Retkellä

Eilen lauantaina oli pitkästä aikaa retkellä,kun samalla kadulla muutama talo eteenpäin asuva Vivian pyysi mukaan retkelle . Evelyn oli maininut tästä edellisenä päivänä ja minun piti olla valmis joskus klo 12 aikaan,mutta kello soikin 9 aikaan,niin että tuli äkkilähtö,ja unohdin katsoa puhelimen sääaplikaatiosta millainen sää on Jerusalemin suunnalla.Siellä kun satoi ja omalla suunnallani ei;mutta kiireen vuoksi ajattelin että on sadeton päivä ja sateenvarjo jäi kotiin.Kuvassa näkyvä mantelipuu oli ensimmäisessä kohteessamme,mutta heti kuvan ottamisen jälkeen alkoi sataa kunnolla,joten juoksimme autoon,jota ajoi Vivianin tytär.

Mutta mantelipuut kukkivat jo...Koska huomasin että olimme lähellä suomalaisten perustamaa Jad Hashmonaa,ehdotin että ajaisimme sinne.Siellä tosin kaikki on lauantaisin kiinni,ja jouduimme autonkin jättämään kauas ,sillä emme päässeet ajamaan pääportista sisälle.Kävelimme tihrusateessa kohti Jad Hashmonan hotellia...Otin siellä kuvan,joka kuulemma tuo mieleen kesäisen Suomen,ja kuva on täällä.Hotellin aulassa joimme kahvit (automaatista) ja teimme pienen kierroksen Jad Hashmonan alueella.

Näkymä Jad Hashmonassa

Sieltä sitten ajoimme kohti tippukiviluolaa.   Vivianin  tytär on töissä kansallispuistossa (ei tässä tosin) ,joten pääsimme ilmaiseksi sisään.Kuvassa näkyy sisäänkäynti luolaan.Tämä tippukiviluola löytyi vahingossa vuonna 1968.Paikalla oli louhimo ,ja erään räjähdyksen jälkeen muutama työntekijä löysivät luolan. Työt louhimossa pysäytettin heti ,mutta tippukiviluolan sijainti oli pitkään salaisuus,sillä pelättiin että sinne tulevat ihmiset aiheuttaisivat sille vahinkoa.Kun tippukiviluola oli järjestetty sellaiseksi,että siellä voi käydä,avattiin se vihdoin laajalle yleisölle.

Tippukiviluolassa on hyvin kosteaa sisällä eikä siellä saa koskea mihinkään ja purkat ja muut pitää sylkeä pois ennen sisälle menoa.Meillä oli hyvin asiantunteva ja huumorintajuinen opas;saksalaisella korostuksella maustettuna.

Tippukiviluolassa ei saa käyttää salamavaloa,ja aika vaikeaa tuolla oli kuvata,mutta jonkinlaisen käsityksen saa näistä kuvista.Luola on kyllä henkeäsalpaavan kaunis. Näitä katsellessa tulee taas mieleen että luonto on se kaikkein taitavin taiteilija.

Tässä kuvassa näkyy siltaa,jota  pitkin tuolla kävellään. 

Näitä pitkiä,ohuita katosta riippuvia tippukiviä kutsutaan makaronitippukiviksi.

Tippukiviluolasta poistuessa kävellään näiden punaisten marjojen alta.

Eikös näistä tulekin vähän pihlajanmarjat mieleen?

Ylempänä lippukioskioskin  kohdalta katsottuna näkyy tämä luola,tuossa keskellä kuvaa,jota kutsutaan Simsonin luolaksi.

Tippukiviluolan jälkeen kiersimme siellä sun täällä,ja joka paikassa kasvoi villisyklaameja.Niitä voi vain ihailla,sillä poimia niitä ei saa.

Tässä vähän tummemman värinen villisyklaami.

Mahtavan kauniita nämä villisyklaamit.

Tammenterhoja

Kello alkoi jo lähestyä iltaa ja meillä oli nälkä,joten ajoimme Abu Goshin kylään.

Pieni poika upeine ratsuineen.Minäkin kävin taputtelemassa hepan turpaa.

Emme jaksaneet etsiä mitää tiettyä paikkaa tuolla,joten menimme syömään vastapäätä olevaan libanonilaiseen ravintolaan,joka oli täynnä ihmisiä tuonne tullessamme.Oli vähän tehdasmainen ravintola;valtavan suuri ,kaikki pöydät täynnä,ihmisiä jonossa..,Ruoka oli ...parempaakin olen syönyt,mutta saimma vatsamme täyteen ja lähdimme ajamaan kotia päin.