Korkeita paikkoja ja liljoja

Jo pitkän aikaa olen ihaillut näitä kukkia kodin viereisen  puiston muistomerkin ympärillä.  Ovat kauniita, ja lopulta päätin ottaa niistä muutaman kuvankin, ennenkuin kuihtuvat kokonaan pois.

Niitä on myös keltaisena samassa paikassa.

Päivänlilja , joka on saanut nimensä siitä että kukka elää vain päivän. aamusta iltaan. 

Kaunista.

Viime viikolla kävimme Annelin kanssa ihmettelemässä miltä kaupunki näyttää ylhäältä päin.   Kaikki näytti 49. kerroksesta katsottuna lilliputtimaiselta.

Tässä kuvassa näkyy sekä Välimerta että osa Saronan puistoalueesta.

Täällä on ollut tänään taas tosi lämmintä  mutta onneksi oli aika kuivaa.  Lauantaina jopa satoi, mutta täällä omalla alueellani sadetta tuli ehkä 2 minuutin ajan.  Puhdisti  kuitenkin kivasti ilmaa.  

Kissanpentusesonki

Vaikka suurin osa  lähiympäristön kissoista  on sterilisoitu; yleensä kaupungin toimesta,  niin aina on sellaisia jotka ovat jääneet sterilisoimatta, ja kun lämmin aika koittaa niin se tarkoittaa myös uusia kissanpentuja. Samalla kadulla asuva tuttu kertoi että erään talon roskiksen vieressä on 4 kissanpentua. Kävimme katsomassa mitä näille pikkuisille rääpäleille kuuluu,

Nämä uskalsivat tulla aika lähelle,  ja näköjään joku on tuonut pennuille ruokaa .

Mistäköhän näillekin löytyisi koti...

Meillä oli kissanruokaa mukana, ja hyvin näytti maistuvan pennuille.

2 uskaliasta pentua, ja kaksi ujompaa jotka piilottelivat auton alla.

Pari päivää myöhemmin kun vein Bambin ulos, kuulin kissanpennun surkeaa maukunaa.  Pensaan keskellä, kauempana aiemmasta paikasta  ,oli yksi pennuista.  Sain sen otettua syliin mutta pentu säikähti ja hyppi pois.  Hieman myöhemmin toin ruokaa mutten enään löytänyt pentua.

Tässä äitikissa,joka oli laiha.

Tunne oma asuinseutusi

Joka vuosi, toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna, sadoissa kaupungeissa ympäri maailmaa järjestetään Jane's Walk-kävelykierroksia.  Kävelykierroksia järjestetään  Jane Jacobsin, Yhdysvalloissa syntyneen mutta Kanadassa eläneen kaupunkiteoreetikon, kirjailijan ja aktivistin muistoksi,  ja ne ovat aina ilmaisia ,ja kierrosten vetäjät vapaaehtoisia. Viime vuonna asuinkaupunkini Holonin Jane's Walk-kävelykierrokset menivät minulta ohi, mutta tänä keväänä näin kaupungin Face-sivuilla ilmoituksen kierroksista tarpeeksi aikaisin.   Kierroksiin piti rekisteröityä, ja kun näin paikallisen ravintoloitsijan järjestämän kulinaarisiin muistoihin perustuvan kierroksen, ilmoittauduin siihen . Eilen sitten suuri joukko kävelijöitä kokoontui  Holonin Design museon vieressä, josta reittimme alkoi.  Huomasin että iso osa ihmisiä oli toisilleen ennestään tuttuja.

Kierroksemme karismaattisella vetäjällä Bernardolla on mielenkiintoinen elämäntarina: Hän muutti tänne vanhempiensa ja siskonsa kanssa 6-vuotiaana,Uruguaysta, oppi kielen nopeasti, oli aktiivinen lukion oppilaskunniassa,  ja järjesti oppilaiden maanlaajuisen lakonkin.  Alle 20.vuotiaana Bernardo ja siskonsa menettivät lyhyessä ajassa molemmat vanhempansa, ja heille jäi vain vanha isoäiti ja miinustili. Mietittyään mitä tehdä he onnistuivat perustamaan pizzerian , joka erosi muista siinä että pyöreän pizzan sijaan pizzaa myytiin pituuden mukaan.  Pizzeriasta tuli nopeasti suosittu,ja jopa maanlaajuinen ketju mutta sitten kaikki romahti, ja  Bernardo menetti rahansa.  Hän vannoi ettei enään ikinä perusta uutta ruokapaikkaa ,mutta tänään hänellä on muutama menestyvä ravintola tässä asuinkaupungissani ,sekä myös parissa muussa kaupungissa. Suurin osa kävelyyn osallistuneista ihmisistä näkyi tuntevan Bernardon, jota halattiin ahkerasti ennen kävelyä.

Olen asunut täällä Holonissa nyt 8.5 vuotta ,ja tunnen hyvin lähi-ympäristöni, mutta huonommin kaupungin uusia asuinalueita   joissa kaupunkisuunnittelu on täysin eri luokkaa mitä se on omalla 70-luvun alulla rakennetulla alueella. Kävelimme uudemman alueen päätiellä, lähellä Design museota ,josta käännyimme sitten vasemmalle. Iso alue on rakennettu niin että isot talot muodostavan ikäänkuin aidan  jonka sisäpuolelta löytyy suuri puistoalue. 

Asuinkaupunkini tunnetaan lasten kaupunkina, ja erikoisuutena täältä löytyy ns. satupuutarhoja, jotka liittyvät täkäläisiin satuihin. Yleensä yksi satupuutarha per puisto, mutta tässä isossa puistossa oli yhdistetty  8 satupuutarhnaa ,ja hauskoja hahmoja löytyi puistosta sieltä täältä. En tunne näitä satuja ,paitsi yhden jota luin täällä pojalleni hänen ollessaan pieni, ennen paluumuuttoa Suomeen. Muistan sadun koska poikani piti siitä niin paljon että sitä piti lukea uudestaan ja uudestaan;D 

Mikäköhän satu tässä on kyseessä..

Hauskat letit!

Puiston reunalla on Bernardon suosittu  kahvila , jonne  pysähdyimme juomaan kylmää vettä , ja joka perustuu hänen luomaansa konseptiin lapsiyställisistä kahviloista. Tämä on ensimmäinen ,ja samanlaisia kahviloita on jo perustettu muutamaan toiseen kaupunkiin, ja lisää tulossa. Perjantaina iltapäivällä paikka oli tupaten täynnä. 

Kävelimme pois puistoalueelta, ja ehdimme kävellä jonkun aikaa kun vastaan tulivat kaupungin hiekkadyynit. Tämä kaupunkihan on rakennettu hiekkadyyneille, ja parhaillaan rakennetaan viimeistä kaupunginosaa hiekkadyyneille. Kiitos ympäristöaktivistien,  osa dyyneistä säilytettiin dyynipuistoksi, mikä on hyvä asia sillä siellä on mielenkiintoista kasvistoa ja eläimiä. Mm. ketut joita kuulemma  näki kaupungissa ennen siellä sun täällä  ennen rakentamista , saivat uuden kodin täällä.

Puistossa on pysähdyspaikka ,  missä palloteos  jossa kasvaa puu.

Hiekkadyynejä.  En tiedä onko tämä dyyni osa puistoa vai sellainen alue johon vielä joskus rakennetaan jotain.

Taas kävelimme, ja tulimme seuraavaksi kierroksen päätepisteeseen, eli lähellä kotiani olevaan La Park-puistoon. Edessämme näkyivät Saida Biergartenin punaiset auringonvarjot ja tuolit. Saida on suurin biergarten tässä maassa,ja tuonne mahtuu 700 henkilöä! 

Saidan vieressä on Bernardon osittain omistama Gordos-ravintola, jonka annokset ovat suuria kuten nimikin sanoo. Ihailimme paikan seinämaalausta.

Gordosta ulos tullessamme törmäsimme kuvassa näkyvään ladyyn. Ira Vigdorchik on yhtä kuin tämän maan rytminen voimistelu; Rion olympialaisissa tuli 6. sija, kun taas Euroopan mestaruuskisoissa tuli kultaa viime kesäkuussa. Seuraaviin olympialaisiin Iran valmennettavana on täysin uusi joukkue. Asuinkaupunkini on kunnostautunut mitä tulee rytmiseen voimisteluun;täällä pidetään Grand Prix-kilpailut ,ja ja joukkue myös harjoittelee täällä.

Kävelykierroksemme viimeinen etappi oli kuvassa näkyvä Silo ravintola ,jonka Bernardo osittain omistaa ,ja siellä meitä odotti yllätys.

2.5 tunnin kävelylenkin jälkeen pizza maistui erikoisen hyvältä:)

Ruusuista

Tämän pikkuisen ruusuisen antiikkikaupan ohitse ei voi mennä huokaisematta että voi miten ihana! Pinkin pikku antiikkiliikkeen nimi on Shoshanim  eli Ruusut,ja sisältä löytyy koruja, kaikenlaista rekvisiittaa asuihin ja muuta ihanaa.Kävelimme tästä tänään taas ohitse ystävän kanssa.

Ruusuja olen käynyt ihastelemassa myös kotikadullani,sillä  muutama talo eteenpäin kasvaa tämä ruusupuska joka tuoksuu taivaalliselle,niin että olen muuttanut Bambi-koiran ulkoilureittia ihan vain sen vuoksi että saan taas tuntea näiden ruusujen ihanan tuoksun,joka ei kauan kestä. Kun yritin kuvata ruusua puhelimellani tuuli kovasti ja ruusu näyttääkin kuvassa vähän oudolta...

Samalla pääkadulla missä sijaitsee ylempi ruusuinen pieni antiikkikauppa,sijaitsee myös baari jonka ulkoseinällä on 2 rivissä vanhoja ompelukoneita ,sisustuselementtinä. Baari  oli vielä kiinni kun kävelimme sen ohitse.

Kangaskauppakadulla olivat kissat löytäneet hyvän lepopaikan.

Maanantai-iltana täällä vietettin Pesahin eli juutalaisen pääsiäisen ensimmäistä iltaa.  Kortissa lukee "Chag Sameah " eli hyvää juhlaa,ja teksti oli latinalaisin kirjaimin  koska suurin osa illan vieraista oli englantilaisia.

Aterian päätteeksi tarjoiltiin myös näitä gluteenittomia pikkuleipiä,jotka on tehty joko kookoksesta tai pähkinöistä .Nämä kaupan pikkuleivät ovat tosi makeita enkä niistä välitä. Pesahin aikanahan ei kuulu syödä tavallista leipää eikä ns.normaaleja leivonnaisia;sen sijaan kaupoissa löytyy gluteenittomia sämpylöitä ja kakkuja,joista iso osa on gluteenittomia.  Mutta Tel Aviv on Tel Aviv,ja kävelymme aikana ohitimme vaikka kuinta monta kahvilan tai ravintolan terassia jossa näkyi tavallista leipää,mutta muissa kaupungeissa ei niin helposti löydy sellaista tämän viikon aikana.

Maatilan galleriassa

Viikko sitten olisin mennyt  kodin lähellä sijaitsevan kaupungin maatilan taidegalleriaan,mutta se olikin kiinni, En tiennyt että näyttelyiden välissä se on suljettu,ja koska en löytänyt mistään tietoa seuraavasta näyttelystä,kirjoitin kaupungin kulttuurivastaavalle joka lähetti minulle kutsun uuden näyttelyn avajaisiin,tänään huhtikuun ensimmäisenä päivänä. Sinne sitten meninkin aamupäivällä. Kaupungin maatilan galleria sijaitsee todella kauniissa ympäristössä,ja itse galleriarakennus on pieni,joten mitään suuria näyttelyitä sinne ei mahdu. Sisäänpääsy on aina ilmainen.

Taustalla näkyvät korkeammat kerrostalot,70-luvun rumia kerrostaloja,samanlaisia kuin minun asuintaloni. 

Uuden näyttelyn nimi on "Piirrä minulle tuoli" ,ja se yhdistää 1900-luvun alun Art  Nouveau eli Jugend -tyyliin kuuluvia esineitä,kuten tämän penkin, sekä 9 nykyajan taiteilijan töitä. Huonekalut ja esineet kuuluvat täkäläisen pariskunnan yksityiskokoelmaan,ja näyttely tuo esille miten jugendtyyli on vaikuttanut suunnittelun historiaan. Penkki on valmistettu Ranskassa 1900-luvun alussa.

Ariella Zochovitzkyn korutyöt. Olivat tosi hienoja.Taiteilija on sekä ekonomi että kirjanpitäjä,ja jonkinlainen powerlady täälläpäin,joten hienoa että korujenkin tekoon riittää aikaa.

Tässä vielä toinen saman taiteiljan töistä.

Or Glass,nuori tekstiilisuunnittelija silkkikankaalle painetun printtinsä edessä. Or on saanut tähän työhön inspiraation botaniikasta. Or Glassin webbisivulla näkee hänen ihastuttavia töitään:)

Kirjateline 1800-luvulta

Tarjoilulautanen vuodelta 1885;skottilaisen George Loganin työ.

Vaatenaulakko. Josef Hoffman,Wien v.1905

Näyttelyssä oli jugendtyyliin kuuluvia julistetauluja,ja luulin näitäkin sellaisiksi,mutta ne ovatkin nykyajan taiteilijan Yossi Madarin töitä.

Näyttelyn avajaisissa oli myös tämän asuinkaupunkini Holonin legendaarinen kaupunginjohtaja Moti Sasson. Hän on toiminut kaupunginjohtajana jo monta kautta,(viimeinen kausi kai menossa) ja on onnistunut luomaan kaupungista sen mikä se tänään on: hienosti hoidettu kaupunki  joka on brändätty sekä lasten kaupungiksi että design-kaupungiksi. Vuonna 2011 englantilainen Monocle-lehti valitsi Sassonin maailman 10 parhaimman kaupunginjohtajan joukkoon.

Ennen kotiinlähtöä kiertelin vielä hetken gallerian ympäristössä.

Talon takana on suurien puitten varjostama istuma-alue,.

Kukkateline,jossa kukat kasvavat hydroponisesti.

Ihan galleriatalon ulkopuolella on 2 mantelipuuta. Olisinpa muistanut tuon silloin kun ne kukkivat.Nyt niissä on vihreitä manteleita,joita löytyy toriltakin. Monet käyttävät vihreitä manteleita salaateissa,tai säilövät niitä mutta itse en niistä pidä..

Gallerian alueella kukkivat myös bauhiniat.Että ovat kauniita:)