeksi kun kävin katsomassa taloa,  se oli huonommassa kunnossa . mutta nyt se oli saanut maalia päälle, ja muutenkin siistimpi kuin silloin kun kirjoitin siitä.  Talon tarina on mielenkiintoinen,  ja siitä  on eräässä matkalehdessä mielenkiintoinen  juttu englanniksi täällä.

Saman pikkukadun varrella on 2 huonokuntoista taloa, joissa ei varmaan tällä hetkellä asu kukaan.

Ränsistyneet talot on yhdistetty toisiinsa   pienen sillan avulla.

Vastapäätä ränsistyneitä taloja on  muutama vuosi sitten uudistettu rakennus,  johon lisättiin muutama kerros.

Samana päivänä päätin kävelyni Saronan puistoalueella,  ja huomasin että pensaita oli parturoitu,

Paikka sikarien ystäville.

Sarona on aina sellainen paikka jossa voi rentoutua, ja  unohtaa kaiken muun,  vaikka paikka on keskustan alueella, vilkkaiden katujen varrella.  Ja myös  pilvenpiirtäjien ympäröimä, kohta 3 puolelta.

Rosmariinia. 

Helokolibrikukkia. 

Suurin osa puiston sitruspuista oli kynitty,   eikä niissä ollut hedelmiä, paitsi näissä kahdessa puussa. Ja tietenkin hedelmät niin korkealla ettei niitä voi poimia. Kotikatuni loppupäässä  on pieni talo, ja sen pienellä pihalla  pomeranssipuu,  mutta sekin puu oli kynitty,  ja kotikadullani asuva Evelyn oli onnistunut poimimaan sieltä minulle 4 pomeranssia.  Näissäkin puissa kasvavat hedelmät ovat jonkinlaisia pomeransseja,  ja olen poimnut pomeransseja  asuinkaupunkini pienestä puistosta,  mutta  niiden kuoret eivät tuoksu kuivattuna yhtä hyviltä kuin  kotikadun päässä   olevan puun hedelmät , jotka menevät ihan hukkaan. Pomeranssejakin on monta lajiketta,    ja hieman harmittaa etten voi poimia niitä kotikadun päässä kasvavia pomeransseja.

Kahden korkean pomeranssipuun edessä on Saronan ruokahalli, ja tarkoitus oli kävellä hallin toiselta puolelta kadulle, jota kautta pääsen bussipysäkilleni.

Oli vielä sen verran aikaista että  hallin ruokapaikoissa vasta tehtiin esivalmisteluja , eikä ihmisiä vielä näkynyt.  Hallin keskiosa  oli ennen täynnä ruokakojuja, mutta nyt niiden tilalla on ruokapöytäryhmiä.

Selvisi ettei toisesta uloskäynnistä pääsekään nyt ulos,  joten jouduin kiertämään hallin ulkopuolelta  seuraavalle kadulle.

Teekaupan ikkunassa oli nätti joulumuki.

Ja lautanen.

Postaus ennen joulua

 

Joulupukkisuklaat  herkkukaupassa. Jäin miettimään onko noissa punaisissa pusseissa jotain.

Näillä pukeilla oli erilaiset säkit.., 

Muutamia päiviä sitten olin kutsuttu 5.kerroksen naapurien luokse teelle. Pariskunta joka muuttaa pois   helmikuussa, ja suren sitä jo etukäteen,  sillä he ovat ainoat naapurini joiden kanssa minulla on kaverisuhde, ja he muuttavat täysin eri kaupunkiin, kauas.    Huomasin viereisen asunnon ovella nätin joulukoristeen. Täällä ei yleensä tällaista näy ovissa,  ja naapurini kertoivat että  asunnossa asuu venäläinen pariskunta.

Tällä viikolla  on ollut hieman stressiä,  sillä suostuin ihan hulluun projektiin, eli valmistaa yhdelle catering-yritykselle  satoja täytettyjä kolmiopikkuleipiä,  kuten nuo vihreät, joista otin kuvan ennen uuniin menoa.  Täytettyjä pikkuleipiä  pitäisi olla 6 erilaista ,  ja yksi niistä piparitaikinasta.  Olivat nähneet  Instagramissani  kuvia  erilaisista täytetyistä   pikkuleivistä,   joita olen aina tehnyt  Purim-juhlan aikaan.   Täksi viikoksi  halusivat näytteitä  kaikista  pikkuleivistä  ja yhtenä päivänä  tein  6 eri taikinaa , ja eilein paistoin monta pellillistä täytettyjä pikkuleipiä,  ja mietin että mihin olen oikein ryhtynyt kun pitäisi valmistaa 6x500  täytettyä pikkuleipää.  Piparitaikinasta jäi  taikinaa jäljelle, joten leivoin vähän pipareitakin, Taikinan tein  Valion ohjeella tällä kertaa, ja tosi hyviä näistä tulikin.Täällä ei ole valmista piparimaustetta,  joten teen sen itse, ja siirapin sijaan käytän täällä  taatelisiirappia, joka toimii tosi hyvin pipareissa.

Tänään tapasin catering-yrityksen johtajan,   ja vein hänelle  ne pienemmät satsit 6 erilaisesta   täytetystä  pikkuleivästä.  Sain sovittua että vegaaniversiosta teen pienemmän satsin ja saan niistä korkeamman hinnan, koska taikinaa oli vaikeampi käsitellä,   ja siinä oli myös kalliimpia aineksia. Tapaamisen jälkeen  menin viereiseen ruokakauppaan,  ja Fazerin suklaarasiat olivat siellä tarjouksessa   , eli 3 laatikkoa yhteishintaan  noin 28 euroa , eli aika kallista täällä tarjouksenakin. Fazerin kaupassa Suomessa nuo ovat 4.50 per laatikko.

Tällä viikolla saimme myös kunnon talviepisodin. Täällä on yleensä joka talvi sellainen 3-4 päivän talvinen episodi,  jolloin sataa todella paljon,  3 päivää on satanut runsaasti,  eilen oli hieman taukoa, mutta tänään on taas satanut lähes koko päivän ,   ja on ollut haastavaa olla Bambin kanssa ulkona , kun pitää olla talon katoksen alla eikä hajuja oikein löydy. Talvinen  episodi alkoi Carmel-nimisellä myrskyllä,  joka kävi ensin Kreikassa  ja Kyprokselle, ja tuli sitten tänne, mutta ei niin pahana kuin oli varoitettu. Tosin rantabulevardin  alueella laineet olivat niin korkeat että vettä tuli kunnolla kadullekin, ja monessa paikassa kaduilla tulvi.. Meidän talon edessä oli aamulla  niin paljon vettä että näytti siltä kuin se kohta olisi jo etuovella, mutta onneksi tälläkin kertaa veden laajentuminen pysähtyi ajoissa.

 Tällä viikolla  kerrostalossamme on ongelmia,  sillä eilen iltapäivällä  rakennuksesta hävisi sähkö,  eli  hissi, kerrosten valot sekä vesipumppu lakkasivat toimimasta. Nyt siitä on kulunut jo vuorokausi,  ja talo on edelleenkin pimeä, eikä vettä tule kuin hieman kraanoista.  Selvisi että  talon sähkökaappiin on vuotanut vettä   yläkerran asunnosta, eikä uutta sähkökaappia voi asentaa ennenkuin vesivuoto on korjattu,  ja  sen asunnon omistajan pitäisi maksaa uuden sähkökaapin kustannukset.    Nyt joudumme sitten olemaan ilman hissiä, valoja ja kunnon vesivirtaa muutamia päiviä lisää. Onneksi asun 3. kerroksessa  mutta säälin 7, kerroksen ihmisiä jotka nyt joutuvat nousemaan monta porrasta pimeässä. Myöhemmin nyt illalla selvisi että vesi sähkökaappiin olikin tullut ylhäältä katosta, eikä yläkerran asunnosta.

Kaiken lisäksi   nyt illalla tunsin yhtäkkiä tulipalon hajua ,  ja kun avasin ikkunan,  huomasin ettei tulipalo ollut  kaukana,  ja paloautot ajoivat ohi sireenit ulvoen. Puoli tuntia myöhemmin kuulin ääniä  rapuissa,  ja siellä oli 2 palomiestä.  Selvisi että joku talon asukas   oli soittanut palolaitokselle, luullen että tässä talossa palaa.  Pyysin ottaa kuvan komeasta palomiehestä (ja se univormu lisäsi komeutta;D)  mutta hän oli niin nopealiikkeinen etten saanut kunnon kuvaa.

Eilen muistin että minulla on tällainen joululautanen, jonka ostin muutama vuosi sitten lähellä olevasta halpiskaupasta, jota ei enää ole.

Oikein hyvää joulua::)

Hyrrät

Fikassa oli jo jouluisia koristeita

Tiistaina olin sopinut amerikkalaisen ystäväni   Nancyn kanssa, että  näytän hänelle  ruotsalaisen Fika-kahvilan täällä.   Fika-kahvilapisteitä on kaupungissa 3 ,  ja halusin näyttää Nancylle sen  minkä sijainti on mielestäni paras.

Aamulla odotin bussia joka veisi minut Nancyn luokse, ja  kodin edessä olevan puiston takaosa on bussipysäkin takana. Siellä oltiin juuri desinfioimassa puistoa.   Tuo mies kiersi  desinfiointisuihkunsa kanssa koko puiston alueen. Olin joskus vähän huolissani tuosta kissojen ja koirien vuoksi, mutta minulle on vakuutettu ettei se desinfiointiaine ole niille vaaraksi. Koko koronan aikana katuja ja muita paikkoja on desinfioitu ahkeraan tahtiin.

Nyt kun tämän viikon aikana on  Hanuka-juhla , johon kuuluvat myös munkit (ja muut öljyssä paistetut herkut..) niin munkkeja on joka puolella ,  ja näin myös Fikassa,  ja niitä Nancy halusi kokeilla. Nancy oli teininä vaihto-oppilaana Ruotsissa,  ja puhuu vieläkin aika hyvin ruotsia,  ja on myös yhteydessä  Ruotsin ajan perheen kanssa. Fikan munkit eivät oikeastaan ole munkkeja,  vaan  uunissa paistettuja, pehmeitä  pullan  tapaisia,  ja taikina on maustettu kardemummalla.  Näiden pullamunkkien sisällä on tosi reilu määrä täytettä,  esim. raparperia.  Itse en näistä Fikan pullamunkeista niin välitä,   enkä munkeista muutenkaan (suomalainen possumunkki on poikkeus).

Kaikissa Fikan pisteissä on jotain niin ruotsalaista...

Melkein kaikki Fikan työntekijät ovat myös ruotsalaisia.  Tämän mukavan myyjän  Skånen murretta oli hieman vaikeampaa ymmärtää... Nuo kuvan   korvapuustit ovat kyllä tosi hyviä Fikassa, ja   kaikki kyltit ruotsiksi;D

Fikasta menimme Tel Avivin satama-alueelle, sillä halusimme nähdä  sinne hanuka-juhlan ajaksi pystytetyt suuret sevivon-hyrrät.  Sunnuntai ja etenkin maanantai   ja eilinen  tiistai olivat  harvinaisen  helteisiä,  sillä päivälämpötila kipusi hieman yli 30 asteen.  Onneksi ei kuitenkaan kosteaa  kuumuutta kuten kesällä.  Ja tänään 3 hellepäivän jälkeen asteet alenivat,  saimme aamulla  niin tarvittua sadetta,  ja  näyttää siltä että vähän aikaan ei tule yli hellerajan ylittäviä päiviä.

Siinä ne hyrrät olivatkin.   Hanuka-juhlan  sevivon-hyrrässä  on neljä sivua,  joissa jokaisessa kirjain, jotka ovat  lauseen  "suuri ihme oli täällä "  alkukirjaimet.   Tuo lause viittaa hanukan  historian tapahtumiin  Näitä suuria hyrriä pystyy myös pyörittämään, mutta ne kirjaimet puuttuvat näistä.

Ihmisten vaatteistakin huomaa että oli kuuma päivä. Ja kun tänään oli noin 10 astetta vähemmän,   sadetta mutta ei kylmää,  ihmetytti taas kun näki niin monta ihmistä talvitakissa! Oli yli 20 astetta.....Minulla oli caprihousut ja ohut puuvillapaita, sillä ei tosiaankaan ollut kylmää;D

Nancy pitkine säärineen.

Tuli sade

Pomeranssit ovat vaihtaneet väriä vihreästä oranssiksi

Nyt se sitten tapahtui ,  eli se kauan odotettu sade.  Eilen jo tiedotusvälineissä luki että "talvi " on vihdoinkin tulossa, ja sadetta.  Eilen illalla satoi  , mutta vain lyhyen aikaa,  ja edelleenkin oli lämmintä.   Tänään on sitten satanut aina välillä,  ja ensimmäistä kertaa sitten vuoden alun olen nähnyt lätäkköjä,  sillä ne kaksi tähänastista sadetta olivat niin vähäisiä ettei lätäkköjä syntynyt.   Nyt illalla kun vein Bambin ulos niin  eipä löytynyt hajuja sateen jälkeen... Lämmintä on kyllä edelleenkin ,  mutta   vähemmän lämmintä. En ole vielä  ottanut minkäänlaisia  viileämmän sään vaatteita esille;  ihan kesävaatteilla olen edelleenkin. Mutta aivan ihanaa että satoi!  Ehkä nyt alkaa  luonto hieman viheriöimään.

Edit: sen jälkeen kun olin kirjoittanut postauksen alkoikin sataa  enemmän, ja koko lauantai-aamu oli hurjan sateinen , ukkosti ja salamoi. Joten sadetta tuli kunnolla. Joskus aamupäivällä kovimman sateen aikana  näytti siltä että vettä tulee rakennuksen sisälle, mutta onneksi sade loppui ajoissa eikä sisälle tullut vettä. Muualla täällä on sitten ollut tulviakin, mutta ei onneksi omalla alueellani. Näin se on, joka ei sada lainkaan tai sitten tulee välillä liikaa sadetta kerralla. Lämpötilatkin laski, ja otin esille viileämmän sään vaatteita:)

Keskiviikkona kävin ruokamessuilla. Viimeksi nämä messut olivat   ennen koronaa, ja paljon suuremmat silloin.  Nyt oli yksi messupaviljonki kahden sijaan, ja paljon vähemmän osastoja.  Maistoin  tuolla hieman pizzaa,  yllättävän hyviä vegaanisia juustoja ja seurasin jonkun aikaa  kondiittorien mestaruuskisoja.  Messupaviljonkin sisääntulossa meni aikaa,  sillä   vartijat tarkistivat  QR-koodinlukijalla jokaisen messuvieraan  vihreän passin  QR-koodin. Sen jälkeen oli vielä toinen odotus,  kun sisällä tarkistettiin messukutsut.    Tämä oli ensimmäistä kertaa kun olin jossain missä tarkistettiin vihreän passin QR-koodi.  Syyskuun alusta  koronaluvut ovat laskeneet lähes olemattomiin, mutta tällä viikolla  tuli taas  nousua,  mikä huolestuttaa.   Puolet uusista tartunnoista on lapsilla,  ja niin taitaa olla Suomessakin,  sillä pojantyttären koko luokka on karanteenissa.

Kävellessä tuli taas otettua kuvia. Tämä kumkvattipuu torin viereisellä kävelykadulla on aina niin upea, ja tekee mieli napsia tuosta muutama hedelmä,

Ei niin kaukana sieltä on  restauroitu talo melkein valmis. Tähän lisättiin pari kerrosta,  mutta tästä kulmasta sitä tuskin huomaa.  

Pienen matkan päässä on toinen restauroitu talo,  joka sekin on viimeistelyä vaille.

Hieman siitä eteenpäin on  muutama vuosi sitten restauroitu talo,  jonka katukerroksessa on Rahamimin  vaatekauppa.  Rahamim istuu tuossa kauppansa ulkopuolella:  hauska ukkeli, joka  huutaa kovaa "Jael" jos näkee minut kauempana.  Rahamimin kauppaa hoitaa nykyään enimmäkseen hänen poikansa,  ja Rahamimin olen tänne blogiin kuvannut muutaman kerran, koska Purim-juhlan aikana hän on aina pukeutunut niin hassuihin  naamioasuihiin.

Rahamim hassussa asussa muutama vuosi sitten😁

Tällä viikolla oli tosi surullinen tapaus, kun kuvan Misu -kissa löytyi kuolleena  talomme pommisuojasta.  Talon sisääntulokerroksessa haisi pahalta yhtenä päivänä,  ja myöhemmin kuulin että  sieltä oli löytynyt kuollut kissa.  Tiesin heti että se oli Misu,  sillä öiden hieman viilennettyä se aina  pyysi päästä sisälle ja meni alas pommisuojaan.   Aamulla kun vein Bambin ulos se yleensä pyysi päästä ulos. Olinkin ihmetellyt missä  se on kuten en nähnyt Misua muutamaan päivään.

Tuo ilme.....Tässä Misu pyytää päästä sisälle

Misu ei ollut mikään nuori kissa,   ja tämän kuvan Misusta otin  vuonna 2010.  Mutta se oli hyväkuntoinen kissa,  ja  en tiedä mihin se kuoli, koska  Misu ei ollut näyttänyt mitenkään sairaalta.  Kaupungin eläinlääkäriasemalta käytiin hakemassa kissan ruumis pois,   mutta jos soittaisinkin niin en varmasti saisi tietää; sillä  ulkona eläviä kissoja kuolee usein.  Olin niin tottunut siihen että Misu on tämän talon takana, edessä tai sivuilla. 

Tällä viikolla muistin jo täysin unohtuneen hamsterihaasteen , vuodelta 2014,     kun  Melissa oli    käynyt laittamassa  kommentin vanhaan postaukseen. Päätin osittain uusia tuon haasteen ,  ja tyhjensin taas  keittiön kulmakaapin   alimman hyllyn.  Poistin siitä vain osan , eli ruokatavarat,  ja jätin astiat paikoilleen. Sieltä löytyi seuraavaa:  gluteenitonta maissipastaa,  valkoista suklaata (leivontaan),  purkki kondensoitua maitoa,   oliiviöljyä spray-pullossa,  pieni määrä kaakaovoita,  iso kimpale mehiläisvahaa, sardiinipurkki, sardellipurkki,  kookoskermaa,  pakastekuivattua  pikakahvia,   ja valkopapuja  tetrapakkauksissa.  Tästä huomasin  että  nuo maissipastat pitäisi käyttää pois, olin melkein unohtanut ne...  Lähiseutuni jättimarketissa oli aiemmin  todella  hyvää  gluteenitonta   maissipastaa Puolasta.  Sitten sitä ei yhtäkkiä ollut, ja kun kirjoitin siitä maahantuojalle, selvisi että tehdas oli mennyt konkurssiin, mikä oli kummaa, sillä heillä oli tosi hyviä tuotteita.   Muutamia kuukausia sitten  markettiin ilmestyi uutta  gluteenitonta maissipastaa, lähes  samanlaisissa pakkauksissa,  joskin pienemmässä koossa  kuin   se puolalainen pasta, mutta tämä oli valmistettu Romaniassa, eikä läheskään niin hyvää kuin se puolalainen.   Tuota Jacobsin pakastekuivattua  pikahvia minulla on  nyt enemmän kuin tuossa näkyy,  sillä  lähiseudun  jättimarketissa oli taas 50% -viikot, jolloin monia tuotteita on puoleen hintaan,  kuten tuota kahvia, jota tuli nyt vähän hamstrattua...

Kulmakaapin alimmalla hyllyllä on myös paljon astioita , ja tässä näkyy noin puolet niistä. 

Paluu arkeen

Yöt vielä sen verran  lämpimiä etteivät pomeranssit vielä muuttuneet  oranssin värisiksi

Paluu arkeen tuntui helpottavalta  pitkän pyhäjakson jälkeen,  sillä kaikki viralliset asiat toimivat silloin puoliteholla.  Muutenkin tuntui hassulta kun  pyhäpäiviä oli kerran ennen    viikonloppua ja sitten lähes heti sen jälkeen,  joten tuntui melkein kuin olisi  3 viikonloppua peräkkäin.  Julkinen liikennehän ei toimi täällä sapattina  tai  pyhinä,   mikä on aika rasittavaa.   Joissain kaupungeissa toimivat  minibussit   myös sapattina,  tai pyhinä,  mutta ei tässä omassa asuinkaupungissani Holonissa. Viime vuonna osa pyhistä osui viikonlopuksi,  ja oli lockdown,  joten kaikki tuntui erilaiselta.     Maitokin pääsi loppumaan monesta paikkaa, ei sen  vuoksi etteivät  lehmät olisi lypsäneet  normaalisti ,  vaan sen vuoksi että meijereissä oli vähemmän työpäiviä.

Viime viikolla  kävimme Nancyn kanssa syömässä tässä  hummus-paikassa,  joka oli ennen torilla mutta muutti vuoden alussa tähän uuteen valoisaan paikkaan.   Siellä ollessamme kahden pöydän asiakkailla oli isot koirat mukanaan,  eikä niitä heitetty ulos. Koirat myös käyttäytyivät tosi hyvin, eivätkä aiheuttaneet häiriöitä.

Nancyn väliaikaisen  asunnon (entisen poikaystävän edesmenneen äidin asunto) pihalla on sitruunapuu,  ja vaikka niiden kuori edelleen vihreä, niin ovat  jo tarpeeksi kypsiä,  Poimin muutamia mukaani. Kävin taas auttamassa käytännön asioissa,  esim.  pankkitilin avaamisessa, mikä  ei ollutkaan niin helppo juttu, koska Nancy tarvitsi palvelut englanniksi. Kesti monta päivää ennenkuin  pankkitili aktivoitui, koska pyhäkautena kaikki toimii puoliteholla.

Viime toukokuussa  surin sitä kun olohuoneen ikkunapaneelien edessä olevat  jakarandat kynittiin kunnolla ja näyttivät tältä.

Nyt ikkunan edessä avautuu tällainen näkymä, eli alle 5 kuukaudessa noihin tynkiin kasvoi  kauniin tuuheita oksia.  Tuo jakaranda ei ehkä ole ihan yhtä korkea kuin ennen sitä kynimistä, mutta on nyt tuuheampi kuin aikaisemmin,  joten ensi kerralla  en sure kun tiedän että ne kasvavat näin nopeasti. Lämmin sää tekee ihmeitä.  Täällä on edelleenkin ja sääennustuksen mukaan  vielä pitkään yli 30 asteen päivälämpötiloja,  mutta tuntuu jo miellyttävämmältä kuin elokuussa.

Aamulla aikaisin kun vien Bambin ulos, 5 kissaa odottaa siellä aamiaistaan. Tässä Socks, joka tuimasta ilmeestään huolimatta tosi sympaattinen kissa.

Urpo on jo aika iäkäs.   Sillä on korvat tuollaiset , joten ehkä on hieman skottilaista tuon kissan taustassa. Muutenkin Urpo on rakenteeltaan tanakampi kuin muut kissat.

Nipsu

Nam,  olipa taas hyvä aamiainen, en edes jaksa syödä kaikkea