Vihreä tie

Toissa viikolla sain kaupungilta tekstiviestin,   jossa lähiseudun asukkaita kutsuttiin kierrokselle, tutustumaan  vihreän  kävelytien  suunnitelmiin.   Minua kiinnostaa kaikki mitä tällä alueellani tehdään, ja ilmoittauduin heti mukaan.

Tapaamispaikka oli kotini lähellä olevan kaupungin maatilan  portilla.  Portti oli kiinni,  mutta vartija tuli heti avaamaan portin. Tapani mukaan olin ennen aikoja paikalla,  ja ensimmäinen paikalle tullut.  Tässä kuvassa näkyy toisen aidan takana olevaa aluetta,  jonne eivät pääse   kuin  koululaisryhmät,  joille  maatila on tarkoitettu, ja joita kuulemma on lähes  joka päivä oppimassa tuolla ekologiaa  ja vihannesten viljelyä. Minua on aina hieman harmittanut etteivät muut kuin  koululaisryhmät pääse tuonne, ja näen aluetta vain aidan takaa.  Kerran kuulemma tuonne pääsivät muutkin  avoimien ovien päivänä, mutta en ollut huomannut sitä.

Ensimmäinen etappi oli  maatilan alueella oleva taidegalleria,  jossa vaihtuvia  näyttelyitä.  Galleria onneksi on auki viikonloppuisin ja loppuviikon iltapäivinä ,  jolloin pääsee maatilan alueelle, tosin ei sinne missä suurin osa viljelyalueista. Tämä galleria oli varastona useita vuosia, kunnes rakennus kunnostettiin,  ja siitä tehtiin kaupungille kuuluva taidegalleria.

Ehdin pikaisesti käydä sisällä galleriassa,  jossa tällä hetkellä on  On & Beoynd-näyttely....saappaista!  Näyttelyn kuraattorit esittelevät saappaita toisaalta  toiminnallisen roolin  omaavana esineenä,  ja toisaalta  esineenä,  jolla on historiallisia, kulttuurisia ja  sosiaalisia merkityksiä. Tämä on 3 näyttely  kenkiin liittyvien näyttelyiden trilogiasta, mutta edelliset näyttelyt olivat menneet minulta ohi  Galleria on kävelymatkan päässä,  joten pitäisi varmaan tarkemmin seurata mitä ohjelmaa siellä on.

Oppaamme olivat  nämä naiset,  joista kaksi oli suunnittelutoimiston arkkitehtia,  ja 2 kaupungin  palveluksessa olevaa naista.  Kuulimme että tarkoituksena on luoda  yhtenäinen vihreä kävelytie,  joka yhdistää erilaisia vihreitä alueita matkan varrella.   Kierrokselle kutsuttiin alueen asukkaita ,  jotta voisimme vaikuttaa tulevan  kävelytien suunnitteluun.  Koska tuo vihreä tie on vasta varhaisessa  suunnitteluvaiheessa,  niin saapa nähdä  koska  se konkretisoituu. Suunnitelma kuulostaa kyllä tosi hyvältä..

Innostuin kun huomasin että gallerian edessä on kaksi mantelipuuta. En olisi varmaankaan huomannut sitä ellei oksilla olisi vielä  manteleita, joita ei ole poimittu, tai pudonnut maahan.  Olen aina luullut ettei omalla alueellani ole mantelipuita, mutta nyt selvisi että onkin muutama sellainen.

Kävelimme pois maatilan alueelta,   ja ohitimme tämän viljelysalueen,  joka kuulemma joutuu pois, ja  jonka tilalle pitäisi  tulla puisto uuden vihreän tien varrelle.

Kävelimme pitkin suurta puistoaluetta, joka ei nyt näytä niin hyvältä, mutta  jonka vihreän tien suunnitelmien mukaan pitäisi kokea muodonmuutos. Toivottavasti...

Tulimme kaupungin eläinnurkkauksen kohdalle,  josta postauksen ensimmäinen pupukuva,  ja  paikan ulkopuolella oli paljon vesilintuja. 

Eläinnurkkaukseen   kuuluu tämä aidan takana oleva alue, jossa erilaisia vesilintuja, joutsenia ja suloisia vuohia. (rakastan vuohia..)  Takana on alue, johon puputkin kuuluvat,  ja jonne pitää ostaa  pääsylippu.  Siellä  lapset oppivat eläimistä  ja  saavat myös tehdä läheisempää tuttavuutta eläinten kanssa.  

Tämä eläinnurkkaus on lapsiperheiden suosiossa viikonloppuisin,  mutta  vihreän tien suunnitelmiin kuuluu paikan siirto jonnekin muualle, koska nykyinen sijainti kuulemma on liian lähellä ihmisasutuksia. Tämän jälkeen kävelimme vielä yhdelle alueelle,  jossa  en ollut aikaisemmin käynyt,  ja sen jälkeen kävelin takaisin kotiin. 

Hyvää alkanutta marraskuuta. Täällä  edelleenkin tosi lämmintä, mutta onneksi ei kesän kosteutta. 

Eläimellistä menoa

Katse kauppakeskuksen atrium-pihalle katolta päin

Olipa kerran eläintarha.  Näin joku aika sitten hurjan mielenkiintoisen dokumenttielokuvan Tel Avivin vanhasta eläintarhasta ,   jonka jälkeen oli pakko mennä katsomaan paikkaa missä eläintarha sijaitsi ennenkuin se siirrettiin moninkertaisesti  eläinystävällisempiin tiloihin , josta kirjoitin täällä.

Itse asiassa tuo eläintarhan entinen sijainti ja nykyinen kauppakeskus  on minulle enemmän kuin tuttu,  sillä olen käynyt siellä satoja kertaa, kiitos hyvän sijaintinsa keskustassa.  Myös tällä katolla olen käynyt monta kertaa, kiva keidas vilkkaalla alueella. Rakennus tuossa edessä on Tel Avivin kaupungintalo.

Eläintarha siirtyi nykyiseen paikkaansa eläinpuistoon ja eläintarhaan,  viereiseen kaupunkiin,  jo vuonna 1981. Tulin katolle etsimään eläintarhan perustajan  patsasta  jonka piti olla kauppakeskuksen ja sen viereisen puiston alueella.  Kauppakeskuksen katolla on korkea asuintalo ja matalempi kulttuurikeskus, ravintola ja muutama muu rakennus. 

Portaat johtavat puistoon kauppakeskuksen katolta.  Etsin ja etsin eläintarhan perustajan  ,  tohtori Schornsteinin,  patsasta, mutta en löytänyt sitä mistään,  ja ihmettelin että miten voi olla että  tällä paikalla sijainneen eläintarhan perustajan patsasta ei millään löydy. Tohtori Schornstein oli  Kööpenhaminan päärabbi ja suuri eläinten ystävä,  joka muutti  Tel Aviviin vuonna  1935, ollessaan jo 65 -vuotias. Hän olisi mielellään muuttanut jo aikaisemmin , mutta vaimo ei halunnut muuttaa. Vaimon kuoltua hän muutti Tel Aviviin, ja perusti kaupungin ensimmäisen eläinkaupan. Hänen eläinkauppansa oli oikeastaan pieni eläintarha ; hänellä oli Egyptistä lahjaksi saatu leijonapari, muutama leopardi, muutama Aasian mustakarhu ,  ja muita eläimiä.  Hän piti eläimiä myös kodissaan, ja kerrotaan että hän käveli ulkona leijonapentujen kanssa . Ihmisiä alkoi häiritä suurten eläinten läsnäolo (ja lemu) kodin lähellä,  joten Schornstein  pyysi kaupungilta paikkaa eläintarhalle. Sitä varten perustettiin säätiö,  ja tohtori luovutti kaikki eläimensä saätiölle,  jotta nille löytyisi parempi paikka,  ja jotta hän saisi toimia eläintarhan johtajana.

Tohtori Schornstein eläintarhassa  rakkaiden leijoniensa luona, samat leijonat joiden kanssa hän käveli Tel Avivin
kaduilla niiden ollessa pentuja.  Kuva täältä.

Säätiö ja Schornstein eivät tulleet toimeen keskenään,  ja  hänen palkkansa lakkautettiin.   Hän marssi eläintarhan kassalle, ja otti sieltä muutaman kolikon,  sillä hän oli aivan rahaton.  Hän joutui siitä oikeuteen , eikä  enään saanut toimia eläintarhassa.  Lopulta säätiö ja eläintarhan perustaja pääsivät yhteisymmärrykseen,  ja säätiöltä tulikin kuukausittainen summa,  ja Schornsteinin perheenjäsenet pääsivät ilmaiseksi eläintarhaan. Tämän jälkeen Schornstein muutti Jerusalemiin.  jossa hän perusti  lintupuiston.  Hän kuoli 80-vuotiaana vuonna 1949. On tosiaankin kummallista ettei Tel Avivin kaupunki edes muistanut häntä patsaan muodossa, sillä se patsas , jota en ole vielä löytänyt , on kuvanveistäjän lahjoittama.

Joku aika sitten luin että Tel Avivin vanhassa kaupungintalossa,  joka nykyisin toimii museona, on  eläintarhanäyttely.   Asuin ensimmäisellä kerralla täällä asuessa aivan lähellä tätä taloa,  ja reitti aamuisin  pojan päiväkotiin ja työpaikkaani kulki tätä kautta. Huomatkaa kirahvi ja kameli rakennuksen katolla.

Keväällä  Tel Aviv  täytti 110 vuotta , ja  historiallinen eläintarha perustettiin 80 vuotta sitten.    Vanha kaupungintalo muuttui jännäksi eläintarhaksi,  ja näyttely on ehkä enemmän lapsille tarkoitettu  ,mutta minustakin se oli aivan ihana:)

Hui krokotiili!

1960-luvulla Tel Avivin vanha eläintarha oli yksi harvoista eläintarhoista  maailmalla jossa  onnistuttiin kasvattamaan flamingoja.

Kiva näyttely lapsille ja lapsenmielisille.

Vanha eläintarhajuliste

Sisällä ei puhelimella oikein saanut otettua hyviä kuvia.

Apua, käärme portaikossa!

Museossa oli myös pari huonetta jossa sai nähdä vanhoja filmiraitoja eläintarhasta.

Museon lattia on koottu vanhoista lattialaatoista.

Alakerrassa on myös pysyvä valokuvanäyttely, jossa  kaupungin asukkaiden lahjoittamia kuvia. Vuonna 1954 Tel Avivissa oli lunta. Sen koommin ei lunta ole kaupungissa näkynyt...

Museon aukiolta kävelin alas rappusia kadulle,  jossa aiemmin sijaitsi poikani esi-esikoulu, jota hän kävi 4-5 vuoden iässä, jonka jälkeen muutimme takaisin Suomeen.  Nyt sen tilalla on asuinrakennus.

Luonnontieteellisessä museossa

Olin jo pitkään seurannut Tel Avivin luonnontieteellisen museon  rakennusprojektin etenemistä, ja odotellut sen avaamista.  Joten kuin toukokuussa luin että museo avataan heinäkuun alussa koeluentoisesti, ja että sinne otetaan alussa rajoitettu määrä  ihmisiä, jotka ovat ostaneet liput ennakkoon, tilasin minäkin lippuni tuonne. Avajaispäivänä olin ensimmäisessä ryhmässä joka pääsi uunituoreeseen museoon.

Museon piti avautua jo aikaisemmin, mutta kuten yleensä täälläpäin,  projektit venyvät.  Museon oikealta  puolelta pääsee kasvitieteelliseen puutarhaan  ,  jossa kävin viime vuonna  kun kasvit olivat parhaimmillaan. Museo on Tel Avivin yliopiston kampusalueella,  ja onkin osa sitä  sillä museo sisältää myös  yliopiston luonnontieteellisen tutkismus-sekä koulutuskeskuksen.  Museo on myös  Israelin suurin  ja aktiivisin  asiakirja-ja tiedekeskus, jossa keskitytään biologisen monimuotoisuuden tutkimukseen, ja sen sovelluksiin, kuten luonnonsuojeluun,  ympäristösuojeluun ja maatalouteen liittyviin tutkimuksiin. Museoon on arkistoitu  yliopiston 5.5 miljoonan näytteen  kokoelma ,  joka on sekä paikallisten ja ulkomaalaisten tutkijoiden käytössä.  Rakennus tuo mieleen  Nooan arkin....Tel Avivin luonnontieteellinen museo on Lähi-Idän suurin .

Ensimmäisen ryhmän odottaessa  sisäänpääsyä museon johtaja tuli ensin toivottamaan meidät tervetulleiksi museoon, ja sanoi ovien pian avautuvan. Tämä oli jännittävä päivä myös museon henkilökunnalle,  sillä sinne saapuivat ensimmäiset vierailijat.  Museossa on 5 kerrosta, joista ylin on pyhitetty ihmisen evoluutiolle. Tuo puoli on ihan tarkoituksella  laitettu ylimpään kerrokseen  sillä ortodoksijuutalaisethan eivät usko evoluutioon vaan Aatamin ja Eevan tarinaan....  Ylimmän kerroksen voi siis helposti jättää huomioimatta....  Minä olisin halunnut nähdä  sen, mutta se olikin vielä pystyttämisvaiheessa.  Nyt koeaikana myös museon  kahvila ja kauppa ovat vielä avaamatta. Tässä aulassa hienointa oli  kattorajaan ripustetut linnut.    

Museon käytävää ylös mennessä näkyi useita "ikkunoita "  joissa oli eri tyyppisten alueiden  eläimistöä.  Tässä erämään hiekkakettu.

Nykyajan museoiden interaktiivisuus on hyvä juttu,  ja näiden taulujen avulla sai sormella painamalla helposti tietoa kaikesta  kolmella kielellä:  hepreaksi, englanniksi ja arabiaksi. Minua harmitti etten ollut ottanut kameraani mukaan, sillä keinovalossa ei puhelimen kameralla oikein onnistu saamaan hyviä kuvia.

Nelijuovarottaäärme on alueen suurin käärme :ei myrkyllinen mutta se kuristaa saaliinsa, (ei ihmisiä onneksi...)

Tämä oli mielenkiintoista: lintua painamalla ilmestyi linnusta tiedot, (joka lintu erilainen) ja sen talvehtimisreitistä.  Talvehtivat linnuthan pysähtyvät täällä matkalla Afrikkaan ja sieltä takaisin .

Myös tämä oli mielenkiintoinen:  Siinä näkyy Israelin alue, ja   sivuilla oli monta kohtaa joihin laitettiin käsi, ja kartta muuttui sen mukaan mitä painoi. Esim.  miten luonto on hävinnyt rakentamisen tieltä jne.  Paljon oli panostettu siihen miten luontoa on tuhoutunut vuosikymmenten aikana.  Kun 90 % Israelin lammikoista on tuhoutunut, ovat niissä asustaneet eläimet  kuolemaisillaan sukupuuttoon kuten erilaiset sammakkolajit.  Samalla on tullut vieraslajeja   kuten tiikerihyttysiä ja muita epämieluisia asukkeja.  Viimeisen 20 vuoden aikana Välimeren kalakanta on vähentynyt 40 %  ,  ja  30 vuoden aikana värikkäät korallit ovat muuttuneet valkoisiksi.  

Erämaan akaasiapuun merkitys  ympäristölle on suuri;  se on siellä elämän puu. Mietin tuolla että kierros tässä museossa on niin opettavaista lapsille: täällä voi oppia enemmän kuin oppikirjoista.  Jatkossa museossa järjestetäänkin workshoppeja esim. koululaisryhmille.  Koska lapset ovat kesälomalla oli tuolla aika paljon lapsia.

Joskus täällä oli leijonia ja suuria karhuja, mutta ei ole enään..

Täkäläinen siili. Tässä kodin viereisessä puistossa oli vielä viime vuonna siilejä, mutta en ole nähnyt niitä enään; ja syynä voi olla kadun toisella puolella oleva megarakennusprojekti.

Vesistöalueen eläimiä.

Ylhäältä näkyy hyvin aulaan. Pistin merkille että joka kerroksessa oli samassa kohtaa WC-tilat, tärkeä huomiointi;D

Ylempänä oli tyhjä alue,  ja sen edessä iso terassialue,  jossa toistaiseksi vasta muutamia pöytäryhmiä ja auringonvarjoja.  Olin kuulevani että tämä olisi tulevan kahvilan terassi.

Terassilta on hyvät näkymät alas kaupunkiin, sillä museo sijaitsee kukkula-alueella. Vihreä alue on osa kasvitieteellistä puutarhaa,  jonne ei ole sisäänpääsymaksua. Aivan lähellä on myös eläintieteellinen puisto, joka on maksullinen.

Lisko

Ylempänä olivat myös tutkijoiden alueet, jotka näkyivät lasiseinän kautta.

Sitten olikin jo aika mennä alimpaan kerrokseen, jossa sijaitsivat hyönteiset.

En tiennyt että nämä Madagaskarin sihisevät torakat olivat eläviä, kunnes  näin niiden liikkuvan. Huiiii, kamalia! Onneksi olivat lasin takana. Sihisevät torakat voivat kasvaa jopa 7,6 sentin pituisiksi, ja kuulemma Madagaskarilla jotkut pitävät näitä lemmikkeinä.....

Jäinkin ötököiden osastolle pidemmän aikaa ,  sillä huomasin että iso osa osaston asukeista olikin eläviä, ja erilaisten  sirkkalajikkeiden seuraaminen olikin mielenkiintoista:)  Oli kyllä mielenkiintoinen kierros ,  ja tähän museoon pitää ehdottomasti tulla uudestaan sitten kun kaikki on valmista. Tämä oli kyllä hienoin  luonnontieteellinen museo missä olen käynyt,  ja tähän mennessä olen käynyt 3 sellaisessa: täällä,  Helsingissä sekä  Venezuelan Caracasissa.

Museoviikko- ja päivä

Paperiveneitä paperinäyttelyssä

Tällä viikolla on taas kansainvälisen museopäivän vuoro, jota vietetään eri  puolilla maailmaa toukokuun 18. päivänä.  Täällä sitä siirrettiin hieman aikaisemmaksi, eli toukokuun 15.  päivä, ja syy taisi olla se että lapsilla oli tänään vapaata koulusta.  Tuo vapaa johtui siitä että täällä vietettiin eilen (ja sitä ennenkin ) inhokkipyhääni  Lag Baomeria   Tuota arkipyhää inhoan sen vuoksi että joka paikassa sytytetään kokkoja, ja pariin päivään olin aivan köh köh ,ja tuntui kuin olisin tulipalon keskellä.   Pyhää kuitenkin siirrettiin päivällä, mikä sai monen lapsen vanhemmat varmaankin raivon valtaan kun piti joko jäädä töistä pois tai löytää joku joka hoitaa lapsia.   Ilmaisena museopäivänä museot olivatkin sitten täynnä lapsia...  Suomessa  on torstaina 18.5 moneen museoon ilmainen pääsy, ja lista sellaisista museoista löytyy täällä.

Olin jo aikoja sitten merkinnyt museopäivän allakkaani, ja tarkoitus oli mennä 3 museoon.  Saavuin Beit Hatfutsot-museoon , joka sijaitsee Tel Avivin yliopiston kampusalueella , ja jossa halusin nähdä Bob Dylan-näyttelyn  , mutta sain kuulla että ilmainen sisäänpääsy oli vasta myöhemmin. Miksi ihmeessä sellaisesta ei ollut minkäänlaista tietoa..En millään olisi jaksanut odotella tuolla paria tuntia, joten otin bussin kohti seuraavaa museota.

Eretz Israel-museo kuuluu suosikkeihi täällä , sillä museon laajalla puistomaisella alueella löytyy monta erilaista taidepaviljonkia ja niiden välissä ihastuttavia vihreitä nurkkauksia. Olin etukäteen päättänyt meneväni  katsomaan vain yhtä näyttelyä, eli On the Edge-näyttelyä , jossa katsaus täkäläisten paperia materiaalina käyttävien taiteilijoiden töihin.  Museossa on aiempina vuosina ollut täkäläisten lasi-ja tekstiilitaiteilijoiden näyttelyt, ja mitäköhän materiaalia käytetään ensi vuoden näyttelyssä...Näyttely oli huikea; mitä kaikkea voikaan tehdä paperista.

En kuvannut tuolla kuin muutaman kuvan, minkä jälkeen kiertelin hieman museon puistoalueella. Oli kamalan kuuma päivä! En muista tällaisia päiviä toukokuussa, joka yleensä on  miellyttävä kuukausi mitä tulee säähän. Eli Suomessa kylmempi toukokuu ja täällä lämpímämpi toukokuu kuin yleensä...

Tämän jälkeen otin bussin Tel Avivin taidemuseoon, jossa oli se kaikkein kiinnostavin näyttely: "Regarding Africa: Contemporary Art and Afro-Futurism" , eli afrikkalaista nykytaidetta ja afrofuturismiin  liittyvää taidetta. Näyttelyssä oli kauniita valokuvia, taidetta  mutta ei mitään joka viittaisi tuon mantereen veriseen historiaan tai muihin epäkohtiin.

Osa näyttelyä liittyi  Tel Avivin Pikku Afrikkaan, joka on   kaupungin huonompien osien afrikkalaisten pakolaisten (suurin osa eritrealaisia, joita täällä ei virallisesti pidetä pakolaisina) asuttamaa aluetta. Seinällä oli vaihtuva kuvasarja täällä asuvista eritrealaisista miehistä,  joita on kuvannut myös eritrealainen Abiel Amanuel. Amanuel perusti vuosi tänne tulonsa jälkeen pienen valokuvausstudion, jossa hän kuvaa maamiehiään, ja käsittelee kuvia muokaten niitä hieman taiteellisemmaksi.  Hän kuvaa myös naisia, mutta eritrealaiset naiset eivät halunneet että heidän kuviansa näytetään julkisesti.

Eritrealaiset lähettävät kuviaan sukulaisilleen kotimaassa. Katselen kuvia ja mietin olenko mahdollisesti nähnyt jonkun heistä bussissa ,tai kenties jossain ravintolassa tiskaamassa...

Myös  Zoya Cherkassky-Nnadin maalaus liittyy Tel Avivin pikku Afrikkaan:  taulu esittää Levinsky-puistoa joka on pikku Afrikan alueella.  Nigerialaisen kanssa naimisissa oleva Cherkassy-Nnadi  kuuluu 5 entisen Neuvostoliiton alueella syntyneen taiteiljan ryhmään ,  joilla on jonkinlainen yhteys Afrikkaan.  Löysin linkin Cherkassky -Nnadin töihin missä hän kuvaa nigerialaista elämää.

Cheri Samba on yksi Afrikan tunnetuimpia nykytaiteilijoita  ja hänen töitään oli näyttelyssä 3 kappaletta. 

Samba yhdistelee tauluissaan kuvaa ja tekstiä, ja hänen tauluissaan näkyy monta tarinaa.

Tämä valokuva edustaa eteläafrikkalaisen kuvataiteilijan ja valokuvaajan Zwelethu Mthetwan kuvasarjaa. Näyttely  Tel Avivin taidemuseossa oli jo pystytetty kun maaliskuussa tuli tieto että Mthetwa oli tuomittu murhasta . Museolla oli  moraalinen dilemma:  voiko taideteoksen ja sen tekijää erotella toisistaan?   Jos kuvat jäävät seinälle, tarkoittaako se sitä että sillä kannustetaan murhaajataiteilijaa? 

 Tel Avivin taidemuseolle tämä oli yksi sen vaikeimmista päätöksistä , ja vaikka  museossa tunnettiin syvää inhoa taiteilijan teon johdosta,  päätettiin teokset kuitenkin jättää seinille . mutta samalla niiden eteen laitettiin isot kyltit, jotta jokaiselle tulisi selväksi mitä taiteilija oli tehnyt .