Kohtaaminen puistossa

Tämä  viikko oli sitten viimeinen talvinen viikko täällä,   ja  täytyy olla tyytyväinen että saimme tänne ylimääräisen 2 viikon "talven".  Tulevalla viikolla   on sitten jo kunnolla  lämpöä  eikä tietoa onko vielä ehkä jokunen sade tulossa ennen pitkää,  kuivaa kautta.  Olisin kyllä ilomielin ottanut vielä  muutaman viikon tuota talvista säätä.  Keskiviikkona päätin tehdä  aamukävelyni taas  Tel Avivin pääpuistossa, ja halusin myös nähdä löytäisinkö villisinappia.

Tällä kertaa päätin tehdä puistossa pidemmän kierroksen, toisin kuin viime kerralla , jolloin aloitin puistokierroksen  aksiskauriiden  luona.  Aksiskauriit ovat  tuolla oikealla, mutta käännyin vasemmalle, sillä halusin mennä pitkästä aikaa  puiston kasvitieteelliseen puutarhaan.

Ennen kasvitieteellistä puutarhaa on  paikka mistä voi vuokrata kaikenlaisia  ajopelejä, joilla voi ajella puistossa, mutta se auki lämpiminä viikonloppuina ja kesällä.

Kasvitieteellisen puutarhan portti oli onneksi auki.

Kun kääntyy vasemmalle, siellä on molemmin puolin pitkä rivi  kolibrikukkakasveja, ja monet niistä kukkivat nyt.

Tämä kasvitieellinen puisto on  niin rentouttava paikka, ja mikä ettei olisi kun on kaunista vihreää ja lintujen sirkutusta. Jos asuisin lähellä tulisin tänne varmaan monta kertaa viikossa.

Mikäköhän tämä  kasvi on? Monissa puissa oli puiden nimet, mutta ei kaikissa kasveissa.

Kasvitieteellinen puutarha  ei ole suuren suuri mutta ihastuttava.

Kun tulin  kasvitieteellisen puutarhan  2 lammikon alueelle, huomasin siellä nämä soittopelit.  En muista nähneeni näitä ennen, ja pakkohan näitä oli kokeilla.

Ksylofonia olisi ollut kiva soittaa vaikka kuinka kauan.

Kasvitieteellisen puutarhan toiseen lammikkoon oli ehkä päätynyt kuravettä sateiden johdosta.

Kasvitieteellisen puutarhan ulkopuolella   oli monta egyptinhanhea. 

Tuon mahtavan leikkialueen  edessä on varjoinen istumapaikka. Tuo pitkä puinen kiipeilyalue siltoineen   ja liukumäkineen on aivan mahtava,

Tulen kohtaan jossa näkyy   puiston keskiosa, jonne haluan mennä, koska siellä on paras valikoima villiyrttejä.  Tuon keskisen alueen molemmin puolen on jokea,  ja jotta  pääsen tuonne, pitää kävellä vasempaa reunaa pitkin. Tämä on alue missä kaksi eri jokea  kohtaavat ja yhdistyvät.

Polun varrella on paljon villiyrttejä, pääasiassa kiiltomalvaa, ja varjoisissa paikoissa  lehdet ovat vielä hyvässä kunnossa.

Ohitan alueen jossa  kuumailmapallo.

Tulen lähelle 7 Myllyn aluetta,  josta pääsen  sinne puiston keskiosaan, mutta sitä ennen huomaan kultasakaalin, joka katsoo minua hetken , ja juoksee sitten piiloon.

Seitsemän Myllyn alue, jossa oli aikoinaan  jauhomylly, ja seitsemän jauhavaa osaa. 

Sitten näenkin toisen sakaalin   , joka ei juoksekaan piiloon.

Kultasakaali on niin paljon koiran näköinen, että ellei tietäisi,luulisi tämän olevan joku koira, mutta sakaali kuuluukin koiraeläimiin. 

Tämä oli ensimmäinen kunnon kohtaaminen kultasakaalin kanssa (muutama metri väliä)  sillä kaikki  aiemmat kohtaamiset ovat päättyneet siihen että olen nähnyt vain vilauksen.  Tämä yksilo vaikutti melkein kesyltä: ehkä se oli niin tottunut ihmisiin tuolla, ja ehkä sillä oli nälkä.   Kultasakaalit eivät hyökkää ihmisten päälle,  mutta on hyvä pitää hieman etäisyyttä.   Jotkut syöttävät näitä vaikka ei saisi, koska villieläimiä,  ja  ehkä tämäkin sakaali on tottunut sellaiseen. Iltaisin puiston lähellä  asuvat ihmiset voivat kuunnella  sakaalien ulvontaa.

Seitsemän Myllyn alueelta pääsen vihdoinkin sinne keskiosaan,  ja huomaan että siellä on  kunnostettu talvilammen  aluetta. Täällä Israelissa on ollut monta talvilampea,  joita näkee vain sateisena  kautena, mutta  rakentaminen  on vähentänyt niiden määrää.  Tällä alueella on tehty villiinnytystä, eli  kunnostettu  aluetta  niin että se  palaa luonnolliseen tilaansa, ja sinne on  tuotu alkuperäisiä villikasveja ym. Ensimmäisen kuvan violetit kukat olivat tältä alueelta.  Tuolla kasvoi todella paljon villifenkolia, ja kävellessä siellä oli aniksinen tuoksu.

Talvilammikoissa on oma eläimistönsä ja kasvillisuutensa,  ja tässä esim. muutama sammakkolaji sekä muita vesieläimiä. Myös erilaiset linnut viihtyvät talvilammen alueella.

Ja keskiosasta löytyikin  villisinappia vaikka kuinka paljon. Tästä kelpaavat salaattiin sekä lehdet että kukat, ja niissä on mieto sinappinen maku.

Villisiherneen lehtiä ja kukka, mutta ei vielä villiherneen palkoja. Maistoin myös  porkkanalle maistuvia lehtiä.

Sitten tulen alueelle, josta alkaa varsinainen kävelyni.  Pitkä matka vielä edessä.

Tämä ryhmä...ajattelin että tuossa on taiji-hetki,  ja takimmaisella naisella oli miekka kädessään mitä ihmettelin, mutta taiji onkin vanha kiinalainen taistelutaito, joten miksei miekkakin siihen kuuluisi.....

Melojat

Juomapiste jossa voi täyttää vesipullot, mutta ilahdutti  huomata että myös nelijalkaiset oli huomioitu:)

Minun piti alittaa kaksi suurta siltaa, joiden päällä liikennettä,  ja ensimmäisen sillan kohdalla oli tällaista toimintaa,

Hortoilun tuloksena kotiintuomisena oli villisinappia ja villifenkolin lehtiä-.  Huomasin kävelleeni puistossa yli 8000 askelta eli joku  6 kilometriä.  

Takatalvi

Täällä alkoi jo olla lämpimämpää,  ja sitten saimmekin (ilokseni) takatalven:)  . Torstai-iltana tuntui niin kylmältä että piti laittaa vähän lämpimämpää päälle,  ja perjantai-aamuna sateli jonkun verran.Ei enää  kunnon sateita kuten tammikuussa, mutta pienikin sade täällä on tärkeää.  Nyt on koko alkuviikko sitten viileä  ja välillä tulee  tippojakin taivaalta,  mutta torstaina, kun vietetään  Purim-juhlaa, ja ihmiset, etenkin lapset, ovat naamioasuissa,  niin silloin pitäisi olla jo normaalimpaa, eli ei niin kylmää. Tiistaiksi on jopa luvattu  lunta korkeille paikoille pohjoisessa ja ehkä Jerusalemiin, harvinaista maaliskuussa.. Maaliskuu onkin täällä yleensä sellainen että voi välillä olla kylmempää, ja sen jälkeen hellettä.  

Perjantaina odottelin bussia  keskustan alueella, ja  bussin odottelu sujui mukavasti kun oli katseltavaa, eli tuo kahvila kadun toisella puolella. 

Kotiinpäin tullessa päätin kerätä lisää askelia (päivässä pitäisi kertyä minimi 7000 askelta) jäämällä pois  keskustan alueella.  Kävelen  pieneen  puistikkoon missä  pomeranssipuita,  ja ne ovat nyt siinä  vaiheessa että ylikypsiä hedelmiä  putoaa maahan.   Harmi että tämä ei ole ihan kodin lähellä,  muuten toisin tikkaat tuonne ja poimisin nuo ylhäällä olevat hedelmät,  mutta hedelmiä putoaa maahan etenkin tuulisina päivinä , kuten oli perjantaina,  ja  löysin juuri maahan pudonneita,  täydellisiä pomeransseja. Olen aikaisemminkin kirjoittanut näistä pomeransseista: niitä ei voi syödä sellaisenaan,  mutta aromaattinen kuori  sopii leivontaan,   kirpeä mehu salaattikastikkeeseen  ja siemenet ovat täynnä pektiiniä.  Pomeranssit pitää kuitenkin käyttää nopeasti , sillä  ne pilaantuvat helposti, etenkin näin kauden loppuna.

Lauantai-aamuna aikaisin sää oli minulle ihan täydellinen kävelyä varten, eli pilvistä ja viileää.   Kadun toisella puolella olevan uuden toimistotalon etupihalla yritän katsella ikkunan kautta   vielä rakennusvaiheessa olevan pizzapaikan edistymistä,  mutta lasi onkin sellainen että pizzapaikan sijaan tulin itse kuvaan.  Aamulla oli tihkusadetta, joten päällä oli sadetakki ja jaloissa  kumisaappaat. Tätä ennen olin vienyt  jo Bambin aamupisulle,   mutta Bambia ei enää voi viedä pitkille lenkeille.

 Viereisen jäätelöbaarin sen sijaan näkee ainakin osittain lasin läpi.  

Varjoisissa kohdissa on vielä  hyvä määrä  villiyrttejä,   kuten kiiltomalvaa, mutta aurinkoisissa paikoissa ne ovat jo kukkineet ja lehdet nuutuneen näköisiä.  Keräsin ison pussillisen näitä lehtiä ja  kaalivalvatin lehtiä. Kaalivalvattia pitäisi löytyä Suomessakin,   ja  kiiltomalvaa eteläisessä Suomessa,  ja molemmat tosi herkkua sipulin kanssa paistettuna.  

Lähellä on  rivi vielä rakenteilla olevia toimistotaloja,  joista alimmainen on lähes valmis.  Vielä joitakin vuosia sitten näiden tilalla  oli luonnontilassa oleva alue,   josta löytyi  hyvin  villiyrttejä sekä kukkia, mutta nyt ovat sellaiset paikat häviämässä lähialueelta koska rakennetaan niin paljon. 

Rakenteilla olevien toimistotalojen takana on tämä hökkeli,  joka on aikoinaan rakennettu tuonne ilman lupia, enkä tiedä asuuko tuolla enää kukaan, mutta pihalla oli auto, ja kadun puolella  jonkinlainen  metallinen hökkeli,  jossa muutamia kukkoja ja kanoja.

Kruunukakkarat kukkivat nyt joka puolella,  missä ei rakennettu ,Näiden vihreitä osia syödään   Aasiassa, mutta ne  pitäisi kerätä ennen kukintaa, enkä koskaan huomaa niitä ennenkuin ne kukkivat.

Myös villiunikot kukkivat kodin lähellä.  Muutaman viikon kuluttua tässä on vain kuivuneita kasveja....

Muutama postaus sitten kerroin  kuinka muualle muuttavien  naapureitteni Jerry kissa piiloutui muutaman kerran niin ettei sitä löytynyt, ja oli hirveä stressitilanne kun luulimme ettei Jerryä löydy ennenkuin uudet asukkaat muuttavat asuntoon.   Jerry löytyi   onneksi , ja on jo hyvin sopeutunut uuteen kotiinsa , kahden muun kissan kanssa. Kuvan lähetti  naapuri uudesta kodistaan.

Satu kysyi  olenko itse naamioasussa Purim-juhlan aikana. Yleensä olen laittanut jonkun venetsialaisen naamion,  ja nyt löysin tämän  halpiskaupasta, enkä voinut vastustaa tätä. Edelliset naamiot ovat ties missä , en löytänyt joten piti hankkia uusi. Ostin samalla  punaisen peruukin, ja  ajattelin pukeutua täysin mustiin,  kun naamalla on tämä ja päässä se punainen  peruukki.  Molemmat olivat tosi halpoja, enkä edes uskalla kokeilla sitä peruukkia ennen käyttöä, koska siitä varmaan irtoaa "hiuksia":   Nämä olivat todella edullsia  sillä naamio ja peruukki maksoivat yhteensä hieman alle 5 euroa. Viimeksi olen ollut kunnolla naamioituna silloin kun asuimme eksän kanssa täällä yhdessä, ennen  Venezuelaa ja Yhdysvaltoja.,  ja meidät oli kutsuttu purim-juhliin.  Olin musta kissa.....

Helmikuun vuokot

Helmikuu on se kuukausi , jolloin  punaiset kruunuvuokot  puhkeavat kukkaan  eteläisessä Israelissa.     Viikko sitten perjantaina, aikaisin aamulla,  matkustin eksän kanssa katsomaan punaisten kukkien kukintaa.  Täällä  Israelissa kasvaa myös muun värisiä kruunuvuokkoja, mutta tällä alueella vain punaisia.  Harmikseni    retkeämme edelsi sateinen yö,  ja aamu oli muutenkin viileä,    ja kukkien terälehdet olivat kiinni.    Tämä oli myös vasta kukinnan alkua ,  ja kun tuota päivää on seurannut monta kauniimpaa ja lämpimämpää  päivää,  ovat nuo kukat paljon kauniimpia ja niitä on myös runsaammin luonnossa.

Alue jossa kävimme on nimeltään   Shokedan  metsäalue,  joka on Shokedan   kylän vieressä.   Helmikuussa  alue täyttyy  vierailijoista,  jotka tulevat katsomaan vuokkojen  kukintaa,  ja  tämä ja viereiset alueet  ovat silloin  täynnä kaikenlaisia tapahtumia.

Kruunuvuokot ovat rauhoitettuja, mutta niitä kyllä tuhoutuu jonkin verran kun ihmiset kulkevat tuolla vuokkoja ihailemassa ja kuvaamassa.

Samalla alueella on  tori , joka kuulemma auki vain helmikuussa, kun alueella  paljon ihmisiä.Sateen jälkeen oli tosi kuraista tuolla,   ja kuraiset kengät piti kunnolla puhdistaa kun tulin kotiin.

Joimme appelsiinimehua,  joka oli todella makeaa:)

Kolombialainen pariskunta möi mansikoita ja  etelä-amerikkalaisia herkkuja.

Kotileipomoa siskonsa kanssa pitävä nainen kertoi että olivat siskonsa kanssa leiponeet yötä päivää torimyyntiä varten.

Suloiset koirat  torilla. Näitä unkarinvizloja oli kolme , mutta sain kuvaan vain kaksi todella  hyvin käyttäytyvää koiraa.

Ennen poislähtöä ohitimme vielä tämän sitrushedelmäkojun,  jossa sanotaan että hedelmät    suoraan viljejijältä.  Hedelmiä piti ostaa  vähintään 3 kiloa, ja niitä  sai myös sekoitella. Ostin mehukkaita verigreippejä, joista yksi vielä jäljellä,

Ajelimme toiseen paikkaan jossa sielläkin oli pieni tori, jossa suurin osa kojuista käsityöläisten, mutta oli siellä muutama ruokakojukin.

Torin takana   rosmariinit kukkivat tosi kauniisti.  Ne kukkivat myös kodin edessä olevassa puistossa , mutta ei näin kauniisti. Retkipäivänä  oli vielä aika viileää, mutta tällä viikolla  on lämmennyt: lyhyen lyhyt talvi on ohi, ja täällä on kevät.  Tammikuu oli kylmin 14 vuoteen, ja  kerrankin tuli hieman tarvetta  talvitakille, lämpimälle huiville ja sormikkaille:)

Kaunista viikonloppua:)