Kunnon sadepäivä ja hieman tietoa Tel Avivista

Tänään on ollut tosi sateinen ja tuulinen päivä,ja jopa hieman viileämpää.Olen oikein nauttinut tästä ilmasta, ja en voinut tajuta miten ympäristösuojeluryhmäni kokous tänä iltana peruutettiin vain ilman vuoksi!! Mutta huomenna ovat sateet jo häviämässä ja viikonlopuksi on luvattu täällä rannikon puolella peräti 31 astetta,joten taisi jäädä minitalveksi tämä…Tuosta kuvasta,jonka otin ikkunastani iltapäivällä, voi varmaankin nähdä että puut ovat hieman tuulen tuivertamia.

Kuvasin tänään taloa,jota olen jo kauan halunnut kuvata.Tässä on yhdistetty vanhaa ja uutta.Tuo valkoinen korkeampi rakennus on rakennettu kiinnin näihin vanhempiin,restauroituihin taloihin,ja tulos ei ole hullumpi.

 Samalla kadulla on tällainen vanha aika rähjääntyneen näköinen talo,johon oli ilmestynyt tuollainen kyltti.Siinä kai haetaan sijoitusryhmää,jotka sijoittaisivat talon korjaamiseen.Viereinen talo oli vieläkin rähjäisemmässä kunnossa,mutta siihen ei vielä ollut tällaista kylttiä ilmestynyt.

 Tel Avivissa oli muuten yli 4000 niinsanottua Bauhaus-tyylistä rakennusta. Bauhaus oli Walter Gropiuksen Weimarissa vuonna 1919 perustama arkkitektuuri-ja taideteollisuuskoulu.Tel Avivin  Bauhaus-taloista on onneksi iso osa jäljellä.Tel Avivin Bauhaus-talot syntyivät kun saksanjuutalaiset arkkitehdit muuttivat tänne natsismin noustua valtaan. Tel Avivissa on maailman suurin kokoelma Bauhaus-tyylisiä taloja,minkä vuoksi kaupunki on Unescon maailmanperintöluettelossa.

 Tel Avivia kutsutaankin “valkoiseksi kaupungiksi”. Nämä kolme Bauhaus-talo kuvaa eivät ole minun ottamiani.Suunnitelmissa onkin joskus mennä niitä kuvaamaan…

Mitä en omista haaste ja pari taloa täältäpäin...

Kukkiva fiikuspuu

Mia Chilen peikkokukkulalta keksi tällaisen kivan haasteen,jossa kerrotaan mitä EI omista.Helpompihan on kirjoittaa siitä ,mitä omistaa,joten tässä piti miettiä hieman enemmän. Mian lisäksi myös Leena Lumi haastoi minut tähän.

1. En omista televisiota.Ennen kuin muutin tähän asuntoon vähän yli vuosi sitten kävivät varkaat eksän vanhempien pihalla olevassa varastossa,jonne ihan uudet elektroniikkatavaramme oli säilötty,kun lähdimme Venezuelaan vuonna 04. Alussa harmitti ihan hurjasti etenkin uuden television häviäminen(sehän oli vain maannut siellä varastossa mutta oli uusi vaikka vuosia oli välillä vierähtänytkin ja se oli vähän outdated,mutta uusi se oli silti) Pian huomasin,että tietokone on ihan mainio telkkarina ja uutta en ole vieläkään hankkinut.
2. En omista sängyn päiväpeittoa,vaikka itseasiassa kyllä minulla sellainen on,mutta se on Suomessa pojan asunnon varastossa.Piti tuoda se kesällä,koska pidän siitä,mutta sitten olisi joutunut karsimaan kaikkia muita juttuja ja eihän se käynyt....Kai pitää hankkia uusi jostain...
3. En omista autoa,vaikka omistan kahden maan ajokortit. Vuosia sitten tapahtuneen pienen onnettomuuden jäljiltä on jäänyt jonkinlainen pelko.Tässä maassa,etenkin täällä maan keskiosassa, on aivan liikaa autoja,enkä halua olla yksi lisää täällä saastuttamassa...

4. En omista parveketta,mikä on suurin miinuspuoli tässä asunnossa.Voi kun olisi parveke! Parvekkeen sijaan olohuoneen puistoon päin oleva "seinä" on kuvassa oleva,siis lasipaneelit,ja tuon lasin takana tuollaiset liikutettavat sälekaihtimet,ja sen takana kaidin, joten kai tämä jonkunlaisesta parvekkeesta käy jos avaan tuon koko jutun.Alussa en pitänyt lainkaan siitä,että oli tuollaiset tummaruutuiset lasipaneelit,mutta taidan olla tottunut niihin tässä vaiheessa.

5. En omista mikroaaltouunia.Sekin varastettiin,kuten televisio. Mutta vuosi sitten ostin uuden,ja se ei toiminutkaan. Tai siihen syttyi valo ja se piti ääntä,mutta se ei toiminut. Monet puhelinsoitot myyjälle eivät auttaneet, sillä he eivät suostuneet hakemaan sitä (olin tilannut netistä,se tuotiin kotiin) . Hankala olisi ollut kantaa sitä bussissa sinne kauas korjauslabarotorioon,joten juttu siirtyi ja siirtyi.Ja kas,eräänä päivänä huomasin,etten tarvitsekaan mitään mikroaaltouunia,joten hankkiuduin vihdoinkin eroon laitteesta,joka ei koskaan edes toiminut.

Tähän haasteeseen piti kirjoittaa 7 kohtaa ,mutten vain keksinyt enempää. Ja haaste menee eteenpäin Arleenalle,Karoliinalle ja Pikkujutulle

Kävelin iltapäivällä Tel Avivin keskustassa asioilla.Matkalla ohitin tämän upean Pagoda-talon,joka on rakennettu vuonna 1924 ja se restauroitiin joitakin vuosia sitten.Kuvakulmani ei ollut parhain mahdollinen,mutta tämä talo on kertakaikkiaan kaunis!

Lähellä Pagoda-taloa restauroitiin toista vanhaa taloa. Niistä tulee kauniita restauroinnin jälkeen mutta asunnot niissä maksavat miljoonia.

Sunnuntaiklassikko 1.11.09

Katselin tässä eräänä iltana elokuvaa "My Sister's Keeper" kun kesken elokuvaa kuulin kappaleen,jonka vuoksi oli pakko pysäyttää elokuva ja etsiä tietoa kappaleen esittäjästä.En ollut varma oliko esittäjä mies vai nainen..Selvisi,että kappaleen esitti laulaja nimeltä Little Jimmy Scott.

Jimmy Scott syntyi vuonna 1925 Clevelandissa, ja sairastaa perinnöllistä Kallmannin syndroomaa,joka jätti hänet normaalia lyhyemmäksi.Sairauden vuoksi hänelle ei kehittynyt äänenmurrosta,mikä selittää hänen erikoisen äänensä.Scott unohdettiin moneksi vuodeksi;hän työskenteli sairaalassa sekä hotellin hissipoikana, kunnes ura lähti uuteen nousuun 90-luvulla.Jotkut ehkä muistavat hänet sarjasta "Twin Peaks"

Elokuvassa esitetty kappale oli nimeltään "Heaven" ,jota en löytänyt netistä;sen sijaan sieltä löytyi allaoleva kappale "When did you leave Heaven".

Lisää klassikkoja löytyy täältä..

Vihdoinkin ehkä talvi?

Tänään aamulla satoikin jo kunnolla ja ensi viikoksi on luvattu viileämpää säätä,jippii!! Olin unohtanut sateenvarjon kotiin ja jouduinkin ostamaan uuden halpasontsan;muuten olisin ollut kuin uitettu koira! Sateesta huolimatta oli lämmintä, yli 25 astetta,mutta näin myös täysiin talvivaatteisiin tälläytyneitä ihmisiä….Ylläolevassa kuvassa näkyy torin viereinen kävelykatu,jossa tiistaisin ja perjantaisin käy hurjasti ihmisiä käsityöläistorin vuoksi. Nyt siellä kulki ihmisiä vain harvakseen,ja kahvilakin oli ihan tyhjillään….

Torikin oli tyhjillään,vaikka on torstai, viikonloppua edeltävä päivä,jolloin ihmiset tekevät paljon ruokaostoksia ja tori yleensä on täynnä. Onneksi suurin osa torin alueesta on jotenkuten katettu sateen ja auringon vuoksi.

Kodin viereisessä kaktuspuistossa oli uudenlaista taidetta.Kaupungin taideyhdistys järjestää siellä joka vuosi tähän aikaan vuodesta näyttelyn. Näyttelyn teema tänä vuonna oli “piikit” mutten löytänyt niitä ihan jokaisesta teoksesta.

Kaikissa töissä oli kokonaan tai osittain käytetty kierrätysmateriaaleja. Aika hyvin sopivat nuo teokset kaktusten joukkoon….

edit: 30.10 klo 10 aamulla...ihanaa, yöllä satoi ja äsken satoi,oikein kunnolla:-) Menin ulos viideksi minuutiksi sateenvarjo mukana ja silti vaatteet kastuivat kunnolla. On kyllä odotettu tällaista sadetta,mutta kaikissa paikoissa ei ole sateen tuloa mietitty etukäteen:Natanian kaupungissa kadut lainehtivat vedestä ja Herzlian kaupungissa vettä pääsi sairaalan sisään....

Edelleenkin sataa….tässä oli vielä joitakin tunteja sitten risteys mutta nyt…..näin käy,kun tiedetään että tulee sadetta mutta ei valmistauduta siihen,eli veden ulosmenoaukot tietenkin tukossa…..Kuva lehden nettisivuilta.

Koira tuli taloon….vuosi sitten

Vuosi sitten tuli koira taloon. Olin kauan miettinyt koiran hankintaa;Suomessa lemmikkinä oli kissa,koska koiran hankkiminen silloin oli mahdotonta.Muistin myös äitini ihanan pienen koiran, Bingon.. Mietin todella kauan:hyviä ja huonoja puolia,ja minkälaisen koiran hankin. .Selvää oli ainakin se,että ottaisin koiran koirien löytötalosta.

Pohjoisessa asuessani vuokraisännälläni oli jonkun aikaa pieni koira, sekarotuinen kääpiöpinsseri,ja koska hänen ukrainalainen tuontivaimonsa ei kauheasti pidä koirista, oli pieni Jimmy usein luonani,lopuksi niin,että Jimmy vietti puolet ajastaan vuokraisännän luona ja puolet minun luonani.Ihastuin siihen pieneen olentoon totaalisesti. Kun vuokraisäntä päätti,ettei hän voikaan pitää koiraa(tässä esimerkki,mitä tapahtuu,kun koiran hankintaa ei mietitä loppuun asti).Itse en silloin voinut sitä ottaa, sillä olin muuttamassa tänne keskiseen Israeliin ja kaikki oli vielä aika auki.Jimmy onneksi kuitenkin löysi hyvän kodin:-)

 Bambin löysin lehden internetsivujen kautta: perjaintaisin  koirien löytökodit ja järjestöt julkaisevat tietoja ja kuvia adoptoitavista koirista. Näin Bambin kuvan ,soitin,ja pian Bambi ilmestyikin tänne, puolen vuoden ikäisenä pentuna. Alussa kaikkea piti kokeilla hampailla,mattoa, tuolia, kirjoja,mutta oppi sitten jossain vaiheessa,ettei sellainen käy,ja tänään osaakin käyttäytyä ihan hyvin. Ihanan seurallinen ja energinen koira, haukkuu kuin iso koira vaikka painaa vain 6 kiloa! Vaatii aika paljon huomiota mutta on oppinut myös hyväksymään sen,ettei sitä tule koko ajan. Tästä koirasta on tullut kovin rakas!

Tietokoneellani oli yksi ainoa ja ei erityisen selkeä kuva Jimmystä, Se,kuten Bambi, on sekarotuinen kääpiöpinsseri,mutta ei lainkaan  siro, korvat eivät pystyt kuten Bambilla, ja häntä ei ole kippura.

Vesiongelmia

On joitakin asioita, joita kaipaan erityisen paljon Suomesta,ja yksi niistä on vesi,tai oikeastaan sen saatavuuden helppous. Tämä muistui mieleeni parisen päivää sitten,kun asuintaloni lämminvesiputki hajosi,ja talossa ei tällä hetkellä ole lämmintä vettä lainkaan. Pums, tupahti ylimääräinen yli 200 euron lasku, ja eilen pitikin sitten pulittaa osa tuosta rahasta,että saadaan laitettua uusi putki.Vanhassa putkessa on vielä sekin ongelma,että siitä tippuvat vesijämät menevät hissikuiluun,miten näin tapahtuu,on minulle täysi mysteeri....Uuden vesiputken saanti voi kestää päiviäkin, sillä ennenkun kaikki ovat maksaneet oman osansa, ei kai uutta putkea saada...

Kuuman veden saannin estyminen ei minulle ainakaan ole mikään ongelma.Suurimman osan vuodesta täällähän on lämmintä ja silloin kyllä käytän mieluummin kylmää kuin lämmintä vettä suihkussa käydessäni. Viimeksi taisin ottaa kuuman suihkun joskus viime talvena. Tässä talossa kaikki asunnot maksavat saman hinnan lämpimästä vedestä,ja sillä ei ole väliä,onko asunnossa 4 vai 1 henkilö,eli minä siis käytän minimaalisen vähän lämmintä vettä verrattuna johonkin lapsiperheeseen. Mieluiten ottaisinkin oman kuumavesisäiliösysteemin,josta maksaisin käytön mukaan,mutta tässä talossa se ei ole mahdollista.

Veden kanssa on viimeisten vähäsateisten talvien johdosta muutenkin voimassa sääntely. Vettä saa käyttää per henkilö vain 2½ kuutiota kuukaudessa, muuten tulee sakkoa. Niinpä otan lyhyitä suihkuja, yritän muistaa käyttää vihannesten huuhteluvettä kasvien kasteluvetenä,kierrätän osan vedestä ja niin edelleen. Nyt pitää vain toivoa,että tulisi kunnolla vettä tulevana talvena!

Edit: Kaikissa taloissa ei tietenkään ole näin.Kun tämä talo rakennettiin 35 vuotta sitten, tämä systeemi oli ok,nykyään ei tällaista käytetä vaan taloissa asuntokohtaiset mittari,aurinkopaneelit, jne.. Tulin siihen tulokseen,että tässä talossa ei myöskään oltu otettu minkäänlaista vakuutusta, ja tämä sitten oli tulos-kuumaa vettä ei ole vieläkään......

Retkellä pohjoisessa

 Olin tänään retkellä pohjoisessa,.Retkelle minut oli kutsunut järjestö,jonka parissa teen joskus vapaaehtoistyötä,ja tämä retki oli tarkoitettu kaikille alueeni vapaaehtoisille.

 Kävellessä tapaamispaikalle ohitin tämän pienen japanilaistyylisen puiston. Illalla auringonlaskun aikaan paikka on tosi suosittu erityisesti morsiusparien kuvaamispaikkana.

Ensimmäinen pysädyspaikka oli Israelin sähkölaitoksen pääpaikka, missa näimme ja  saimme tietoa siitä, miten sähköä tuotetaan.

 Sieltä jatkoimme Zichron Yaakov nimisen kaupungin vieressä olevaan puistoon,joka on pystytetty paroni Edmond de Rothschildin muistoksi. Paroni Edmond ja hänen vaimonsa Adelaide on myös haudattu puistoon. Puisto on suuri, ja koostuu itse asiassa monesta pienestä, erillisestä puistosta,kuten ruusupuistosta, palmupuistosta, yrttipuistosta ja niin edelleen. Ehdimme nähdä vain osan puistosta.Daaliat kukkivat kauniisti ja ruusut taas näyttivät hieman nuutuneilta.

 Yhdessä puiston portissa oli Rothschildien vaakuna: Concordia,Industria, Integritas

 Eniten pidin yrttipuistosta, joka on pystytetty alunperin näkövammaisia varten,jotta nämä pystyisivät haistella ja tunnistella näitä yrttejä. Yrttejä olikin suuri määrä,osa tunnettuja ja osa vähemmän tunnettuja. Kokeilin ja maistoin melkein kaikkia…..

 Vasemmassa yläkulmassa oleva kasvi on curry. Kuvien pitäisi suurentua klikkaamalla.

Japanilainen kalalammikkoPuistosta  jatkoimme Haifan kaupunkiin,jossa pääkohteemme oli ongelmanuorten sisäoppilaitos. Laitoksessa on tällä hetkellä 90 12-18 vuotiasta nuorta,joiden joukossa on huostaanotettuja, hyväksikäytettyjä ,huonoista sosioekonomisista oloista tulevia  tai muuten käyttäytymishäiriöisiä lapsia ja nuoria. Siellä tehdään kaikki,jotta  nuoret sieltä päästyään sopeutuisivat normatiiviseen elämään. Pieni osa  nuorista kärsii mielenhäiriöistä ,eivätkä koskaan tule sopeutumaan täysin normaaliin elämään. Nämä nuoret ovat erillisessä rakennuksessa ja heille pyritään järjestämään 18-vuotiaina paikka hostellissa sekä jonkunlainen työpaikka. Laitoksessa on koulu, mutta ne,jotka siihen pystyvät, käyvät normaalia koulua. Jos jollakulla on tietynlainen lahjakkuus, sitä pyritään tukemaan. Paikka ei myöskään ole täysin suljettu;lapset ja nuoret voivat pyytää lupaa 20-minuutin poissaoloon.

Ylläoleva seinä on uudesta tyttöjen asuntolasta.Kävimme katsomassa yhtä tyttöjen asuntoa,tosi siistin näköistä.,Paikka onkin viimeisten vuosien aikana saaanut paljon lahjoituksia,jotka mahdollistivat uusien rakennusten pystyttämisen.

Lopuksi kävimme syömään lounaan eräässä kibutzissa ja palasimme takaisin kotiin.