Tunne oma asuinseutusi

Joka vuosi, toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna, sadoissa kaupungeissa ympäri maailmaa järjestetään Jane's Walk-kävelykierroksia.  Kävelykierroksia järjestetään  Jane Jacobsin, Yhdysvalloissa syntyneen mutta Kanadassa eläneen kaupunkiteoreetikon, kirjailijan ja aktivistin muistoksi,  ja ne ovat aina ilmaisia ,ja kierrosten vetäjät vapaaehtoisia. Viime vuonna asuinkaupunkini Holonin Jane's Walk-kävelykierrokset menivät minulta ohi, mutta tänä keväänä näin kaupungin Face-sivuilla ilmoituksen kierroksista tarpeeksi aikaisin.   Kierroksiin piti rekisteröityä, ja kun näin paikallisen ravintoloitsijan järjestämän kulinaarisiin muistoihin perustuvan kierroksen, ilmoittauduin siihen . Eilen sitten suuri joukko kävelijöitä kokoontui  Holonin Design museon vieressä, josta reittimme alkoi.  Huomasin että iso osa ihmisiä oli toisilleen ennestään tuttuja.

Kierroksemme karismaattisella vetäjällä Bernardolla on mielenkiintoinen elämäntarina: Hän muutti tänne vanhempiensa ja siskonsa kanssa 6-vuotiaana,Uruguaysta, oppi kielen nopeasti, oli aktiivinen lukion oppilaskunniassa,  ja järjesti oppilaiden maanlaajuisen lakonkin.  Alle 20.vuotiaana Bernardo ja siskonsa menettivät lyhyessä ajassa molemmat vanhempansa, ja heille jäi vain vanha isoäiti ja miinustili. Mietittyään mitä tehdä he onnistuivat perustamaan pizzerian , joka erosi muista siinä että pyöreän pizzan sijaan pizzaa myytiin pituuden mukaan.  Pizzeriasta tuli nopeasti suosittu,ja jopa maanlaajuinen ketju mutta sitten kaikki romahti, ja  Bernardo menetti rahansa.  Hän vannoi ettei enään ikinä perusta uutta ruokapaikkaa ,mutta tänään hänellä on muutama menestyvä ravintola tässä asuinkaupungissani ,sekä myös parissa muussa kaupungissa. Suurin osa kävelyyn osallistuneista ihmisistä näkyi tuntevan Bernardon, jota halattiin ahkerasti ennen kävelyä.

Olen asunut täällä Holonissa nyt 8.5 vuotta ,ja tunnen hyvin lähi-ympäristöni, mutta huonommin kaupungin uusia asuinalueita   joissa kaupunkisuunnittelu on täysin eri luokkaa mitä se on omalla 70-luvun alulla rakennetulla alueella. Kävelimme uudemman alueen päätiellä, lähellä Design museota ,josta käännyimme sitten vasemmalle. Iso alue on rakennettu niin että isot talot muodostavan ikäänkuin aidan  jonka sisäpuolelta löytyy suuri puistoalue. 

Asuinkaupunkini tunnetaan lasten kaupunkina, ja erikoisuutena täältä löytyy ns. satupuutarhoja, jotka liittyvät täkäläisiin satuihin. Yleensä yksi satupuutarha per puisto, mutta tässä isossa puistossa oli yhdistetty  8 satupuutarhnaa ,ja hauskoja hahmoja löytyi puistosta sieltä täältä. En tunne näitä satuja ,paitsi yhden jota luin täällä pojalleni hänen ollessaan pieni, ennen paluumuuttoa Suomeen. Muistan sadun koska poikani piti siitä niin paljon että sitä piti lukea uudestaan ja uudestaan;D 

Mikäköhän satu tässä on kyseessä..

Hauskat letit!

Puiston reunalla on Bernardon suosittu  kahvila , jonne  pysähdyimme juomaan kylmää vettä , ja joka perustuu hänen luomaansa konseptiin lapsiyställisistä kahviloista. Tämä on ensimmäinen ,ja samanlaisia kahviloita on jo perustettu muutamaan toiseen kaupunkiin, ja lisää tulossa. Perjantaina iltapäivällä paikka oli tupaten täynnä. 

Kävelimme pois puistoalueelta, ja ehdimme kävellä jonkun aikaa kun vastaan tulivat kaupungin hiekkadyynit. Tämä kaupunkihan on rakennettu hiekkadyyneille, ja parhaillaan rakennetaan viimeistä kaupunginosaa hiekkadyyneille. Kiitos ympäristöaktivistien,  osa dyyneistä säilytettiin dyynipuistoksi, mikä on hyvä asia sillä siellä on mielenkiintoista kasvistoa ja eläimiä. Mm. ketut joita kuulemma  näki kaupungissa ennen siellä sun täällä  ennen rakentamista , saivat uuden kodin täällä.

Puistossa on pysähdyspaikka ,  missä palloteos  jossa kasvaa puu.

Hiekkadyynejä.  En tiedä onko tämä dyyni osa puistoa vai sellainen alue johon vielä joskus rakennetaan jotain.

Taas kävelimme, ja tulimme seuraavaksi kierroksen päätepisteeseen, eli lähellä kotiani olevaan La Park-puistoon. Edessämme näkyivät Saida Biergartenin punaiset auringonvarjot ja tuolit. Saida on suurin biergarten tässä maassa,ja tuonne mahtuu 700 henkilöä! 

Saidan vieressä on Bernardon osittain omistama Gordos-ravintola, jonka annokset ovat suuria kuten nimikin sanoo. Ihailimme paikan seinämaalausta.

Gordosta ulos tullessamme törmäsimme kuvassa näkyvään ladyyn. Ira Vigdorchik on yhtä kuin tämän maan rytminen voimistelu; Rion olympialaisissa tuli 6. sija, kun taas Euroopan mestaruuskisoissa tuli kultaa viime kesäkuussa. Seuraaviin olympialaisiin Iran valmennettavana on täysin uusi joukkue. Asuinkaupunkini on kunnostautunut mitä tulee rytmiseen voimisteluun;täällä pidetään Grand Prix-kilpailut ,ja ja joukkue myös harjoittelee täällä.

Kävelykierroksemme viimeinen etappi oli kuvassa näkyvä Silo ravintola ,jonka Bernardo osittain omistaa ,ja siellä meitä odotti yllätys.

2.5 tunnin kävelylenkin jälkeen pizza maistui erikoisen hyvältä:)