Eli pakko päästä aina välillä rantatielle kävelemään. Aamulla tein taas aika pitkän lenkin kävelemällä suurinpiirtein torin kohdalta Tel Avivin satamaan. Silloin kun rannan lähellä asuvani ystäväni Mary on täällä, kävelen usein hänen kanssaan juuri ennen auringonlaskua, mutta nyt kävelin aikaisin aamulla. Tel Avivin ranta-alue on sellainen että sieltä löytää joka kerran jotain uutta.
Tel Avivissa on tämän viikon aikana ollut mereen liittyvä tapahtuma Sail TLV, joka huipentuu huomiseen regattaan , jota harmikseni en pääse katsomaan kun ei ole julkista liikennettä tästä viereisestä kotikaupungistani. Tuo että sapattina julkinen liikennekin pysähtyy (tosin ei ihan kaikissa paikoissa täällä) on yksi asia mikä harmittaa täällä. Sail TLV-tapahtumaan kuuluu paljon ohjelmaa, joista yksi on hiekkapatsasnäyttely, sekä hiekkapatsaskurssi. Tämä hiekkapoika oli hieman surullisen näköinen.
Tässä oli tekeillä hiekkabussi.
Ja kilpikonna
Tel Avivin ranta-alueella on 16 eri rantaa, joilla jokaisella oma ilmeensä. Kun aikoinani asuin ihan lähellä tuli rannoilla oltua paljonkin, etenkin töitten jälkeen kun olin hakenut pojan tarhasta, ennenkuin muutimme takaisin Suomeen.
Rantakadun uusi ilme on saatu jo lähes valmiiksi, ja pidän tästä tosi paljon, etenkin siitä että aina välillä eteen tulee tuollainen katos jonka alla on penkkejä, Kävellessä oli hieman kuumaa, joten välillä pysähdyin katoksen alle ihmisiä katsomaan.
Aikaisin aamulla ei vielä ollut paljon ihmisiä rannoilla.
Uudet suihkutkin ovat parempia kuin entiset.
Rannalla olevien ravintoloitten päällä on puinen dekkikatos, josta näkee hyvin rannoille ,joka suuntaan. Ja puinen dekki sopii tosi hyvin aamujoogaan...
Purjehdustapahtuman johdosta oli paljon tapahtumia , tosin ei aikaisin aamulla, kuten lentopallokilpailuja ja muuta mielenkoista.
Tällä rannalla on värikkäät katokset.
Muutama purjevenekin näkyi vaikka regatta on vasta huomenna, lauantaina.
Koirien rannalla ,jossa koiria saa pitää vapaana, oli kiva katsella koirien riemua vedessä. Bambi ei niin pidä vedestä , enkä usko että se menisi tuonne veteen vapaaehtoisesti...
Kävin pikavierailulla Israelin 6. suurimmassa kaupungissa, Ashdodinmerenrantakaupungissa. Olen kai viimeksi käynyt tässä kaupungissa ikuisuus sitten kun asuin täällä ensimmäistä kertaa, ja kaupunki on sen jälkeen kasvanut reilusti, joten riitti ihmettelemistä. Retkelle minut vei eksäni, joka on ehtinyt viedä minut jo muutamalla lyhyelle päiväretkelle muualle Israeliin. Ne jotka ovat lukeneet blogiani kauemmin ehkä muistavat että olen joskus maininnut täällä eksäni, jonka kanssa asuimme sekä eteläisessä-että pohjoisessa Amerikassa, ja joka särki sydämeni New Yorkissa 9 vuotta sitten, vaikka olimme vielä sen jälkeen jotenkuten yhdessä ja kävimme vielä kiertämässä Espanjan pohjoista rannikkoakinsen jälkeen. Sen jälkeen emme tavanneetkaan , ennenkuin eksäni palasi tänne Israeliin tammikuussa, asuttuaan nämä 9 vuotta viime tapaamisemme jälkeen sekä Venezuelassa että Yhdysvalloissa. Takaisinpaluuta ei ole , eli olemme nyt ystäviä. Mutta hyvä sekin, eli sydän parantunut;D Tai ainakin suurimmaksi osaksi....
En ottanut montaa kuvaa, sillä kiertelimme autolla Ashdodin rannan läheistä osaa, joka on tosi upean näköistä. Suurimman osan kuvista otin auton ikkunan kautta, mutta tämän olen ottanut eräältä mäennyppylältä,
Ashdod on satamakaupunki, ja Välimerellä näkeekin Ashdodin kohdalla useita rahtilaivoja. Ashdodin kautta tulee suurin osa tavaroista tännepäin.
Kun käännyin samalla mäennäppylällä, huomasin tämän isohkon omakotitalon parvekkeen.
Rannan lähellä olevalla kadulla ohitimme tämän rakennuksen , joka näytti siltä kuin se olisi hypännyt tuonne jostain 1001 yön tarinasta. Minua harmitti kun eksä ei halunnut pysähtyä niin että olisin voinut ottaa tästä rakennuksesta kuvia, joten jouduin etsimään kuvan netistä. Rakennus on juhlatila, ja sisältäkin aika mahtava , paikan nettisivujen kuvista päätellen .
Auton ikkunasta otin myös kuvan Ashdodin esittävän taiteen keskuksesta, joka on ihan valaan muotoinen. En tosin ehtinyt saada koko rakennusta kuvaan kun ajoimme sen ohitse. Postauksen ensimmäisen kuvan purjeet ovat tästä alaspäin, ja ne sekä tämä keskus ovat modernin Ashdodin uusia maamerkkejä. Valaan muotoisessa keskuksessa on joka vuosi tähän aikaan yksi parhaista (omasta mielestäni) musiikkifestivaaleista;Mediterranee Festival. Tosi hyvää ohjelmaa tänäkin vuonna: Montoyan flamencoveljekset Espanjasta , Natalie Wamba Berry, muutamia mainitakseni.
Edellisestä hieman ylöspäin kuvasin tämän ranskalaisen leipomokahvilan, joka ei sekään mahtunut kokonaisena kuvaan, kun auto kiiti sen ohitse... La Choquette näytti sellaiselta jossa olisi mukava käydä kahvilla; se onkin sopivasti pääbussiasemaa vastapäätä joten ehkä teenkin niin joskus. Sisällä kuulemma kaikki on ranskalaista: leivonnaiset, tarjoilijat, ruokalistat...
Lopuksi kävimme kahvilla rantakahvillassa . Ashdodilla on upea 8 kilometrin pituinen ranta-alue.
Ihan mukava pieni retki, ja sai kiinnostumaan Ashdodista niin että mielelläni tekisin tuonne pidemmänkin retken.
Näin "Finns in Israel"-Facebook -ryhmän sivuilla että muumit olivat tulleet asuinkaupunkiini Holoniin. Kun vielä huomasin että muumit asettautuivat kävelymatkan päähän kodistani, kävin nyt iltapäivällä kuvaamassa niitä.
Muumit oli juuri aseteltu paikoilleen, eikä niiden vieressä vielä ollut kylttiä jossa kerrottaisiin muumeista. Muumit ovat pienessä kulmapuistikossa, Holonin keskuspuiston vieressä.
Mietin että miten muumit olivat tulleet juuri tänne Holoniin... Selvisi että Holonin entinen pitkäaikainen varakaupunginjohtaja , oli saanut Sophia Janssonilta luvan tuoda muumipatsaat tänne, Suomen 100. itsenäisyyspäivän kunniaksi. Selvisi myös että samaisella entisellä varakaupunginjohtajalla on poika Suomessa, ja että entinen varakaupunginjohtaja oli viime vuonna käynyt Muumimaailmassa, Sophia Jansson oli myös käynyt täällä Holonissa 2 vuotta sitten , ja tavannut entisen varakaupunginjohtajan, eli näin pääsivät muumit tänne Holoniin. Muumipatsaat jäävät tähän kuulemma 25 vuodeksi, ja tähän rakennetaan myöhemmin pieni muumitalo:)
Ei hullummat uudet naapurit , tulen varmaankin heitä tervehtimään aina silloin tällöin:)
Tervetuloa Holoniin Muumit!
Matkalla kotiin törmäsin tuttuun koiranomistajaan , jolla on mopsi. Vieressä oli tämä mies suloisen villakoiransa Bambin (sama nimi kuin koirallani:) kanssa. Kerroin että olin ollut kuvaamassa muumeja. Molemmat entisestä Neuvostoliitosta alunperin kotoisin olevat miehet katselivat minua kummastuneina; heillä ei ollut aavistustakaan mitä muumit ovat. Näytin heille kamerastani kuvia , ja kerroin että kaikki lapset täällä ainakin tietävät ketä muumit ovat;D
Tänään Tel Avivissa vietettiin yhtä vuoden värikkäintä tapahtumaa, Pride-paraatia . (toinen yhtä värikäs mutta erilainen tapahtuma onPurim-paraati). En yleensä jätä koskaan tuota tapahtumaa väliin, sillä ilmapiiri on niin mieletön silloin. Paraatin vuoksi muutamat pääkadut oli suljettu, ja lähdin jo aikaisin liikkeelle, ja kävelin lähellä ranta-aluetta.
Uudistetun rantakadun ehkä paras juttu ovat nämä katokset ja penkit niiden alla: varjo on niin tärkeää täällä.
Ennen paraatia pidetään aina muutaman tunnin tapahtuma Tel Avivin keskustan Gan Meir-puistossa, jonne kaikki kerääntyvät, ja jossa on aina musiikkiesityksiä ennen itse paraatia. Koska tulin paikalle aikaisin, oli vielä tosi väljää. Kun myöhemmin lähdin puistosta pois oli tämä sama alue niin täynnä ihmisiä että hyvä kun onnistuin pääsemään pois.
En ottanut paljon kuvia tällä kertaa , sillä päätin keskittyä musiikin kuuntelemiseen . Ennen konserttiosuutta ehdin kuitenkin napsia muutaman kuvan.
Tuosta punapäästä en ollut ihan varma oliko drag queen vai ei....
Yksi parhaista jutuista ennen paraatia puistossa on ihmisten katselu.
Masukin maalattu,,,
Eri järjestöjen kojujen alueella oli vielä tyhjää aikaisin aamulla.
Joskus klo 10 jälkeen alkoi musiikillinen anti. Pääesiintyjänä oli kanadalais-israelilainenYael Deckelbaum yhtyeineen , jonka vuoksi kuvaaminen jäikin vähemmälle tällä kertaa. Deckelbaumilla on 14 naisesta koostuva yhtye ,Prayer of the Mothers Ensemble ,mutta heistä oli tuolla vain osa.
Deckelbaum esitti pari nopeatempoista , rokkaavaa ja mahtavaa kappaletta, mutta lopuksi hän ja yhtyeensä esittivät tämän saman kappaleen mikä näkyy tässä videolla. Deckelbaumin Prayers of the Mothers -Ensemblessä on mukana muslimeita, kristittyjä ja juutalaisia, ja videolla , näkyy Äitien Marssi, joka tapahtui viime vuoden lokakuussa. Marssi oli Women Wage Peace-järjestönalkuunpanema , ja siihen osallistui tuhansia naisia, sekä juutalaisia että arabeja, jotka haluavat rauhaa tälle alueelle. Katsokaa tämä video: siinä lauletaan sekä hepreaksi että arabiaksi, ja siinä on niin paljon toivoa mukana. 💓 Videolla puhuu myös Leymah Gbowee, libearialainen rauhanaktivisti, joka sai vuonna 2011 Nobelin rauhanpalkinnon, ja joka myös osallistui naisten marssiin.
Ihan alussa, ennen varsinaista musiikkiosuutta, mukana olleet artistit tarkistivat soundeja. Kuvassa näkyvästä Kamilasta en ollut koskaan kuullut aikaisemmin, mutta hän päästi pari sellaista ääntä joka olisi voinut rikkoa lasin....
Kun Kamila sitten tuli lavalle, oli asu vaihtunut turbaaniin , ja tähän kullanväriseen ja mustaan asuun.. Ja vau mikä esitys: lavalla oli sähköä! Miten en ollut koskaan kuullut tästä artistista....Kama Kamila on syntynyt Azerbaidzanissa, ja on juutalaisen äidin ja muslimi-isän tytär, jonka äidinpuoleisessa perheessä on ollut paljon muusikoita. Kamila matkusti vuonna 2012 Bakuun, 23 vuoden poissaolon jälkeen, jonka aikana hän ei ollut tavannut isäänsä. Vierailu synnyinmaassa synnytti albumin, jossa Kamilaa säestävät sekä israelilaiset että azerbaidzanilaiset muusikot. Ne pari Kamilan esittämää kappaletta, ja koko hänen esiintymisensä, oli niin vaikuttavaa että hänen konserttiinsa on pakko joskus päästä. Huomatkaa muuten että Kamilalla on käytössä kaksi,ei yksi, mikrofoni;D En löytänyt yhtäkään Kamilan videota jossa hän olisi laulanut samoja, azerbadzanilaista musiikkia ja teknobiittiä yhdistävää kappaletta.
Mutta löytyi tämä Kamilan aika huikea esitys.
Kun esitykset loppuivat oli Pride kulkueen vuoro, joka aina lähtee liikkeelle puiston vierestä, Kaikkialla oli hurjan paljon ihmisiä, ja oli kuuma päivä! , niin että puiston ihmispaljouden keskeltä oli huh vaikeaa päästä pois. Paraatin lähellä olevat kadut oli suljettu liikenteeltä mikä on tosi mukavaa , mutta se muutti myös bussireittejäni.
Tässä näkyy Bugrashov-katua, jota pitkin Pride kulkue ensin menee,
Kuva otettu ennen kulkueen alkamista
Kävelin eteenpäin kohti Dizengoff Mall-kauppakeskusta, jonka vierestä piti lähteä bussi, Bussiani ei kuulunut , enkä jaksanut odotella , joten nousin toiseen bussiin, enkä edes tiennyt tarkalleen mikä sen reitti on tänään kun kadut on suljettu.
Bussi seisoi hurjan kauan liikennevaloissa, sillä osa katua oli suljettu. Menin pyytämään kuljettajalta että hän päästäisi minut bussista pois (ei päästänyt ennen seuraavaa pysäkkiä) , ja yhtäkkiä näin Suomi-lippujen heiluvan.
Näin bussin ikkunasta että siinä olivat Suomen suurlähettiläs Anu Saarela, sekä lähetystössä harjoitteleva ihastuttava Maria.
Menin hieman juttelemaan suurlähettilään ja Marian kanssa ,jotka odottelivat jotain kollegaa.
Kävellessäni kohti katua, jossa liikenne oli normaalia, ja josta bussi kotiin, ohitin taas tämän upean liekkipuun, jota kuvasin jo aikaisemmin tänne. Nyt se oli täydessä kukassa, ja lehtiä oli vain vähän, kun taas takana olevassa liekkipuussa oli vain vähän kukkia ja paljon lehtiä.
Tällä viikolla on ollut tosi lämmintä, ja kosteusprosenttikin on noussut, mikä tekee lämpimästä vieläkin lämpimämmän, Tiistaina tosin oli todella miellyttävä , hieman tuulinen sää, mutta keskiviikkona tuntui taas liian lämpimältä. Niin ajatteli Kai mopsikin, joka jämähti tähän ruohikkoon eikä millään halunnut mennä tästä pois. Kai on saman kadun naapurin Evelynin koira , ja olen välillä vienyt Kaita ulos koska Evelyn oli pahassa leikkauksessa , eikä itse pääse vielä viemään Kaita ulos; tytärkin on pitkät päivät töissä jne. Aika hassun näköinen Kai tässä kuvassa ;D
Muutama viikko sitten huomasin että kotikadun loppupäässä olevan L-muotoisen talon pihan jakarandat oli kunnolla leikelty , ja kaikki pensaat poistettu. Kun ihmettelin moista operaatiota niin selvisi että tässä talossa alkaa parin kuukauden kuluttua suuri remontti, jossa 4 kerroksiseen hissittömään rumaan taloon lisätään pari kerrosta, hissit, asuntoihin parvekkeet ja turvahuoneet , ja rakennus tietysti saa uuden hienon ilmeen. Takana on samanlainen rakennus, mutta asukkaat siellä eivät päässeet yhteisymmärrykseen, joten sinne ei tällaista vielä tehdä. Tämän talon asukkaillehan ei uudistus maksa mitään, paitsi että asumiskustannukset nousevat sitten kun talo on valmis. Minä asun 7-kerroksisessa hissitalossa, joten siihen ei ,harmi, tehdä mitään tällaista.
Tällä viikolla jouduin myös menemään asioimaan kaupungintaloon, sillä kauhistuksekseni huomasin että kaupunkiverolaskussani oli oman nimeni kohdalla jonkun pariskunnan nimi, vaikka asunnon numero oli oikein ja sotutunnukseni siitä oli oikein. Hieman tuli paniikki , sillä miten ihmeessä asuntoni laskussa voi olla muiden ihmisten nimi ... No kaupungilla, pitkän odotuksen jälkeen , selvisi että se oli heidän virheensä...Onneksi huomasin. Kaupungintalon aulassa on upea vihreä kasviseinä, joka ei kyllä lainkaan pääse oikeuksiinsä tässä puhelinkuvassa.
Värikäs -sana tuolla otsikossani viittaa tämän viikonPride-viikkoon, joka kulminoituu perjantaina suureen ja värikkääseen paraatiin , sekä juhlimiseen. Kaupunki on koristeltu sateenkaarilipuilla , ja Cucu-hotelli on koristellut hotellin etusivun oikein kunnolla. Muuten ,huomaatteko nuo ilmapallot kuvassa? Ne on tehty keramiikasta, ja kuuluvat tämän värikkään hotellin vakiovarustukseen.
Sateenkaariliput liehuvat kaupungin pääkaduilla.
America-ravintolassa sen sijaan oli tällainen lippu. Istutuslaatikoissa on mansikoita, ja aina kuten menen ohitse tekee mieli mennä napsimaan tuosta muutama....
Lopuksi värikäs kuva Punaisenmerestä , jossa eksä kävi napsimassa kuvan sukeltaessaan siellä pari viikkoa sitten, Ihan mielettömän upean näköistä.
