Alkaa olla jo kuuma

Nisperopuu 
erään talon pihalla 

Täällä alkaa jo olla aika lämmintä,ja yönkin lämpötilat ovat muutamana yönä olleet jo yli 20 asteen. Olen kai maininnut täällä aiemmin että yli 18 C lämpö on minulle liian lämmintä.

Mutta viime viikon alussa saimme "takatalven".  Tosi lämpimien aavikkotuulipäivien jälkeen viime viikon maanantai-iltana alkoi kunnolla ukkostaa, salamoida ja sataa. Muutama päivä senkin jälkeen tuli taivaalta tippoja, ja se oli nyt takuulla siinä, eli ei enää sateita ennen seuraavaa talvea. En muista tuollaista säätä huhtikuussa, mutta se yllätti mukavalla tavalla.

2 viikkoa sitten kävin matkamessuilla. Täällähän ei nyt ole kuin minimaalisen vähän turismia, mikä on kauhea isku tärkeälle elinkeinolle täällä. Yleensä näillä messuilla on ollut osastoja eri maista yli 40, mutta nyt vain 12, mutta järjestäjien mielestä oli kuitenkin tärkeää järjestää messut. Tässä kuvassa kalligrafiamestarit Etelä-Koreasta. Sain oman nimeni koreankielellä kirjoitettuna.

Tässä nimeni koreankielellä, mutta en ole varma onko tämä oikeinpäin.

Korean osasto oli muutenkin mukava, ja pelasin tuota kuvassa näkyvää puista flipper-peliä, ja voitin jonkun paperisen koottavan jutun,jota en osaa koota,kun ohjeet koreaksi. . En tiedä oliko messut lainkaan avoinna tällä kertaa laajalle yleisölle, mutta itse olin saanut kutsun messuille.

Azerbaidzhanin  osastolla. Myös täkäläisen matkailualan osastoja oli vähemmän kuin aikaisemmin.

Tästä olisi saanut donitsin, mutta en ole erityisesti munkkien tai donitsien ystävä.

Tserkessien edustajia on aina esiintymässä matkamessuilla.Tserkesseillä on täällä kaksi kylää,molemmat pohjoisessa Israelissa.

Kuvasin tauolla olleen soittajan,joka huomasi sen ja hymyili.

Viime viikolla vein myös lainakoirani Shadowin takaisin kotiin.

Kävin suuressa valokuvanäyttelyssä, joka on kauppakeskuksen alakerrassa sekä katolla.

Kuvia oli paljon ,mutta viime vuonna  oli paljon enemmän.

Täkäläisten kuvien pääteemoina oli tällä kertaa lokakuun tapahtumat sekä lukuisat täkäläiset avustusjärjestöt, jotka toimivat täällä sekä ulkomailla  .

Aurinko paistoi  todella kirkkaasti, ja otin vain muutaman kuvan. Tässä entisen vapaaehtoispaikkani "Save a Child's Heart" järjestön kuvia.

Ulkomaalaisten kuvaajien kohdalla pysähdyin katsomaan  kuvia Pohjois-Koreasta, sellaisia näkee harvemmin.

Lisää kuvia Pohjois-Korean ihmisistä.

Viime viikonloppuna huolenaiheena oli Iranin hyökkäys tänne; valtava hyökkäys, joka onneksi onnistuttiin torjumaan lähes kokonaan.  Luin nettilehdestä että olisi hyvä varata ruokaa,  juomaa,paristoja ym. 3 päiväksi, mikä taas sai monet ihmiset  hamstraamaan kaupoista tavaraa. Sinä yönä otin melatoniinitabletin, nukuin hyvin enkä kuullut mitään, mutta hälytykset olivatkin Jerusalemissa, pohjoisessa sekä etelässä eikä onneki omalla alueellani. Eniten pelkäsin sitä että joutuisi menemään keskellä  yötä talon pommisuojaan, sillä se on aika epäviihtyisä kuten kuvastakin näkyy.  Talomme on yli 50 vuotta vanha, eikä silloin vielä  rakennettu pakollisia turvahuoneita asuntoihin .

Lasten murkkaus pommisuojassa. Onneksi ei tullut tarvetta viettää tuolla aikaa.

Kauas pitää mennä asioita järjestelemään.

Täkäläinen biometrinen henkilötodistukseni  menee umpeen toukokuussa,  ja jo vuoden alussa aloin saada kännnykkääni viestejä siitä, että uusimisen päivämäärä lähestyy. Täällä näitä asioita hoidetaan väestö-ja maahantuloviraston toimipisteissä, ja minulla sattuu olemaan sellainen kodin lähellä, mutta lähin aika olisi ollut vasta kesällä. Niinpä  selailin missä muussa kaupungissa olisi aikoja maaliskuulle  ja Jerusalemin keskustan alueelta löytyi aika. 

Muutama päivä aikaisemmin olin sattumalta huomannut että lyhyen kävelymatkan päästä kotoa lähtee bussi Jerusalemin pääbussiasemalle,  mikä helpotti sitä että piti matkustaa kauemmas asioita hoitamaan.

Bussimatka kodin läheltä Jerusalemiin kestää tunnin verran,  ja kun saavuin Jerusalemin pääbussiasemalle, kävelin sieltä Mahane Jehuda-torille, sillä tulin perille klo 9 ja aika väestö-ja maahanmuuttovirastoon oli vasta klo 10.45 

Tapoin aikaa kiertämällä torin katetun kadun alueella. Oli vielä aika tyhjää.

Torin tämä katu on katettu,mutta toinen,leveämpi katu ei.

Sitten olikin aika matkustaa kevytraitiojunalla.Tiesin millä pysäkillä jäädä pois, mutta en tiennyt miten löytää väestö-ja maahantuloviraston rakennuksen  .Pari kertaa piti kysyä ihmisiltä  neuvoa,  mutta lopulta löytyi virasto. Saavuin noin 15 minuuttia ennen aikaani,mutta en joutunut odottamaan pitkää aikaa, ja minua palvellut virkailija oli todella mukava. Vanhan henkilötodistukseni voimassaoloa pidennettiin 2 viikolla, ja olen odottanut sitä uutta nyt muutaman viikon,mutta tänään tuli viesti että tulossa on  .

Oli miellyttävä sää, ja  kevytraitiotiejunan sijaan päätin  kävellä pääbussiasemalle  (siitä tuli yli 10 000 askelta😁). Pääkadun sijaan kävelin ensin pienempiä katuja pitkin, ja ensimmäisen kuvan kukkakoristeet ovat tältä kadulta.

Kadun varrella oli monta ruokapaikaikkaa, baaria ym, mutta kaikki olivat kiinni  Tämä seinämaalaus oli myös kadun varrella .

Ja sitten näin nämä Muumi-lamput erään sisustuskaupan ikkunassa.💙

Jatkoin matkaa ja saavuin pääkadulle. Tykkään kuvata rakennuksia, joten niitä on aika monta tässä postauksessa .Tässä ehdin just ja just kuvata ratsupoliisin upeat hevoset. 

Sieltä tulee  kevytraitiotiejuna .Jerusalemissa sellainen on ollut jo monta vuotta, Tel Avivin alueella alle  vuoden ja kodin vierestä kulkeva  vihreä  linja valmis ties milloin, aikataulussa se ei ainakaan tule valmistumaan.

Kurkkaus viehättävään kujaan, jossa tällaisia koristeita .

Jerusalemin rakennuksissa pitää käyttää ns.Jerusalem-kiveä (erilaisia Jerusalemin lähistöltä löytyviä kivimateriaaleja, mitä on käytetty tuhansia vuosia).

Tähän pysähdyin hetkeksi lepäämään.

Jerusalem on niin erilainen kuin välimerellinen  Tel Aviv .

Katusoittaja  Näin ainakin 3 ultraortodoksista katusoittajaa. Lisäksi  näin  kävelyreitin varrella monta vanhempaa, kerjäävää ihmistä, mikä oli surullista.

Tästä kohdasta  olen aina pitänyt.

Alan jo lähestyä toria, jossa päätän tehdä hieman pidemmän kierroksen ennen kotiinlähtöä.

Hieno seinämaalaus .

Matkan varrella näkyy monta kauppaa, jossa myydään näitä Jerusalem-sandaaleja.

Torilla saan maistaa sokeritonta, kahvilla terästettyä halvaa tässä halva-kojussa.En kuitenkaan  osta mukaan, sillä söisin kaiken varmaan heti😋

Maustekaupat ovat ihania.

Kahvikauppa torilla. En kyllä ostaisi kahvipapuja tästä ja mietin miksi nuo kahvipapuämpärit eivät olleet kannellisia .

Viehättävä pieni ruokapaikka torin eräällä sivukadulla.

Kävelen torilta pois ei-katetun kadun kautta 

Kun tulen ulos torilta,  näen taas ultraortodoksisen katusoittajan, joka soitti todella upeasti rokkityylistä musiikkia .

Vielä on matkaa bussiasemalle, ja ohitan tämän rakennuksen,joka kuuluu terveysministeriölle.

Matkustin siis Jerusalemiin, koska kauhea suma dokumenttien järjestelyissä.,mutta lopulta matka mennen tullen helppo,koska bussi Jerusalemiin  lähtee ja saapuu kodin lähelle.

Olin ajatellut tulla Suomeen tässä kuussa,ja yksi syy ajankohtaan oli myös tässä kuussa umpeutuva Suomen passini.Kun Suomen passin  uusii Suomen lähetystöissä.ulkomailla,hinta on moninkertainen Suomeen verrattuna. No huomasin että pääkaupunkiseudulla yhtä paha suma kuin täälläkin, ja lähin aika Vantaalla olisi ollut elokuussa, Helsingissä ei ollut aikoja ollenkaan, joten pitää vaan kiltisti maksaa se kova hinta passin uusimisesta suurlähetystössä täällä. Ajankohta matkalle Suomeen  olisi muutenkin nyt ollut hyvä,sillä tässä kuussa vielä sairaslomaa, ennenkuin palaan töihin toukokuussa. Mutta täytyy sitten  tulla toivottavasti  syksyllä.

Lainakoira Shadow edelleen luonani.

Täällä siirryttiin kesäaikaan 2 päivää ennen Suomea, ja pari päivää sitä ennen alkoi kevään ensimmäinen helleaalto,jotka tyypillisiä vuodenaikojen vaihtuessa.Lämpötila nousi yhtäkkiä yli 30 asteeseen, ja piti harmikseni todeta että viileä kausi on loppunut.Untuvapeitto vaihtui  kevyeen kesäpeittoon.

Naamiaishumua

Hyvää Palmusunnuntain iltaa teille.

Täällä taas on  vietetty tänään Purim=juhlaa, joka yleensä vuoden riehakkain juhla, mutta tänä vuonna paljon vaisumpi.  Tässä asuinkaupungissani  Holonissa on yleensä maan suurin Purim-paraati, josta olen eri vuosina kirjoittanut tänne 

blogiin .Tänä vuonna kaikki paraatit, myös muissa kaupungeissa, on peruttu..

Viime keskiviikkona lainakoirani Shadow tuli taas luokseni, melkein 3 viikoksi , kun hänen perheensä matkusti ulkomaille. Shadow lähestyy 14 ikävuottaan, mutta on aika hyväkuntoinen ikäänsä.nähden.

Viime torstaina kävin Shadowin (ja Liam vauvan, jota hoidin syksyllä) isän työpaikassa, naamioasujen tukkukauppayrityksessä, jossa iso showroom.  Sagin vanhemmat omistavat yrityksen, ja viime vuonna Sagi.lupasi että saan valita minkä tahansa naamioasun itselleni. En koskaan saanut sitä ,  koska Sagille ja Massimolle tuli.kamala kiire lentää Yhdysvaltoihin, kun heidän sijaissynnyttäjänsä synnytti Liamin  7 viikkoa etuajassa.

Olin katsellut etukäteen tuoteluetteloa ja mietin ensimmäisen kuvan sinistä perhosasua, mutta lopulta päädyin erääseen hattu+pitkät käsineet yhdistelmään .Sagi olikin kaikessa  kiireessä unohtanut sen, ja etsin hattua ja käsineitä laatikoista, mutten löytänyt. Suosikkini on ehdottomasti  tämän kuvan punamusta asu hattuineen, mutta pahus kun sitä ei ole aikuisten koossa, tuohan olisi ollut aivan täydellinen asu.

Lopulta valitsin tämän violetin peruukin ja lippiksen.Olin ajatellut käyttää  peruukkia tänään,mutten millään saanut lippistä pysymään sen päällä, joten lopulta peruukki jäi.kotiin.  Lippis sen sijaan on tosi hyvä, kanvaskangasta, ja käy muutenkin  kuin naamiaisasun kanssa.

Pelottavan näköisiä naamiaisasuja...Koska jo olin tuolla, kiertelin showroomissa, ja napsin muutaman kuvan asuista. Asut on pääasiassa suunniteltu ja valmistettu lapsille ja teineille,  ja vain pieni osa asuista on aikuisten kokoa.Viime vuonna otin tuolla monta kuvaa, mutta koska kokoelmat vaihtuvat vuosittain, oli taas paljon nähtävää.

Showroom  on valtava, ja otin kuvan vain muutamasta asuryhmästä.

Tänä vuonna pitää tietysti  olla Barbie -asuja.

Aika kivat..

Yrityskeskuksen aukiolla oli kaikenlaisia
juttuja lapsille

Tänään , varsinaisena purim-päivänä, kävin aamulla torilla Tel Avivissa, ja kerroin torin kahvikaupan barista Itaille etten ollut  nähnyt yhtäkään naamioitunutta ihmistä kaduilla. Itai sanoi että ehkä koska eilen illalla oli keskustan alueella ollut paljon katujuhlia. 

Kello oli jo 10.30 , tori oli täynnä ihmisiä koska lapsilla ei koulua ja monilla  vapaapäivä, mutta näin ainoastaan muutaman naamioituneen lapsen.Ilmapiiri ei vain ole yhtä iloinen kuin normaalisti purimina...

Sen sijaan kodin läheisyydessä.olevan yrityskeskuksen  keskusaukiolla oli purim-tapahtuma lapsille. Minulla oli asiaa  erääseen kauppaan keskuksessa, joten kävin samalla katsomassa  mitä tapahtumaa oli järjestetty .

Paljon lapsia naamioasuissa, mutta ei mielenkiintoisia naamiaisasuja aikuisilla,  kuten yleensä.

Kasvomaalauspisteeseen oli pitkä.jono.

Kaupassa tällä tytöllä oli nätti naamiaisasu.