Vuoden värikkäimpiä päiviä

Tänään  Tel Avivissa vietettiin yhtä vuoden värikkäintä tapahtumaa,  Pride-paraatia . (toinen yhtä värikäs mutta erilainen tapahtuma on Purim-paraati).  En yleensä jätä koskaan tuota tapahtumaa väliin, sillä  ilmapiiri on niin mieletön silloin.  Paraatin vuoksi muutamat pääkadut oli suljettu, ja lähdin jo aikaisin liikkeelle,  ja kävelin lähellä ranta-aluetta.

Uudistetun rantakadun ehkä paras juttu ovat nämä katokset ja penkit niiden alla: varjo on niin tärkeää täällä.

Ennen paraatia pidetään aina muutaman tunnin tapahtuma Tel Avivin keskustan Gan Meir-puistossa, jonne kaikki kerääntyvät, ja jossa on aina musiikkiesityksiä ennen itse paraatia. Koska tulin paikalle aikaisin, oli vielä tosi väljää.  Kun myöhemmin lähdin puistosta pois oli tämä sama alue niin täynnä ihmisiä  että hyvä kun onnistuin pääsemään pois.

En ottanut paljon kuvia tällä kertaa , sillä päätin keskittyä musiikin kuuntelemiseen . Ennen konserttiosuutta ehdin kuitenkin napsia muutaman kuvan.

Tuosta punapäästä en ollut ihan varma oliko drag queen vai ei....

Yksi parhaista jutuista ennen paraatia puistossa on ihmisten katselu.

Masukin maalattu,,,

Eri järjestöjen kojujen alueella oli vielä tyhjää aikaisin aamulla.

Joskus klo 10 jälkeen alkoi musiikillinen anti.  Pääesiintyjänä oli kanadalais-israelilainen Yael Deckelbaum  yhtyeineen  , jonka vuoksi kuvaaminen jäikin vähemmälle tällä kertaa. Deckelbaumilla on 14 naisesta koostuva yhtye ,Prayer of the Mothers Ensemble ,mutta  heistä oli tuolla vain osa.

Deckelbaum esitti pari nopeatempoista ,  rokkaavaa ja mahtavaa kappaletta, mutta lopuksi hän ja yhtyeensä esittivät tämän saman kappaleen mikä näkyy  tässä videolla. Deckelbaumin Prayers of the Mothers -Ensemblessä on mukana muslimeita, kristittyjä ja juutalaisia, ja videolla , näkyy Äitien Marssi,  joka tapahtui viime vuoden lokakuussa.  Marssi oli Women Wage Peace-järjestön alkuunpanema  , ja siihen osallistui tuhansia naisia, sekä juutalaisia että arabeja , jotka haluavat rauhaa tälle alueelle.  Katsokaa tämä video: siinä lauletaan  sekä hepreaksi että arabiaksi, ja siinä on niin paljon toivoa mukana. 💓 Videolla puhuu myös Leymah Gbowee, libearialainen rauhanaktivisti, joka sai vuonna 2011 Nobelin rauhanpalkinnon, ja joka myös osallistui naisten marssiin.

Ihan alussa, ennen varsinaista musiikkiosuutta, mukana olleet artistit  tarkistivat soundeja. Kuvassa näkyvästä Kamilasta en ollut koskaan kuullut aikaisemmin, mutta hän päästi pari sellaista ääntä joka olisi voinut rikkoa  lasin....

Kun Kamila sitten tuli lavalle, oli asu vaihtunut turbaaniin , ja tähän kullanväriseen ja mustaan asuun.. Ja vau mikä esitys: lavalla oli sähköä!  Miten en ollut koskaan kuullut tästä artistista....Kama Kamila on syntynyt  Azerbaidzanissa, ja on juutalaisen äidin ja muslimi-isän tytär, jonka äidinpuoleisessa perheessä on ollut paljon muusikoita. Kamila  matkusti vuonna 2012 Bakuun, 23 vuoden poissaolon jälkeen, jonka aikana hän ei ollut tavannut isäänsä. Vierailu synnyinmaassa synnytti albumin, jossa Kamilaa säestävät sekä israelilaiset että azerbaidzanilaiset muusikot. Ne pari Kamilan esittämää kappaletta, ja koko hänen esiintymisensä,  oli niin vaikuttavaa että hänen konserttiinsa on pakko joskus päästä. Huomatkaa muuten että Kamilalla on käytössä kaksi,ei yksi, mikrofoni;D  En löytänyt yhtäkään Kamilan videota jossa hän olisi laulanut samoja, azerbadzanilaista musiikkia ja  teknobiittiä yhdistävää kappaletta.

Mutta löytyi tämä Kamilan aika huikea esitys.

Kun esitykset loppuivat oli Pride kulkueen vuoro, joka aina lähtee liikkeelle puiston vierestä, Kaikkialla oli hurjan paljon ihmisiä, ja oli kuuma päivä! , niin että puiston ihmispaljouden keskeltä oli huh vaikeaa päästä pois. Paraatin lähellä olevat kadut oli suljettu liikenteeltä mikä on tosi mukavaa  , mutta se muutti myös bussireittejäni. 

Tässä näkyy Bugrashov-katua, jota pitkin Pride kulkue ensin menee,
Kuva otettu ennen kulkueen alkamista

Kävelin eteenpäin kohti Dizengoff Mall-kauppakeskusta,  jonka vierestä piti lähteä bussi, Bussiani ei kuulunut , enkä jaksanut odotella , joten nousin toiseen bussiin, enkä edes tiennyt tarkalleen mikä sen reitti on tänään kun kadut on suljettu. 

Bussi seisoi hurjan kauan  liikennevaloissa,  sillä osa katua oli suljettu. Menin  pyytämään kuljettajalta että hän päästäisi minut bussista pois (ei päästänyt ennen seuraavaa pysäkkiä) , ja yhtäkkiä näin  Suomi-lippujen heiluvan.

Näin bussin ikkunasta että siinä olivat Suomen suurlähettiläs Anu Saarela, sekä lähetystössä harjoitteleva ihastuttava Maria. 

Menin hieman juttelemaan suurlähettilään ja Marian kanssa ,jotka odottelivat jotain kollegaa. 

Kävellessäni kohti katua, jossa liikenne oli normaalia, ja josta bussi kotiin, ohitin taas tämän upean liekkipuun, jota kuvasin jo aikaisemmin tänne. Nyt se oli täydessä kukassa, ja lehtiä oli vain vähän, kun taas takana olevassa liekkipuussa oli vain vähän kukkia ja paljon lehtiä.

Värikäs viikko

Tällä viikolla on ollut tosi lämmintä, ja kosteusprosenttikin on noussut, mikä tekee lämpimästä vieläkin lämpimämmän, Tiistaina tosin oli todella miellyttävä , hieman tuulinen sää, mutta keskiviikkona tuntui taas liian lämpimältä.  Niin ajatteli Kai mopsikin, joka jämähti tähän ruohikkoon  eikä millään halunnut mennä tästä pois.  Kai on saman kadun naapurin Evelynin koira , ja olen välillä vienyt Kaita ulos koska Evelyn oli pahassa leikkauksessa , eikä itse pääse vielä viemään Kaita ulos; tytärkin on pitkät päivät töissä jne.  Aika hassun näköinen Kai tässä kuvassa ;D  

Muutama viikko sitten huomasin että kotikadun loppupäässä olevan L-muotoisen talon pihan jakarandat oli kunnolla leikelty ,  ja kaikki pensaat poistettu.  Kun ihmettelin moista operaatiota niin selvisi että tässä talossa alkaa parin kuukauden kuluttua suuri remontti, jossa 4 kerroksiseen hissittömään rumaan taloon lisätään pari kerrosta, hissit, asuntoihin parvekkeet ja turvahuoneet , ja rakennus tietysti saa uuden hienon ilmeen. Takana on samanlainen rakennus,  mutta asukkaat siellä eivät päässeet yhteisymmärrykseen,  joten sinne ei tällaista vielä tehdä. Tämän talon asukkaillehan ei uudistus maksa mitään,  paitsi että asumiskustannukset nousevat sitten kun talo on valmis.  Minä asun 7-kerroksisessa  hissitalossa,  joten siihen ei  ,harmi, tehdä mitään tällaista.

Tällä viikolla jouduin myös menemään asioimaan kaupungintaloon, sillä kauhistuksekseni huomasin että kaupunkiverolaskussani oli oman nimeni kohdalla jonkun pariskunnan nimi,  vaikka asunnon numero oli oikein ja sotutunnukseni siitä oli oikein. Hieman tuli paniikki , sillä miten ihmeessä asuntoni laskussa voi olla muiden ihmisten nimi ... No kaupungilla, pitkän odotuksen jälkeen ,  selvisi että se oli heidän virheensä...Onneksi huomasin. Kaupungintalon aulassa on upea vihreä  kasviseinä,  joka ei kyllä lainkaan pääse oikeuksiinsä tässä puhelinkuvassa. 

Värikäs -sana tuolla otsikossani viittaa tämän viikon Pride-viikkoon, joka kulminoituu perjantaina suureen ja värikkääseen paraatiin , sekä juhlimiseen. Kaupunki on koristeltu sateenkaarilipuilla ,  ja Cucu-hotelli  on  koristellut hotellin etusivun oikein kunnolla. Muuten ,huomaatteko nuo ilmapallot kuvassa? Ne on tehty keramiikasta,  ja kuuluvat tämän värikkään hotellin vakiovarustukseen.

Sateenkaariliput liehuvat kaupungin pääkaduilla.  

America-ravintolassa sen sijaan oli tällainen lippu. Istutuslaatikoissa on mansikoita, ja aina kuten menen ohitse tekee mieli mennä napsimaan tuosta muutama....

Lopuksi värikäs kuva  Punaisenmerestä   , jossa eksä kävi napsimassa kuvan sukeltaessaan siellä pari viikkoa sitten,  Ihan mielettömän upean näköistä. 

Jo tuli kesäkuu

Kesäkuun alun random postaus;D

Tuli kesäkuu ,ja samalla lämpimämpää , tai ehkä hieman kosteampaa.  Eilen katselin Tel Avivin pääbussiaseman filipppiiniläisessä ruokamarketissa Filippiineiltä tuotuja jäätelöitä , ja mietin että maistuisi tällä säällä.  Mielenkiintoisia makuja oli tuotu tuonne; tässä  ylempänä violetista jamssista valmistettua jäätelöä , alempana Banoffee piirakka-jäätelöä. En ostanut , ihailin vain..olivat muuten tosi tyyriitä, puolentoista litran pakkaus  12,5 euroa.

Oli myös avokaadojäätelöä kahvilla, sekä Macapunojäätelöä. Macapuno on jonkinlainen kookosmutantti, joka myös on normaalia kookosta makeampi. Avokaadojäätelöä muuten on helppo tehdä; eikä ihme kun avokadon rakenne on pehmeän rasvainen.

Tämä ei varmaankaan ollut minkään virallisen tahon laittama kyltti..vaikka lähellä  on lääkekannabiksen jakelupaikka..

Ihailin kangaskauppakadulla kangaskaupan ikkunassa olevia leninkejä . Yleensähän nämä leningit mainostavat kankaita eivätkä ole sellaisia joihin voisi pukeutua.

Tässä on toisen kangaskaupan ikkuna leninkeineen.

Kangaskauppojen lähellä kuoriutui äskettäin kunnostettu vanha rakennus. On aina niin hienoa nähdä miten rähjäisestä vanhasta talosta saadaan tehtyä sellainen mikä se oli alkujaan. Näiden vanhojen talojen kunnostusprosessit on tarkkaan määritelty kaupungin puolesta. Samalla katutasossa olevat kaupat (suurin osa kangaskauppoja) saivat yhtenäisen ilmeen.

Kunnostetun talon kulma kangaskauppakadulta katsottuna.

Tästä viereisen talon kunnosta (tärähtänyt kuva) voi nähdä millaisessa kunnossa vanha talo oli ennen kunnostusta.

Nämä kivan värikkäät pullot , joiden alakautta voi laittaa pulloon kynttilän,  olivat Daliyat al-Karmelin druusikylässä ,jossa kävin muutama viikko sitten.

Kaunista ja mahdollisimman lämmintä kesäkuuta kaikille:)

Toukokuun loppua

Hyvää toukokuun loppua. Täällä on ollut lämmintä ja liekkipuut alkoivat kukkia joitakin päiviä sitten. Vielä viikko sitten katselin puita enkä nähnyt kukkia ,ja nyt... Liekkipuun kukkien väri on ihan huikea! Täällä kuun loppua vietetään  Shavuot-juhlan merkeissä ,ja sen ruokapuolesta enemmän täällä. Shavuot-pyhään ei kuulu liha, ja jos joku kehtaa tulla huomenna grillaamaan ikkunani alle puistoon niin soitan heti kaupungille , ja pyydän lähettämään jonkun.  Pari vuotta sitten,  ennenkuin puistoon laitettiin "Ei saa sytyttää tulta" -kyltit,  kävi niin  että jotkut tosiaankin tulivat grillaamaan lihaa puistoon.

Joitakin päiviä sitten lähellä olevien  toimistotalojen atriumpihalle  oli pystytetty ruokatori. Kävin katsomassa sitä Bambin ulkoilukierroksella.

Billien kukkakaupassa oli kaikenlaisia syötäviä kasveja ruukuissa, sillä Shavuot on myös sadonkorjuujuhla.

Mukavaa toukokuun loppua:)

Edit:Tämä kuva on otettu  juuri äsken, keskiviikkona, ikkunani kautta.  En mennyt puistoon kävelyttämään Bambia, mutta takaisin tullessa näin pari aikuista miestä ja lasta puiston reunalla (ihan talojen edessä!) grilleineen, näköjään lukutaidottomia ihmisiä;D  Soitin heti kaupungin päivystysnumeroon, ja lupasivat lähettää tuonne jonkun. Soitostani on pian kulunut tunti,enkä nähnyt että joku olisi tullut kaupungin taholta, mutta katselin  nyt uudestaan ikkunasta,ja olivat korjaamassa grilliään pois, joten kaiketi siellä kävi joku kaupungin  taholta:)

Etelään päin

Huono kuva auringonkukkapellosta kun piti kuvata sisältä, huonossa valaistuksessa.
Eilen etelässä  näimme auton ikkunasta kymmeniä auringonkukkapeltoja ,mutta aina  liikkuvasta 
autosta...

 Olen täällä aiemmin kertonut  Israelin traumakeskuksen tapahtumista,  joissa olen ollut mukana, kiitos siellä työskentelevän ihanan ystäväni. Tällä kertaa hän kutsui minut mukaansa pienelle eteläiseen Israeliin suuntaavalle matkalle, jonne hän aikoi viedä ulkomaalaiset harjoittelijatytöt (yksi Kanadasta ,toinen  Brasiliasta ja kolmas Venäjältä).  Eteläinen Israel on jäänyt minulle hieman tuntemattomaksi , toisin kuin pohjoinen Israel jossa asuin hieman yli vuoden.  

Lähdimme hyvin aikaisin liikkeelle,  ja ensimmäinen pysähdys etelässä oli aamiaista varten. 

Aamiaispaikasta matkasimme Ofakimin kaupunkiin , ja siellä olevaan keskukseen , jota Natal ylläpitää. Ofakim on vajaan 30 000 asukkaan vaatimaton periferiakaupunki, joka onnettomuudekseen on muutaman kilometrin päässä siitä näkymättömästä rajasta,  joka määrää mikä periferiakaupunki saa valtion tukea  ja mikä ei.  Tämä on aika epäreilua sillä Ofakim on saanut oman osuutensa Gazasta tulevasta ohjussateesta. Ofakim on vuosia kärsinyt suurista työttömyysluvuista ja matalapalkkaisista työpaikoista , mutta kun kaupunkiin tuli juna-yhteys,  paransi se kaupungin asemaa , ja uusia rakennusprojekteja on tännekin tulossa ,sillä asunnot ovat täällä edullisia , ja junalla pääsee kauemmaksi töihin.

Keskuksessa tapasimme sen vetäjän,  Yahaloman,  (nimi tarkoittaa jalokiveä) joka on uskomaton pakkaus. Yahaloma toimi lähes 30 vuotta lentokonemekaanikkona armeijassa , ja on aina toiminut vapaaehtoisena muita auttaen, mutta kun hänen kotinsa viereen iskeytyi ohjus, tarvitsi hän itsekin apua, ja hän löysi Natalin kliinisen yksikön kaupungissa. Ofakimiin tuli aiemmin (ja vieläkin välillä) jatkuvasti ohjuksia  , mikä traumatisoi ihmisiä,  ja vaikka tilanne rauhoittuu  on trauma pinnalla ellei sitä hoideta.  Koska valtio ei avusta Ofakimissa tällaisia palveluita , jää se Natalin ja muiden järjestöjen hoidettavaksi. Yahaloman vahvuutena on  vahvuus vastoinkäymisissä, ja  hän päätti että jos valtio ei auta niin apu tulee heistä itsestäään. Hän kiersi ympäri kaupunkia , koputti oville ja päätti että kaupunkilaiset eivät ole uhreja vaikka ohjuksia tuleekin kaupunkiin.  Kun Natalin keskukseen Ofakimissa etsittiin vetäjää,  Yahaloma oli luonnollinen valinta siihen tehtävään. Minua ilahdutti myös se että Yahaloma on kuuluu Woman Wage Peace-järjestöön. (linkin takana Yahaloma kertoo itsestään, englanniksi) Vaikka ohjuksia nyt tulee vain harvakseen (toivottavasti näin jatkossakin) niin asukkaista koottuja vapaaehtoisryhmiä koulutetaan jatkuvasti , jotta he olisivat valmiita kun tilanne sen vaatii. Monet kaupungin asukkaat kärsivät traumaperäisistä stressihäiriöistä, ja  he saavat siihen apua keskuksessa.

Emme kierrelleet paljon Ofakimissa, mutta se mitä näimme auton ikkunasta oli suurimmaksi osaksi tätä: saman muotin mukaan tehtyjä tylsiä rakennuksia eikä paljon muuta.

Ofakimista jatkoimme Sderotin kaupunkiin, joka on kaikista lähimpänä Gazaa,  ja se kaupunki joka on eniten kärsinyt ohjuksista.   Sen vuoksi Sderot onkin saanut muita kaupunkeja enemmän valtion tukia ja avustuksia , mutta aina ei ollut näin.  En ollut ennen käynyt Sderotissa , ja odotin näkeväni hieman Ofakimin tapaisen kaupungin, mutta jo  kaupungin sisääntulossa huomasi että kyseessä oli  erilainen kaupunki: näytti siistiltä ja kauniilta.

Kaupungin sisääntulon kohdalla on uudehko kauppakeskus, ja kivan näköistä liikenneympyrää oltiin juuri laittamassa parempaan kuntoon kun ajoimme siitä ohi. Juna-asema on kaupungin sisääntuloa vastapäätä , ja sinne pääsee helposti kadun alaisen tunnelin kautta.  Erikoista Sderotissa (kiitos ohjusten...)  on se että  juna-asema on tien alapuolella, ja se on tietenkin ohjussuojattu.

Sderotissa pistää silmään myös  jokaisen bussipysäkin kohdalla oleva ohjussuoja , eli tuo pieni vaalea rakennus.

Tämä kiinnitti huomiomme (auton ikkunasta..) vanhan talon seinällä..  Sderotissa huomasimme että siellä on menossa kunnon rakennusbuumi: uusia kaupunginosia nousee siellä sun täällä.

Meidän määränpäämme Sderotissa oli keskus jossa hoidetaan Sderotin asukkaiden  post-traumaattisia stressihäiriöitä , ja niitä riittää tässä kaupungissa.  Keskus on samassa paikassa kuin opiskelijoiden konttiasunnot. Aika kivan näköiset muuten nuo konteista tehdyt asunnot, ainakin ulkoapäin.

Kuulimme keskuksen toiminnasta huoneessa, jossa  terapiaan kuuluvat myös eläimet. Näiden pitkäkarvaisten marsujen lisäksi oli kaneja,  lintuja, käärmeitä (sain pidellä pythonkäärmettä!) ja muita jyrsijöitä,  sekä yhden terapeutin ihastuttava Jack Russel koira,  joka tulee keskukseen "töihin". Eläimet auttavan lapsia käsittelemään stressioireita.  Keskusta rahoitti ennen Natal, mutta nykyään raha tulee valtiolta, toisin kuin Ofakimissa.

Kävimme katsomassa myös uudehkoa, lahjoituksen avulla rakennettua  leikkipuistoa, joka oli tietenkin ohjussuojattu kuten muutkin paikat tässä kaupungissa.  Kun kovaäänisistä kuuluu " punainen väri" , ( siellä ei kuulu sireeniä, sillä se stressaa  liikaa) lapsilla ja aikuisilla on muutama sekunti aikaa juosta käärmeen sisälle turvaan.

Käärmeen sisällä.  Se olisi voinut olla siistimmässä kunnossa...

Tämäkin on ohjussuoja.

Sitten oli aika jättää Sderot taaksemme , ja ajoimme Sderotin lähelle paikkaan,   josta voi nähdä Gazan talot.  

Viimeinen etappimme matkalla oli Kedman nuorisokylä  , joka näytti aivan kibbutsilta. Se olikin aikoinaan perustettu kibbutsina, mutta on jo vuosia toiminut nuorisokylänä, jossa asuu ja opiskelee nuoria jotka ovat pudonneet pois opetusjärjestelmistä , tai muuten vaarassa joutua väärälle tielle. Natal on kustantanut  tyttöjen valokuvaterapiakurssin, ja tulimme valokuvanäyttelyn avajaisiin. Siellä oli hienoja töitä, ja tosi lahjakkaita tyttöjä , jotka toivottavasti onnistuvat elämässään; kiitos nuorisokylän. 

Sitten olikin jo aika lähteä kotiinpäin;  oli jo melkein ilta.  Matka etelään olikin hyvin avartava matka.