Puut viettivät taas uutta vuotta

Tulitrumpetti koristaa kaktuspuiston seinämuuria

Tänään täällä vietettiin taas TuBisvattia eli puiden uutta vuotta;arkipäivän juhla,jolloin istutetaan puita ja syödään kuivia hedelmiä. Tosin tämä vuosi on sabattivuosi,jolloin uusia puita ei istuta.Toorassa kehoitetaan viljelemään maata 6 vuotta ja antamaan sen levätä seitsemäntenä vuotena.Mutta tuota taitavat noudattaa ehkä vain uskovaiset.

Minä sen sijaan laitoin jo yli  kuukausi sitten muutaman sitrussiemenen(en vaan muista minkä sitruksen hedelmiä.)  ruukkuun ja tässä näkyvät pienet hennot sitrustaimeneni.Tuleekohan niistä mitään...Suomessa ne kasvoivat hyvin tasaisessa lämpötilassa mutta täällä kotona ne kuolevat jossain vaiheessa;kuulostaa varmaankin vähän kummalliselta.

Ja Cofixissa,josta saa edullisesti kahvia ja kaikkea muutakin,möi viikon tuotteena tällaisen ihmekasvisetin,jossa siemenessäkin lukee Cofix.Cofix-siemen on nyt  istutettu ja odottelen jännityksellä että mitä tuosta kasvaa....

Päivät ovat olleet lämpimiä ja luonto kukkii. Tulitrumpetin kukat ovat niin näyttäviä!

Muutama Anemone coronaria kukkii tässä ihan lähellä  ja kun nämä kukkivat se kai tarkoittaa sitä että on kevät...Talvi oli niin lyhyt;käytin talvitakkia ehkä kerran mutta elän toivossa että vielä tulee joku talvinen episodi.

Kaktuspuiston kaktuksissa on hedelmiä

Calliandrakin kukkii

Tammikuun viimeinen viikko

Saronan uudet infopylväät.Laatikoissa piti olla karttoja mutta aikaisin
aamulla ne ainakin oliva tyhjät

Niin se tammikuukin loppuu ja helmikuu alkaa. Äkkiä minusta meni ohitse tämä vuoden ensimmäinen kuukausi.Tammikuun alku oli täällä ihanan kylmä ja talvinen,mutta sen jälkeen tuli lämpimämpää ja olikokohan se talvi jo siinä......

Saronassa tein aamulenkin pitkästä aikaa.

Bussipysäkillä oli hauska mainos;liittyen pankin "pienyritysten päivään". Lasin väliin oli laitettu erään Tel Avivin vanhimman kahvilan tuotteita..Seuraavana aamuna kahvikuppi oli kaatunut...ei kai kukaan yrittänyt pikkuleipien vuoksi sentään lasia rikkoa;D

Eilen perjantaina menimme vihdoinkin saman kadun varrella olevan Evelynin kanssa täällä kaupungin reunassa olevaan vanhaan maatalouskoulualueelle.Kävin tuolla viimeksi kaksi vuotta sitten ja kirjoitin siitä silloin vähän enemmän,kahdessa postauksessa.,joten siellä enemmän tuosta paikasta. Tiesin ettei sinne pääse ihan noin vain,mutta Evelyn vakuutti että ei tule ongelmia koska hänen naapurinsa on siellä töissä.Hyvin pääsimmekin portista sisään.

Alue on todella kaunis,etenkin talvisin.

Vanhoissa rakennuksissa on kouluja

Tätä vastapäätä on valtava Bengalin fiikus,josta kerroin enemmän parin vuoden takaisessa postauksessa.

Bengalin fiikus on niin valtava,ettei sitä saa kokonaan kuvattua yhteen kuvaan.Tuo fiikushan kasvattaa ilmajuuria,jotka sitten kasvavat maahan kiinni ja niin näyttää kuin tuolla olisi monta puuta vaikka kyseessä onkin vain yksi puu. Tämän jälkeen menimme kohti botaanista puutarhaa mutta vahti keskeytti matkamme ja kysyi onko meillä lupaa olla siellä.Mitkään selittelyt eivatä auttaneet ,ja menimme sitten kohti Evelynin naapurin työpaikkaa,missä hänellä on myös puutarhatilkku.

Pieniä vahvoja chilejä kasvoi puutarhassa vähän siellä sun täällä. Evelynin naapuri sanoi että hyvinkin voimme mennä katsomaan botaanista puutarhaa  ,ja jos tulee ongelmia niin voimme sanoa että vahti tulee puhumaan hänen kanssaan.Botaaninen puutarha tuli taas käytyä läpi,ja siellä oli yhtä kaunista kuin viime kerralla .Menimme myös katsomaan hevosia ennen pois lähtöämme,mutten ottanut enään kuvia. Oikein mukavaa alkavaa helmikuuta kaikille!

Retki pohjoiseen

Taustalla näkyvät Hermon-vuoren lumiset ja valkoiset huiput.
Viime päivinä on ollu lämmintä,joten huiput eivät ole enään niin valkoisia
kuin muutama viikko sitten....

Eilen aamulla näin kotikadun varrella asuvan Evelynin kävelyllä koiransa kanssa ja jäimme juttelemaan.Evelyn kertoi että ovat menossa tyttären kanssa pohjoiseen,ja olen tervetullut mukaan. Lähtisimme tunnin kuluttua. Ei tarvinnut pyytää kahdesti;olen viimeksi ollut pohjoisessa kauan sitten....

Ajoimme aivan pohjoista päin;tarkoitus oli mennä Hula luonnonpuistoon,mutta sitä ennen Evelyn ja tyttärensä halusivat ajaa kohti Neot Mordechai- kibutsia ylempään Galileaan. Kibutsilla sijaitsee Neot Tevan kenkätehdas ja tehtaankauppa,josta heidän kenkiään saa paljon edullisemmin kuin Teva Naotin kenkiä muualta. Teva Naotin kengät ovat muuten tosi hyviä;ja minullakin on heidän sandaaleitaan. Koska tuo kibutsi on ihan pohjoisessa;kesti ikuisuuden ennenkuin saavuimme perille;etenkin kun uudet tiet saivat Evelynin tyttären melkein eksymään reitiltä. Välillä kuitenkin pysähdyimme kahville. Hieman ennen kibutsia ohitimme sitrustarhoja,ja oli ihan pakko pysäyttää auto ja mennä katsomaan tuota näkyä.Minusta hedelmiä täynnä  oleva sitruspuu on niin kaunis! Nämä olivat kaiketi mandariineja ja jollei välissämme olisi ollut piikkilanka-aitaa niin olisin käynyt tuolla keräämässä muutaman hedelmän..... Nuo puut ihan notkuivat hedelmien painosta.

Evelyn ja tytär saivat ostettua kenkiä;minä en löytänyt sopivia ja sitäpaitsi olen aina kärsimätön kenkakaupoissa... Menimme tehtaankaupan ulkopuolelle syömään mukaan tuomiani voileipiä ja ihailimme samalla näitä seetrejä. sypressejä.Ovat kyllä aika jännän näköisiä terävine huippuineen!

Koska lähdimme liikkeelle suhteellisen myöhään ja kenkäkaupassa meni paljon aikaa kenkien kokeiluun ja ostoksiin;luulimme ettemme enään ehdi Hulan luonnonsuojelupuistoon,mutta kun tulimme perille selvisi että meillä oli vielä tunti aikaa tuolla kiertelyyn. 

Hula-laakso ja järvi on ihan pakollinen paikka luonnon ystäville:Hulan laakso on tuhansien Afrikassa talvehtivien lintujen levähdyspaikka ja lintubongaajille yksi parhaimpia bongauspaikkoja syksyllä ja keväällä. Jotkut linnut myös jäävät Hulaan,sillä siellä on ruokaa ja hyvä ilmasto vuoden ympäri.Hulan alue käsittää Hulan laakson,järven ja suoalueen. Hula-järvi ja sitä ympäröivä suoalue oli aikoinaan paljon suurempi ,mutta alue oli täynnä malariaa tartuttavia hyttysiä. Alue ei myöskään sopinut maanviljelyyn,joten suoaluetta ja järveä kuivatettiin 1950-vuosikymmenellä,mikä osoittautui tuhoisaksi alueen ekosysteemille,ja kiitos tiedemiehien ja luonnonsuojelijoiden protestien;osan alueesta annettiin muuttua takaisin suo-ja järvialueeksi,ja Hulan luonnonpuisto perustettiin vuonna 1964,Talvi 1994 oli hyvn runsasateinen,ja vettä tulvi Hulan laaksoon.Veden alla olevasta laaksosta jätettiin 250 hehtaaria suoalueeksi.

Heti alussa huomasimme jättimäiset kalat.Nämä ovat jättikonnamonneja,ja olipa niillä kokoa !Vähän harmitti ettei ollut leipää mukana sillä  olisi ollut hauskaa nähdä miten kalat hieman nousevat tuosta vedestä.Näitä monneja on myös Genetsaretin järvessä ja Yarkon-joessa,mutta siellä en ole koskaan näihin törmännyt.

Sitten näimme nutrian eli rämemajavan ,joka oli keskittynyt syömään jotain vesikasvia.Rämemajavia tuotiin tänne aikoinaan turkiseläimiksi Etelä-Amerikasta,mutta täällä niiden turkki muuttui sellaiseksi,joka ei turkikseksi kelvanutkaan,ja nutriat pääsivät luontoon   vieraslajiksi,joka tekee tuhoja maanviljelylle.Näitä nutrioita on myös Tel Avivin Yarkon-puiston Yarkon-joessa.

Siellä täällä näimme uiskentelevia nutrioita.

Suoalueen reunoilla kasvaa papyryskaislaa ja ne olivat kaikki kuivia ja keltaisia.Toisin kuin muu luonto täälläpäin papyrukset ovat kuivia talvella ja viheriöivät kesän kuumuudessa.

Taustalla näkyvät vuoret

Järven kohdalta näkyvät myös Hermonin lumiset huiput.

Vesipuhveleita. Valitettavasti en päässyt niin lähelle että olisin saanut paremmin kuvattua näitä.

Puhveleita kisailemassa saarekkeella

Kauempaa näkyi näköalatorni.Kun pääsimme lähemmäksi kiipesin ylös.

Kävelimme puista siltaa pitkin,ja ajattelin että kesällä täällä näyttää varmaankin upealta kun papyruskaislat ovat vihreitä.

Kilpikonna.Tämä kilpikonna on Caspian kilpikonna;en löytänyt sille suomenkielistä nimeä.

Myöhemmin näimme tämän kilpikonnaryhmän,

Hula-järven päällä kulkee katettu näköalasilta,jonka sisällä on penkkejä.Sieltä voi bongata lintuja,mutta minun perusobjektiivilla ei päässyt kuvaamaan kauempana olevia lintuja.Harmittaa vieläkin rikki mennyt objektiivi,jolla sai otettua lähikuvia pitkän matkan päästä.

Järven alueella on mahtava valikoima lintuja;sieltä löytyy myös meille tuttu sinisorsa,ja monta muuta lintulajiketta;tähänkin aikaan vuodesta.Voin ihan kuvitella mitä tuolla löytyy muuttolintujen levähtäessä Hulan alueella.

Sitten alkoikin olla ilta ja oli aika suunnata kotia kohti....

Retkellä

Eilen lauantaina oli pitkästä aikaa retkellä,kun samalla kadulla muutama talo eteenpäin asuva Vivian pyysi mukaan retkelle . Evelyn oli maininut tästä edellisenä päivänä ja minun piti olla valmis joskus klo 12 aikaan,mutta kello soikin 9 aikaan,niin että tuli äkkilähtö,ja unohdin katsoa puhelimen sääaplikaatiosta millainen sää on Jerusalemin suunnalla.Siellä kun satoi ja omalla suunnallani ei;mutta kiireen vuoksi ajattelin että on sadeton päivä ja sateenvarjo jäi kotiin.Kuvassa näkyvä mantelipuu oli ensimmäisessä kohteessamme,mutta heti kuvan ottamisen jälkeen alkoi sataa kunnolla,joten juoksimme autoon,jota ajoi Vivianin tytär.

Mutta mantelipuut kukkivat jo...Koska huomasin että olimme lähellä suomalaisten perustamaa Jad Hashmonaa,ehdotin että ajaisimme sinne.Siellä tosin kaikki on lauantaisin kiinni,ja jouduimme autonkin jättämään kauas ,sillä emme päässeet ajamaan pääportista sisälle.Kävelimme tihrusateessa kohti Jad Hashmonan hotellia...Otin siellä kuvan,joka kuulemma tuo mieleen kesäisen Suomen,ja kuva on täällä.Hotellin aulassa joimme kahvit (automaatista) ja teimme pienen kierroksen Jad Hashmonan alueella.

Näkymä Jad Hashmonassa

Sieltä sitten ajoimme kohti tippukiviluolaa.   Vivianin  tytär on töissä kansallispuistossa (ei tässä tosin) ,joten pääsimme ilmaiseksi sisään.Kuvassa näkyy sisäänkäynti luolaan.Tämä tippukiviluola löytyi vahingossa vuonna 1968.Paikalla oli louhimo ,ja erään räjähdyksen jälkeen muutama työntekijä löysivät luolan. Työt louhimossa pysäytettin heti ,mutta tippukiviluolan sijainti oli pitkään salaisuus,sillä pelättiin että sinne tulevat ihmiset aiheuttaisivat sille vahinkoa.Kun tippukiviluola oli järjestetty sellaiseksi,että siellä voi käydä,avattiin se vihdoin laajalle yleisölle.

Tippukiviluolassa on hyvin kosteaa sisällä eikä siellä saa koskea mihinkään ja purkat ja muut pitää sylkeä pois ennen sisälle menoa.Meillä oli hyvin asiantunteva ja huumorintajuinen opas;saksalaisella korostuksella maustettuna.

Tippukiviluolassa ei saa käyttää salamavaloa,ja aika vaikeaa tuolla oli kuvata,mutta jonkinlaisen käsityksen saa näistä kuvista.Luola on kyllä henkeäsalpaavan kaunis. Näitä katsellessa tulee taas mieleen että luonto on se kaikkein taitavin taiteilija.

Tässä kuvassa näkyy siltaa,jota  pitkin tuolla kävellään. 

Näitä pitkiä,ohuita katosta riippuvia tippukiviä kutsutaan makaronitippukiviksi.

Tippukiviluolasta poistuessa kävellään näiden punaisten marjojen alta.

Eikös näistä tulekin vähän pihlajanmarjat mieleen?

Ylempänä lippukioskioskin  kohdalta katsottuna näkyy tämä luola,tuossa keskellä kuvaa,jota kutsutaan Simsonin luolaksi.

Tippukiviluolan jälkeen kiersimme siellä sun täällä,ja joka paikassa kasvoi villisyklaameja.Niitä voi vain ihailla,sillä poimia niitä ei saa.

Tässä vähän tummemman värinen villisyklaami.

Mahtavan kauniita nämä villisyklaamit.

Tammenterhoja

Kello alkoi jo lähestyä iltaa ja meillä oli nälkä,joten ajoimme Abu Goshin kylään.

Pieni poika upeine ratsuineen.Minäkin kävin taputtelemassa hepan turpaa.

Emme jaksaneet etsiä mitää tiettyä paikkaa tuolla,joten menimme syömään vastapäätä olevaan libanonilaiseen ravintolaan,joka oli täynnä ihmisiä tuonne tullessamme.Oli vähän tehdasmainen ravintola;valtavan suuri ,kaikki pöydät täynnä,ihmisiä jonossa..,Ruoka oli ...parempaakin olen syönyt,mutta saimma vatsamme täyteen ja lähdimme ajamaan kotia päin.