Vuoden värikkäimpiä päiviä

Tänään  Tel Avivissa vietettiin yhtä vuoden värikkäintä tapahtumaa,  Pride-paraatia . (toinen yhtä värikäs mutta erilainen tapahtuma on Purim-paraati).  En yleensä jätä koskaan tuota tapahtumaa väliin, sillä  ilmapiiri on niin mieletön silloin.  Paraatin vuoksi muutamat pääkadut oli suljettu, ja lähdin jo aikaisin liikkeelle,  ja kävelin lähellä ranta-aluetta.

Uudistetun rantakadun ehkä paras juttu ovat nämä katokset ja penkit niiden alla: varjo on niin tärkeää täällä.

Ennen paraatia pidetään aina muutaman tunnin tapahtuma Tel Avivin keskustan Gan Meir-puistossa, jonne kaikki kerääntyvät, ja jossa on aina musiikkiesityksiä ennen itse paraatia. Koska tulin paikalle aikaisin, oli vielä tosi väljää.  Kun myöhemmin lähdin puistosta pois oli tämä sama alue niin täynnä ihmisiä  että hyvä kun onnistuin pääsemään pois.

En ottanut paljon kuvia tällä kertaa , sillä päätin keskittyä musiikin kuuntelemiseen . Ennen konserttiosuutta ehdin kuitenkin napsia muutaman kuvan.

Tuosta punapäästä en ollut ihan varma oliko drag queen vai ei....

Yksi parhaista jutuista ennen paraatia puistossa on ihmisten katselu.

Masukin maalattu,,,

Eri järjestöjen kojujen alueella oli vielä tyhjää aikaisin aamulla.

Joskus klo 10 jälkeen alkoi musiikillinen anti.  Pääesiintyjänä oli kanadalais-israelilainen Yael Deckelbaum  yhtyeineen  , jonka vuoksi kuvaaminen jäikin vähemmälle tällä kertaa. Deckelbaumilla on 14 naisesta koostuva yhtye ,Prayer of the Mothers Ensemble ,mutta  heistä oli tuolla vain osa.

Deckelbaum esitti pari nopeatempoista ,  rokkaavaa ja mahtavaa kappaletta, mutta lopuksi hän ja yhtyeensä esittivät tämän saman kappaleen mikä näkyy  tässä videolla. Deckelbaumin Prayers of the Mothers -Ensemblessä on mukana muslimeita, kristittyjä ja juutalaisia, ja videolla , näkyy Äitien Marssi,  joka tapahtui viime vuoden lokakuussa.  Marssi oli Women Wage Peace-järjestön alkuunpanema  , ja siihen osallistui tuhansia naisia, sekä juutalaisia että arabeja , jotka haluavat rauhaa tälle alueelle.  Katsokaa tämä video: siinä lauletaan  sekä hepreaksi että arabiaksi, ja siinä on niin paljon toivoa mukana. 💓 Videolla puhuu myös Leymah Gbowee, libearialainen rauhanaktivisti, joka sai vuonna 2011 Nobelin rauhanpalkinnon, ja joka myös osallistui naisten marssiin.

Ihan alussa, ennen varsinaista musiikkiosuutta, mukana olleet artistit  tarkistivat soundeja. Kuvassa näkyvästä Kamilasta en ollut koskaan kuullut aikaisemmin, mutta hän päästi pari sellaista ääntä joka olisi voinut rikkoa  lasin....

Kun Kamila sitten tuli lavalle, oli asu vaihtunut turbaaniin , ja tähän kullanväriseen ja mustaan asuun.. Ja vau mikä esitys: lavalla oli sähköä!  Miten en ollut koskaan kuullut tästä artistista....Kama Kamila on syntynyt  Azerbaidzanissa, ja on juutalaisen äidin ja muslimi-isän tytär, jonka äidinpuoleisessa perheessä on ollut paljon muusikoita. Kamila  matkusti vuonna 2012 Bakuun, 23 vuoden poissaolon jälkeen, jonka aikana hän ei ollut tavannut isäänsä. Vierailu synnyinmaassa synnytti albumin, jossa Kamilaa säestävät sekä israelilaiset että azerbaidzanilaiset muusikot. Ne pari Kamilan esittämää kappaletta, ja koko hänen esiintymisensä,  oli niin vaikuttavaa että hänen konserttiinsa on pakko joskus päästä. Huomatkaa muuten että Kamilalla on käytössä kaksi,ei yksi, mikrofoni;D  En löytänyt yhtäkään Kamilan videota jossa hän olisi laulanut samoja, azerbadzanilaista musiikkia ja  teknobiittiä yhdistävää kappaletta.

Mutta löytyi tämä Kamilan aika huikea esitys.

Kun esitykset loppuivat oli Pride kulkueen vuoro, joka aina lähtee liikkeelle puiston vierestä, Kaikkialla oli hurjan paljon ihmisiä, ja oli kuuma päivä! , niin että puiston ihmispaljouden keskeltä oli huh vaikeaa päästä pois. Paraatin lähellä olevat kadut oli suljettu liikenteeltä mikä on tosi mukavaa  , mutta se muutti myös bussireittejäni. 

Tässä näkyy Bugrashov-katua, jota pitkin Pride kulkue ensin menee,
Kuva otettu ennen kulkueen alkamista

Kävelin eteenpäin kohti Dizengoff Mall-kauppakeskusta,  jonka vierestä piti lähteä bussi, Bussiani ei kuulunut , enkä jaksanut odotella , joten nousin toiseen bussiin, enkä edes tiennyt tarkalleen mikä sen reitti on tänään kun kadut on suljettu. 

Bussi seisoi hurjan kauan  liikennevaloissa,  sillä osa katua oli suljettu. Menin  pyytämään kuljettajalta että hän päästäisi minut bussista pois (ei päästänyt ennen seuraavaa pysäkkiä) , ja yhtäkkiä näin  Suomi-lippujen heiluvan.

Näin bussin ikkunasta että siinä olivat Suomen suurlähettiläs Anu Saarela, sekä lähetystössä harjoitteleva ihastuttava Maria. 

Menin hieman juttelemaan suurlähettilään ja Marian kanssa ,jotka odottelivat jotain kollegaa. 

Kävellessäni kohti katua, jossa liikenne oli normaalia, ja josta bussi kotiin, ohitin taas tämän upean liekkipuun, jota kuvasin jo aikaisemmin tänne. Nyt se oli täydessä kukassa, ja lehtiä oli vain vähän, kun taas takana olevassa liekkipuussa oli vain vähän kukkia ja paljon lehtiä.