Museopäivänä pitää kyllä käydä museossa....

Kansainvälistä museopäivää vietetään aina toukokuun 18.päivänä,mutta täällä sen vietto siirtyi seuraavaksi eli 19. päiväksi,koska sunnuntaina vietettiin Lag Baomeria. Ja kun museoihin on ilmainen sisäänpääsy,on se erinomainen syy käydä taas museossa.Olin suunnitellut meneväni iltapäivällä ensin Eretz Israel-museoon ,ja sen jälkeen Tel Aviv-museoon,mutta kiertely tuossa ensimmäisessä museossa ystävän kanssa  kesti niin kauan,etten sitten jaksanutkaan jatkaa toiseen museoon.Kuva on otettu museoalueen korkeasta kohdasta ja siinä näkyy Tel Avivin pilvenpiirtäjiä;suomalainen kirjasto on muuten oikeanpuolisten tornitalojen lähellä.

Museon alue on puistomaista ja siellä on monta eri rakennusta,joissa eri näyttelyitä;osa pysyviä ja osa väliaikaisia.Meitä kiinnosti muutama väliaikainen näyttely,mutta koska en ollut aiemmin tuolla ollessani käynyt jokaisessa pysyvässä näyttelyssä,päätimme nyt mennä katsomaan nekin läpi.

Aika kivoja oli nuo postiautot ennen....

Samassa rakennuksessa postimuseon kanssa oli kaksi erilaista luontokuvanäyttelyä: toinen oli Lontoon Natural History-museon ja BBC:n järjestämän kilpailuun osallistuneiden kuvia,kun taas toinen luontokuvanäyttely oli täkäläisten luontokuvaajien näyttely.

Luontokuvia oli tuolla mahtava määrä ja ne olivat kyllä myös mahtavan upeita,joten otin muutaman kuvan kuvista.

Mahtava kuva!

Tässä Arto Raappanan Snowbird Suomesta

Karhukuvakin on otettu Suomessa, mutta kuvaaja on ruotsalainen Anton Lilja

Ulkomaisten luontokuvien jälkeen siirryimme katsomaan täkäläisiä luontokuvia...

Tämä oli mahtava. Pieni pöllö siinä puun rungossa ja  ensin ei melkein huomaa että siinä on muutakin kuin puuta...

Eniten innostuin koira ja sakaali-kuvasarjasta;arvatkaa kumpi on sakaali;D Sakaalit asuvat Yarkon-puistossa joen lähellä ja lähellä asutuksia,joten ovat tottuneet ihmisiin.Sakaalit löytävät puistosta tarpeeksi ruokaa;kalaa,jyrsijöitä,lintuja,kasveja ym.Eräänä aamuna valokuvaaja Moshe Prager (linkin takana upeita luontokuvia)meni puistoon kuvaamaan sakaaleja ja huomasi,että puistossa omistajineen kulkevat koirat ja sakaalit leikkivät keskenään.  Sakaalit on rokotettu (niille on pudotettu syöttejä,joissa rokote) joten mitään vaaraa heistä ei pitäisi olla koirille.

Luontokuvien jälkeen  menimme keramiikkarakennukseen,jossa on pysyvä näyttely.Keramiikkamuseossa on paljon nähtävää;täällä kaivauksista löytyneitä esineitä mutta myös jonkun verran muualta olevia keramiikkaesineitä. Keramiikkamuseossa käydään kattavasti  läpi keramiikkaesineiden historiaa.

Keramiikkarakennuksen ulkopulellakin oli keramiikkaa

Ja ihan lähellä hieno mosaiikkityö,joka on peräisin Bysantin valtakunnan ajoilta ja joka löydettiin Beit Guvrinin alueelta.

Sitten oli vuorossa kuparimuseorakennus,sekin pysyvä näyttely.Kävin tuon näyttelyn aika pintapuolisesti ohi,vaikka Timnasta eli kuningas Salomonin kaivoksista löydetyt kupariesineet ovatkin kiinnostavia.

Seuraavaksi oli vuorossa lasimuseon talo,sekin pysyvä näyttely.

Lasimuseon tiloissa on yksi maailman laajimmista antiikin ajan lasiesineiden kokoelma.Kokoelman vanhimmat lasiesineet ovat peräisin myöhäisemmältä pronssikaudelta.

Menimme tutkimaan museoalueen uusinta rakennusta,mutta se olikin opetustarkoitukseen tehty.

Eli jatkoimme rakennukseen ,jossa on  Woven Consciousness-tekstiilinäyttely,joka on väliaikainen näyttely ja koostuu modernista israelilaisesta tekstiilitaiteesta.Kuvan punaisessa teoksessa tekstiilitaiteilija Ravit Cohen-Gat kertoo iso-isoäitinsä tarinan,joka naitettiin 11 vuoden ikäisenä  ja jonka elämä oli täynnä raskauksia ,keskenmenoja ja syntymiä.

Tämän virkkaamiseen on varmaankin mennyt rutkasti aikaa....

Jotkut teokset olivat sellaisia ettei uskonut niiden olevan tekstiileistä tehtyjä...

Tämä viehätti. Kankaaseen oli kirjailtu kokonainen tarina. Mietin että tuohon tekstin kirjailuun on mennyt hurjasti aikaa.

Sitten oli aika mennä alaspäin...

Viime kerralla museossa ollessani tämä osasti oli kiinni,joten nyt kun se oli auki  niin oli pakko mennä sinne...

Tuo alue koostuu vanhan ajan työpajoista,tässä leipomo

Tässä vaiheessa alkoi pikkuisen väsyttää ,vaikka paljon oli vielä näkemättä, Itse asiassa Eretz Israel-museon alueella voisi viettää kokonaisen päivän.....

Natal-paluu elämään

Kantakahvilani Sugarin vieressä on 5-kerroksinen,siistin näköinen talo,jonka ohitse olen usein kävellyt. Keraaminen laatta jossa lukee Natal hepreaksi,arabiaksi sekä latinalaisin kirjaimin,on usein osunut silmiini ja olen miettinyt että mitäköhän tuo tarkoittaa,;sen enempää siitä selvää ottamatta.

Sisäänkäynnin kohdalla oleva sininen postilaatikko on myös ihastuttanut.Kahvilassa sitten tutustuin Ifatiin,joka vastaa mm. Natal-järjestön ulkomaisista suhteista,ja jossain vaiheessa hän kutsui minut tutustumaan taloon ja sen toimintaan. Muutama viikko sitten kävinkin tutustumassa Nataliin.Natal on vuonna 1998 perustettu järjestö,joka ylläpitää tätä kahvilan vieressä olevaa traumakeskusta,jossa hoidetaan ja autetaan sodan ja terrorin psyykkisesti vammauttamia ihmisiä.Joka kymmenes ihminen Israelissa kärsii post-traumaattisista oireista ja sitä varten Natal on olemassa. Natal-talossa opiskellaan myös traumatiedettä;yhteistyössä Tel Avivin yliopiston kanssa.

Natalin sisäänkäynnin vastapäisessä seinässä on vaikuttavan näköinen mosaiikkinen puuteos,jossa on käytetty paljon kierrätysmateriaalia.Lauri Recanatin (sama taiteilja on myös luonut ihanuuksia tähän hoteliin,josta kirjoitin viime vuonna) luoma teos symbolisoi ¨traumauhrien läpikäymää prosessia Natalissa.Päämääränä on ,että kuten puu,joka menettää oksiaan onnnettomuuden johdosta,mutta kasvattaa uusia oksia ,niin myös elämänhalunsa menettäneet traumauhrit löytävät itsestään voimia palatakseen elämään.Natal on muuten täysin apoliittinen järjestö,ja hoitaa täällä kaikkia väestönosia,uskontoon katsomatta. Natal on tähän mennessä hoitanut yli 130 000 aikuista ja lasta Israelissa,ja järjestöllä  on 150 mielenterveystyöntekijää ympäri maata.Natalin palveleva puhelin toimii 5 päivää viikossa.Suurin osa projektien rahoituksesta tulee lahjoituksena.Valtio avustaa järjestöä vain mitättömällä summalla vuosittain......

Tässä on ihana Ifat,joka kutsui minut tutustumaan Nataliin.Olemme tässä talon viidennennen kerroksen kattoterassilla. Tätä ennen kävimme juttelemassa Ifatin esinaisen kanssa ,joka on reservin eversti;ei taida olla kovin monta sellaisen arvon saanutta naista.Molemmat muuten ovat ensi viikon lopulla matkustamassa Suomeen erääseen konferenssiin,ja apuani tarvittiin hieman myös tietyissä suomenkielisissä lauseissa;D

Ihana tuo suuri kattoterassi keskellä kaupunkia...olisin voinut jäädä tuonne.... Koska Natal-järjestöllä on vuosien kokemusta traumahoidossa,on tuota tietoa viety myös muualle,ja esimerkiksi viime vuonna Natalin terapeutteja matkusti Bostoniin auttamaan  ammattilaisia maratoni-pommi-iskun jälkeen.Myös Filippiineille lähti apua tulvakatastrofialueelle.Yhdysvalloissa koulutettiin  Wounded Warrior-järjestön väkeä kun he halusivat perustaa samantapaisen palvelevan puhelimen kuin mikä Natalissa on.

Yksi Natalin terapiahuoneista. Natalin traumahoidossa käytetään monitieteellisiä hoitotapoja. 

Talossa on useita erilaisia taideterapiahuoneita. Oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä vierailu.

Paljon kissoja

Tässä on nyt taas kissapostaus,mutta eihän näihin katteihin koskaan kyllästy....Täällä oli nyt maanantaina illalla taas suomalainen kirjasto,viikkoa normaalia myöhemmin edellisen viikon itsenäisyyspäivän johdosta;ja ennen kirjastoa menin vastapäiseeen pieneen puistoon katsomaan missä vaiheessa carob eli Johanneksen leipäpuun hedelmät ovat (vihreitä vielä).Samalla tuli otettua kuvia siellä olevista kissoista,joita oli todella monta;heillä on vakiosyöttäjä,ja taisivat odotella ateriaa just kun tuolla olin.

Ethän sinä ole meidän syöttäjä!

Ihan kuin kissoja ei olisi ollut tarpeeksi;löysin iltamyöhään palatessani tänne kotikadulleni vievistä rappusista pikkuruisen kissanpennun,ei voinut olla 2 viikkoa vanhempi. Etsin emoa mutten löytänyt ,joten vein pennun kotiin.Ruokaa ei noin pikkuiselle  ollut antaa ,ja juotin sitä pipetillä. Soitin sitten talon entiselle kissojen suojelusenkelille,ja jonkun päästä sain puhelun,että pennun voi viedä 10 minuutin päässä olevalle naiselle hoitoon,joten lähdimme sitten Bambin  kanssa vähän pidemmälle iltakävelylle,ja pikkuinen pentu pääsi ainakin toistaiseksi hoitoon.

Kävelin rantaa pitkin

Laitan tänne muutaman kuvan eilisestä kävelyreitistäni  rantakatua pitkin.Meillä oli keskiviikko-iltana ,yönä ja torstai-aamuna harvinanen sääilmiö,sillä keskiviikkona illalla ja yöllä tuli reilusti sadetta. Aika pitkään aikaan ei sadetta enään ollut tullut ja näin paljon sadetta ei toukokuussa ole tullut miesmuistiin. Sade oli muutenkin erikoinen,sillä oli lämmintä.Yleensä  täällä kylmenee sateella, mutta nyt näin toukokuussa tämä oli vähän kuin trooppista sadetta ja oli lämmintä. Eilen sitten oli aamulla niin pilvistä että ajattelin mennä iltapäivällä kävelemään rantakatua pitkin,mutta kun joskus klo 17 aikaan saavuin sinne niin aurinko oli jo tullut esille ja oli aika lämmintä.

Rantakatu-aluetta.

Ei vielä ollut paljon ihmisiä tuolla...

Kesän kuumuudessa en tuollaista pitkää lenkkiä jaksa tehdä valoisaan aikaan,nyt  on vielä  mukavaa kävellä

Lisää kuvia tästä rantakävelystä laitoin tänne.,,

Operaatio kissa +edit.

Kun muutin tähän nykyiseen asuintalooni,huomasin pian kauniin kissanpennun joka näkyi asuvan talon piha-alueella.Talossa silloin vielä asuvalta Mayalta sain tietää,että kissanpennun nimi on Gurit.Olen kuvannut Guritia tänne pentunakin,ja löysin täältä muutaman pentukuvan.

Gurit ja minä olemme siis asuneet tässä ympäristössä suurinpiirtein yhtä kauan,ja Guritista oli tullut oikea talokissa;se oli aina  odottamassa ulko-oven takana ja usein myös pyrkimässä sisälle,etenkin talvella. Se on seurannut minua ja Bambia ,mutta vain tiettyyn kohtaan saakka. Gurit on myös sen verran kesy,että voin nostaa kissan syliini.

Guritilla oli myös paras ystävä;vanhempi kissa nimeltä Vantz,joka kuoli (oli sairastunut ja hävisi,todennäköisesti kuoli) joka oli katsonut Guritin perään ihan pentuajoista lähtien.Vantzin hävittyä Gurit alkoi laihtua ja selvästi näkyi,että kissa oli hieman onneton. Niinpä Maya,joka ei tässä talossa enään asu mutta tulee usein talossa asuvan äitinsä luokse,päätti etsiä Guritille uuden kodin.

Tänään iltapäivällä se sitten tapahtui.E.joka asuu maatilalla,ja  pitää jonkinlaista turvakotia kissoille,tuli hakemaan Guritin.Kuvassa E ja Gurit yrittävät tutustua toisiinsa.

Tähän koriin olisi Guritin pitänyt mennä mutta se ei ollutkaan mikään helppo juttu,vaikka korin pohjalle oli laitettu purkkiruokaa....Joka kerta kun puoli Guritia  oli jo korin sisäpuolella,ja yritimme työntää kissaa kokonaan sisälle,ponkaisi kissa vihaisena sieltä pois.

Vähitellen luottamus kasvoi Guritin ja uuden isännän välillä.

Lopulta älysimme kääntää korin ylösalaisin ja saimmekin Guritin kokonaan sisälle ja ovikannen kiinni. Korin päälle laitettiin kangasta,joka rauhoittaa korissa olevaa kissaa,ja kori kiinnitettiin mahdollisimman hyvin E:n moottoripyörän takapenkille.Oli pakko tulla moottoripyörällä,koska itsenäisyyspäiväjuhlallisuuksien vuoksi suurin osa kaupungin kaduista on suljettu,eikä autolla olisi päässyt tänne ja pois.

Gurit pääsi turvallisesti perille eikä kuulemma edes ollut järkyttynyt kun pääsi korista pois. Nyt ei enään ole kissaa odottamassa ulko-oven edessä,mutta hyvä että Guritille löytyi koti:)

Felix,kissa kodin viereissä puistossa

Aamulla selvisi,että Gurit oli päässyt karkaamaan talosta. E oli avannut oven ja silmänräpäyksessä Gurit oli kadonnut. Ehkä talossa olevan pennut ja muut kissat ja matka sinne olivat liikaa,ehkä uusi ympäristö pelotti.Maya oli niin huolissaan Guritista,että halusi ehdottomasti ajaa sinne,vaikka E:n talo onkin kaukana,ja etsiä Gurit. Talo on keskellä peltoja ja joítakin varastorakennuksia ja kävelimme ympäriinsä huudellen Guritin nimeä. Kunnes kuulimme vienon "mjaun" ,selvästikin Guritin.Kuulimme Guritin parikin kertaa,mutta emme tarkalleen pystyneet paikantamaan missä hän oli,mutta oli pienoinen helpotus,ettei kissa ollut mennyt kauemmaksi ,vaan on talon lähettyvillä.Jätimme tonnikalaa,mutta Gurit on kai niin paniikissa,ettei uskaltanut tulla syömään. Sovimme E:n kanssa ,että hän jättää polun varteen ruokaa ja juomaa muutaman kerran päivässä,ja siirtää juoma-ja ruokakipon joka kerta vähän lähemmäksi taloa. Saapa nähdä mitä tapahtuu.Gurit,vaikkakin on täysin kesy ja yrittää aina tulla taloon;on tottunut omaan reviiriinsä.Tosin taloon muutama viikko sitten täältä toimittamamme emo pienine poikasineen on kotiutunut hyvin,samoin kuin toinenkin kadulla ollut kissa.

Poikakissa turvatalossa

Turvatalossa oli kuvaushetkellä 8 pentua.Matkalla pois sieltä löysimme melkein vastasyntyneen pennun eräästä varastorakennuksesta.ja veimme sen E:n .turvataloon.

Että nämä ovat suloisia!

Hamsterihaaste;D

Matkatar Nauran Auringolle-blogista keksi hauskan hamsterihaasteen,jossa tarkoitus on valita kotoa  yksi lipasto tai laatikko ,jonka sisältöä käydään läpi esine esineeltä. Matkatarta kiinnosti tietää mitä löytyy jostain keittiöni kaapista tai lipastosta,joten valitsin tämän sekavan keittiön kaapin alahyllyn. Mitä kaapin/lipaston esineet meistä kertovat-ovatko ne täysin turhia ja kauanko ne ovat säilössä lojuneet,vaiko kenties ihan unohdettukin. Valitsin tämän kulmakaapin,koska tavaraa siellä on aika paljon enkä edes oikein muista mitä siellä ihan takana on,vaikka tein ennen pesah-pyhää kevätsiivouksen,mutta tyyliin niin että otin tavarat pois,pyyin ja pesin pinnat ja tungin tavarat takaisin sinne.Nyt sitten tässä tulee samalla katsottua kunnolla että mitä tuolla oikein onkaan ja onko kaikki tarpeellista... Kuten kuvasta huomaa,niin kaapissa on paljon tavaraa...

No niin ,kaappi on nyt sitten tyhjennetty ja samalla pyyhkäisty taas puhtaaksi.

ja tavarat keittiön pöydällä...mistäköhän aloittaisin....

Ihan kaapin takana oli tämä silikonisiivilä ja siinä entisen miniblenderini kulhoja.Miksi säilytän entisen miniblenderin osia? Miniblenderi on yksi keittiöni käytetyimmistä keittövehjeistä,ja kun edellinen miniblenderini meni monen vuoden käytön jälkeen rikki,säilytin nuo osat.Sen jälkeen ostin halpisversion ,joka nyt on jo sellaisessa kunnossa,että pian joudun ostamaan uuden miniblenderin,ja silloin nämä pääsevät taas käyttöön.

Ja tämän olin ihan unohtanut eikä se ole koskaan ollutkaan käytössä,Pitää siirtää se sellaiselle paikalle että löytyy paremmin.Pidän aasialaisesta ruuasta.

Nämäkin olin ihan unohtanut ja ovatkin nyt ajankohtaisia,sillä lämmin kausi on jo alkanut ja silloin maistuvat mehujäät.Mutta nämä eivät kuulukkaan yhteen! Eli muotti ja nuo tikkuosat ovat ihan eri paria.Minneköhän ovat joutuneet ne oikeat parit....

Sitten kaapista löytyy ekologinen juomapullo,mittamuki ,vihreä keraaminen astia sekä Marimekon  pieni Unikko-kulho.Minulla on noita Unikko-kulhoja kaksi;olen joskus saanut syntymäpäivälahjaksi ja toinen on esillä keittiössä.Säilytän siinä yleensä kirsikkatomatteja. 

Ja kaapista löytyy myös melkein unohtamani Tupperwaren hyytelömuotti sekä tuollainen osa,joka kuuluu erääseen piirakkamuottiin.  

Ahaa,tuo mukaan otettava kahvimukini oli siis tuossa kaapissa.Kahvimukin olen ostanut Cofix-kahvipisteestä.Cofix on yksi kuluneen vuoden parhaimmista jutuista täälläpäin:kahvipisteketju(monissa on ulkopuolella myös tuolit,joten niitä voi pitää myös kahviloina) joissa kaikki maksaa yhtä paljon eli hieman yli euron.Cofixilla on myös viikottain viikon tuote,samaan hieman yli euron hintaan,ja tuo kahvimuki oli joskus talvella viikon tuotteena. Kuvassa näkyy myös pieni tanskalainen pikkuleipäpeltirasia,jonka oikeastaan ostin vain tuon rasian vuoksi.....Ja takana näkyy reiällinen muotti juustolle.Kun asuin tänne takaisin muuttaessani vuoden pohjoisessa;oli lähistöllä nainen joka möi kaikkea juustontekoon tarvittavia välineitä ja kuvittelin alkavani  valmistaamaan juustoja.Olinkin ihan unohtanut nuo,sopivat hyvin kotijuuston tekoon.

Sitten kaapista löytyy avaamaton rasia Celestial Seasoningsin Bengal Spice -teetä.Rakastan Celestial Seasoningsin teesekoituksia,mutta tämä mausteinen ja vaniljainen teesekoitus ei oikein kolahtanut. Olin ostanut tätä 2 pakettia ja toinen jäi avaamatta...Sitten tuossa on vesikannuni filteri,ja pieni mustavalkoinen tarjotin,joka on jonkinlainen Unikko-kopio. Ja sitten vielä melkein kilon pala mehiläisvahaa....Käytän mehiläisvahaa silloin harvoin kun teen omia salvojani ja huulirasvojani,mutta tuo pala on niin iso,että riittää tosi pitkään,tosin en tiedä miten kauan tuollainen säilyy. Täällä Holonin suurimmassa kauppakeskuksessa on perjantaisin ruokatori,ja siellä on myös erään mehiläistarhan koju.Pienempää palaa hänellä ei ollut myynnissä....

Tässä on purkillinen ja vielä takana pussillinen etiopialaista berbere-maustesekoitusta,jonka olen saanut etiopialaiselta ystävältäni Workieltä.Olen ihan hulluna tähän maustesekoitukseen,ja käytän sitä lähes kaikessa.Berberessä on monen monta eri maustetta;olisko niitä ollut yhteensä jopa 18. Workie tuo minulle aina suuren pussin berbereä Etiopiasta.mutta täälläkin sitä on helppo löytää etiopialaisten ja eritrealaisten kaupoista.

Onpas tässä kaapissa paljon tavaraa! Vuorossa lasipurkki ja pieniä lasipurnukoita sinisine kantineen.Niissä on ollut lampaanmaitojugurttia ja olen säästänyt kaikki purkit;kivoja erilaisia jälkiruokia varten.Muovirasiassa on kaakaovoita.

Nämä olivat kaapin etuosassa sillä näitä käytän paljon. Aroy-D:n kookosmaitoa ja takana luomukookosöljyä. Aroy-D:n kookosmaito on kaikkein parasta kaupan kookosmaitoa,sillä siihen ei ole lisätty mitään ekstraa ja maidon rasvaprosentti on myös korkea,joten maito on hyvin kermaista. Käytän paljon kookosmaitoa ja kermaa,sillä ne eivät ärsytä vatsaani  kuten maitotuotteet.

No niin,tavarat on nyt laitettu takaisin kaappiin ja näyttää paljon siistimmältä kuin postauksen alun kuvassa:) 

Taidan kyllä olla vähän hamsteri,mutta ruokabloggarina tulee keräiltyä kaikenlaista......

Tähän pitäisi haastaa kaksi muuta bloggaajaa ja selitellä myös miksi.

-Haastan tähän Allun,sillä olen utelias näkemään missä hän säilyttää kauniita tavaroitaan.

-Haastan myös Nellin,joka ompelee paljon,ja olisi mielenkiintoista nähdä minkälaisia ompeluvehjeitä hänellä on....