Museoviikko- ja päivä

Paperiveneitä paperinäyttelyssä

Tällä viikolla on taas kansainvälisen museopäivän vuoro, jota vietetään eri  puolilla maailmaa toukokuun 18. päivänä.  Täällä sitä siirrettiin hieman aikaisemmaksi, eli toukokuun 15.  päivä, ja syy taisi olla se että lapsilla oli tänään vapaata koulusta.  Tuo vapaa johtui siitä että täällä vietettiin eilen (ja sitä ennenkin ) inhokkipyhääni  Lag Baomeria   Tuota arkipyhää inhoan sen vuoksi että joka paikassa sytytetään kokkoja, ja pariin päivään olin aivan köh köh ,ja tuntui kuin olisin tulipalon keskellä.   Pyhää kuitenkin siirrettiin päivällä, mikä sai monen lapsen vanhemmat varmaankin raivon valtaan kun piti joko jäädä töistä pois tai löytää joku joka hoitaa lapsia.   Ilmaisena museopäivänä museot olivatkin sitten täynnä lapsia...  Suomessa  on torstaina 18.5 moneen museoon ilmainen pääsy, ja lista sellaisista museoista löytyy täällä.

Olin jo aikoja sitten merkinnyt museopäivän allakkaani, ja tarkoitus oli mennä 3 museoon.  Saavuin Beit Hatfutsot-museoon , joka sijaitsee Tel Avivin yliopiston kampusalueella , ja jossa halusin nähdä Bob Dylan-näyttelyn  , mutta sain kuulla että ilmainen sisäänpääsy oli vasta myöhemmin. Miksi ihmeessä sellaisesta ei ollut minkäänlaista tietoa..En millään olisi jaksanut odotella tuolla paria tuntia, joten otin bussin kohti seuraavaa museota.

Eretz Israel-museo kuuluu suosikkeihi täällä , sillä museon laajalla puistomaisella alueella löytyy monta erilaista taidepaviljonkia ja niiden välissä ihastuttavia vihreitä nurkkauksia. Olin etukäteen päättänyt meneväni  katsomaan vain yhtä näyttelyä, eli On the Edge-näyttelyä , jossa katsaus täkäläisten paperia materiaalina käyttävien taiteilijoiden töihin.  Museossa on aiempina vuosina ollut täkäläisten lasi-ja tekstiilitaiteilijoiden näyttelyt, ja mitäköhän materiaalia käytetään ensi vuoden näyttelyssä...Näyttely oli huikea; mitä kaikkea voikaan tehdä paperista.

En kuvannut tuolla kuin muutaman kuvan, minkä jälkeen kiertelin hieman museon puistoalueella. Oli kamalan kuuma päivä! En muista tällaisia päiviä toukokuussa, joka yleensä on  miellyttävä kuukausi mitä tulee säähän. Eli Suomessa kylmempi toukokuu ja täällä lämpímämpi toukokuu kuin yleensä...

Tämän jälkeen otin bussin Tel Avivin taidemuseoon, jossa oli se kaikkein kiinnostavin näyttely: "Regarding Africa: Contemporary Art and Afro-Futurism" , eli afrikkalaista nykytaidetta ja afrofuturismiin  liittyvää taidetta. Näyttelyssä oli kauniita valokuvia, taidetta  mutta ei mitään joka viittaisi tuon mantereen veriseen historiaan tai muihin epäkohtiin.

Osa näyttelyä liittyi  Tel Avivin Pikku Afrikkaan, joka on   kaupungin huonompien osien afrikkalaisten pakolaisten (suurin osa eritrealaisia, joita täällä ei virallisesti pidetä pakolaisina) asuttamaa aluetta. Seinällä oli vaihtuva kuvasarja täällä asuvista eritrealaisista miehistä,  joita on kuvannut myös eritrealainen Abiel Amanuel. Amanuel perusti vuosi tänne tulonsa jälkeen pienen valokuvausstudion, jossa hän kuvaa maamiehiään, ja käsittelee kuvia muokaten niitä hieman taiteellisemmaksi.  Hän kuvaa myös naisia, mutta eritrealaiset naiset eivät halunneet että heidän kuviansa näytetään julkisesti.

Eritrealaiset lähettävät kuviaan sukulaisilleen kotimaassa. Katselen kuvia ja mietin olenko mahdollisesti nähnyt jonkun heistä bussissa ,tai kenties jossain ravintolassa tiskaamassa...

Myös  Zoya Cherkassky-Nnadin maalaus liittyy Tel Avivin pikku Afrikkaan:  taulu esittää Levinsky-puistoa joka on pikku Afrikan alueella.  Nigerialaisen kanssa naimisissa oleva Cherkassy-Nnadi  kuuluu 5 entisen Neuvostoliiton alueella syntyneen taiteiljan ryhmään ,  joilla on jonkinlainen yhteys Afrikkaan.  Löysin linkin Cherkassky -Nnadin töihin missä hän kuvaa nigerialaista elämää.

Cheri Samba on yksi Afrikan tunnetuimpia nykytaiteilijoita  ja hänen töitään oli näyttelyssä 3 kappaletta. 

Samba yhdistelee tauluissaan kuvaa ja tekstiä, ja hänen tauluissaan näkyy monta tarinaa.

Tämä valokuva edustaa eteläafrikkalaisen kuvataiteilijan ja valokuvaajan Zwelethu Mthetwan kuvasarjaa. Näyttely  Tel Avivin taidemuseossa oli jo pystytetty kun maaliskuussa tuli tieto että Mthetwa oli tuomittu murhasta . Museolla oli  moraalinen dilemma:  voiko taideteoksen ja sen tekijää erotella toisistaan?   Jos kuvat jäävät seinälle, tarkoittaako se sitä että sillä kannustetaan murhaajataiteilijaa? 

 Tel Avivin taidemuseolle tämä oli yksi sen vaikeimmista päätöksistä , ja vaikka  museossa tunnettiin syvää inhoa taiteilijan teon johdosta,  päätettiin teokset kuitenkin jättää seinille . mutta samalla niiden eteen laitettiin isot kyltit, jotta jokaiselle tulisi selväksi mitä taiteilija oli tehnyt .

Nyt lämpeni

Kuluneella viikolla täällä alkoi oikeasti se lämmin kesä; pari päivää oli yli 35 astetta joka johtui lämpimistä aavikkotuulista, mutta  sen jälkeen on edelleenkin ollut lämmintä, ja päivälämpötilat ovat jo helteen puolella .  Jos edellisellä viikolla vielä oli iltaisin hieman viileääkin, niin nyt iltaisin ja aikaisin aamulla on miellyttävää, mutta lämmintä. Blogiani lukevat varmaankin muistavat etten pidä lämpimästä vaan lempisääni täällä on Välimeren leuto talvi. Eli pitkä lämmin kausi edessä, ja viileää taas ehkä ensi marraskuussa. Mutta  Tel Avivin keskustan alueella olevan pienen puiston  ekolammikossa lumpeenkukat kukkivat niin kauniisti että tätä olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan. 

Ystäväni Mary lähti keskiviikkona takaisin Yhdysvaltoihin, ja kun menimme alas jossa taksikuski odotteli, huomasimme hänen poimivan pihan nurkassa olevasta mulperipuusta kypsiä marjoja. En edes ollut huomannut että siinä oli mulperipuu. Tässä taisi olla kyse mustamulperista ,ja tummat, kypsät marjat olivat makeita.

Päivää myöhemmin huomasin että kotikatuni loppupäässä oleva mulperipuu oli täynnä marjoja ,mutta tämä taitaa olla  valkomulperi. En ole kuitenkaan täysin varma onko edellinen mustamulperi ja tämä valkomulperi, koska molempien marjat voivat olla värillisiä . Kotikadun mulperit olivat vielä raakileita, ja niitä oli tosi paljon puussa. Toivottavasti Suomessakin on nyt jo lämmennyt sen verran että kevät on päässyt kunnolla vauhtiin.
Edit: tässä äsken tein Bambin kanssa lenkin mulperipuun luokse, ja huomasin siellä hennosti vaaleanpunaisia, kypsiä marjoja.  Maiston muutaman; olivat hyvin meheviä mutta miedon makuisia , toisin kuin mustamulperin marjat ,eli nämä tosiaankin ovat valkomulpereita.

Tapaamisia ja tapahtumia

Olen tainnut täällä blogissa mainita että yli 30 vuotta toiminut Tel Avivin Suomalainen Kirjasto menetti viime kuussa pitkäaikaisen toimipaikkansa, ja kirjaston jäsenet jo pelkäsivät että kirjastoperinne täällä katkeaa siihen , mutta sitten suomalaisen kirjaston kirjastohoitajana toimiva Anu Juudean Jupinat-blogista, yhdessä miehensä kanssa, päättivät avata kotinsa kirjastolle. Anun mies pystytti kirjahyllyt, ja näin suurin osa kirjaston kirjoista löysi uuden kodin heidän luonaan. Eikös olekin mahtava juttu! Kiitos Anu, sinulle kuuluu suuri kiitos:)  Eilen sitten kokoonnuimme ensimmäistä kertaa uudessa kirjastopaikassamme , ja kivasti oli tullut  sinne kirjaston jäseniä ympäri maata, Me vietimme siellä myös vappua jälkijunassa (koska  kaatuneitten päivä osui vapuksi) ja sehän tarkoitti että pöydällä oli simaa ,munkkirinkeleitä (Anun leipomia)  karjalanpiirakoita ja vaikka mitä herkkuja. 

Tässä yhtenä aamuna edessäni pyöräili vanha mies,ja villakoira korissa pyörän takana. Yritin ottaa kuvan mutta tuli niin tärähtänyt kuva että kaikki näkyy kahtena;D

Perjantaina ymmärsin taas miksi puluja on niin suuri määrä, kun taas näin niiden syöttäjän tällä aukiolla. Minullehan pulut ovat olleet oikea maanvaiva..

Eräänä aamuna näin kävelykadulla nuoren korealaisen miehen, joka soitti perinteistä korealaista viulua, nimeltään Haegeum. Nuorimies kertoi matkustavansa instrumenttinsa kanssa ympäri maailmaa;hän toimii katusoittajana jossain paikassa kunnes on saanut kerättyä matkarahat seuraavaa etappia varten. Täältä hänen on tarkoitus matkustaa Pariisiin ,jossa odottaa moottoripyörä. Hän kertoi soittaneensa Helsingissä viime kesänä.

Ennen kirjastoa ehdimme käydä Annelin kanssa uudessa muotiin keskittyneessä kauppakeskuksessa, joka oli kyllä yksi kauneimpia kauppakeskuksia minkä olen nähnyt pitkään aikaan. Ihanan avara ,valoisa ja täynnä kauniita (ja kalliita ) kauppoja. Tosin sieltä löytyy myös H&M ,eli vähemmän kallis kauppa. Tässä kaupassa en voinut olla huomaamatta kattokoristetta, joka oli valmistettu kenkälusikoista. Aika hieno!

Mutta eniten vau tuolla taisi olla Zara Home-kauppa.  Sisään tullessa tervehti mielettömän ihana huonetuoksu, ja oli ihan pakko kysyä mikä se oli. White Jasmine-tuoksu oli sellainen joka kolahti heti, mutta muita tuoksuja nuuskiessamme tulimme siihen johtopäätökseen että valinta on vaikea sillä ne tuoksut...mielettömän ihania.  Muutenkin Zara Home-kaupassa lähes kaikki oli sellaista mitä olisin voinut ottaa kotiini. Miten joku kauppa voi olla niin ihana!  Tämä peittosi kyllä H&M Home-kaupan mennen ja tullen.

Miksiköhän Suomessa ei vielä ole Zara Home-kauppaa? Täältähän ei tehnyt mieli edes lähteä pois...

Lähes kaikki tuolla oli kaunista.

Tunne oma asuinseutusi

Joka vuosi, toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna, sadoissa kaupungeissa ympäri maailmaa järjestetään Jane's Walk-kävelykierroksia.  Kävelykierroksia järjestetään  Jane Jacobsin, Yhdysvalloissa syntyneen mutta Kanadassa eläneen kaupunkiteoreetikon, kirjailijan ja aktivistin muistoksi,  ja ne ovat aina ilmaisia ,ja kierrosten vetäjät vapaaehtoisia. Viime vuonna asuinkaupunkini Holonin Jane's Walk-kävelykierrokset menivät minulta ohi, mutta tänä keväänä näin kaupungin Face-sivuilla ilmoituksen kierroksista tarpeeksi aikaisin.   Kierroksiin piti rekisteröityä, ja kun näin paikallisen ravintoloitsijan järjestämän kulinaarisiin muistoihin perustuvan kierroksen, ilmoittauduin siihen . Eilen sitten suuri joukko kävelijöitä kokoontui  Holonin Design museon vieressä, josta reittimme alkoi.  Huomasin että iso osa ihmisiä oli toisilleen ennestään tuttuja.

Kierroksemme karismaattisella vetäjällä Bernardolla on mielenkiintoinen elämäntarina: Hän muutti tänne vanhempiensa ja siskonsa kanssa 6-vuotiaana,Uruguaysta, oppi kielen nopeasti, oli aktiivinen lukion oppilaskunniassa,  ja järjesti oppilaiden maanlaajuisen lakonkin.  Alle 20.vuotiaana Bernardo ja siskonsa menettivät lyhyessä ajassa molemmat vanhempansa, ja heille jäi vain vanha isoäiti ja miinustili. Mietittyään mitä tehdä he onnistuivat perustamaan pizzerian , joka erosi muista siinä että pyöreän pizzan sijaan pizzaa myytiin pituuden mukaan.  Pizzeriasta tuli nopeasti suosittu,ja jopa maanlaajuinen ketju mutta sitten kaikki romahti, ja  Bernardo menetti rahansa.  Hän vannoi ettei enään ikinä perusta uutta ruokapaikkaa ,mutta tänään hänellä on muutama menestyvä ravintola tässä asuinkaupungissani ,sekä myös parissa muussa kaupungissa. Suurin osa kävelyyn osallistuneista ihmisistä näkyi tuntevan Bernardon, jota halattiin ahkerasti ennen kävelyä.

Olen asunut täällä Holonissa nyt 8.5 vuotta ,ja tunnen hyvin lähi-ympäristöni, mutta huonommin kaupungin uusia asuinalueita   joissa kaupunkisuunnittelu on täysin eri luokkaa mitä se on omalla 70-luvun alulla rakennetulla alueella. Kävelimme uudemman alueen päätiellä, lähellä Design museota ,josta käännyimme sitten vasemmalle. Iso alue on rakennettu niin että isot talot muodostavan ikäänkuin aidan  jonka sisäpuolelta löytyy suuri puistoalue. 

Asuinkaupunkini tunnetaan lasten kaupunkina, ja erikoisuutena täältä löytyy ns. satupuutarhoja, jotka liittyvät täkäläisiin satuihin. Yleensä yksi satupuutarha per puisto, mutta tässä isossa puistossa oli yhdistetty  8 satupuutarhnaa ,ja hauskoja hahmoja löytyi puistosta sieltä täältä. En tunne näitä satuja ,paitsi yhden jota luin täällä pojalleni hänen ollessaan pieni, ennen paluumuuttoa Suomeen. Muistan sadun koska poikani piti siitä niin paljon että sitä piti lukea uudestaan ja uudestaan;D 

Mikäköhän satu tässä on kyseessä..

Hauskat letit!

Puiston reunalla on Bernardon suosittu  kahvila , jonne  pysähdyimme juomaan kylmää vettä , ja joka perustuu hänen luomaansa konseptiin lapsiyställisistä kahviloista. Tämä on ensimmäinen ,ja samanlaisia kahviloita on jo perustettu muutamaan toiseen kaupunkiin, ja lisää tulossa. Perjantaina iltapäivällä paikka oli tupaten täynnä. 

Kävelimme pois puistoalueelta, ja ehdimme kävellä jonkun aikaa kun vastaan tulivat kaupungin hiekkadyynit. Tämä kaupunkihan on rakennettu hiekkadyyneille, ja parhaillaan rakennetaan viimeistä kaupunginosaa hiekkadyyneille. Kiitos ympäristöaktivistien,  osa dyyneistä säilytettiin dyynipuistoksi, mikä on hyvä asia sillä siellä on mielenkiintoista kasvistoa ja eläimiä. Mm. ketut joita kuulemma  näki kaupungissa ennen siellä sun täällä  ennen rakentamista , saivat uuden kodin täällä.

Puistossa on pysähdyspaikka ,  missä palloteos  jossa kasvaa puu.

Hiekkadyynejä.  En tiedä onko tämä dyyni osa puistoa vai sellainen alue johon vielä joskus rakennetaan jotain.

Taas kävelimme, ja tulimme seuraavaksi kierroksen päätepisteeseen, eli lähellä kotiani olevaan La Park-puistoon. Edessämme näkyivät Saida Biergartenin punaiset auringonvarjot ja tuolit. Saida on suurin biergarten tässä maassa,ja tuonne mahtuu 700 henkilöä! 

Saidan vieressä on Bernardon osittain omistama Gordos-ravintola, jonka annokset ovat suuria kuten nimikin sanoo. Ihailimme paikan seinämaalausta.

Gordosta ulos tullessamme törmäsimme kuvassa näkyvään ladyyn. Ira Vigdorchik on yhtä kuin tämän maan rytminen voimistelu; Rion olympialaisissa tuli 6. sija, kun taas Euroopan mestaruuskisoissa tuli kultaa viime kesäkuussa. Seuraaviin olympialaisiin Iran valmennettavana on täysin uusi joukkue. Asuinkaupunkini on kunnostautunut mitä tulee rytmiseen voimisteluun;täällä pidetään Grand Prix-kilpailut ,ja ja joukkue myös harjoittelee täällä.

Kävelykierroksemme viimeinen etappi oli kuvassa näkyvä Silo ravintola ,jonka Bernardo osittain omistaa ,ja siellä meitä odotti yllätys.

2.5 tunnin kävelylenkin jälkeen pizza maistui erikoisen hyvältä:)

Makrotex : Kevät

Makrotexin tämän kertainen aihe on "kevät". Kevät on täällä Välimeren äärellä kovin erilainen kuin Suomessa: talven ihana luonnonvihreä on kuivunut pois, mutta puut kukkivat, kukin vuorollaan.  Nyt juuri kukkivat jakarandat, Yritin ottaa kuvan lähemmältä mutta liian  kirkas auringonvalo hieman häiritsi.

Joten päädyin ottamaan kuvat puusta ikkunani kautta. Asun puiston liepeillä  , ja  jakarandapuu näkyy ikkunoista.

Jakarandoja on monta lajiketta, ja kasvaa hyvin maissa jossa ei ole pakkasta.  Se jakaranda mitä näemme puina on  Jacaranda mimosifolia.  Kuvassa näkyvät myös jakarandan siemenkodat,  joita olen kerännyt  koska ovat kivan muotoisia. Olen myös yrittänyt kasvattaa siemenestä pientä jakarandapuuta , mutta  se ei oikein onnistunut.

Puiston 2 jakarandapuuta pudottelevat jo kukkiaan. Tässä Grey-kissa  (puistokissa jota syötän)  jakarandakukkien ympäröimänä.

Muut keväiset Makrotex kuvat löytyvät täältä

Itsenäisyyspäivän viettoa

Kaunis kukka rantabulevardilla. Tämä on varmaan sellainen kasvi joka ei tarvitse paljon kastelua,
mutta nimeä en tiedä... Edit.Kiitos Sirokko,joka tiesit että se onkin Limonium sinuatum eli sini-ikiviuhko , jota olin juuri kuvannut kasvitieteellisessä puutarhassa enkä siltikään tunnistanut vaikka tiesin sen nimen...

Tänään täällä vietettiin Israelin 69. itsenäisyyspäivää, ja koska silloin kotini edessä oleva puisto aina täyttyy grillaajista ,(vaikka on kiellettyä)  päätin lähteä viettämään itsenäisyyspäivää Tel Aviviin ystäväni Maryn kannsa ,joka jo ensi viikolla palaa Yhdysvaltoihin. Itsenäisyyspäivään täällä kuuluu iloista juhlintaa, grillijuhlia siellä missä vain voi , kaupungin tarjomia konsertteja aattona,ilotulituksia, ilmailunäytös rannikon alueella ja kaikkea muuta.

Otin Bambinkin mukaani.Kuvassa Mary,lähes 80 v. sekä Bambi.

Kävelimme Maryn kodista Rothchild bulevardille, ja kaikkialla oli lippuja itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Bulevardin varrella oli järjestetty kaikenlaista tapahtumaa etenkin lapsille. Tässä oli tekonurmikolle laitettu pehmeitä jättityynyjä, ja lapsilla näkyi olevan hauskaa tyynyjen kanssa.

Tulimme bulevardin loppupuolella olevalle aukiolle ,jossa  oli tiskijukka ja tanssittajia.

Tanssijoita oli hauska seurata.

Aukiolla olevan suihkulähteen ja siinä olevan suuren mosaiikkityön edessä oli paljon uskovaisia ihmisiä.  Itsenäisyyspäivä on arkipyhä, joten uskovaisia näkyi paljon.  Sapattinahan he eivät aja autoa eikä heitä näe elleivät asu lähellä.

Kun asuin täällä ensimmäistä kertaa, ja poikani oli pieni ,samainen suihkulähde mosaiiikkeineen  sijaitsi lähellä silloista kotiani, Tel Avivin vanhan kaupungintalon aukiolla, josta se sitten siirrettiin nykyiseen paikkaansa.  Mosaikkityöt valmisti taiteilija Nachum Gutman ,ja kun asuimme lähellä, ohitimme suihkulähteen joka päivä  matkalla tarhaan. 

Aukiolta kävelimme rantabulevardille, jossa oli niin paljon ihmisiä että hyvä kun pääsi eteenpäin. Myös ranta-alueet olivat tupaten täynnä.

Ihmisiä oli runsain joukoin rantabulevardilla ilmailusnäytöksen vuoksi. Näimme vain osan, ja onhan se hienoa katseltavaa. 

Vastapäisissä taloissa oli hyvät näköalat sekä rannalle että ilmailunäytökseen, kuten tässä hotellin terassilla.

Sääkin suosi rannalla oloa. Toukokuu toi lämpimämmät säät.

Tällä rannalla oli ehkä hitusen vähemmän ahdasta;D

Aikoinaan pojan ollessa pieni,ennen paluumuuttoa Suomeen, kävimme usein töitten /tarhan jälkeen näillä rannoilla. 

Bambikin löysi kavereita, monta koiraa oli liikkeellä tuolla. Tässä vaiheessa sekä Mary että Bambi väsähtivät, joten palasimme Maryn luokse. Pitkän kävelylenkin jälkeen huomaa Bambin ikääntymisen: totaalinen väsähtäminen sen jälkeen joka jatkuu vielä nyt illallakin.