Kummallinen viikko ja koronatartunta

Bambin poismenon jälkeen oli outoa kun koiraa ei enää ollut  , eikä tarvinnut viedä koiraa ulos.  Kun tulin kotiin Bambin nukutuksen jälkeen,  sain aivan vimmatun  siivouskohtauksen,  sillä Bambin karvoja oli joka puolella.   Vaikka Bambin turkki oli lyhyt,  siitä lähti kuumalla  hurja määrä karvoja.  Minullahan ei ole toimivaa  ilmastointia tässä asunnossa   ,vaan joka huoneessa tuulettimet, ja  siivouskohtauksen jälkeen oli tosi hikinen olo. Illalla  alkoi olla hieman nuhainen olo , ja aivastelin välillä,  ja oli myös väsynyt olo, mutta ajattelin että  kaiken tapahtuneen jälkeen se oli ehkä normaalia.

Aamulla ja illalla olen jatkanut näiden viiden kissan syöttämistä puistossa.  Kissat olivat ensin hieman ymmällään kun Bambia ei näkynyt, sillä ne pitivät Bambista,  mikä näkyi puskemisena. 

Urpo, vanhin kissoista. Urpo on aivan ihana kissa, jonka korvat ovat olleet tuollaiset syntymästä saakka. Talvella toisen korvan kohdalla oli paha repeytymä,  ja hoidin sitä antibioottivoiteella.   Urpo ei sitä vastustellut, ja onneksi korvan alue parantui.

Nipsu ja Urpo. Seuraavana päivänä nuha jatkui ja  oli hieman väsähtänyt olo, mutta minulla ei ollut kuumetta, kurkkukipua tai  lihaskipua,  joten en ajatellut että se on koronaa. Ajattelin että sain jonkun nuhataudin  torin kahvikauppa&kahvipisteen  baristalta Itailta,  joka oli töissä tosi nuhaisen oloisena yhtenä aamuna kun kävin siellä kahvilla.  Kirjoitin hänelle että   se ehkä olisi koronaa,  mutta Itai närkästyi pelkästä  ajatuksesta,   ja kirjoitti että hänellä  oli pelkästään  nuhaa puolentoista vuorokauden aikana ,  eikä mitään koronaa. Otin hieman flunssalääkettä,  ja  torstaina oloni oli jo täysin  normaali,  ja nuhakaan ei enää häirinnyt, joten olin varma  että  minulla oli vain pieni nuhaepisodi.

Torstaina  olin kutsuttu amerikkalaisen ystäväni Nancyn luokse,  joka on vuokrannut  asunnon  meren läheltä BatYamin kaupungista. Sekä BatYam (meren tytär)  että Holon,  jossa itse asun, ovat  vähän kuin Vantaa  ja Espoo Helsingille. BatYam on mielestäni ruma ja liian tiheään rakennettu kaupunki, mutta sillä on rantakatu ja rannat, mitä taas ei ole tässä sisämaassa olevassa asuinkaupungissani. Mutta bussilla pääsee helposti sekä Tel Avivin että BatYamin rannoille.

Olin tapani mukaan liian aikaisin liikkeellä,  joten tapoin  aikaa kävelemällä rantakadulla.

Toisin kuin Tel Avivin ranta-alue, BatYamin  ranta-alue on kadun alapuolella.

BatYamin rantakatua.

Huomasin ranta-alueella myös uima-altaan,  jonne pitää ostaa pääsylippu.

Kiva lasten leikkialuekin löytyi  ranta-alueelta.

Istuin hetken aikaa penkillä ranta-alueen puistikossa, ja  katselin lihaksikkaiden miesten kuntoilua...

Nancyllä  on upeat näkymät Välimerelle, sillä hänen vuokra-asuntonsa on kattoasunto, josta mahtavat näkymät.

Näkymät toiseen suuntaan.

Sunnuntaina huomasin  että maku&hajuaistini olivat yhtäkkiä todella heikot.  Söin aasialaiseen tyyliin laittamaani salaattia, joka ei maistunut millekkään.  Ihmettelin , sillä minulla ei ollut muita oireita, enkä tuntenut oloani sairaaksi.

Eilen ostin  antigeenitestit, ja selvisi että olen saanut tartunnan.  Minulla ei ole muita oireita kuin  heikko  maku& hajuaisti, ja  mietin  olivatko ne viime viikon  kaksi nuhapäivääkin koronaa.   Minulla siis ei ollut kuumetta, kurkkukipua eikä lihaskipua,  mutta on korona, joskin terve olo , ja nyt sitten pitää olla eristyksessä;(

Bambi R.I.P.

Bambi tuli elämääni syksyllä 2008,  juuri kun olin muuttanut tähän nykyiseen asuntooni.  Bambi oli silloin puolivuolias  pentuiässä oleva koira,  jonka löysin erään  kotia koirille etsivän järjestön kautta.  Bambi  oli ollut siihen mennessä kuukauden  eräässä perheessä,  mutta yhteisolo ei toiminut hyvin  lapsiperheessä,  ja siitä lähtien Bambi myös  pelkäsi pieniä lapsia.

Kävin hakemassa Bambin perheeltä ja toin hänet kotiin,  ja siitä lähtien Bambi oli rakas koiraystävä, kunnes tänään ,  heinäkuun 5. päivänä olo oli sellainen että oli pakko antaa Bambille viimeinen piikki.

Puolitoista vuotta sitten  Bambi alkoi kuuroutua ,  tänä vuonna  alkoi osittainen sokeus, ja myös hajuaisti selvästi huonontui. Ja hajuaistihan on koiran tärkein aisti...

Ensimmäiset kuvat ovat ajalta  jolloin Bambi oli vielä erinomaisessa kunnossa,  mutta tässä kuvassa näkee jo että kuono alkaa harmaantua.  Bambin liikkuminen hidastui keväällä, mutta Bambi oli muuten pirteä ja ruokahalu oli erinomainen.   Tarkkailin Bambin oloa koko ajan.

Bambi syyskuussa 2021

Viime perjantaina  Bambi sai jonkinlaisen pienen kohtauksen,  pissa tuli lattialle  mutta kohtaus meni pian ohi.   Perjantaista tähän tiistaihin saakka  Bambin hyvä  ruokahalu hävisi, ja  koira tärisi välillä,  näytti tosi väsyneeltä,  eikä jaksanut mennä ulos kuten aikaisemmin. Eilen illalla  tajusin että nyt on aika päästää  Bambi pois täältä.

Tänään aamulla  otin Bambin kantokassin esille , ja kävelimme bussipysäkille.  Kantokassi, koska bussissa pitää olla koiralla kuonokoppa  , jota Bambi ei suostu enää pitämään, ja muutenkin ajattelin että kantokassissa mukavempi olo.

Viimeinen ulkoilukuva eilen illalla

Tulimme klinikalle, täytin paperit, maksoin  nukutuksen,  ja  menimme eläinlääkärin huoneeseen.  Bambi sai piikin,  ja odotin siinä  Bambin vieressä  kunnes hän nukahti mutta en voinut  odottaa siihen lopulliseen uneen saakka,  sillä aloin itkeä ja lähdin huoneesta pois.  Minulla ei ole täällä mitenkään lähellä  eläinten hautausmaata,  ja  niinpä  sellaiset lemmikin viedään krematorioon.   Olo oli kummallinen kun lähdin klinikalta pois,  ja kun tulin kotiin oli myös oudon tyhjä olo, mutta Bambin kannalta oli paras päästää hänet pois  ennenkuin terveys pettää kunnolla.  Melkein 14 vuotta on pitkä aika,  mutta minulla on rakkaasta koirasta hyvät muistot ja paljon kuvamuistoja täällä blogissa.

Punaista kauneutta

Loppukevään ja alkukesän kauneimpia asioita täällä ovat kukkivat puut, ja viimeisin niistä on  kaikista kaunein  eli liekkipuu.   Yleensä liekkipuut kukkivat  kesäkuun alkupuolella, mutta tänä vuonna kukintoja alkoi näkyä  vasta kesäkuun loppupuolella.  Kukkivan puun kauneuden lisäksi  tämän puun alla on aina varjoinen paikka, mikä on niin tärkeää tällaisessa kuumassa maassa. Olen tainnut useana vuonna laittaa tänne   kuvia liekkipuista,  mutta näitä ei voi olla kuvaamatta, ja tämä postaus on kokonaan omistettu liekkipuille. Ensimmäisen kuvan liekkipuun kukinta on todella runsas;  ihan kaikissa puissa se ei ole näin runsasta.

 

Tämän asuinkaupunkini pääsisäänkäynnin  lähellä alkaa  liekkipuiden   varjostama  kävelytie, ja  siellä on mukavaa kävellä myös kun aurinko porottaa kuumasti ja kirkkaasti.

Varjoisan kävelytien lähellä olevan kadun varrella ovat alkaneet kevytraitiotietyöt, minkä vuoksi tuonne on lisätty aitoja,  ja toivottavasti  ne työt eivät vaikuta näihin puihin ja kävelytieheen.

Tuo kukkien punainen väri on niin upea!

Kukkia myös putoilee paljon puista.

Varjoa riittää myös silloin kun näissä puissa vain lehdet.

Koska liekkipuut kasvavat tuuheina ja leveinä,  ne muodostavat yhdessä katoksen kävelytien päälle.

Tähän punavihreään näkyyn ei kyllästy.

Tämä viimeinen kuva on otettu Tel Avivin Carmel-torin viereiseltä kävelykadulta, ja  tässä näkyy miten kaksi liekkipuuta ovat ikäänkuin kasvaneet yhteen.

Kaunista kesäkuun loppua teille:)

Juna ei tule vielä

Viime viikolla aamukävelyni suuntautui Jaffaan, jossa en ole käynyt aikoihin. Jaffan keskustan alueella taisin kävellä viimeksi ennen korona-aikaa,  ja koska Jaffan pääkatu on muutaman vuoden ollut todellisen myllerryksen alla,  kiitos  kevytraitiotien,  ei sinne ollut edes menemistä. Nyt on kuitenkin   työt saatu melkein valmiiksi,  joten oli aika käydä katsomassa miltä tuolla näyttää.  Bussini pysähtyi hieman kauemmaksi ,  ja kun kävelin kohti pääkatua,  näin  tuossa  kadunkulmassa aivan ihastuttavan kahvilan, jonne pitää joskus tulla kahville.

Tämä oli ennen kevytraitiotietöitä  tosi  vilkas katu, ja puistotien molemmin puolin oli paljon liikennettä,  autoja ja paljon bussiliikennettä.   Nyt on puistokatu trimmattu siistimmäksi, ja  kevytraitiotien radat kulkevat  puisto-ja pyörätien sivuilla. Auto-ja bussiliikennettä ei tällä kadulla  enää ole,  eikä myöskään vielä  kevytraitiotietä, sillä se on pahasti myöhässä.   Kevytraitiovaunut tekevät päivittäin testiajoja,  ja halusin nähdä  kun se menee ohitse,  mutta vielä ei näkynyt  kevytraitiotien vaunuja.

Ratojen molemmilla puolilla on aidat. Tämä katu on ennen näitä töitä ollut tosi vilkas kauppakatu, jossa kaikenlaisia kauppoja  sekä ruokapaikkoja.   Näytti todella hiljaiselta tuolla. Mutta ei mikään ihme, sillä kevytraitiotieliikenne on pahasti myöhässä:  sen piti alkaa jo viime vuoden lokakuussa, sitten tämän vuoden  lokakuussa, mutta nyt sekin päivämäärä on siirretty  ensi vuodelle.  Siihen saakka vain testiajoja.  Ei ihme että monet kaupat joutuivat sulkemaan ovensa, kun ihmisiä ei kulkenut tuolla  töiden aikana, eikä kevytraitiotie alkanutkaan silloin kun sen piti.

Sinne tänne oli  aitoihin kiinnitetty   alueen asukkaiden tekemiä piirustuksia sekä julisteita.

Kaikki kevytraitiotieasematkin ovat valmiina, mutta kukaan ei niitä vielä käytä. Tämä linja  on kevytraitiotien ensimmäinen linja, punainen linja.  Kotini lähellä rakennetaan  vihreää linjaa, joka sekin on tietysti muutaman vuoden myöhässä, ja kodin lähellä ovat monet alueet todellisen myllerryksen alla tällä hetkellä. Sitten on vielä violetti linja, joka sekin on vasta tekovaiheessa, mutta punainen linja on jo täysin valmis, vaan ei käytössä. Sellaista se on täällä, aikataulut eivät aina pidä paikkaansa..

Koska kevytraitiotievaunua ei vielä näkynyt, kävelin sivukaduilla,  ja huomasin että sinne oli muutaman vuoden sisällä ilmestynyt  uusia taloja sekä kunnostettuja rakennuksia.

Kunnostettu talo ,luulisin.

Ja huomasin täysin uuden asuinalueen.  Taustalla näkyy  Jaffan vanhan kaupungin  moskeijan minareetti.

Koska sitä kevytraitiotievaunua ei vieläkään näkynyt, kävelin lähellä olevaan talokompleksiin,  joka oli ensimmäisiä kalliimpia  asuinalueita  tuolla alueella. Huomasin että Mäkkäri ja muutama muu siellä ennen ollutta kauppaa olivat vielä siellä, mutta monet liikkeet oli suljettu kokonaan.

Aukiolla oli taidetta , kuten tämä.

Kävelin takaisin raiteiden alueelle, ja sieltähän se kevytraitiotievaunu vihdoinkin meni ohitse.  Toivossa on hyvä elää: ehkä jo ensi vuoden puolella pääsee itsekin kyytiin...

Tämä taitaa olla viimeinen postaus ennen juhannusta,  joten toivottelen teille kaikille oikein hyvää juhannuksen aikaa.

Hyvän mielen taidetta

Pidän tosi paljon naivistisesta  taiteesta. Siinä on jotain sellaista mistä tulee hyvä mieli, teoksissa  on usein kokonainen tarina    ja naivistinen taide on myös erittäin värikästä, mistä pidän.  Tel Avivin keskustassa sijaitsee Gina Gallery,   joka on maailman ainoa  kansainväliseen   naivismitaiteeseen keskittynyt galleria.  Pahimman korona-ajan  galleria oli kiinni,  ja oli olemassa pelkästään  netissä,  ja jo luulin että se jää vain nettiin, mutta onneksi  galleria avautui uudelleen pahimman korona-ajan loputtua.   Olen gallerian postituslistalla,  ja näin että siellä on  muutaman suomalaisen   naivistitaiteilijan töitä,   joten pitkästä pitkästä aikaa kävin tuossa ihanassa galleriassa.  Koska  galleria on keskittynyt kansainväliseen   naivistitaiteeseen, siellä on useinkin myös suomalaista taidetta,  mutta suurin osa teoksista tuolla tulee latinomaista.  Tässä ensimmäisessä kuvassa  näkyy Kikka Nyrenin 3 kissataulua. Tuolla oli montakin Nyrenin teosta , ja  hänen töitään on ollut esillä mm.  Naivistit Iittalassa tapahtumassa.

Kikka Nyrenin  Päivä Sirkuksessa -teos.

3 pienempää Kikka Nyrenin taulua. Aivan ihania:)

Tässä Kikka Nyrenin taulussa tapahtuu niin paljon...

Marit Björnegran on Suomessa syntynyt mutta Ruotsissa asuva naivistitaiteilija, jonka taidetta on nähty mm. Unicef-kalentereissa   ja korteissa.

Marit Björnegranin talvikylä.

Lisää Marit Björnegrania.

Galleriassa oli myös Bezalel-taidekorkeakoulun oppilaiden   töitä, jotka olivat saaneet inspiraatiota gallerian tauluista. Tämä oli toinen kerta  kun  taidekorkeakoulu ja  galleria tekivät yhteistyötä. Jokainen projektissa  mukana ollut  opiskelija valitsi yhden häntä  inspiroivan taulun.  ja sitä inspiraatiota piti sitten näkyä keramiikkatöissä, Yksi heistä oli valinnut Kikka Nyrenin kissatalun, mutta en löytänyt keramiikkatyötä  jota Nyrenin teos oli inspiroinut.

Italialaisen Cesare Marchesinin töitä oli tuolla muutama.

Edmundo Otoniel, El Salvador.

Tämä Edmundo Otonielin taulu kertoo tarinan:)

Värikästä keramiikkaa.

Maria Laura Bratoz, Argentiina.

Vielä yksi Maria Laura Bratozin työ.

Lopuksi  Ukrainassa syntyneen mutta täällä asuvan    Zoe Severin työ,  joka esittään pohjoisen Israelin Hula Valleyn luonnonsuojelualuetta.

Mitäs tänne muuta kuuluu?  Sen jälkeen kun koronaluvut olivat aivan mitättömän pienet, tuli  Omicronin variantti BA.5 , joka sai tartuntaluvut nousemaan korkeiksi ihan muutamassa päivässä.   Toistaiseksi se ei ole vaikuttanut kuin  ihan pikkuisen vakavasti sairastuneitten määrään,   joten mitään rajoituksia ei ole  palautettu,mutta 2 viikon tauon jälkeen otin maskin taas käyttöön....