Matkahaaste

Allu Dit un dat sitä sun tätä-blogista haastoi minut näyttämään viisi lomahaavetta ja se onkin helppoa, sillä olen aina tykännyt matkustamisesta, ja haaveissa on vielä monta paikkaa, joissa en ole käynyt.Osa haaveilemista paikoista on myös sellaisia, joissa olen jo käynyt,mutta niihin jäi kaipuu....

Ja tässä haasteen säännöt:

Valitse 5 paikkaa kuvineen, joissa haluaisit käydä. Voi olla mikä paikka tahansa, vaikkapa Jäämeri tai Tokio. Jos haluaa, voi vielä kirjoittaa jotakin valituista paikoista. Lopuksi haastetaan 5 bloggaajaa mukaan haasteeseen

1. Rio de Janeiro

Rio on aina kiehtonut matkakohteena. Rakastan brassimusiikkia ja melkein olin sinne jo menossa asuessani Venezuelassa. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään. Olisi kiva kerran päästä sinne.

2. Lima,Peru

Lima on sellainen kaupunki jossa olen jo ollut kaksikin kertaa:keväällä 2005 yhteensä viisi viikkoa.Mutta se ei riittänyt ja haluaisin mennä sinne uudestaan.Kiehtova kaupunki jossa hurjasti kauniita paikkoja. Kaipuu Etelä Amerikkaan jäi muutenkin päälle...

3. Kenya

Afrikassa en ole koskaan käynyt ja se kiehtoo. Kenya varmaankin olisi sellainen paikka Afrikassa, missä olisi mielenkiintoista käydä

4. Beijing

Kiina on kyllä sellainen paikka minne olisi pakko päästä kerran. Mulla oli jo kerran liput tilattuna sinne pojan ollessa varhaisteini, ja sitten peruinkin viime hetkellä ja muutin matkakohdetta.Poikaa vieläkin harmittaa se ja joskus mua siitä muistuttaakin..

5. San Diego, Kalifornia

San Diego on toinen sellainen paikka, missä jo olen ollut mutta haluaisin mennä uudestaan. Vietin siellä vain 3 päivää , ja se ei riittänyt. Jos saisin uudestaan asua USAssa, San Diego olisi se paikka, missä haluaisin asua.Upea kaupunki.

Tämä haaste on nyt kiertänyt aika monessa blogissa ,mutta haastan siihen seuraavat : BLOGitsen, Hipun,Ritan, Arleenan sekä Tuulan.

Blogiystävältä.....

Sain tämän kauniin blogitunnustuksen Hannalta Hannan keittiöstä. Kiitos paljon Hanna, tämä oli kaunis tunnustus, ehkä kaunein tähän asti saamistani.Kuva on todella kaunis ja ihanan vanhanaikainen.

Tunnus on tämän viikon aikana kiertänyt jo monissa blogissa, joten jaan tämän kahdelle uudelle blogituttavuudelle.

Anulle blogista Juudean jupinoita. Anu on jo pitkään ollut tuttu kommenttilaatikon kautta, mutta avasi joku aika sitten oman blogin.Käykääpä katsomassa...

&

ihanalle uudelle blogituttavuudelle Leenalle blogista Leena Lumi

Auta lähimmäistäsi, vaaraan joutuessa

Pari päivää sitten kajakkimelonnan Israelin mestari loukkaantui kajakin käännyttyä ympäri ja tytön jouduttua veden varaan pohjoista Tel Avivia halkovassa Yarkon-joessa. Yarkon-joki muuten on saastunut ja täynnä ties minkälaisia pöpöjä, ja ihme kyllä varoja sen puhdistamiseen ei taida olla löytynyt. Tytön jalat oli sidottu kajakkiin (en tiedä jos tämä on käytäntö kajakkimelonnassa) ja jonkun aikaa kukaan ei tehnyt mitään:tyttö oli veden alla, joukko ihmisiä seisoi joen rannalla ja kai huutelivat apua, mutta kukaan ei tehnyt mitään. Lopulta sinne tuli eräs 62-vuotias mies, joka pöpöistä ja saasteista huolimatta pulahti jokeen ja nosti tytön pinnalle. Tyttö on sairaalassa tehohoidossa tajuttomana ja vielä ei tiedetä,minkälaista vahinkoa hänelle tästä onnettomuudesta aiheutui. Jos joku olisi sinne pulahtanut aikaisemmin, olisivat vahingot ehkä olleet pienemmät.

Tänä aamuna luin sitten lehdestä että vuonna 1998 täällä säädettiin laki,joka määrää että jokainen kansalainen on velvolllinen auttamaan tai pelastamaan vaaraan joutuneen henkilön.Laki sanoo,että apua pitää heti hälyttää, tai jos mahdollista, itse osallistua pelastusoperaatioon. Laki myös määrää, että henkilö, joka kieltäytyy auttamasta vaikka sitä voisi tehdä, voidaan asettaa syytteeseen,josta rangaistuksena on ainoastaan sakko.Passiivisena olo on ikäänkuin aktiivinen rikos. Avun antanut henkilö voi vaatia avunannosta johtuneita kuluja takaisin valtiolta. Laki ei kuitenkaan ole voimassa,jos auttajalle itse koituu hengenvaaraa auttamisesta. Ehkä tämä esti onnettomuuspaikan lähellä seisonutta ihmisjoukkoa hyppäämästä jokeen. Mutta toisaalta, he eivät tehneet mitään auttaakseenkaan, vaan olivat passiivisia. Laki velvoittaa ihmiseltä solidaarisuutta vaaran uhatessa toista.

Mitenköhän itse olisin reagoinut jos olisin ollut paikalla? Joessa tyttö pää veden alla ja rannalla joukko ihmisiä, jotka voisivat hypätä jokeen pelastaakseen tytön, pöpöistä huolimatta.En osaa edes sanoa, miten olisin reagoinut.Luulen, että joen pöpöt olisivat estäneet minua hyppäämästä sinne, mutta toisaalta, en olisi voinut siellä seistä tekemättä mitään.Kaksipiippuinen juttu. Lakihan ei vaadi ketään ryhtymään sankariksi henkensä uhalla

Tapaus osoittaa myös jotain mitä on tapahtunut israelilaiselle yhteiskunnalle. Täällä ollaan aina oltu erittäin solidaarisia ,mutta ehkä sekin on nyt vähentynyt.Ennen oli selvää, että ojennetaan kättä apuun hädässä, mutta se ei ehkä enään pidäkään paikkaansa.

Miten itse reagoisit ,jos näkisit jonkun vaaratilanteessa, ja sinulla olisi mahdollisuus auttaa? Auttaisitko vai kävelisitkö pois......

Edit: 10.5 tytön tilanteessa suuri parannus, ja onneksi vanhempi mies pelasti hänet, muuten ei olisi selvinnyt!

Hyvinvoipia ei kenenkään kissoja

Tiistaisin käyn joogaamassa ja kävelen sinne ja takaisin; yksi suunta kestää noin 20-25 minuuttia nopeudesta riippuen (kävelen aika nopeata vauhtia).Vähän ennen joogapaikkaa on naistenjärjestön tilat,ja järjestön pihalla on aina joukko kissoja.Eilen oli kamera mukana ja otin muutamia kuvia näistä ei kenenkään kissoista. Ne ovat majoittuneet sinne pihalle, näköjään niitä myös syötetään ,koska ovat hyvinvoivan näköisiä, ja ottaessani kuvia alkoivatkin heti maukua ja tulla kohti;luulivat minua kai ruoka-automaatiksi. Kesyjä ne eivät kuitenkaan ole, ja silittelemään niitä ei pääse. Asuintaloni vieressä olevassa puistossa on myös pari hyvinvoivaa ei kenenkään kissaa,jota yksi talossa asuva nuori nainen käy syöttämässä. Kuvausvalo ei oikein ollut parhain mahdollinen,harmi!. Tuo yksi varjo tuolla muuten on minä ottamassa kuvaa aitaristikon toisella puolella.....Kuvan pitäisi suurentua klikkaamalla.
Edit. Tänään (7.5) kävelin uudestaa saman paikan ohi ja otin kuvan samoista kissoista, tällä kertaa olivat päivälevolla.

Harmaan kollaasin viikko

Vuorossa on harmaan kollaasin viikko. Mitään varsinaista harmaata kotoa ei löytynyt , mutta keittiössä sentään oli jotain ja sitten vielä tein taustoista harmaita. Veitsiä löytyy paljon keittiöstä kuten kollaasissa näkyy....

Kuva suurenee klikkaamalla...

Sunnuntaiklassikko 3.5.2009

Tämän viikon klassikkobiisini on vähän vanhempaa tuotantoa oleva kipale, eli Harold Arlenin säveltämä Come Rain or Come Shine,joka ilmestyi vuonna 1945. Olen aina pitänyt tästä biisistä ja yleensäkin Harold Arlenin säveltämästä musiikista,ja olenkin kerännyt hänen musiikkiaan.Arlen oli yksi aikansa tuotteliaimmista populäärimusiikin säveltäjista, ja sävelsi lukuisia tunnettuja kappaleita, kuten "Over the Rainbow". Come Rain or Come Shine muistui taas mieleeni tällä viikolla seuratessani American Idolia, jossa kilpailija Danny Gokey esitti aika hyvän version kappaleesta.

Tästä kappaleesta ovat lukuisat artistit ,kuten esim. Frank Sinatra, esittäneet oman versionsa, mutta valitsin viikon klassikokseni Dinah Washingtonin version kappaleesta.Washington tulkitsee mielestäni kappaleen tosi upeasti. Lisää klassikkoja löytyy täältä.

Visiitti pohjoiseen

Bambi junassa matkalla Karmieliin. Bambi matkustaa yleensä koiran kantokassissa, mutta junassa vierellämme istui tyttö,jolla oli nuori labradorneito mukanaan,ja Bambia ei malttanut pysyä kassissaan,jonka ikkuna oli auki vaan oli pakko tarkkailla nukkuvaa labradorneitoa. Vastapäätä istui 2 nuorta tyttöä,jotka myös pitivät kovasti koirista. Oma matkani Karmieliin ja sieltä takaisin on aika rasittava:busseja Tel Avivista sinne on vain pari kertaa viikossa, joten matkustan ensin junalla Akon kaupunkiin,josta otin minibussin Karmieliin.Suora päivittäinen bussilinja helpottaisi kovasti  matkustamista….. 

Tähän aikaan vuodesta puut kukkivat.Karmielin kadut ovat täynnä kukkivia puita

Matkustin tiistaina pohjoiseen Karmielin kaupunkiin ,jossa vielä asuin viime vuonna.Matkustin viettämään itsenäisyyspäivää, joka oli keskiviikkona. Kaupunkiin jäi ystäviä, joita oli kiva taas tavata.Erittäin hyvin ystävystyin puolentoista vuoden siellä asumiseni aikana vuokra-asuntoni omistajaan ja hänen ukrainalaiseen tuontivaimoonsa, ja olinkin heidän luonaan vierailulla.

Karmiel on rakennettu vuoristoiselle alueelle.Tässä pari näkymää ystävieni ikkunoista.

Itsenäisyyspäivänä puistot täyttyvät perheistä ja seurueista grilleineen. Itse haluan sellaisesta päästä mahdollisimman kauas;voin melkein pahoin joka paikassa tuntuvasta grillatun lihan hajusta. Menimme ensin pienelle maastoretkelle lähiseudulle.Ystävälläni D:llä on jeeppi, jolla pääsee hyvin kuljettua myös hiekkaisilla ja kuoppaisilla vuoristoisilla teillä.Kameraan tarttui pari vuoristoista maisemaa.

Kuvassa näkyvät puut ovat oliivipuita,joita näkee paljon pohjoisessa. Matkan varrella törmäsimme myös lammaslaumaan

 Bambi ihasteli maisemia

 Unikot kukkivat edelleenkin, vaikka luonto on jo kuivumaisillaan tähän aikaan vuodesta

 Lopuksi menimme Genetsaret (Kineret)-järven eräälle rannalla tapaamaan tuttavapariskuntaa, ja siellä tietenkään ei voinut välttää sitä palaneen grillatun lihan käryä.Olin tässä samassa paikassa viimeksi 5 vuotta sitten,ja nähdessäni tämän nyt tulin surulliseksi. Kuva on otettu terassilta,josta vie portaat alas.Viimeksi tässä paikassa ollessani koko tuo vaaleanruskea alue, jossa näkyy autoja, oli veden peitossa, ja muistain kuinka viimeksi laskeuduin portaita alas suoraan veteen. Kuivuus on laskenut järven pintaa paljon enemmän kuin olin kuvitellut. Surullista! Toivottavasti ensi talvena tulee paljon sateita,jotka korvaavat tilanteen!

Takaisin tullessani näin kotitalon takana olevassa puistossa lapsilauman ja jotain heidän keskellään.Siellä oli pieni pelokas siili! Lapset tökkivät sitä tikulla ja siili oli ihan kauhuissaan. Otin muovipussilla kiinni pikku siilistä ja siirsin sen pusikkojen luokse, ja toivon että lapset jättivät sen rauhaan.

Kuvien pitäisi suurentua klikkaamalla