Natal-traumakeskuksen naisten tapahtumassa

Muutama vuosi sitten tutustuin ihastuttavaan Ifat-nimiseen ihmiseen lempikahvilassani,ja näin pääsin tutustumaan hänen työpaikkaanssa ja rakennukseen, (tietoa linkin takana Natalista)joka on kahvilan viereinen talo. Muutaman kerran kerran hän on kutsunut minut mukaan järjestön tapahtumiin vapaaehtoistyön merkeissä,ja nuo tapahtumat ovat olleet tosi mukavia:) Edellinen tapahtuma oli syksyllä ,jolloin osallistuin värijuoksuun. Muutama kuukausi sitten Ifat kutsui minut mukaan Natalin vuotuiseen naisten tapahtumaan,joka oli nyt sunnuntaina.

Tapahtuma pidettiin Castiel-huonekalutalon  juhlahuoneisto-alueella. Valtava huonekalutalo monine huoneineen ja juhlatilapiha,sali ja keittiö sijaitsevat eteläisessä Tel Avivissa aika rähjäisellä alueella joka on vanhaa teollisuusaluetta;tosin tuo alue on muunnoksessa ja sinne on jo noussut joitakin todella hyvän näköisiä asuintaloja.Mutta oli outoa nähdä rähjäinen katu ja sitten astua....

kauniille ,valoisalle pihalle. Castielin huonekalutalo antoi paikan veloituksetta Natalille iltaa varten. Tämä on suosittu häiden pitopaikka.Kesällä kun tuo puu ja käynnökset ovat täynnä lehtiä niin paikka on kuulemma tosi nätti!

Eräs viinitarha oli lahjoittanut tilaisuudessa tarjottavat viinit.

Liikkuvan kahvilan pitäjä tuo joka vuosi kahvilansa tilaisuuteen,veloituksetta.

Natalin työntekijät olivat kaikki leiponeet tai ostaneet kakun tilaisuutta varten ja minä leivoin ja toin tällaisen appelsiini-kookoskakun.  Paneelin veti  entinen suosittu uutiskuuluttaja veloituksetta ja tunnettu laulaja kävi esiintymässä,myös veloituksetta.Tilaisuuteen oli myyty 250 lippua,ja lisääkin olisi ollut tulossa,mutta enempää ei tiloihin mahtunut.Kaikki tulot menivät Natalin toiminnan tukemiseen.

Tulimme paikalle hyvissä ajoissa ennen tilaisuuden alkua,ja kakkujen leikkelyn jälkeen ehdin hieman vilkaista myös huonekalukaupan sisälle.Castielin kauppa koostuu useasta huoneesta,joihin huonekalut on järjetty, Castielin kaikki huonekalut ovat heidän suunnittelemiaan ja tuotteet valmistetaan täällä Israelissa. Huonekalut ovat suurimmalta osin uniikkeja ja hinnat tietenkin sen mukaisia....Kauppa sijaitsee suuressa Bauhaus-tyylisessä talossa ja juhlatila on talon sisäpihan puolella.Ehdin nähdä vain murto-osan kaupasta. 

Tilaisuudessa myytiin pareittan näitä keramiikkalintuja ja tuotto meni Natalin toimintaan.

Tässä lintujen tekijä,Irit Kaplan.

Tämä kaunis lady,Orly Gal, on Natal-järjestön johtaja.

Natalin naisten ilta järjestettiin viidettä kertaa ,ja joka vuosi tapahtumalla on joku teema. Tänä vuonna teemana oli etulinjassa taistelevien naisten haasteet ja ongelmat. Vaikka naisilla täällä Israelissa on pakollinen 2-vuoden asevelvollisuus niin vielä 20 vuotta sitten ei naisten paikka ollut etulinjassa,ennenkuin ilmavoimien sotilas Alice Miller taisteli päästääkseen hävittäjälentäjäksi ,sillä lentäjiksi pääsivät vain miehet siihen aikaan. Milleristä ei kuitenkaan tullut lentäjää,sillä hän ei läpäissyt testejä,mutta hän avasi ovet muille naisille. Miller on tänään unohtanut lentokoneet ja elää intialaisen miehensä ja lastensa kanssa pienessä kylässä Himalajan vuoristossa.Orly Galin vieressä oleva Judith Recanati on koko Natal-järjestön perustaja ja nuoret naiset olivat paneelin osanottajia.Yksi nuorista naisista on entinen hävittäjälentäjä,toinen etulinjan lääkintänainen ym.Sinipuseroinen tyttö on poliisi.

Tilaisuuteen tulevia ihmisiä saapui paikalle.

Tarjolla oli viinin lisäksi kakkuja (myös se minun leipomani) ja mansikoita,jotka olivat tämän vuoden parhaat;täydellisen näköiset ja makeat. Paneeli alkoi ja kuuntelin sisällä ehkä tunnin,jonka jälkeen lähdin kotiinpäin enkä jäänyt kuuntelemaan laulajaa.

Tapaamisia ja sen sellaista

Tänään sain sitten vihdoinkin otettua kuvan akaasiasta,joiden kukintaa olen viime aikoina ihaillut.Luulin tätä aina mimosaksi mutta tämä on Acacia saligna;täällä yleisesti näkyvä (silloin kun se kukkii) akaasialajike.Kauniit nuo keltaiset pallerot.

Eilen täällä oli instagrammaajien tapaaminen,jonka oli järjestänyt heppu,joka on monen suositun  insta-tagin takana kuten vaikka #insta_globalin takana.Tämä oli ensimmäinen täällä järjestetty insta-tapaaminen,ja ajattelin että on kiva nähdä kasvot profiilien takana. Tapaaminen oli järjestetty Tel Avivin satamaan.

Kuten lähes aina tulin paikalle liian aikaisin ja otin kuvan morsiusparista jotka poseerasivat Instameet-kyltin edessä,Tuuli oli eilen tosi kova ja se oli pilannut morsiamenkin kampauksen mutta  se ei näyttänyt onnellista morsianta häiritsevän.

Ihmisiä alkoi vähitellen ilmestyä ,yhteensä ehkä noin 50 henkeä loppujen lopuksi.Olin kuvitellut tuolla oikean kansanvaelluksen,mutta ehkä kova tuuli karsi tulijoita.Kaksi paikalla olevaa oli tuttua aiemmasta instagram-tapahtumasta mutta muut täysin tuntemattomia;joskin osa oli "tuttuja" instagram profiiliensa kautta. Tuntui vähän tyhmältä kulkea tuolla ja kysyä ihmisiltä että kukas sinä olet instassa......Olisi ollut parempi jos jokainen vaikka olisi tehnyt lyhyen esittelyn itsestään.  Osa tuntui jo olevan tuttuja tuolla. Pari uutta insta-tuttua tuli ihan oikeasti tutuksi,mutta jonkun ajan kuluttua alkoi hieman tuntua tylsältä ,joten lähdin kotiinpäin.Myöhemmin kuulin että lopussa oli ollut ihan kivaa ja satamassa oleva sushipaikka oli tarjonnut kaikille sushit.

Lontoossa asuva tv-tuottaja oli tuonut mukanaan punaisen bussin,joka oli tuolla suosittu kuvauskohde;D

Ihmepapu

Kerroin joskus talvemmalla ostaneeni Cofix-halpakahviketjusta viikon tuotteen,joka oli joku siemen jota he kutsuivat ihmekasviksi. Siemenessä luki Cofix ja pian se lähtiki kasvamaan.(kuvia siitä täällä).Lehdet suurenivat ihan silmissä ja tästäkin viime viikon kuvasta se on jo kasvanut reilusti,mutta en millään saanut selville mikä kasvi on kyseessä,ennenkuin nyt.Eli tämä on Canavalia gladiata-pavusta kasvanut kasvi,ja noihin papuihin voi kaivertaa vaikka minkälaisia lauseita.

Muutama viikko sitten se näytti vielä tältä.Onko jollain lukijoista ollut koskaan tällaista "taikapapua"?

Minun kaupunginosani

Nauran Auringolle-blogissa oli toissa viikolla kiva esittely bloggaajan asuinympärystöstä,ja päätin tehdä samanlaisen postauksen omasta asuinympäristöstäni,joka tosin ei voi kilpailla Barcelonan keskustan kanssa,mutta on tässäkin jotain näkemistä.Tässä ensimmäisessä kuvassa näkyy se mitä näen kun astun talon ulko-ovesta ulos.

Asun seitsenkerroksisessa talossa,ja kaikki ihan vieressä olevat talot ovat samankorkuisia. Kuva on otettu keittiön ikkunasta ja vasemmalla näkyy viereinen talo,joka on ikäänkuin kiinni tässä talossa,mutta taloja yhdistävä katos erottaa ne toisistaan.Talot ovat noin 40 vuotta vanhoja eivätkä mitenkään kauneudella pilattu;nykyään rakennetaan paljon kauniimpia taloja.

Kun astelen asuintalosta vasemmalle niin katu loppuu siihen ja muutaman rappusen jälkeen on heti bussipysäkki,johon tulee Tel Avivin keskustaan vievä bussi.

Ja kun tulen rappusia alas niin näyttää tältä eli tässä on kotikatuni. Asun Holonin pienimmässä tai oikeastaan toiseksi pienimmässä kaupunginosassa joka käsittää 2 ½ katua.Toinen katu leikkaa tämän kotikatuni ja kotikatuni kummatkin päät ovat sellaisia ettei niistä pääse minnekään mutta kadun leikkaavaa katua pitkin pääseekin jo ulos tästä kaupunginosasta ,joka on isomman kadun alla.Ihan samoin oli Helsingissä silloisella asuinalueellani Pikku Huopalahdessa joka on ikäänkuin Mannerheimintien "alla".

Asuintaloni takana on puisto josta on sekä iloa että ärsytystä,ja tuo ärsytys koskee  lähinnä puiston säännöistä piittaamattomia ihmisiä... Takana vasemmalla näkyy hieman uutta business-keskusta,jossa 2 taloa on valmista ja kaksi lähes valmista.Kun muutin tänne 6 ½ vuotta sitten koin lähes tragediana sen etten   voinut muuttaa takaisin Tel Aviviin,jossa asuin ensimmäisellä kerralla täällä. Hinnat olivat siellä sellaisia että se oli täysi mahdottomuus ja sitä se on edelleenkin.Mutta näiden vuosien aikana tänne viereen on tullut tuo business-keskus kahviloineen,ravintoloineen ja kuntokeskuksineen ja hieman eteenpäin olevaan kaupungin pääpuistoon  on noussut jäähalli  ja urheilu/konserttihalli,ja pian myös lisää kahviloita,kauppoja ja ravintoloita,joten ei tämä hullumpi alue ole asua. Ainoa miinus on tietysti se ettei perjantai-iltapäivästä seuraavan päivän iltaan saakka ole linja-autoja,sapatin aikana.

Puiston siniset hahmot  edustavat täkäläistä satua.Holonissa on ns.satupuistoja useita kymmeniä, ja  kaikki liittyvät täkäläisiin satuihin. Puiston alapuolella on monikaistainen katu joka vie teollisuusalueelle.Oikealle kääntyvä tie vie uuteen business-keskukseen joka myös on teollisuusalueella.Teollisuusalueen vieressä asuminen on plussaa sillä siellä on suuria marketteja ja muutama kauppakeskus,ja alue on avaraa. Siellä ei onneksi enään ole perinteistä likaavaa teollisuutta. Tässä pienessä kaupunginosassani on kivasti puistoja;on tämä kodin viereinen puisto ja sitten vielä muutama puisto lisää.

Puiston vasemmalla puolella on se kaikkein pienin kaupunginosa eli samarialaisten kaupunginosa. Suurin osa heistä asuu suurissa omakotitaloissa joissa asuu usein koko suku.

Kotikadun varrella on kaksi taloa joihin remontoidaan nyt parvekkeet,ja samalla uusitaan hieman talon ulkokuorta. Täällä kunnostetaan usen vanhoja taloja lisäämällä niihin kerroksia sekä  hissit ja kunnostamalla  niiden ulkonäköä ,jolloin asukkaille ei tule kustannuksia mutta  näihin 7-kerroksisiin taloihin ei kai helposti saa rakennusfirmoja lisäämään kerroksia joten parvekkeet pitää maksaa itse eikä se ole halpa juttu.

Kun tuosta kunnostettavasta talosta käännytään kaupunginosasta poisvievälle kadulle niin vastaan tulee vasemmalla koulu ja oikealla kaktuspuisto(kuvat tuli väärinpäin;D)

Kaktuspuiston jälkeen tulee alue jossa ei ole mitään paitsi talvisin siellä kasvaa paljon villikasveja.Sinne kuulemma piti tulla puisto silloin kun taloja rakennettiin mutta tämä pläntti on ollut sellaisenaan niin kauan kun tämä asuinalue on ollut pystyssä ja syy miksi siihen ei ole mitään tehty johtuu kuulemma omistajien perintöriidoista.Mutta alue on hyvä koirien ulkoilualue.....

Pläntin toisella puolella näkyy se puolikas katu,joka päättyy korkeisiin rakennuksiin jotka ovat paremman näköisiä kuin muut katujen varrella olevat rakennukset;niillä oli eri rakennusfirma. Kadun kulmassa on pikkuruinen kauppakeskus jossa peräti 3 kampaamoa,paperikauppa,pieni sähkökauppa ja kiskurihintainen minimarketti.Sen edessä on myös sellaisia roskasäliöitä joita ei ole meidän talossa,eli säiliöt lasille,vaatteille ja pienille sähkölaitteille. Katua kun kävelee eteenpäin vastaan tulee omakotialue,mutta se onkin sitten jo eri kaupunginosa..

Grey

Grey

Olen täällä blogissa aiemmin kertonut että syötän näitä asuintalon ympärillä eläviä kissoja;perin homman entiseltä asukkaalta ja suostuin. Vielä viime vuonna oli toinenkin syöttäjä,mutta nuorimies löysi tyttöystävän ja muutti hänen luokseen kauemmas. Joku kuitenkin silloin tällöin syöttää kissoja,sillä kerran viikossa näen kuivaruokakasoja syöttöpaikalla puistossa.

Kissojen joukosta on aina löytynyt lemmikkejä,mutta sitten ne ovat yhtäkkiä hävinneet,edellinen Suomen matkani aikana. Kuvassa näkyvä kissa on Grey,muita suurikokoisempi harmaaturkkinen kissa,joka vielä viime vuonna oli hyvinkin tukevassa kunnossa ja pyöreäposkinen,toisin kuin nyt. Se oli myös vähän säikky eikä tullut lähelle.Kunnes se loukkaantui pahasti puolisen vuotta sitten,joko onnettomuudessa tai tappelussa.Siltä oli koko rintakehän nahka repeytynyt pois ja iso alue vereslihalla;paha näky. Tässä talossa ennen asuneen ja välillä äitinsä luona käyvän Mayan kanssa sitten neuvoteltiin mitä tehdä ja Maya toi minulle eläimille sopivaa antibioottia ,jota sekoitin Greyn ruokaan.Greyllä on hammansongelmia ja syö vain pehmeää ruokaa,joten antibiootit oli helppo piilotella ruuan sekaan. Hitaasti kipeä alue parantui ja kuivui ja nyt siitä ei ole jälkeäkään,mutta Grey "adoptoi" minut ja seuraa mukana puistossa,ja pyytää rapsutuksia.Muille se sähisee. 

Nahka ihan roikkuu kun painoa pon pudonnut niin paljon

Ennen syötin kissoja talon katoksen alla,mutta tähän asuintalooni muutti viime vuoden puolella pari kissojenvihaajaperhettä,jotka suorastaan ajoivat minut puistoon ruokkimaan kissoja,vaikka minulla on kaupungin eläinlääkärin lupa syöttää kissoja kuivaruualla.Eli kissoja saa syöttää missä vaan kunhan niille antaa kuivaruokaa eikä niitä saa siirtää pois omalta alueeltaan.Toinen kissaninhoajaperheistä jopa sanoi suosivansa rottia mieluummin kuin kissoja.Sen kyllä haluaisin nähdä eli mielelläni näkisinkin rotan kiipeävän ikkunasta heille kotiin nyt kun he ovat ajaneet kissat pois puistoon;D Eli lupa on mutta kun ei tiedä mitä nuo ihmiset voivat tehdä kissoille niin syötän näitä nyt puistossa,mikä on hankalaa entiseen verrattuna,etenkin kun Grey tarvitsee pehmeää ruokaa (samaa kuivaruokaa jonka pehmitän lämpimällä vedellä)

Ja kun yhdelle antaa vähän erilaista ruokaa (vaikka se on ihan sama ruoka,vain pehmeämmässä muodosssa) niin muutkin sitä haluavat ja niinpä joudun muillekin antamaan hieman pehmennettyä ruokaa jotta Grey saa syödä rauhassa.

Reilu matka ja elämä # Reilutblogit

Sekä Ansku Barcelonasta että Helena Antibesistä haastoivat minut jo reilu aika sitten tekemään matkabloggaajien #Reilut blogit-haastetta,ja ihan nolottaa että vasta nyt pääsin tätä tekemään ,mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Haaste sai alkunsa kun eräs suomalainen matkanjärjestäjä julkaisi Instagramissa kuvan,jossa nuori mies loikoilee huumatun tiikerin vieressä,Kuva tietysti herätti paljon pahennusta ja kysymyksiä.

Haastekysymykset ovat seuraavia:

1.Kerro minkälainen rooli kestävällä ja eettisellä toiminnalla on sinun elämässäi.

Kierrättäminen ja ekologisuus on paljon tapetilla täälläpäin,ja siihen liittyviä lakeja on paljonkin,,mutta omalla alueellani ainakin  roskien keräämiseen suhteen  on vielä toivomisen varaa. Asun 7-kerroksisessa talossa,jossa on kyllä ihan roskasäiliöille tarkoitettu huone,mutta onkohan se ollut koskaan käytössä sillä meillä on talon parkkipaikalla suuri jätesäiliö.Sen vieressä on erikseen keräyspaperille tarkoitettu sininen säiliö,sekä viime vuoden puolella  ilmestynyt oranssi jätesäiliö,johon laitetaan tyhjät säilykpurkit,sampoopullot ym. sekä maitotölkit;ja niitä varten jaettiin kuvassa näkyviä kassejakin. Minä tosiaankin lajittelen nämä roskat tuohon kassiin,mutta tekevätkö muut naapurini niin? Muutaman metrin päässä on pullonkeräysastia  ja sen jälkeen vielä säiliöt lasille,vanhoille vaatteille sekä pienille elektroniikkaromuille.  Minä soisin että kaikki nämä olisivat yhdessä jätehuoneessa asuintalossani,mutta verrattuna siihen kun asuin täällä ensimmäistä kertaa on kyllä tapahtunut paljon edistystä.

Uskon että omassa elämässäni toteutan kestävää ja eettistä toimintaa suhteellisen kiitettävällä tavalla: käytän vain julkisia liikennevälineitä,ostan lähes kaiken irtoruuan irtopainossa,kierrätän roskia parhaani mukaan;teen lähes kaiken ruuan alusta asti enkä osta eineksiä ja yritän välttää prosessoituja ruokia parhaani mukaan. Valmistan itse myös puhdistusainetta siivousta varten;etenkin talvella kun on appelsiinien aika ja kuoria saa helposti.(kuvaa katsellessa huomasin että purkki oli mennyt rikki ja osa nesteestä valunut lattialle...) Kannan myös aina mukanani kangaspusseja ostoksia varten:täällä piti vuoden alussa tulla voimaan laki,joka vihdoinkin kieltää ilmaisten muovipussien jakelun,mutta eräs inhokkikansanedustaja torpedoi tuon hyvän aatteen.Olin aiemmin mukana lähistöllä olevan kurssi/kulttuurikeskuksen kierrätystoimintaryhmässä,ja olin jopa sellaiseen liittyvään koulutuksessakin,jonka keskus ja ympäristöministeriö kustansivat,mutta jossain vaiheessa ryhmän toiminta tyrehtyi.Kerään ja syön luonnon villikasveja  silloin kun niitä on luonnossa (ensimmäisessä kuvassa suosikkini kiiltomalva,joka nyt kukkii,eli sesonki taitaa olla ohi)

2. Kerro jokin mukava kokemus mikä sinulla on kestävästä matkailusta

Kukkakimppu luonnosta;kruunukakkaroita ja villiunikoita

Nykyään matkustan harmittavan vähän,eli kerran vuodessa Suomeen ja takaisin,mutta eksän kanssa tuli matkustettua maailmalla. Lukuisat lentomatkat eivät tosiaankaan kuulu kestävään matkailuun,mutta yritimme toteuttaa sitä ainakin jossain määrin  matkustellessamme, eli ainakin Venezuelan sisällä matkustimme busseilla ja ostimme tuotteita pienviljellijöiltä. 

Teininä olin vapaaehtoisena kibbutsilla,ja kai sekin on kestävää matkailua jossa työtä tehdään yhteisön hyväksi eli työtä vastaan saa majoituksen, ruuan ja muun tarpeellisen..Huoneet olivat hyvinkin vaatimattomia ja ostoksia tuskin tuli tehtyä,ellei sitten ollut kyse jostain tuiki tarpeellisesta.Jos olisin tänään menossa samanlaiseen hommaan kibbutsille,valitsisin varmaankin Neot Smadarin ekologisen kibutsin. Ekoturismia täälläpäin löytyykin kiitettävästi:)

Tel Avivin rantaa viime viikon loppupuolella

3. Haasta mukaan vähintään 3 muuta blogia. Sinun ei tarvitse olla matkabloggaaja tätä varten, vaan voit kirjoittaa myös muista kestävään kehitykseen liittyvistä asioista.

Tämä haaste on kyllä kiertänyt niin monessa blogissa,että onkohan enään sellaisia ,jotka tätä eivät ole tehneet,,,,haastan tähän Anun Israelista ,Allun Saksasta  sekä Matkattaren Barcelonasta.

Purim-päivä Tel Avivissa

Tänään menin sitten Tel Aviviin Purim-päivänä ,sen sijaan että olisin jäänyt tänne Holoniin katselemaan ja kuvaamaan maan värikkäintä karnevaalikulkuetta. Vaihtelu virkistää ja oli ihan mukavaa mennä katsomaan Purim-menoa Tel Avivissa,joka on ihan  lähellä,Itse asiassa olen lähempänä Tel Avivin keskustaa kuin jotkut Tel Avivin pohjoisimmat kaupunginosat. Lähdin liikkeelle bussilla aamulla klo 7 aikaan ,ja yllätyin kun paraatireitin kadut oli suljettu jo niin aikaisin,vaikka itse paraati alkoi keskipäivällä. Bussi joutui sitten ajamaan vaihtoehtoista reittiä,joka olikin paljon nopeampi:) 

Kävelimme rantakatua pitkin Tel Avivin satama-alueeelle,jossa piti olla joku Purim -aiheinen tapahtuma. Tänään on ollut lämmintä,mutta mereltä tuli ihanan vilpoisa tuuli.

Osa rantakatua on myllerryksen alla,sillä sitä uudistetaan. Tässä näkyy jo uudistettua osaa.Tel Avivin rantakatu on pitkä ja ihana,eikä ihme että National Geographic-lehden Parhaat merenrantakaupungit-listalla Tel Aviv on yksi kymmenestä parhaimmasta sellaisesta.

Ooppera-asuintalo ja kauppakeskus rantakadun varrella.

Yksi rantakahviloistakin oli auki ja rannalla näkyi ihmisiä,vaikka tuuli oli aika kova.

Tuuli ja kovat laineet olivat tuoneet simpukankuoria rannalle

Sitten tulimmekin jo satama-alueelle.Siellä  oli hurja määrä ihmisiä,kuten muuallakin tänään,koska lapsilla on lomaa koulusta ,samoin kuin monella aikuisella,ja sen huomasi. Sataman tapahtuma oli kuitenkin suunnattu lapsiperheille.

Siellä oli akrobaattiesityksiä ja muuta kivaa katseltavaa lapsille ja vähän isoimmillekin.

Väentungos oli tuolla suuri enkä ottanut kuvia kuin vain muutamasta naamioasuisesta lapsukaisesta .

Tällä isällä oli kyllä hassu asu;D

Viimeisenä kuva C:stä,joka käy iltapäiväkerhossa missä olen vapaaehtoisena. Eilen ei ollut koulua,mutta iltapäiväkerhossa oli kaikenlaista toimintaa,kuten naamioasukilpailu,ja C oli upean näköinen.Hänen vanhempansa ovat kotoisin Nigeriasta ja tämä oli kai jonkinlainen juhla-asu. C on muuten vasta vajaa 11-vuotias mutta jo lähes 180 senttiä pitkä! Eilen hänellä oli vielä korkokengät,joten huh,olipa pitkä tyttö! Tuo päähine on tosi upea!