Värikäs viikko

Tällä viikolla on ollut tosi lämmintä, ja kosteusprosenttikin on noussut, mikä tekee lämpimästä vieläkin lämpimämmän, Tiistaina tosin oli todella miellyttävä , hieman tuulinen sää, mutta keskiviikkona tuntui taas liian lämpimältä.  Niin ajatteli Kai mopsikin, joka jämähti tähän ruohikkoon  eikä millään halunnut mennä tästä pois.  Kai on saman kadun naapurin Evelynin koira , ja olen välillä vienyt Kaita ulos koska Evelyn oli pahassa leikkauksessa , eikä itse pääse vielä viemään Kaita ulos; tytärkin on pitkät päivät töissä jne.  Aika hassun näköinen Kai tässä kuvassa ;D  

Muutama viikko sitten huomasin että kotikadun loppupäässä olevan L-muotoisen talon pihan jakarandat oli kunnolla leikelty ,  ja kaikki pensaat poistettu.  Kun ihmettelin moista operaatiota niin selvisi että tässä talossa alkaa parin kuukauden kuluttua suuri remontti, jossa 4 kerroksiseen hissittömään rumaan taloon lisätään pari kerrosta, hissit, asuntoihin parvekkeet ja turvahuoneet , ja rakennus tietysti saa uuden hienon ilmeen. Takana on samanlainen rakennus,  mutta asukkaat siellä eivät päässeet yhteisymmärrykseen,  joten sinne ei tällaista vielä tehdä. Tämän talon asukkaillehan ei uudistus maksa mitään,  paitsi että asumiskustannukset nousevat sitten kun talo on valmis.  Minä asun 7-kerroksisessa  hissitalossa,  joten siihen ei  ,harmi, tehdä mitään tällaista.

Tällä viikolla jouduin myös menemään asioimaan kaupungintaloon, sillä kauhistuksekseni huomasin että kaupunkiverolaskussani oli oman nimeni kohdalla jonkun pariskunnan nimi,  vaikka asunnon numero oli oikein ja sotutunnukseni siitä oli oikein. Hieman tuli paniikki , sillä miten ihmeessä asuntoni laskussa voi olla muiden ihmisten nimi ... No kaupungilla, pitkän odotuksen jälkeen ,  selvisi että se oli heidän virheensä...Onneksi huomasin. Kaupungintalon aulassa on upea vihreä  kasviseinä,  joka ei kyllä lainkaan pääse oikeuksiinsä tässä puhelinkuvassa. 

Värikäs -sana tuolla otsikossani viittaa tämän viikon Pride-viikkoon, joka kulminoituu perjantaina suureen ja värikkääseen paraatiin , sekä juhlimiseen. Kaupunki on koristeltu sateenkaarilipuilla ,  ja Cucu-hotelli  on  koristellut hotellin etusivun oikein kunnolla. Muuten ,huomaatteko nuo ilmapallot kuvassa? Ne on tehty keramiikasta,  ja kuuluvat tämän värikkään hotellin vakiovarustukseen.

Sateenkaariliput liehuvat kaupungin pääkaduilla.  

America-ravintolassa sen sijaan oli tällainen lippu. Istutuslaatikoissa on mansikoita, ja aina kuten menen ohitse tekee mieli mennä napsimaan tuosta muutama....

Lopuksi värikäs kuva  Punaisenmerestä   , jossa eksä kävi napsimassa kuvan sukeltaessaan siellä pari viikkoa sitten,  Ihan mielettömän upean näköistä. 

Jo tuli kesäkuu

Kesäkuun alun random postaus;D

Tuli kesäkuu ,ja samalla lämpimämpää , tai ehkä hieman kosteampaa.  Eilen katselin Tel Avivin pääbussiaseman filipppiiniläisessä ruokamarketissa Filippiineiltä tuotuja jäätelöitä , ja mietin että maistuisi tällä säällä.  Mielenkiintoisia makuja oli tuotu tuonne; tässä  ylempänä violetista jamssista valmistettua jäätelöä , alempana Banoffee piirakka-jäätelöä. En ostanut , ihailin vain..olivat muuten tosi tyyriitä, puolentoista litran pakkaus  12,5 euroa.

Oli myös avokaadojäätelöä kahvilla, sekä Macapunojäätelöä. Macapuno on jonkinlainen kookosmutantti, joka myös on normaalia kookosta makeampi. Avokaadojäätelöä muuten on helppo tehdä; eikä ihme kun avokadon rakenne on pehmeän rasvainen.

Tämä ei varmaankaan ollut minkään virallisen tahon laittama kyltti..vaikka lähellä  on lääkekannabiksen jakelupaikka..

Ihailin kangaskauppakadulla kangaskaupan ikkunassa olevia leninkejä . Yleensähän nämä leningit mainostavat kankaita eivätkä ole sellaisia joihin voisi pukeutua.

Tässä on toisen kangaskaupan ikkuna leninkeineen.

Kangaskauppojen lähellä kuoriutui äskettäin kunnostettu vanha rakennus. On aina niin hienoa nähdä miten rähjäisestä vanhasta talosta saadaan tehtyä sellainen mikä se oli alkujaan. Näiden vanhojen talojen kunnostusprosessit on tarkkaan määritelty kaupungin puolesta. Samalla katutasossa olevat kaupat (suurin osa kangaskauppoja) saivat yhtenäisen ilmeen.

Kunnostetun talon kulma kangaskauppakadulta katsottuna.

Tästä viereisen talon kunnosta (tärähtänyt kuva) voi nähdä millaisessa kunnossa vanha talo oli ennen kunnostusta.

Nämä kivan värikkäät pullot , joiden alakautta voi laittaa pulloon kynttilän,  olivat Daliyat al-Karmelin druusikylässä ,jossa kävin muutama viikko sitten.

Kaunista ja mahdollisimman lämmintä kesäkuuta kaikille:)

Toukokuun loppua

Hyvää toukokuun loppua. Täällä on ollut lämmintä ja liekkipuut alkoivat kukkia joitakin päiviä sitten. Vielä viikko sitten katselin puita enkä nähnyt kukkia ,ja nyt... Liekkipuun kukkien väri on ihan huikea! Täällä kuun loppua vietetään  Shavuot-juhlan merkeissä ,ja sen ruokapuolesta enemmän täällä. Shavuot-pyhään ei kuulu liha, ja jos joku kehtaa tulla huomenna grillaamaan ikkunani alle puistoon niin soitan heti kaupungille , ja pyydän lähettämään jonkun.  Pari vuotta sitten,  ennenkuin puistoon laitettiin "Ei saa sytyttää tulta" -kyltit,  kävi niin  että jotkut tosiaankin tulivat grillaamaan lihaa puistoon.

Joitakin päiviä sitten lähellä olevien  toimistotalojen atriumpihalle  oli pystytetty ruokatori. Kävin katsomassa sitä Bambin ulkoilukierroksella.

Billien kukkakaupassa oli kaikenlaisia syötäviä kasveja ruukuissa, sillä Shavuot on myös sadonkorjuujuhla.

Mukavaa toukokuun loppua:)

Edit:Tämä kuva on otettu  juuri äsken, keskiviikkona, ikkunani kautta.  En mennyt puistoon kävelyttämään Bambia, mutta takaisin tullessa näin pari aikuista miestä ja lasta puiston reunalla (ihan talojen edessä!) grilleineen, näköjään lukutaidottomia ihmisiä;D  Soitin heti kaupungin päivystysnumeroon, ja lupasivat lähettää tuonne jonkun. Soitostani on pian kulunut tunti,enkä nähnyt että joku olisi tullut kaupungin taholta, mutta katselin  nyt uudestaan ikkunasta,ja olivat korjaamassa grilliään pois, joten kaiketi siellä kävi joku kaupungin  taholta:)

Etelään päin

Huono kuva auringonkukkapellosta kun piti kuvata sisältä, huonossa valaistuksessa.
Eilen etelässä  näimme auton ikkunasta kymmeniä auringonkukkapeltoja ,mutta aina  liikkuvasta 
autosta...

 Olen täällä aiemmin kertonut  Israelin traumakeskuksen tapahtumista,  joissa olen ollut mukana, kiitos siellä työskentelevän ihanan ystäväni. Tällä kertaa hän kutsui minut mukaansa pienelle eteläiseen Israeliin suuntaavalle matkalle, jonne hän aikoi viedä ulkomaalaiset harjoittelijatytöt (yksi Kanadasta ,toinen  Brasiliasta ja kolmas Venäjältä).  Eteläinen Israel on jäänyt minulle hieman tuntemattomaksi , toisin kuin pohjoinen Israel jossa asuin hieman yli vuoden.  

Lähdimme hyvin aikaisin liikkeelle,  ja ensimmäinen pysähdys etelässä oli aamiaista varten. 

Aamiaispaikasta matkasimme Ofakimin kaupunkiin , ja siellä olevaan keskukseen , jota Natal ylläpitää. Ofakim on vajaan 30 000 asukkaan vaatimaton periferiakaupunki, joka onnettomuudekseen on muutaman kilometrin päässä siitä näkymättömästä rajasta,  joka määrää mikä periferiakaupunki saa valtion tukea  ja mikä ei.  Tämä on aika epäreilua sillä Ofakim on saanut oman osuutensa Gazasta tulevasta ohjussateesta. Ofakim on vuosia kärsinyt suurista työttömyysluvuista ja matalapalkkaisista työpaikoista , mutta kun kaupunkiin tuli juna-yhteys,  paransi se kaupungin asemaa , ja uusia rakennusprojekteja on tännekin tulossa ,sillä asunnot ovat täällä edullisia , ja junalla pääsee kauemmaksi töihin.

Keskuksessa tapasimme sen vetäjän,  Yahaloman,  (nimi tarkoittaa jalokiveä) joka on uskomaton pakkaus. Yahaloma toimi lähes 30 vuotta lentokonemekaanikkona armeijassa , ja on aina toiminut vapaaehtoisena muita auttaen, mutta kun hänen kotinsa viereen iskeytyi ohjus, tarvitsi hän itsekin apua, ja hän löysi Natalin kliinisen yksikön kaupungissa. Ofakimiin tuli aiemmin (ja vieläkin välillä) jatkuvasti ohjuksia  , mikä traumatisoi ihmisiä,  ja vaikka tilanne rauhoittuu  on trauma pinnalla ellei sitä hoideta.  Koska valtio ei avusta Ofakimissa tällaisia palveluita , jää se Natalin ja muiden järjestöjen hoidettavaksi. Yahaloman vahvuutena on  vahvuus vastoinkäymisissä, ja  hän päätti että jos valtio ei auta niin apu tulee heistä itsestäään. Hän kiersi ympäri kaupunkia , koputti oville ja päätti että kaupunkilaiset eivät ole uhreja vaikka ohjuksia tuleekin kaupunkiin.  Kun Natalin keskukseen Ofakimissa etsittiin vetäjää,  Yahaloma oli luonnollinen valinta siihen tehtävään. Minua ilahdutti myös se että Yahaloma on kuuluu Woman Wage Peace-järjestöön. (linkin takana Yahaloma kertoo itsestään, englanniksi) Vaikka ohjuksia nyt tulee vain harvakseen (toivottavasti näin jatkossakin) niin asukkaista koottuja vapaaehtoisryhmiä koulutetaan jatkuvasti , jotta he olisivat valmiita kun tilanne sen vaatii. Monet kaupungin asukkaat kärsivät traumaperäisistä stressihäiriöistä, ja  he saavat siihen apua keskuksessa.

Emme kierrelleet paljon Ofakimissa, mutta se mitä näimme auton ikkunasta oli suurimmaksi osaksi tätä: saman muotin mukaan tehtyjä tylsiä rakennuksia eikä paljon muuta.

Ofakimista jatkoimme Sderotin kaupunkiin, joka on kaikista lähimpänä Gazaa,  ja se kaupunki joka on eniten kärsinyt ohjuksista.   Sen vuoksi Sderot onkin saanut muita kaupunkeja enemmän valtion tukia ja avustuksia , mutta aina ei ollut näin.  En ollut ennen käynyt Sderotissa , ja odotin näkeväni hieman Ofakimin tapaisen kaupungin, mutta jo  kaupungin sisääntulossa huomasi että kyseessä oli  erilainen kaupunki: näytti siistiltä ja kauniilta.

Kaupungin sisääntulon kohdalla on uudehko kauppakeskus, ja kivan näköistä liikenneympyrää oltiin juuri laittamassa parempaan kuntoon kun ajoimme siitä ohi. Juna-asema on kaupungin sisääntuloa vastapäätä , ja sinne pääsee helposti kadun alaisen tunnelin kautta.  Erikoista Sderotissa (kiitos ohjusten...)  on se että  juna-asema on tien alapuolella, ja se on tietenkin ohjussuojattu.

Sderotissa pistää silmään myös  jokaisen bussipysäkin kohdalla oleva ohjussuoja , eli tuo pieni vaalea rakennus.

Tämä kiinnitti huomiomme (auton ikkunasta..) vanhan talon seinällä..  Sderotissa huomasimme että siellä on menossa kunnon rakennusbuumi: uusia kaupunginosia nousee siellä sun täällä.

Meidän määränpäämme Sderotissa oli keskus jossa hoidetaan Sderotin asukkaiden  post-traumaattisia stressihäiriöitä , ja niitä riittää tässä kaupungissa.  Keskus on samassa paikassa kuin opiskelijoiden konttiasunnot. Aika kivan näköiset muuten nuo konteista tehdyt asunnot, ainakin ulkoapäin.

Kuulimme keskuksen toiminnasta huoneessa, jossa  terapiaan kuuluvat myös eläimet. Näiden pitkäkarvaisten marsujen lisäksi oli kaneja,  lintuja, käärmeitä (sain pidellä pythonkäärmettä!) ja muita jyrsijöitä,  sekä yhden terapeutin ihastuttava Jack Russel koira,  joka tulee keskukseen "töihin". Eläimet auttavan lapsia käsittelemään stressioireita.  Keskusta rahoitti ennen Natal, mutta nykyään raha tulee valtiolta, toisin kuin Ofakimissa.

Kävimme katsomassa myös uudehkoa, lahjoituksen avulla rakennettua  leikkipuistoa, joka oli tietenkin ohjussuojattu kuten muutkin paikat tässä kaupungissa.  Kun kovaäänisistä kuuluu " punainen väri" , ( siellä ei kuulu sireeniä, sillä se stressaa  liikaa) lapsilla ja aikuisilla on muutama sekunti aikaa juosta käärmeen sisälle turvaan.

Käärmeen sisällä.  Se olisi voinut olla siistimmässä kunnossa...

Tämäkin on ohjussuoja.

Sitten oli aika jättää Sderot taaksemme , ja ajoimme Sderotin lähelle paikkaan,   josta voi nähdä Gazan talot.  

Viimeinen etappimme matkalla oli Kedman nuorisokylä  , joka näytti aivan kibbutsilta. Se olikin aikoinaan perustettu kibbutsina, mutta on jo vuosia toiminut nuorisokylänä, jossa asuu ja opiskelee nuoria jotka ovat pudonneet pois opetusjärjestelmistä , tai muuten vaarassa joutua väärälle tielle. Natal on kustantanut  tyttöjen valokuvaterapiakurssin, ja tulimme valokuvanäyttelyn avajaisiin. Siellä oli hienoja töitä, ja tosi lahjakkaita tyttöjä , jotka toivottavasti onnistuvat elämässään; kiitos nuorisokylän. 

Sitten olikin jo aika lähteä kotiinpäin;  oli jo melkein ilta.  Matka etelään olikin hyvin avartava matka.

Korkeita paikkoja ja liljoja

Jo pitkän aikaa olen ihaillut näitä kukkia kodin viereisen  puiston muistomerkin ympärillä.  Ovat kauniita, ja lopulta päätin ottaa niistä muutaman kuvankin, ennenkuin kuihtuvat kokonaan pois.

Niitä on myös keltaisena samassa paikassa.

Päivänlilja , joka on saanut nimensä siitä että kukka elää vain päivän. aamusta iltaan. 

Kaunista.

Viime viikolla kävimme Annelin kanssa ihmettelemässä miltä kaupunki näyttää ylhäältä päin.   Kaikki näytti 49. kerroksesta katsottuna lilliputtimaiselta.

Tässä kuvassa näkyy sekä Välimerta että osa Saronan puistoalueesta.

Täällä on ollut tänään taas tosi lämmintä  mutta onneksi oli aika kuivaa.  Lauantaina jopa satoi, mutta täällä omalla alueellani sadetta tuli ehkä 2 minuutin ajan.  Puhdisti  kuitenkin kivasti ilmaa.  

Suomi designia Jaffassa

Tänään täällä vietettiin "Finnish Design in Israeli Homes" -näyttelyn avajaisia Jaffassa, arkkitehtien talon galleriatiloissa.  Näyttely on osa satavuotiaan  Suomen juhlallisuuksista ulkomailla,  ja oli Suomen suurlähetystön järjestämä.

Tavarat ovat  lainassa täällä asuvien suomalaisten kodeista , tai  israelilaisilta joilla on suomalaista designia kotonaan.

Näyttely oli tosi hienosti järjestetty.

Tulin aikaisin jolloin ihmisiä oli vielä aika vähän, mutta ei niin suuri tila täyttyi todella nopeasti; näyttelyn avajaisiin tuli hurjan paljon ihmisiä.

Muumeja , tottakai;D

Suomi-esitteitä oli jaossa gallerian alakerrassa.

Tässä ei näy kaikki seinällä olevat Marimekko-mekot, mutta meille kerrottiin että Marimekon Iloisen Takin  oli näyttelyyn lainannut  100-vuotias Ruth Dayan, legendaarisen Moshe Dayanin ensimmäinen vaimo. 

Tosi kivaa oli nähdä tuolla myös äitiyspakkaus;oletan että se oli tullut suurlähetystöön  näyttelyä varten.

Herkkujakin oli tarjolla; mm. minikokoisia karjalanpiirakoita, nam:)  Näyttely on onneksi avoinna yleisölle muutaman viikon ajan, niin että myös ne jotka eivät tänään päässeet voivat sen nähdä.