On mukavaa kun eksäni vie minut välillä pienille retkille täällä. Sama eksä, jonka vuoksi oikeastaan palasin tänne Israeliin, ja joka ei palannutkaan tänne kuten oli ollut tarkoitus , vaan vasta vuoden 2017 alussa. En kuitenkaan ole katkera, ja viime vuoden hämmentävistä tunnekuohuistakin (hänen paluunsa jälkeen) olen päässyt eroon, joten retket eksän kanssa ovat nyt pelkkää nautintoa. Tällä kertaa ajoimme Ashkelonin kaupunkiin eteläisessä Israelissa. Minulle vierailu kaupungissa oli ensimmäinen, ja matkalla ranta-alueelle huomasin että sielläkin on paljon rakennettu viime vuosina. Aamulla aikaisin oli pilvistä mutta kuumaa, ja kävelimme ylinta rantakatua pitkin.
Rantakatua on kolmessa tasossa ennen itse rantaa.
Hieman kauempaa näin siniturkoosin sohvaryhmän, ja kaukaa katsottuna se näytti siltä että joku olisi roudannut vanhat sohvansa sinne, mutta lähempi tarkastelu osoitti että nämä ovatkin pysyviä istuimia.
Hieman eteenpäin kävellessä ohitimme 2 valaanpyrstön näköistä rakennelmaa, joita luulin ensin näköalatasanteiksi, mutta ne olivatkin lasten liukuratoja. Selvisi että nämä olivat
Aarale Ben Arieh nimisen mielenkiintoisen ympäristötaidetta tekevän taiteilijan töitä. Sivuillaan olevan listansa mukaan hän on ollut jossain projektissa mukana myös Suomessa.
Jatkoimme matkaa , ja tässä oli aiemmin ollut näköalapaikka, mutta nyt se oli suljettu mahdollisten maavyöryjen vuoksi. Nousu-ja laskuvedet aiheuttavat korroosiota rannan reunan jyrkille kallioille.
Vähän matkan päässä näimme vanhan kivirakennuksen. Selvisi että rakennuksessa on Sheikh Awadiksi kutsutun mamelukin hauta, mutta itse Sheikh Awadista ei ole enemmän tietoa, mutta kaiketi hän oli joku tärkeä henkilö.
Mamelukit hallitsivat täällä 1260-1516, ja pystyttivät sinä aikana useita monumentteja rannikkoalueelle. Keskellä rakennusta on valkoinen kupoli, joka restauroitiin joitakin vuosia sitten.
Hauta, joka oli kaltereiden takana, olisi sen sijaan voinut olla hieman siistimpi. Ovessa oli ruosteinen lukko, joten sitä ei varmaan oltu avattu vuosiin. Muinaisen Ashkelonin rauniot löytyvät Ashkelonin kansallispuistosta,(arkeologien unelmapaikka) jossa emme käyneet, mutta tällä alueella on ehkä aarteita enemmän kuin muilla alueilla täällä , ja iso osa niistä merenpinnan alapuolella. Ashkelonin muinainen satama oli Kanaaninmaan suurin satama, mutta sitä ei ole vielä löydetty. Jossain meren alla se kai on.
Sitten se näkyi! Rakennus joka toi mieleen iglun; sitä oli pakko päästä näkemään,
Hieman ennen iglutaloa oli valtava keskenjäänyt projekti. Tässä oli täysin valmis runko, mutta raha oli näköjään loppunut kesken...
Iglurakennusta ympäröivät hieman ruosteiset aidat, mutta rakennuksen ulkopuolella oli vihreää , ja siellä oli uima-allas. Päättelimme että rakennus on hotelli.
Eteenpäin kävellessä selvisi että iglumaisia rakennuksia oli kaksi, ja niiden välissä yhdistävä ei pyöreä osa.
Hotellin sisääntulopuoli ei ollut yhtä mielenkiintoinen kuin rannalle päin oleva osa. Selvisi että tämä oli entinen Holiday Inn-hotelli, ja nykyinen
Harlington -hotelli.
Hotellin sivuilta lainattu , ylhäältä päin otettu kuva näyttää miten mielenkiintoinen tuo rakennus on. Se oli tunnetun
täkäläisen arkkitehdin viimeinen työ. "Iglujen" sisäpuolella näkyvät kerrokset, joista jokaisesta on näköala alas, sillä huoneet ovat vain yhdellä sivulla.
Hotellin alakerros taisi olla samannäköinen kuin silloin kun hotelli rakennettiin, ja tämän osan on tarkoitus jäljitellä kävelykatua. Ikkunoista avautui kaunis puutarha-alue.. Emme kysyneet miksi hotellin rannan puoleista sivua ympäröivät aidat, eikä niistä ollut pääsyä rantabulevardille, vaan vieraiden on kierrettävä hotelli toista kautta, mikä on kummallista.
Kävelimme takaisin ylimpää rantakatua kohti parkkipaikkaa , minne olimme parkkeeranneet auton.
Ajoimme Ashkelonin Marina-alueelle , joka on todella upea, täynnä kahviloita , ravintoloita ja kauppoja. Takana näkyvät rakennukset näyttävät siltä että kuuluisivat rannan kauppakeskukseen, mutta niiden ja Marinan välillä on katu.
Varmaankin yksi kauniimmista Marina-alueista täällä tämä Ashkelonin Marina.
Marinan alueella on merikeskus-ja koulu, ja siellä oli nuoria oppilaita juuri kun kävelimme ohi.
Kävimme vielä kahvilla Marinan alueella, minkä jälkeen oli aika palata kotiin. Olipa mielenkiintoinen retki!