Kierroksella

Jos olen joskus katunut kameran jättämistä kotiin niin se oli eilen,kun pääsin kierrokselle Matkaopas-lehteen juttua tekevien ihmisten kanssa. Minulla oli mukana vain puhelimen kamera ,ja tuntuu että viime aikoina sillä saa otettua vain huonoja kuvia. Joten tämän postauksen kuvat ovat osittain hieman epätarkkoja...Mutta olipa kiva kierros,ja tässä siitä osa.

Aloitimme kantakahvilassani ja sieltä jatkoimme Max Brennerin suklaaliikkeeseen Tel Avivin satama-alueella.Max Brennerin kahvilakaupathan ovat jokaisen suklaaholistin unelmapaikka...Max Brennerhän on täältäpäin alkanut suklaakahvilaliikeketju,jonka kahvilakauppoja on eniten Australiassa mutta myös Yhdysvalloissa,Japanissa,Venäjällä,Singaporessa ja Koreassa.

Hyllyillä oli kaikenlaista kivaa.Kuvassa näkyy HugMug,joka on tarkoitettu kaakaolle;minunkin kaapistani löytyy sellainen,

Sieltä sitten jatkoimme Tel Avivin sataman ruokahalliin,josta minulla ei ole kuvia ja sieltä sitten Vanhalle Juna-asemalle,jossa kävimme korukaupassa.Korutaiteilija  Hella(!) Ganorin  Netline-kokoelman korujen  suunnitteluun on käytetty 3D-tekniikkaa ja korujen geometriset kuviot ovat saaneet inspiraationsa arkkitehtuurin maailmasta.

Korukaupan seinillä olevat vanhat maalaukset ihastuttivat.Tässä paikassa oli aikoinaan brittiarmeijan upseerikerho,ja Saksassa syntynyt,tänne natsismin valtaan noustessa muuttanut Gerd Rothchild ,joka itsekin oli liittynyt brittiarmeijaan,maalasi nuo seinämaalaukset upseeriklubia varten. Maalaukset jäivät myöhemmin uuden maalikerroksen alle ja kun vanhaa Juna-asemaa kunnostettiin,huomattiin että vanhan maalikerroksen alla oli vielä toinen maalikerros ja siellä nämä seinämaalaukset.

Juna-asemalta ajoimme Jaffan vanhaan kaupunkiin ja siellä olevaan Ilana Goorin museoon,joka on ehkä yksi kiehtovimpia näkemiäni museoita eikä mikään tavanomainen sellainen.Museo ja rakennus jossa se on,on hyvin erilainen museokokemus.

Ihastuin museossa näihin kiinalaisiin suuriin kulhoihiin ja vateihin,jotka olisin halunnut viedä kotiin;D Niitä oli monta erilaista ja kaikki niin kauniita.

Museon terassikerrokselta voi nähdä Jaffaa eri puolilta.

Vähän lisää terassia.Museossa järjestetään myös tapahtumia ja terassikerroksia voi vuokrata vaikka häitä varten.

Jatkoimme vanhassa Jaffassa liikkeeseen,jossa kuvassa näkyvä Itay Noy suunnittelee ja rakentaa ekslusiivisia kellojaan,jotka valittiin viime vuonna 10 parhaimman luksuskellomerkin joukkoon(ja hinnat sen mukaisia....)

Ohitimme tämän ilmassa roikkuvan appelsiinipuun,jonka varmaan jokainen Jaffassa vieraileva kuvaa....

Vanhan Jaffan kujia..

Seuraava etappi oli ihan kohta valmistuva Abraham hostel Tel Aviv,joka on hieman hotellin ja hostellin välimuoto,ja juuri sitä mitä Tel Aviv kaipaa,sillä hotellihinnat ovat korkeita,mutta 6-kerroksisessa Abraham-hostellissa,joka on rakennettu entiseen puhelinyhtiön konttorirakennukseen ,yksityishuoneet ovat edullisia,ja sijainti ihan keskustassa:) 

Tämän jälkeen olikin jo aika jatkaa kierrosta kotiiin bussilla..

P.S. ihan kauhulla odottelen sunnuntaina saapuvia 30-asteen helteitä...tällaista tapahtuu joskus harvoin helmikuussa,viimeksi vuonna 2010 kun kaksi ystävääni olivat täällä visiitillä.Apua,toivottavasti menee pian ohi sillä ei nyt kesä voi vielä tulla...

Yad Vashem Holokaustihistoria-museossa

Viime torstaina kävin Tel Avivin suomalaisen kirjaston (kiitos Sirpa:) järjestämällä reissulla Jerusalemin Yad Vashem Holocaust-museossa.  Yritin miettiä olenko ollut tuolla aikaisemmin,mutta en löytänyt pääkopastani minkäänlaisia muistikuvia sellaisesta,joten todennäköisesti tämä oli ensimmäinen kerta tuolla. 

"Jad Vashem tunnetaan Vainojen Museona, mutta se on paljon enemmän. Käytännön työtä Jad Vashem tekee eri osa-alueilla. Jad Vashemin kampuksella Jerusalemissa sijaitsevat varsinaisen historiallisen ja taidemuseon ohella erittäin kattava arkisto, tutkimuskeskus, visuaalinen keskus ja laajalti tunnettu kansainvälinen koulu. Jad Vashem toimii useilla eri tavoilla akateemisesti ja taiteen keinoin varjellakseen juutalaisvainojen muistoa, mutta myös siirtääkseen muiston merkityksen tuleville sukupolville."

Sulkumerkeissä oleva teksti on kopioitu Yad Vashemin sivuilta ja kertoo mistä paikasta on kyse.

Meillä oli suuri onni olla kuvassa näkyvän Susanna Kokkosen opastamina käynnillämme Holocaust-historian museossa. Susanna johtaa Yad Vashemin kristillistä osastoa. Parempaa ja asiantuntevampaa opastusta emme olisi voineet löytää;opimme niin paljon Susannan kautta. Susanna kiertää maailmalla kertoen holokaustista ja antisemitismista,ja YouTubesta voi löytää useita videoita,joissa Susanna puhuu,kuten tässä.  Ja tällä videolla Susanna vierailee Pulssi-ohjelmassa  ja kertoo työpaikastaan.

Kuja,jonka varrelle on istutettu puita ns. Vanhurskaat kansakuntien joukossa-ihmisten muistolle. Sieltä voi löytää esimerkiksi Raoul Wallenbergin muistoksi istutettu puu.

Tämä muistomerkki on pystytetty Janus Korczakin muistolle. Korczak oli puolanjuutalainen lääkäri,pedagogi ja kirjailija.Lisää hänestä ja lapsista joita hän yritti pelastaa voi lukea täällä(suomeksi)

Yad Vashemissa on monta osa-aluetta mutta koska meillä  oli rajallisesti aikaa kävimme läpi Holokaustin historian museon. Aloitimme holokaustissa kuolleiden lasten muistoksi pystytetyssä luolaan rakennetussa muistomerkissä. Sisällä näkyy tuhansia kynttiläliekkiä,joita itse asiassa on vain muutama ,mutta peilien avulla niitä näkyy olevan tuhansia. Holokaustissa kuoli noin puolitoista miljoonaa lasta ja sisällä luetaan lasten nimiä,heidän ikänsä kuolinhetkellä sekä kotipaikkakuntansa.Tuolta tulee hiljaisena ulos...

Lasten muistomerkin on suunnitellut israelilais-kanadalainen arkkitehti Moshe Safdie,ja muistomerkin rakentaminen  mahdollistui tämän 2½ -vuotiaana  Auswichissa kuolleen Uziel-pojan vanhempien lahjoittaman lahjoituksen ansiosta. Vanhemmat selvisivät mutta Uziel ei...

Moshe Safdie on suunnitellut myös kallioon rakennetun holokaustihistorian rakennuksen.Kolmikulmainen rakennus on hyvin vaikuttava ja ihmisiä tulee Yad Vashemiin kuulemma myös museon arkkitehtuuria katsomaan. 

Museon sisällä ei saa kuvata mutta ehdin ottaa yhden hieman epäselvän kuvan alussa. Moshe Safdien suunnittelema museorakennus on vaikuttava mutta niin on myös sen sisältö joka meille aukeni Susannan pätevän opastuksen kautta..Museo ei tuo esille  6 miljoonan ihmisen joukkotuhoa ,sillä uhreja käsitellään yksilötasolla. Opastusmatkan varrella kuulimme monta surullista tarinaa.

En osaa sanoa enempää. Mitä koimme voi kokea vain tuolla käymällä mutta hyvän kuvan saa myös lukemalla Yad Vashemin holokaustimuseon sivuja. Näinä päivinä kun ihmisiä tapetaan eri puolilla maailmaa on aihe ikävä kyllä ajankohtainen.

Museon jälkeen kävimme illallisella Jerusalemin viehättävässä Ein Kerem-kaupunginosassa sijaitsevassa Karma-ravintolassa. Kuvassa ei näy Karma,vaan osa tuota viehättävää kaupunginosaa,joka on edukseen etenkin illalla kun katujen varrella olevat ravintolat ovat täynnä ihmisiä.

Onkohan jo kevät......

Hedelmä Billien kaupan sitruspuussa

Ensi sunnuntai-iltana nimittäin täällä alkaa Tu Bishvat eli puiden uusi vuosi,ja sehän yleensä tarkoittaa että kevät on alkamassa ja puiden kukinnan alkua.Puiden uusi vuosi kestää vuorokauden on sellainen pienempi ja hieman huomaamaton juhla ,ja en edes olisi sitä nyt huomannut ellei joka toisessa kaupassa olisi kuivia hedelmiä tarjouksessa;ne kuuluvat puiden uuden vuoden ruokatarjontaan. Enemmänhän tuota juhlaa viettävät koululaiset ja tarhalaiset,jotka silloin istuttavat ruukkuun jonkun uuden kasvin jonka sitten saavat viedä kotiinsa kasvamaan.

Viikon sääennuste lupaa kuitenkin kaikkea muuta kuin keväistä säätä,kylmää jopa (tykkään!!) En valita...

Mutta Tel Avivin persoonallisin kukkakauppias  Billie oli tänään järjestämässä kukkakauppaansa niin keväiseen kuntoon ,puiden uuden vuoden kunniaksi.

Värikästä Billien kaupassa

Billien kauppa oli myös täynnä joulutähtiä ,joita en paljon nähnyt joulun aikaan mutta nyt niitä oli.

Puiden uuden vuodeksi Billie oli myös tuonut kauppaansa nuoria sitruspuita. Voi että harmittaa etten voinut ostaa tuollaista sillä pitäisi olla vähintään parveke että saisi tuollaisen kasvamaan ja tuottamaan hedelmää. Olivat vielä aika edullisiakin eli 27 euroa per puu,joissa oli jo paljon hedelmiä.

Minisitruunaakin löytyi nuorten puiden joukosta. 

Myöhemmin Bambin kanssa kävellessä löytyi jo kruunukkaroitakin,kevään kukkia....

Voihan laventeli!

Tämä on  Sykomoriviikuna

Tämän postauksen piti alkaa kauniilla laventelikuvalla,mutta menin vahingossa poistamaan sen tietokoneen levyltä ja olin jo poistanut sen kamerastakin...Laventelin tilalla on tämä puu,jossa näitä jänniä "marjoja",sykomoriviikuna.. Menin nyt iltapäivällä keräämään taas yrttejä puistosta ystävän kanssa ja poimimme muutaman kauniin laventelin kukan. Toin laventelin kukan nenäni eteen,sillä halusin tuntea sen miellyttävän tuoksun. Ja silloin se tapahtui...elämäni ensimmäinen kunnon allerginen kohtaus,joka oli todella kamala:aivastamista,silmien vuotamista,hapen puutetta. Istuin penkille puoleksi tunniksi ja yritin saada kohtauksen rauhoittumaan mutta vasta nyt kun tuosta allergisesta kohtauksesta on kulunut pari tuntia alkaa olo pikkuhiljaa tuntua paremmalta. Bussissa matkalla kotiinkin aivastelin koko ajan ja nenäntiehyet olivat aivan tukossa.Olen siis altistunut laventelille,mutta toivottavasti en muille kukille... Olen ennen kerännyt laventelia ilman minkäänlaisia oireita,mites nyt näin kävi.Huomenna on onneksi jo kauan sitten tilattu aika lääkärille,ja taidanpa pyytää antihistamiinireseptin...

Ehdin sentään kerätä ihanaa meiramia juuri ennenkuin tuoksuttelin laventelia...

Sekä kuvata papukaijan ,joka oli maan  pinnalla,mikä on harvinaista. Papukaijoja oli montakin;kai siellä oli jotain hyvää syötävää.Huomatkaa miten hyvin tuo papukaija sulautuu ympäristöönsä,sitä ei helpolla edes erottanut  kasvien seasta.

Miksi niin rakastan talvea...

Etualalla kiiltomalvaa,Malva Sylvestris,joka on hyvää paistettuna

Tämä kuva selittää otsikon kysymyksen...Eli rakastan talvea täällä itäisen Välimeren puolella tämän vihreyden ja vehreyden johdosta,jolloin luonto näyttää parhaita puoliaan,jolloin ei ole liian kuumaa,vaan on välillä kylmääkin,josta pidän,ja välillä on myös harmaita pilviä ja sadetta. Kesäähän inhoan täällä:silloin on kuumaa,kosteaa ja suurin osa vihreästä on viljeltyä.

Ihanaa vihreyttä kävin hetken ihailemassa Tel Avivin eteläisessä osassa sijaitsevassa puistossa. Onneksi kaupunki antaa syötävien villikasvien ,kuten kiiltomalvan,kasvaa puistossa kunnes ne alkavat kuihtua pois.

Puiston laidalla on venäläisortodoksinen St.Tabithan kirkko,joka ei kannusta ketään asiaan kuulumatonta vierailemaan siellä mutta jossa kuitenkin kävin toissavuonna. On kyllä kaunis kirkko ja puutarha muurien takana...

Ekologista lammikkoa ,toisin kuin muissa puistoissa,ei pääse katsomaan muuten kuin pienen rakennelman kautta. Yleensä tuolla on vesilintuja ja monen monta muuta lintua,mutta nyt sorsat rääkkyivät yläpuolella enkä ehtinyt nähdä muita lintuja..Tässä ekologisessa lammikossa on paljonkin elämää,minkä voi nähdä tässä upeassa videossa. Lammikon reunalla kasvavat kasvit sen sijaan ovat talvella kuivia ja kesällä vihreitä.

Tuossa rakennelmassa siis on aukot lammikolle päin,mistä voi seurata lammikon elämää. Rakennelmassa tosin istui 3 venäjää puhuvaa, selvästikin liikaa alholia nauttinutta miestä ,joten visiittini rakennelmassa jäi hyvin lyhyeksi.,

Tämä puisto on hiljainen ja kaunis,ja joka puolelle on istutettu yrttejä. Kuten sitruunaiselle tuoksuvaa geraniumia. Geraniumithan kuuluvat pelargonioihin,ja niitä on useita eri lajikkeita,joilla kaikilla oma tuoksunsa. Sitruunaiselle tuoksuvat geraniumin lehdet voi käyttää teenä,leivontaan ja moneen muuhun.Nämä ovat siis tuoksupelargonioita(kiitos Eeviregina!)

Puistossa kasvaa runsaasti myös meiramia,joten sitä tuli poimittua kotiin,Senhän vuoksi nuo siellä ovat että niistä otetaan vähän tarpeen mukaan...Meiramin ja geraniumin lisäksi puistossa kasvaa myös  rosmariinia,laventelia,salviaa sekä sitruunaruohoa. 

Lasten leikkialue tuolla saa aina huokailemaan hetkeksi että miksi en ole lapsi...

Mutta onneksi aikuisiakin varten on oma leikkipaikka eli ulkokuntosali.Tuossa kohtaa kuului kukon kiekuntaa ja kanojen kotkotusta: ne tulivat puiston laidalta,korkean muurin takana olevasta hökkelikylästä.

Ei ollut paljon ihmisiä...

Katoksen alla varjoisa istumapaikka ja oikealta löytyy puiston sitrustarha

Sitruspuita

Vaikka tähän aikaan vuodesta sitruspuitten hedelmät ovat kypsiä niin näissä puissa ne olivat vielä raakileita.

Ennen poislähtöäni löysin puistossa villisyklaameja.Kauniita ja rauhoitettuja,joten katsella saa mutta ei poimia.

Hursot-puisto (metsikköpuisto) on yksi 5 lapsiystävällisestä ja vierailun arvoisista puistoista Tel Avivissa. Niistä olen kirjoittanut lisää täällä.

Auringonlaskun aikaan nro 2

Joulun alla kävin ystäväni kanssa kävelemässä auringonlaskun aikaan Jaffaa kohti,josta kirjoitin täällä. Muutama päivä myöhemmin kävelimme vastakkaiseen suuntaan ,ja taivas oli sinä iltapäivänä aivan eri näköinen auringonlaskun aikaan kuin edellisellä kerralla.

Taivaan puna oli ihan mieletön ,enkä saanut siitä tarpeekseni.

Seuraavat kuvat on sitten otettu kun taivaan puna haalistui ja alkoi olla hämärää.Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu iltahämärässä,juuri ennenkuin alkoi olla kunnolla pimeää. Rannalla tapahtuu aina jotain,oli sitten vuorokauden aika mikä tahansa,ja sen vuoksi rantakadulla onkin niin mielenkiintoista kävellä. 

Ooppera-asuintalo ,jonka alakerroksissa on kauppoja,etualalla ja kun katselin kuvaa huomasin kodittoman ihmisen nukkuvan kaktuspensaan juurella.

Rantabulevardin uudistamisen myötä myös rantaravintolat kokivat muodonmuutoksen,eli itse rakennuksilla on yhtenäinen ilme,mutta ravintoloitten sisäpuoli ja terassit ovat sitten erilaisia jokaisessa rantaravintolassa. Nuo punaiset valot näyttävät aina niin upeilta kun kävelee illalla rantakadulla. Tästä alkaa tie joka kulkee rantaa pitkin.

Tässä pelattiin rantapalloa

Lisää rantapalloa. Joulukuun loppupuolella oli lämmin ilta.

Lapset keinuissa

Tasanteilla on hyvä katsella mitä rannalla tapahtuu ,ja onneksi niiden päällä on katos,joten tuolla pystyy istumaan myös kun aurinko paahtaa...

Rantaravintolan tuoleja.Oli aika tyhjää vaikka oli lämmintä.  

Osa saman ravintolan  kalusteista ovat hiekan päällä. 

Sitten saavuimme jo sataman alueelle,ja oli jo niin pimeää etten ottanut lisää kuvia. Kokonaisuudessaan rantakatu on 14 km pitkä,ja vaikka sen kävelee osittainkin niin se on sen verran hyvä lenkkipolku että pitäisi kävellä tuolla useammin.

P.S. Appelsiinipuun Alla-blogilla on nyt vihdoinkin oma  FB-sivusto,(yhdessä Rantapallo-blogini kanssa). Blogin Facebook-widgetti on blogin sivupalkissa.