Tuli sade

Pomeranssit ovat vaihtaneet väriä vihreästä oranssiksi

Nyt se sitten tapahtui ,  eli se kauan odotettu sade.  Eilen jo tiedotusvälineissä luki että "talvi " on vihdoinkin tulossa, ja sadetta.  Eilen illalla satoi  , mutta vain lyhyen aikaa,  ja edelleenkin oli lämmintä.   Tänään on sitten satanut aina välillä,  ja ensimmäistä kertaa sitten vuoden alun olen nähnyt lätäkköjä,  sillä ne kaksi tähänastista sadetta olivat niin vähäisiä ettei lätäkköjä syntynyt.   Nyt illalla kun vein Bambin ulos niin  eipä löytynyt hajuja sateen jälkeen... Lämmintä on kyllä edelleenkin ,  mutta   vähemmän lämmintä. En ole vielä  ottanut minkäänlaisia  viileämmän sään vaatteita esille;  ihan kesävaatteilla olen edelleenkin. Mutta aivan ihanaa että satoi!  Ehkä nyt alkaa  luonto hieman viheriöimään.

Edit: sen jälkeen kun olin kirjoittanut postauksen alkoikin sataa  enemmän, ja koko lauantai-aamu oli hurjan sateinen , ukkosti ja salamoi. Joten sadetta tuli kunnolla. Joskus aamupäivällä kovimman sateen aikana  näytti siltä että vettä tulee rakennuksen sisälle, mutta onneksi sade loppui ajoissa eikä sisälle tullut vettä. Muualla täällä on sitten ollut tulviakin, mutta ei onneksi omalla alueellani. Näin se on, joka ei sada lainkaan tai sitten tulee välillä liikaa sadetta kerralla. Lämpötilatkin laski, ja otin esille viileämmän sään vaatteita:)

Keskiviikkona kävin ruokamessuilla. Viimeksi nämä messut olivat   ennen koronaa, ja paljon suuremmat silloin.  Nyt oli yksi messupaviljonki kahden sijaan, ja paljon vähemmän osastoja.  Maistoin  tuolla hieman pizzaa,  yllättävän hyviä vegaanisia juustoja ja seurasin jonkun aikaa  kondiittorien mestaruuskisoja.  Messupaviljonkin sisääntulossa meni aikaa,  sillä   vartijat tarkistivat  QR-koodinlukijalla jokaisen messuvieraan  vihreän passin  QR-koodin. Sen jälkeen oli vielä toinen odotus,  kun sisällä tarkistettiin messukutsut.    Tämä oli ensimmäistä kertaa kun olin jossain missä tarkistettiin vihreän passin QR-koodi.  Syyskuun alusta  koronaluvut ovat laskeneet lähes olemattomiin, mutta tällä viikolla  tuli taas  nousua,  mikä huolestuttaa.   Puolet uusista tartunnoista on lapsilla,  ja niin taitaa olla Suomessakin,  sillä pojantyttären koko luokka on karanteenissa.

Kävellessä tuli taas otettua kuvia. Tämä kumkvattipuu torin viereisellä kävelykadulla on aina niin upea, ja tekee mieli napsia tuosta muutama hedelmä,

Ei niin kaukana sieltä on  restauroitu talo melkein valmis. Tähän lisättiin pari kerrosta,  mutta tästä kulmasta sitä tuskin huomaa.  

Pienen matkan päässä on toinen restauroitu talo,  joka sekin on viimeistelyä vaille.

Hieman siitä eteenpäin on  muutama vuosi sitten restauroitu talo,  jonka katukerroksessa on Rahamimin  vaatekauppa.  Rahamim istuu tuossa kauppansa ulkopuolella:  hauska ukkeli, joka  huutaa kovaa "Jael" jos näkee minut kauempana.  Rahamimin kauppaa hoitaa nykyään enimmäkseen hänen poikansa,  ja Rahamimin olen tänne blogiin kuvannut muutaman kerran, koska Purim-juhlan aikana hän on aina pukeutunut niin hassuihin  naamioasuihiin.

Rahamim hassussa asussa muutama vuosi sitten😁

Tällä viikolla oli tosi surullinen tapaus, kun kuvan Misu -kissa löytyi kuolleena  talomme pommisuojasta.  Talon sisääntulokerroksessa haisi pahalta yhtenä päivänä,  ja myöhemmin kuulin että  sieltä oli löytynyt kuollut kissa.  Tiesin heti että se oli Misu,  sillä öiden hieman viilennettyä se aina  pyysi päästä sisälle ja meni alas pommisuojaan.   Aamulla kun vein Bambin ulos se yleensä pyysi päästä ulos. Olinkin ihmetellyt missä  se on kuten en nähnyt Misua muutamaan päivään.

Tuo ilme.....Tässä Misu pyytää päästä sisälle

Misu ei ollut mikään nuori kissa,   ja tämän kuvan Misusta otin  vuonna 2010.  Mutta se oli hyväkuntoinen kissa,  ja  en tiedä mihin se kuoli, koska  Misu ei ollut näyttänyt mitenkään sairaalta.  Kaupungin eläinlääkäriasemalta käytiin hakemassa kissan ruumis pois,   mutta jos soittaisinkin niin en varmasti saisi tietää; sillä  ulkona eläviä kissoja kuolee usein.  Olin niin tottunut siihen että Misu on tämän talon takana, edessä tai sivuilla. 

Tällä viikolla muistin jo täysin unohtuneen hamsterihaasteen , vuodelta 2014,     kun  Melissa oli    käynyt laittamassa  kommentin vanhaan postaukseen. Päätin osittain uusia tuon haasteen ,  ja tyhjensin taas  keittiön kulmakaapin   alimman hyllyn.  Poistin siitä vain osan , eli ruokatavarat,  ja jätin astiat paikoilleen. Sieltä löytyi seuraavaa:  gluteenitonta maissipastaa,  valkoista suklaata (leivontaan),  purkki kondensoitua maitoa,   oliiviöljyä spray-pullossa,  pieni määrä kaakaovoita,  iso kimpale mehiläisvahaa, sardiinipurkki, sardellipurkki,  kookoskermaa,  pakastekuivattua  pikakahvia,   ja valkopapuja  tetrapakkauksissa.  Tästä huomasin  että  nuo maissipastat pitäisi käyttää pois, olin melkein unohtanut ne...  Lähiseutuni jättimarketissa oli aiemmin  todella  hyvää  gluteenitonta   maissipastaa Puolasta.  Sitten sitä ei yhtäkkiä ollut, ja kun kirjoitin siitä maahantuojalle, selvisi että tehdas oli mennyt konkurssiin, mikä oli kummaa, sillä heillä oli tosi hyviä tuotteita.   Muutamia kuukausia sitten  markettiin ilmestyi uutta  gluteenitonta maissipastaa, lähes  samanlaisissa pakkauksissa,  joskin pienemmässä koossa  kuin   se puolalainen pasta, mutta tämä oli valmistettu Romaniassa, eikä läheskään niin hyvää kuin se puolalainen.   Tuota Jacobsin pakastekuivattua  pikahvia minulla on  nyt enemmän kuin tuossa näkyy,  sillä  lähiseudun  jättimarketissa oli taas 50% -viikot, jolloin monia tuotteita on puoleen hintaan,  kuten tuota kahvia, jota tuli nyt vähän hamstrattua...

Kulmakaapin alimmalla hyllyllä on myös paljon astioita , ja tässä näkyy noin puolet niistä. 

Tulisipa jo hieman viileämpää

Oliivipuu viime viikolla maustekaupan pihalla.

Otsikko viittaa siihen että täällä on todellakin ollut liian lämmintä  ja kuivaa marraskuuksi.  Päivälämpötilat ovat viimeisten päivien aikana olleet lähellä 30 astetta, mutta onneksi ilman sitä kesän kamalaa kosteutta,  ja yöt ovat olleet jo sen verran mukavia että vaihdoin peittona olleen ohuen lakanan ohueeseen peittoon.   Katselin mitä kirjoitin viime vuonna tähän aikaan,   ja silloin oli ollut jo ensimmäinen kunnon sade,  ja vihreää oli jo alkanut ilmestyä luontoon.  Nyt on ollut 2 sadetta, mutta   ei kunnon sateita.  Katselin ensi viikon säätiedotusta,  ja siinä ainakin luvattiin hieman viileämpiä säitä.

Keskiviikkona  vietin muutaman tunnin Eliseten ja hänen Mishka-koiransa, kanssa.  Elisetestähän olen täällä muutamia kertoja kirjoittanut:  Brasiliasta kotoisin oleva  laulaja,   joka on asunut täällä jo suurimman osan elämästään. Elisete on niin kuvauksellinen,  ja otan hänestä aina kuvia kun tapaamme.

Mishkalla on aina töppöset päällä, väri yleensä menee   Eliseten päivän asun mukaan;D

Seuraava juhla täällä on Hanukka eli valon juhla,  ja tänä vuonna sitä vietetään  marraskuun lopussa ja joulukuun alussa.  Viimeksi taisi olla  samoihin aikoihin joulun kanssa, mutta koska nämä pyhät täällä menevät juutalaisen kalenterin mukaan ,   joka on kuu-aurinkokalenteri , niin niiden ajankohta vaihtelee  greroriaaniseen kalenteriin suhtautettuna. Ensi vuonna hanukka on taas samanaikaisesti joulun kanssa. Hanukka kestää 8 päivää, ja on arkipyhä, eli ei mitään  kaikki kiinni-päiviä silloin. Hanukkaan kuuluvat mm. hyrrät , joissa on 4 puolta, (kuvan hyrrät ei sellaisia) ja niitä on jo hyvissä ajoin  esillä ennen hanukkaa,  lähiseudun jättimarketissa,  

Yhdeksänhaaraiset kyntteliköt kuuluvat hanukka-juhlaan. Joka päivä sytytetään yksi kynttilä lisää, kunnes kynttelikkö on juhlan lopussa täynnä.  

Myös munkit kuuluvat hanukkaan. Nämä  jättimarketin munkin ovat aika peruskamaa;  parhaimpien leipomoiden munkit täällä ovat ihan gurmeeta,  ja tosi kauniitakin.

Roladin -leipomon  munkkikokoelmassa on joka vuosi kauneimmat munkit, tässä yksi niistä, kuin  taideteos  melkein, ainakin noihin marketin  munkkeihin verrattuna. Itse en välitä munkeista.

Viime viikolla näin ensimmäiset joulunamut.   Täällähän joulu ei ole virallinen juhla; osa täällä viettää sitä, mutta eniten nämä on suunnattu  venäläisille , joiden uuden vuoden  koristeet ovat kuin  joulukoristeet.

Joulunamuja.

Hyvää viikonloppua toivottaen

Jael

Mausteparatiisi

Keskiviikkona sähkölaitos  katkaisi taas sähköt tästä meidän pikku kaupunginosastamme (taas jotain korjauksia..)  ja sopivasti  juuri siksi päiväksi olimme sopineet  retkestä eksän kanssa.  En olekaan pitkään aikaan ollut missään,  joten oli kiva lähteä retkelle.  Eksä halusi mennä erääseen arkeologiseen puistoon,  jossa kävellään  vedessä roomalaisten 2000 vuotta sitten  rakentamissa  tunneleissa,  mutta ensin oli tarkoitus mennä  maailman suurimpaan maustekauppaan.

Aamulla oli tosi tosi aikainen herätys, ja olimme sopineet että hyppään hänen autoonsa    erään rakennuksen edestä.

Tässä kävelen tapaamispaikkaan. Olimme sopineet että odotan tuolla edessä olevan Toha-rakennuksen kulmassa. Toha näyttää erilaiselta , riippuen mistä sitä katsoo, ja on voittanut jonkun parhaan pilvenpiirtäjän palkinnonkin, mutta  tämä  näkymä ei ole se paras., 

Tapani mukaan olin hieman etuajassa,  ja tapoin aikaa  Tohan edessä olevassa viheralueessa.  Perinteisten penkkien sijaan  alueella oli kuvassa näkyviä tuolia ja puisia pöytiä/jakkaroita. 

Nämä oli kai tarkoitettu pöydiksi, mutta näissä oli mukavempaa istua kuin noissa tuoleissa.

Siinä istuessa edessä näkyivät nämä 3 pilvenpiirtäjää,  joiden alimmissa kerroksissa iso  kauppakeskus. Kuvassa näkyvä katos on juna-aseman odotushallin katos.

Ajoimme kohti pohjoista , ja Binyaminan  pienessä kaupungissa etsimme avoinna olevaa kahvilaa, mutta emme löytäneet sellaista.  Sen sijaa pysähdyimme vanhan matalan kivisen rakennuksen eteen,  joka on entinen karavaaniseralji,  jonka ottomaanit pystyttivät  bysanttiraunioiden päälle.  Vuonna 1898 Saksan keisari Wilhelm II  pysähtyi täällä seurueineen, matkalla Jerusalemiin. 1900-luvun alussa paroni Rothchild osti rakennusta ympäröivän alueet ,  joka osoittautui suurimmaksi osaksi suoalueeksi, Djemal Passan veljeltä.

Nyt paikka on kunnostettu  ja toimii juhlatilana. Yhden kohdan pikku ikkuna oli auki, ja sisällä näytti viihtyisältä.

Kahvipaikka löytyi lopulta aika läheltä,  Tishbin  viinitilan kahvilasta. Kuumana päivänä oli  mukavaa istua  viininlehtikaton alla. Samassa paikassa on  iso viini&suklaakauppa, leipomo ja muuta, mutta ei ollut aikaa kuin käydä pieni hetki viinikaupassa,  jossa on suuria viinitynnyreitä.

Sieltä ajoimme maustekauppaan , joka on tosiaankin maailman suurin.  Siellä ei ole pelkästään  mausteita, vaan kaikenlaisia maustesekoituksia, siemeniä,  valtava määrä erilaisia yrttiteesekoituksia ,  lääkeyrttejä, pähkinöitä , siemeniä  ja vaikka mitä.  Kauppa on valtava, eikä sitä saa mahtumaan yhteen kuvaan, se tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan.

Mitäköhän sitä tarvitsisi tuolta....

Tässä pöydässä oli vaikka minkälaista suolaa..

Voisin viettää kokonaisen  päivän tässä kaupassa.  Se alkoi omistajan vanhempien yrttitarhasta,  ja on tänään valtava kauppa,  jolla myös nettikauppa.  Omistaja on tutkinut yrttejä koko elämänsä ajan, ja on tunnettu herbalisti,  ja yhdessä pöydässä olikin kaikenlaisia  kuivattuja kukkia  ja yrttejä,  joista en ollut kuullutkaan. Itse kauppa on ollut olemassa vuodesta 2003,  mutta muistan kerran käyneeni täällä, ja se oli silloin pienempi.

Eksoottisempia mausteita.

Yksi pöytä oli täynnä riisiin ym,  laitettavia sekoituksia, jotka ovat täällä suosittuja. Niissä on yleensä  mausteita ,  kuivattuja vihanneksia , yrttejä  ja siemeniäkin,  jotka lisätään useimmiten riisin sekaan.

Tällaisia maustemyllyjäkin oli myynnissä tuolla.

Tällaiset puulaatikoista rakennetut hyllyköt ovat aina niin kivan näköisiä.

Teesekoituksia.

Tässä paikassa on runsauden pulaa..

Ulkona on yrttipeltoja, joissa kasvatetaan  maustesekoituksiin ym. päätyviä luomuyrttejä.   Talvella näyttää varmaan paremmalta tuolla,  pitkä kuivuus näkyi tuollakin.

Tämä tila oli aivan ihana! Paikka jossa  pidetään konsertteja, luentoja  ym. yrteistä ja tilan toiminnasta  ym.

Yrttitarhat -ja kauppa  ovat lähellä  Galilean  Betlehemin kylää.   Joskus  muutamia tuhansia vuosia sitten  tässä kohtaa oli kylä nimeltä Bethlehem Zorea (leipätalo)   ja koska etäisyys tästä paikasta  Nasarettiin on vain 10 km,  jotkut uskovat että  tämä onkin se paikka  missä Jeesus syntyi. 1800-luvun loppupuolelle tänne saapuivat saksalaiset templerit,  Templerit olivat  saksalaisia pietisti-herätysliikkeeseen kuuluvia saksalaisia,   jotka tulivat  Pyhään maahan  1800-luvun loppupuolella,  ja perustivat tänne useita yhdyskuntia,  joista  kuuluisin on alue, joka tänään  tunnetaan Saronan alueena. Ikävä kyllä heistä tuli myöhemmin kunnon natseja,    ja britit, jotka silloin hallitsivat täällä, karkoittivat heidät Australiaan.  Tässä kylässä oli yksi heidän yhdyskunnistaan,  ja  templerien rakennuttamat kauniit talot  on kunnostettu asuinkäyttöön.

Tuolla oli ihanan rauhallista, hiljaista ja vihreää.

Tuolta ajoimme paikkaan ,  minne eksä oli alunperin halunnut mennä, eli niihin roomalaisten rakentamiin tunneleihin, missä kahlataan vedessä.   Vedessä kahlailu ei niin kiinnostanut minua, ja kun  tulimme perille,selvisi että siellä pitäisi kävellä kengät päällä,  ja taskulamppukin olisi hyvä olla mukana,   ja  kun siellä vielä sattui olemaan 3 bussilastillista meluavia koululaisia, päätimme jättää tunnelit väliin,  ja siihen retki sitten loppuikin. Kun tulin kotiin, oli onneksi jo sähköä.

Vihreä tie

Toissa viikolla sain kaupungilta tekstiviestin,   jossa lähiseudun asukkaita kutsuttiin kierrokselle, tutustumaan  vihreän  kävelytien  suunnitelmiin.   Minua kiinnostaa kaikki mitä tällä alueellani tehdään, ja ilmoittauduin heti mukaan.

Tapaamispaikka oli kotini lähellä olevan kaupungin maatilan  portilla.  Portti oli kiinni,  mutta vartija tuli heti avaamaan portin. Tapani mukaan olin ennen aikoja paikalla,  ja ensimmäinen paikalle tullut.  Tässä kuvassa näkyy toisen aidan takana olevaa aluetta,  jonne eivät pääse   kuin  koululaisryhmät,  joille  maatila on tarkoitettu, ja joita kuulemma on lähes  joka päivä oppimassa tuolla ekologiaa  ja vihannesten viljelyä. Minua on aina hieman harmittanut etteivät muut kuin  koululaisryhmät pääse tuonne, ja näen aluetta vain aidan takaa.  Kerran kuulemma tuonne pääsivät muutkin  avoimien ovien päivänä, mutta en ollut huomannut sitä.

Ensimmäinen etappi oli  maatilan alueella oleva taidegalleria,  jossa vaihtuvia  näyttelyitä.  Galleria onneksi on auki viikonloppuisin ja loppuviikon iltapäivinä ,  jolloin pääsee maatilan alueelle, tosin ei sinne missä suurin osa viljelyalueista. Tämä galleria oli varastona useita vuosia, kunnes rakennus kunnostettiin,  ja siitä tehtiin kaupungille kuuluva taidegalleria.

Ehdin pikaisesti käydä sisällä galleriassa,  jossa tällä hetkellä on  On & Beoynd-näyttely....saappaista!  Näyttelyn kuraattorit esittelevät saappaita toisaalta  toiminnallisen roolin  omaavana esineenä,  ja toisaalta  esineenä,  jolla on historiallisia, kulttuurisia ja  sosiaalisia merkityksiä. Tämä on 3 näyttely  kenkiin liittyvien näyttelyiden trilogiasta, mutta edelliset näyttelyt olivat menneet minulta ohi  Galleria on kävelymatkan päässä,  joten pitäisi varmaan tarkemmin seurata mitä ohjelmaa siellä on.

Oppaamme olivat  nämä naiset,  joista kaksi oli suunnittelutoimiston arkkitehtia,  ja 2 kaupungin  palveluksessa olevaa naista.  Kuulimme että tarkoituksena on luoda  yhtenäinen vihreä kävelytie,  joka yhdistää erilaisia vihreitä alueita matkan varrella.   Kierrokselle kutsuttiin alueen asukkaita ,  jotta voisimme vaikuttaa tulevan  kävelytien suunnitteluun.  Koska tuo vihreä tie on vasta varhaisessa  suunnitteluvaiheessa,  niin saapa nähdä  koska  se konkretisoituu. Suunnitelma kuulostaa kyllä tosi hyvältä..

Innostuin kun huomasin että gallerian edessä on kaksi mantelipuuta. En olisi varmaankaan huomannut sitä ellei oksilla olisi vielä  manteleita, joita ei ole poimittu, tai pudonnut maahan.  Olen aina luullut ettei omalla alueellani ole mantelipuita, mutta nyt selvisi että onkin muutama sellainen.

Kävelimme pois maatilan alueelta,   ja ohitimme tämän viljelysalueen,  joka kuulemma joutuu pois, ja  jonka tilalle pitäisi  tulla puisto uuden vihreän tien varrelle.

Kävelimme pitkin suurta puistoaluetta, joka ei nyt näytä niin hyvältä, mutta  jonka vihreän tien suunnitelmien mukaan pitäisi kokea muodonmuutos. Toivottavasti...

Tulimme kaupungin eläinnurkkauksen kohdalle,  josta postauksen ensimmäinen pupukuva,  ja  paikan ulkopuolella oli paljon vesilintuja. 

Eläinnurkkaukseen   kuuluu tämä aidan takana oleva alue, jossa erilaisia vesilintuja, joutsenia ja suloisia vuohia. (rakastan vuohia..)  Takana on alue, johon puputkin kuuluvat,  ja jonne pitää ostaa  pääsylippu.  Siellä  lapset oppivat eläimistä  ja  saavat myös tehdä läheisempää tuttavuutta eläinten kanssa.  

Tämä eläinnurkkaus on lapsiperheiden suosiossa viikonloppuisin,  mutta  vihreän tien suunnitelmiin kuuluu paikan siirto jonnekin muualle, koska nykyinen sijainti kuulemma on liian lähellä ihmisasutuksia. Tämän jälkeen kävelimme vielä yhdelle alueelle,  jossa  en ollut aikaisemmin käynyt,  ja sen jälkeen kävelin takaisin kotiin. 

Hyvää alkanutta marraskuuta. Täällä  edelleenkin tosi lämmintä, mutta onneksi ei kesän kosteutta.