Tätä kirjoittaessa täällä vietetään Rosh HaShanaa, eli juutalaista uutta vuotta, joka alkoi eilen ,sunnuntaina , auringon laskettua. Nyt alkanut vuosi on 5779, ja tämä pyhä jatkuu vielä huomisenkin päivän, eli aika monta pyhäpäivää tuli yhteen putkeen kun ajattelee että pyhä alkoi heti viikonlopun jälkeen. Uuteen vuoteen kuuluu kaikenlaisia symbolisia ruokia, kuten kuvassa näkyvät granaattiomenat. Tämä puu on kodin lähellä, ja vain muutama hedelmä oli puussa jäljellä.
Sää on viime päivinä ollut yllättävän miellyttävä: vaikka mittari päiväsaikaan on 30 asteen paikkeilla, ja nyt tätä kirjoittaessa illallakin 27 astetta, niin on tuntunut että kosteus on ollut hieman matalampi, toivottavasti jatkossakin. Perjantai-aamuna aikaisin, torin lähellä, oli ihan pilvistäkin, ja joissain paikoissa jopa satoi, ei tosin minun alueellani.
Perjantaina, viikonlopun ensimmäisenä aamuna, on mukavaa kävellä torin lähellä ennenkuin ihmismassat valtaavat alueen.
Perjantain käsityöläistoria oltiin vasta pystyttämässä.
Myöhemmin eksä soitti ja kysyi haluanko tulla hänen kanssaan ostoksille supermarkettiin jossa en ole vielä käynyt. Suuri supermarketti on suunnattu enimmäkseen venäjänkielisille, ja tuolla oli suurin alkoholivalikoima minkä olin nähnyt missään supermarketissa täällä. Ja koska oli perjantai ja pyhäkin edessä, maistiaisia riitti. Jos olisin maistanut kaikkea mitä tuolla tarjotiiin niin olisin hoiperrellut tuolta ulos....
Alkuviikosta teimme eksän kanssa pienen retken Haderan kaupungin rannalle. Eksä halusi nähdä kallion päällä olevan kahvilaravintolan , jossa hän ei ollut aiemmin käynyt. Minä olin käynyt siellä ehkä joskus 6 vuotta sitten.
Kallion päällä oleva kahvilaravintola on aika kulahtanut, mutta sieltä on todella hyvät näkymät Välimerelle, ja alla olevalle rannalle.
Näkymä alhaalta ylös.
Ja sieltä sitten alas Välimerelle. Kahvin hinnassa oli selvästi näköalalisää. Kasvillisuudesta huomaa että on kuiva aika.
Vasemmalla näkyi kaunis pieni poukama, ja sen hyvin hoidettu ranta, jonka takana 5 asuinrakennusta sekä hotelli. Tämä kompleksi on nimeltään Sea Village, ja alue yksityisaluetta, mutta koska rantojen pitää täällä olla kaikille avoimet, niin sinne pääsee kävellen kuka vaan.
Tämä asuinprojekti oli viimeinen joka rakennettiin näin lähelle rantaa, ja sen jälkeen tuli voimaan laki joka varmistaa ettei näin lähelle rantaa enään rakenneta taloja.
Viimeksi kun kävin kahvilassa ei tuota korkeaa Ramada-hotellia vielä ollut tuolla. Aika hienot näkymät tuolta merelle. Myös Sea Villagen talot on rakennettu niin että kaikista parvekkeissa on merinäkymä.
Ranta oli niin siisti eikä siellä näkynyt kuin muutama ihminen , ehkä turisteja hotellista. Ei hullumpaa asua noin lähellä rantaa, mutta kun ajattelee että projektissa on kylpylä, uima-altaat, tenniskentät ym. niin kuukausittaiset maksut ovat varmaankin aika korkeita. Eksähän innostui ja soitti välittäjälle nähdäkseen tuolla vapaana olevan asunnon, mutta taisi myöhemmin luopua ajatuksesta.
Rannalla oli vielä kalaravintolakin. La Dolce Vita tosiaankin niille jotka tuolla asuvat.