Lokakuu tuo helpotusta

Kenkäkaupan viereisen seinän maalaus, aika ihana

Lokakuun ensimmäisen viikon loppupuolella alkoi vihdoinkin tuntua siltä että sää on muuttumassa : yölämpötila on laskenut muutamia asteita, ja olen jo nukkunut muutamia öitä ilman tuuletinta. Eilen ja tänään on iso osa päivästä ollut pilvistä, mutta päivälämpötilat ovat vielä pitkään kunnolla helteisiä.mutta onneksi eivät niin kosteita kuin elo-syyskuussa. Pienikin muutos viileämpään suuntaan  tuntuu hyvältä pitkän kuumuuden+kosteuden jälkeen.

Viime maanantaina, auringonlaskun aikaan, kaikki hiljeni täällä kun alkoi Jom Kippurin eli sovituspäivän, vuoden pyhimmän päivän, aatto. Ei minkäänlaista liikennettä, ei maalla eikä taivaissa, paitsi jos on tarve ambulanssille ym.  Aamulla aikaisin tein kävelylenkin lähiseudulla, ja näin ainoastaan muutaman pyöräilijän. Lapsille tämä on se päivä jolloin voi pyöräillä autoteillä, mutta kun kävin uudestaan katsomassa klo 10 aikaan, näin vain muutaman lapsen pyörineen. 

 

Pyhän jälkeisenä päivänä, eli keskiviikkona tein ystäväpalvelusta aamulla Evelynin  luona ja illalla Anitan luona, mutta siinä välissä kävin ruokaostoksilla lähiseudun isossa marketissa. Siellä oli normaalimpaa enemmän ihmisiä, sillä päivää edelsi pyhä, ja edessä oli lähestyvä sapatti ja heti sen perään tänään illalla alkava lehtimajajuhla, jolloin kaupat kiinni. Olin pitkään kassajonossa ja ajan kuluksi napsin muutaman kuvan. Kun tässä marketissa katsoo ylöspäin, näkee kaikenlaista kivaa, kuten nämä hahmot kuvassa. 

Katso tiikeri🐅

Tämä on sellainen supermarketti, että kaikki muut marketit näyttävät tähän  verrattuna tylsiltä. 

Normaalina päivänä kassajonossa ei tarvitse kauan odotella, mutta nyt oli tuolla niin täyttä että kesti päästä maksamaan. Ihmisillä oli vaunut täynnä tavaraa, vaikka hinnat täällä nousseet järkyttävän paljon. Minulla oli aika tyhjä vaunu kuten näkyy kuvassa, tulin vain hakemaan muutamaa perustarvikketta, kuten maitoa, vettä ja kananmunia ym. 

Perjantai-aamuna kävelin kodin lähettyvillä, ja ohitin kaupungin logistiikkakeskuksen, jonka pihalla mustia kukkoja, muutama musta kana ja mustia kananpoikia. Aamulla aikaisin kuulen hyvin näiden kukkojen kiekaisut. Kukot ja kanat olivat aikaisemmin  hieman ylempänä, paikassa jossa rakennetaan toimistotaloa. Sen vieressä oli laittomasti rakennettu talon tapainen , ja kukot&kanat vietiin sieltä logustiikkakeskuksen  pihalle.

Komeita nämä mustat kukot🖤Nämä taitavat olla Indonesiasta kotoisin olevaa Ayam cemani-rotua. 

Logistiikkakeskuksen alueella on myös paljon kierrätystaidetta, kuten nämä puiset linnut.

Nyt aikaisin aamulla oli tosi pilvistä, ja tunsin 4 sadepisaraa, en sen enempää

.Kaunista tulevaa viikkoa❤️

Pyhäviikko

Tällä viikolla iso osa viikosta meni Rosh HaShanan eli uuden vuoden merkeissä, kun viikon ensimmäinen päivä, eli sunnuntai, oli lyhyt aattopäivä, ja sitä seuraavat 2 päivää olivat pyhäpäiviä, jolloin kaupat kiinni, eikä ole julkista liikennettä. Tosin minulla on täällä kävelyetäisyydellä ruokakauppa, joka on  auki 24/7, ja kiinni vain kerran vuodessa eli sovituspäivänä, joka on ensi viikolla. Ennen uuden vuoden pyhää eksä toi minulle jättikokoisen granaattiomenan, suurimman ikinä. 

Amerikkalainen ystäväni Nancy oli kutsunut minut aattoillalliselle kotiinsa BatYamin (Meren tytär) kaupunkiin, joka on kiinni oman asuinkaupunkini Holonin kanssa, ja molemmat kaupungit ovat myös kiinni Tel Avivissa. Yksi Nancyn vieraista tarjosi minulle kyydin Nancyn kotiin , ja toin mukanani 3 eri salaattia, joista yhden, eli selleri&omenasalaatin ohje täällä. 

Meitä oli illallisella vain 5 henkilöä, eli Nancy tuossa pöydän päässä mustassa mekossaan, Nancyn sokea ystävä miehineen, sokean ystävän tytär jolta sain kyydin ja minä(pinkki mekko). Ruoka oli tosi hyvää, ja seura mukavaa❤️ 

Nancyn vuokra-asunto sijaitsee 8-kerroksisen talon  katolle rakennetussa asunnossa, josta iso osa kattoterassia, ja sieltä on upeat näkymät ihan lähellä olevalle rantakadulle, sekä Välimereen. 

Meillä oli tosi mukava ilta, ja ruuan jälkeen istuimme kattoterassilla. Nancy, joka on geologi ja myös muusikko, soitti meille ensin hanuria, sitten pääsoitintaan huilua, ja lopuksi kuvassa näkyvää, Amerikan alkuperäisväestön  puuhuilua. 

Pyhän jälkeisenä iltapäivänä kävimme Anitan, jolle teen ystävänpalvelua, kanssa kauppakeskuksessa. Anita, 89 v. on ihana, ja hieman 

 ruostunut espanjan puhekieleni on taas parantunut, koska Anita on alunperin Argentiinasta. Kuvassa  druusinainen valmistaa kauppakeskuksen kojussan ohuita leipiä, joihin levitetään  jugurttijuustoa, sekä zaatar-maustetta, minkä jälkeen leipä kääritään rullaksi. Anita etsi kenkiä

 lapsenlapsenlapsensa juhliin,  mutta ei löytänyt sopivia. 

Eilen täällä Holonissa vietettiin vuotuista juoksutapahtumaa,:tosin tällä kertaa tapahtumaa vietettiin ensimmäistä kertaa koronan ilmestymisen jälkeen. Aikaisemmin juoksutapahtuma on hieman ärsyttänyt, koska se on sulkenut puoli kaupunkia, ja vaikuttanut siihen miten pääsee pois kaupungista. Tällä kertaa juoksureitti oli vain yhden pääkadun varrella. Tuo pääkatu on  oman pienen kaupunginosani yläpuolella, ja juoksujen vuoksi kaikki lähikadut oli suljettu eikä ollut minkäänlaista  julkista liikennettä. 

Juoksijoiden pahaksi onneksi  eilen sattui olemaan normaalia kuumempi päivä, joten juoksuja aikaistettiin puolella tunnilla. Klo 7 menin istumaan kadun varrella olevalle penkille, ja napsin muutaman kuvan 10 km  reitin juoksijoista . Olin ainoa yleisö siinä kohtaa, ja myöhemmin näin kaupunginosan WhatsApp-ryhmässä monta tapahtumasta ärtyneen kommenttia, juoksujen aikana kun ei kaupunginosasta oikein päässyt minnekkään. 

Mukavaa viikonloppua💐

Miniloma pohjoisessa osa 2

Edellisen postauksen kaikkien tapahtumien jälkeen ajoimme Beit Jannin druusikylään, josta olimme varanneet huoneen B&B-paikasta.

Beit Jann on Israelin korkeimpia asuinpaikkoja, jonka korkein kohta on yli 1000 metriä, ja jossa talvisin on luntakin. Beit Jannin kylää asuttavat druusit, joista voi lukea lisää tästä linkistä.   Kylä on rakennettu Meron-vuoren länsirinteelle, ja on suosittu lyhyiden lomien paikka, ja kylä onkin täynnä B&B-paikkoja. Löysin kivalta näyttövän paikan, jonne saavuimme illansuussa. Huoneemme oli tosi mukava:ikkunasta näkyi vuoristoa ja keittiönurkkauksen purnukoista löytyi kahvia ja teetä. 

Huoneen parvekkeelta oli hyvät näkymät, ja korkealla vuoristossa ilma oli ihanan raikasta. Paikan tosi sympaattinen omistaja Badi tuli katsomaan että meillä kaikki hyvin❤️Olimme tuonne tulon jälkeen sen verran väsyneitä että menimme aikaisin nukkumaan, ja kun omalla asuinalueellani yölämpötilat vieläkin helteen puolella, niin tuolla yöllä oli 15 sstetta, aivan ihanaa! 

Koska kylä rakennettu vuorelle, siellä on hurjia ylä-ja alamäkiä, ja täytyy sanoa että vähän pelotti siellä autolla liikkuessa. Tässä kuvassa näkyy vihreäksi maalattu majapaikkamme, ja meidän huoneen parveke tuossa  vasemmalla. Olimme muuten ainoat asiakkaat tuolla, mutta viikonloppuisin ja pyhinä kaikki B&B-paikat tuolla täynnä. 

Aamulla aikaisin omistajan sukulaisnainen oli valmistanut  meille herkullisen aamiaisen:oli munakasta, labneh-jugurttijuustoa, raejuustoa, paistettua munakoisia, erilaisia leipiä, vihannessalaattia ja kahvia. 

Aamiaisen jälkeen pakkasimme tavarat kassiin, hyvästelimme majapaikan ja ajoimme autolla kylän ylimpiin kohtiin. 

Aamulla aikaisin oli hieman sumuista, ja oli vaikeaa kuvata paikkoja kännykällä. 

Halusin mennä katsomaan paikkaa, jossa druuseille tärkeän profeetan muistolle rakennettu pyhäkkö ja , puutarha-alue.  Mutta kun menimme portista sisään puistoalueelle, meille huudettiin ettemme ole säädyllisesti pukeutuneita, ja että meidän pitää poistua alueelta. Eksällä oli polviin ulottuvat shortsit ja T-paita, ja minulla Capri housut ja T-paita, mutta se ei riittänyt. Olen kerran aikaisemmin ollut tuolla erään ryhmän kanssa, mutta silloin oli talvi, ja päällä oli tarpeeksi vaatetta...... 

Sieltä kävelimme vielä ylös kaikkein ylimpään kohtaan, ja koko sinne vievän kadun vasen puoli oli täynnä viikunapuita. Lähes kaikki raakileita, mutta löysin 2 kypsää viikunaa. 

Sitten olikin aika hyvästellä Beit Jann, ja ajaa alaspäin kohti Genesaretin järveä. Kaikki Beit Jannissa tapaamamme ihmiset (paitsi hän jolle olimme liian vähäpukeisia) olivat todella ystävällisiä, ehkä se vuoristoilma vaikuttaa siihen... 

Seuraava etappimme oli Ginosarin kibbutsi Genesaret-järven ranta-alueella.Kibutsissa on mm. hotelli, venesatama, ranta-alue sekä museo, jossa kävimme. 

Ongelmia tämän kuvan kanssa... 

Tämä on pienoismalli Jeesuksen ajan veneestä. Alkuperäinen vene, tai se mitä siitä oli jäljellä, oli myös museossa. Vanhan veneen jäännökset löytyivät Genesaretjärven pohjalta vuonna 1986.

Museossa oli hienoja arkeologien löytämien mosaiikkilattioiden osia. 

Magdala-kivi, eli arkeologien löytämä osa synagoogaa, joka oli rakennettu ajanlaskun aikaan, ennen toisen temppelin tuhoa vuonna 70. Mikä tekee tästä kivestä  erikoisen on se että siinä on toista temppeliä kuvaava kaiverrus 

Venesatama. 

Tästä näkyi vähän kibbutsiakin. 

Genesaretjärvi on nyt hyvässä kunnossa, ennen talven sateita. Toista oli muutama vuosi sitten kun oli niin kuivaa että missä nyt vettä oli pitkälle maata näkyvissä. Toivottavasti tulee runsaasti sateita tulevana talvena.... 

Kibutsista ajoimme Tiberiaksen kaupunkiin, jossa iltapäivä ja alkuilta oli vähemmän mielenkiintoista, sillä kävimme katselemassa asuntoja, mikä oli aika väsyttävää. Eksä haluaa ostaa kaupungista asunnon, jossa viettää välillä aikaa talvisin, ja jonka voi muina aikoina vuokrata Airbnb - asuntona . Välillä piti mennä syömäänkin, ja kun astuimme sisään liharavintolaan, olin varma ettei minulle ole syötävää, mutta tämä olikin ravintola jossa pääannokseen tulee myös pieniä salaattikippoja, jotka täytetään pyydettäessä, joten ihan hyvin täyttyi vatsa tuolla. Kotiin saavuin myöhään illalla, ja oli kyllä kaiken kaikkiaan mukava, joskin liian lyhyt matka. 

Miniloma pohjoisessa osa 1

Muutama viikko sitten eksä ehdotti minilomaa pohjoisessa Israelissa, ja viime sunnuntaina lähdimme hyvin aikaisin matkaan, koska eksä halusi välttää aamuruuhkat. Olin tosi innostunut tästä matkasta, sillä en ole muutamaan vuoteen viettänyt yhtäkään yötä muualla kuin kotona, ja rakastan pohjoista Israelia. 

Ajoimme ensin Gilboan vuorelle,  jossa nousimme korkeimpaan kohtaan, mistä näkyy alla olevan laakson vesilähteitä. Osa niistä on laajennettu, ja osassa kasvatetaan kaloja, ja osassa voi uida. Tämä on Israelin vesirikkainta ja hedelmällisintä  aluetta, kiitos vesilähteiden. 

Alhaalla laaksossa vierailimme  kansallispuistossa, jossa sisään pääsee vain maksamalla pääsymaksun. Eksä kertoi että viimeksi tuolla ollessa vesilähteet olivat vielä luonnontilassa, mutta nyt niistä oli tehty kahluualtaita. Mukava paikka, mutta olisi ollut mukavaa nähdä vesilähteet alkuperäisessä muodossaan. 

Tässä kuvassa näkyy luola ja mistä vesi valuu sateiden aikaan. 

Kahluualtaiden luota ajoimme ylös Safedin kaupunkiin, missä kävimme ensin Kadoshin juustolassa.  Kadoshin juustolan historia Safedin kaupungissa alkaa   vuonna 1818, ja nyt siellä valmistaa juustoja suvun 7.polven jäsen, Chaim Kadosh. 

Juustolan tunnetuin juusto on nimeltään Safedin juusto, ja Kadoshin juustolassa maukas, leikattava valkoinen juusto on hyvin erilainen kuin supermarketeissa myynnissä oleva samanniminen juusto. 

Chaim, Kadoshin perheen 7. polven juustomestari, otti meidät tosi ystävällisesti vastaan, ja tarjosi meille kahvit, ja kun eksä kertoi olleensa tuolla joskus aikoinaan, Chaim puhui kuin olisimme  vanhoja tuttuja, ja oletin hänen muistaneen eksän, mutta ei, hän oli vain todella ystävällinen ja mukava mies. Kuvassa näkyy koreja mihin juustomassa laitetaan sekä metalliosia kovia juustoja varten. 

Tilasimme juustolautasen, johon Chaim leikkasi siivuja juustolan eri juustoista, ja pidin erityisesti fetan tapaisista juustokuutioista pestokastikkeessa💚Olipa hyvää🧀😋Kaikki juustot pienessä juustolassa tehdään joko vuohen - tai lampaan maidosta🐑🐐

Super ystävällinen juustomestari halusi näyttää meille missä juustot valmistuvat. 

Juustolan jälkeinen kohde oli Ha'Ari synagooga Safedissa. Synagoogan rakennuttivat Espanjan inkvisiota  paenneet sefardijuutalaiset,

1500-luvulla Safedin vanhan kaupungin alueelle. Seurakunnan jäsenet olivat kabbalisteja, rabbi Moses Cordoveron seuraajia, ja myöhemmin mukaan liittyi rabbi Isaac Luria ("Ari") josta synagooga sai nimensä. 

Myöhemmin seurakunta kasvoi, mutta synagooga tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 1837,  ja uudelleen rakennettu synagooga valmistui vuonna 1857. Tuosta maanjäristyksestä tulee mieleen että meillä täällä on ihan pian maanjäristysharjoitus, ja jos nyt sellainen tulisi omalle alueelleni niin kotitalo kyllä romahtaisi, sillä se ei ole suojattu maanjäristyksiä vastaan kuten uudemmat talot... 

Kun kadulta tullaan ylös rappusia pitkin, vastaan tulee katettu aukio, ja sininen sisäänkäynti synagoogaan. 

Synagooga sisältäpäin. 

Synagoogassa on kauniit värit

Koska oli arkipäivä, sain kuvata (sapattina ei saa). Tässä eräs seurakunnan jäsenistä puhaltaa shofariin, joka on tavallisesti oinaan, vuohen tai lanpaan sarvesta valmistettu soitin. Shofar on yksi vanhimmista juutalaisista soittimista, ja sitä käytetään etenkin Rosh HaShanan eli juutalaisen uuden vuoden aikana. Raanatun aikaan shofaria käytettiin mm. ilmoittamaan uudenkuun tai pyhiinvaellusjuhlien alkamista. Shofaria soitetaan kolmella tavalla. 

Eksä muisti että Safedin alueella on luonnonlähde, ja ajoimme sinne, mutta osittain kallion alla olevalla lähteellä oli uskovaisia miehiä, joten minulla oli sinne pääsy kielletty. Sillä aikaa kun eksä kylpi lähteellä, vietin aikaani viereisessä metsikössä, nuorten sonnien seurassa, jotka lähtivät heti pakoon jos tulin liian lähelle.. 

Safedista ajoimme Taborin kylään, joka sijaitsee Taborin vuoren alapuolella. Halusin nähdä marsipaanimuseon, mutta sen sijaan tulimme isoon kauppaan, jossa myydään marsipaania ja muita herkkuja, ja näimme videon paikan marsipaanivalmistuksen historiasta.

Kaupan ulkopuolella oli keramiikkataulut 7 kasvilajikeesta jotka on mainittu Vanhassa Testamentissa. Nuo 7 lajiketta ovat:

Vehnä, ohra, viinirypäleet, viikunat, granaattiomena, oliiviöljy sekä taateli. 

 7 lajiketta on tapana syödä lehtimajajuhlan, puiden uuden vuoden ja savuot-juhlan aikana. Modernissa israelilaisessa keittiössä käytetään ahkerasti näitä lajikkeita.

Samalla alueella on myös viinitila, mutta emme jääneet juomaan viiniä. 

 

Koko alue viinitiloineen ja marsipaanikauppoineen oli sellainen että olisin voinut jäädä pidenmäksikin aikaa. 

Poislähtiessämme juutuimme pitkäksi aikaa kunnon liikennesumaan, onnettonuuden vuoksi, mutta lopulta pääsimme jatkamaan matkaa. Matkan jatkosta sitten seuraavassa postauksessa.... 

Hyvää viikonloppua❤️Meillä täällä edessä pitkä pyhäjakso, sillä sapattiviikonlopun (perjantai - lauantai) jälkeen, sunnuntaina on taas lyhyt päivä, ja illalla keräännytään  Rosh HaShanan eli juutalaisen uuden vuoden aterialle. Uusi vuosiluku on 5783, ja sunnuntai-ilta, maanantai ja tiistai ovat pyhäpäiviä, jolloin ei julkista liikennettä, mikä on se vähemmän kiva puoli, ja normaali arkipäivä vasta keskiviikkona Ensi viikolla sovintopäivä, ja sen jälkeen vielä lehtimajajuhla, joten monta pyhäpäivää lähitulevaisuudessa. Viime vuonna pyhät osuivat enimmäkseen viikonlopuksi, mutta tällä kertaa viikon alussa.