|
Kumkvatit ovat jo kypsyneet |
Keskiviikkona heräsin ja toivoin että olisi ollut jo tulitauko,vaikka edellisen päivän tapahtumia ajatellen en siihen kauheasti uskonutkaan.
Aamulla menin silmälääkärille,ensimmäistä kertaan vuosiin,mutta jo kuukauden kestänyt räpyttely sai minut vihdoinkin tilaamaan ajan.Silmät ihan ok,juuri nyt hieman kuivuutta ja sain tippoja,ja lähetteen hieman tarkempiin testeihin. Siellä meni pitkään ;ensin pääsin lääkärille yli puolen tunnin odottelun jälkeen,sitten hän tutki silmiäni pitkään ja lopuksi hän laittoi pupillit suurentavaa ainetta,jonka jälkeen sain taas odotella puoli tuntia. Siihen meni melkein koko aamu!
Matkalla silmälääkärille näin tämän suloisen pienen kissanpennun. Sen 3 muuta sisarusta olivat löytäneet kodin,mutta tämä neitokainen ei.Otin sen syliin ja olisin niin halunnut viedä mukanani,mutta aiemmasta kokemuksesta jo tiedän,ettei se käy.
Eilen iltapäivällä S.A.C.H.:n talossa nigerialainen Julie oli valmistanut kotimaansa ruokia.S.A.C.H:llä on valmistumassa keittokirjaprojekti,johon tulee kaikkien talossa olleiden kansallisuuksien ruokareseptejä.
S.A.C.H:stä puheenollen;näin sotatilanteen aikana asuinkaupunkini sairaalassa on gazalaisia sydänsairaita lapsia,kuten Mohamed tässä kuvassa,jotka ovat tulleet sinne S.A.C.H:n kautta. Lisää siitä voi lukea täältä.
Ulkona ketunleivät jatkavat kasvamistaan,nopeassa tahdissa,vaikka sateista on pian jo pari viikkoa.Miten ihanaa on nähdä hiekkaisten,kuivuneiden alueiden täyttyvän vihreällä:) Tämäkin oli ihan hiekkaista aluetta vain joitakin viikkoja sitten.
Ja nyt iltapäivällä oli räjähdys bussissa Tel Avivin keskustassa,lähellä kuntosaliani ja bussireittiäni.